Valmistelevien virkamiesten narratiivi on tulevat päivät, median narratiivi on viimeiset päivät. Viimeiset päivät tarkoittaa edellisinä päivinä tapahtuneita asioita, mediahan ei kerro tulevien päivien tapahtumista, media pitää ne omana tietonaan, media tietysti tietää tulevien päivien tapahtumista koska eihän se muuten osaisikaan lähettää toimittajia paikalle ja pohtia millä narratiivilla juttua käsitellään, kaikkihan pitää suunnitella ennalta, että toimittaja ratkaisee häpäiseekö hän kohteen mustamaalaten ja sopii kuvaajan kanssa kuvakulmat, joita tässä tarkoituksessa haetaan, vai käsitteleekö toimittaja kohdetta ilahtuneen positiivisessa valossa ja hakee kuvaajan kanssa ilahtuneen positiivisia kuvakulmia. Kohteen statuksesta riippuu missä valossa kohde käsitellään, jos kohde on tavallinen äänioikeutettu kansalainen hänestä tehdään juntti-einari, jolla ei pitäisi olla äänioikeutta, se on näiden narratiivi esittää tavallinen äänioikeutettu kansalainen juntti-einarina juuri tämän takia, he ovat liian juntteja omatakseen äänioikeuden ja se kerrotaan suoraan narratiivissa, jos kohde on virkamies, hänet käsitellään valtiollisen kunnioittavassa valossa. Virkamies saa valtiollisen kunnioittavaa käsittelyä, hän kertoo medialle taustoja, jotka media salaa pitäen ne vain omana tietonaan, taustojen tietäminen on tärkeätä, että media ymmärtää narratiivin. Saa vain ihmetellä hiljaa itsekseen miksi mediat ei tee juttujaan sillä tavalla, että osoittaisivat lukeneensa julkisen hallinnon esityslistoja ja kokevat halua selvittää asioita pidemmälle, ottaa narun päästä kiinni ja alkaa kerimään. Tässä on juuri tämä median ja virkamiesten suhde, ne saa tietoa vain olemalla kilttejä. Virkamiestä ei ikinä esitetä kyseenalaisessa valossa. Suhteen säilyttämiseksi median pitää käsitellä virkamiestä asiallisesti. Poliitikkoja ei kuitenkaan välttämättä käsitellä asiallisesti, etenkin kilpailevaan leiriin kuuluvat poliitikot voivat saada kyseenalaista huomiota. Poliitikko ei ole niin tärkeä tietolähde kuin virkamies. Seikka osoittaa, että media ei arvosta poliitikkoja tietolähteenä. Muutenhan he saisivat ihan toisenlaista käsittelyä.
Jos media tukisi demokratiaa he seuraisivat tarkasti esityslistoja ja valmistelua ja tällä tavalla äänioikeutettujen kansalaisten olisi oikeasti järkevää seurata mediaa koska he kertovat todellakin äänestäjille oleellista tietoa. Tässä kohtaa pitää muistaa, että Suomen perustuslain mukaan äänioikeutettu kansalainen on korkein valtiovalta, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansalaiset valitsevat edustajat eduskuntaan ja odottavat, että saavat tiedotusvälineistä informaatiota edustajiensa toiminnasta. Media ei kuitenkaan tätä tarvetta kata koska media ei miellä tehtäväkseen tukea demokratiaa vaan media mieltää tehtäväkseen painaa alaspäin ja kurjistaa ja sortaa ja heikentää itsetuntoa ja saada kansa mieltämään itsensä vähäpätöiseksi ja turhanpäiväiseksi, joka ei ole mitenkään merkittävä toimija yhteiskunnassa. Median tehtäväksi tässä vallanjaossa on annettu alistaa ja pelotella äänioikeutettua kansaa niin, että kansalle ei jaeta ollenkaan sellaista merkityksellistä tietoa, joka olisi tuleviin päiviin liittyvää tarkkaa ja kattavaa raportoimista tästä valmistelusta niin, että tavallinen kansalainenkin olisi siitä tietoinen. Kansalta pimitetään kaikki ja kansa pelotellaan kuriin raahustamaan alistuneena väistämättömään kohtaloonsa, jonka herrat ovat median tuella hänelle suunnitelleet. Kansa on medialle pelkkää tykinruokaa, alistettu pahnan pohjimmainen, jota tulee mielialaterrorilla sortaa, kunnes tämä alistuu ja marssii rivistössä minne käsketään. Media on osa eliittiä ja koneistoa, media ei ole kansan puolella vaan media on kansaa vastaan.
Medioilta voi kysyä miksi heidän narratiivi ei ole tulevat päivät, sehän olisi tärkeätä informaatiota yleisölle, virkamiesten ja median välillä on diili, että virkamiesten narratiivi on tulevat päivät ja median narratiivi on viimeiset päivät, media kyllä varmasti pitää kalenteria tulevien päivien tapahtumista ja meneillään olevasta valmistelusta, mutta se ei kerro sitä julkisuuteen, se on vain median omaa aineistoa, media painottaa viimeisiä päiviä ja kertoo viimeisten päivien narratiiviin sopivasti vain uhkaavia ja pelottavia asioista ja tällä tavalla lietsoo tulevaisuuteen kohdistuvaa pelkoa, jolla media pitää kansan mieliä hyppysissään. Media ei raportoi asiallisella tavalla tulevista tapahtumista sillä tavalla, että se olisi merkittävää informaatiota, tulevien päivien merkittävä valmistelu nimittäin salataan ja media tukee tätä narratiivia. Media sumuttaa ja harhauttaa ja kääntää huomiota toisaalle, media luo isoille pojille savuverhoa. Media keskittyy sortamaan mieliä valitsemalla tähän tarkoitukseen sopivaa materiaalia, asiallinen kerronta loistaa poissaolollaan ja kauhuttelu täyttää eetterin.
