2013-02-12 Hel.fi : Helsinki kokeilee nimetöntä työnhakua

[Lucce]

Luulenpa että täysjärkiset firmat siirtyvät pois käyttämästä näitä kulttuurimarxistisia rekryfirmoja ja alkavat ilmoitella suoria hakuja .On pieni sijoitus siitä  ETTÄ TIETÄVÄT MITÄ SIELTÄ ON TULOSSA .

On kyllä tietyt asiat nykyään aivan päälaellaan.  Ei voi muuta sanoa.

[zupi]

(...)
Olet oikeassa tässä asiassa. Tasa-arvo sanana kuulostaa kuulostaa äkkiseltään sellaiselta harmittomalta asialta, mutta kun sitä tarkemmin tutkiskelee, paljastuu sen alta mielettömyys ja peräti hulluus. Kenties oikeasti sitä tarkoituksena ei olekaan saavuttaa, vaan se toimii hajoita-ja-hallitse -metodina. Ja tällöin astuu esiin "tasa-arvon" näennäinen vihollinen ja todellisuudesas hyvä ystävä "syrjintä", jolla ongelmia saadaan "luotua" ja siten varmistettua taas suojatyöpaikkojen tarpeellisuus seuraavissa budjettineuvotteluissa - oli kyseessä sitten valtiotason virka tai kaupungin/kunnan virka tai työpaikka.

Thomas Sowell positiivisesta syrjinnästä vuonna 2004:

https://www.hoover.org/research/affirmative-action-around-world

(...)

Summary and Implications

The skewed pattern of beneficiaries of affirmative action programs should not only give pause as to the actual consequences of such programs, it should also call into question the very assumption on which affirmative action is based. That assumption is that an uneven distribution of income and of desirable jobs indicates discriminatory intentions toward the less fortunate, which must be counteracted by preferential policies on their behalf. But when those well-intentioned policies show the very same skewed pattern as the presumed ill intentions they are supposed to counteract, then it is hard to avoid the conclusion that something other than intentions must be involved. Nor can behavioral and other differences among the various populations themselves be arbitrarily banished from discussion by such pat phrases as “stereotypes” or “blaming the victim.” Causation is not blame and whether they are victims or not is precisely the question.

Are the Malay majority “victims” of the Chinese minority in Malaysia, the northern Nigerian majority victims of the Ibo minority, the Sinhalese majority victims of the Tamil minority in Sri Lanka, and numerous local majorities victims of the Chettiar or Marwari minorities in various parts of India? Are the white majorities in Canada and the United States victims of Japanese minorities? Or do these minorities simply perform more successfully in the competition of the marketplace and educational institutions? The dogma that statistical disparities demonstrate discrimination assumes an equality of performance that is virtually impossible to find in the real world.

Indeed, some of the same groups that are said to be discriminated against, on the basis of statistical disparities, show the same patterns of statistical dominance over the majority population in such fields as sports and entertainment—fields in which individual talents and efforts can produce success without the kind of cultural prerequisites, such as higher education, required in many other fields. Yet no one seriously believes that Maoris can keep white New Zealanders off that country’s sports teams, except by outperforming them on the field. Nor can black baseball players in the United States keep white players from hitting home runs, even though four of the top five totals of career home runs were hit by black players. Statistical disparities prove nothing about discrimination because they are common even in situations where those who are statistically dominant have no way to discriminate.

The very modest benefits of affirmative action, concentrated on those already more fortunate, with little or no benefits to those who are truly disadvantaged, have often been blamed on insufficient zeal, or even bad faith, on the part of those administering affirmative action programs. Thus the failures or inadequacies of such programs can be taken as reasons for reforms, rather than as symptoms of more fundamental misconceptions that could be reasons for ending the programs. While this argument might seem plausible to some when discussing whites administering programs for blacks in the United States, it loses even the appearance of plausibility when Malays are administering preferential programs for Malays in Malaysia or when Sinhalese have administered such programs for Sinhalese in Sri Lanka. Even in the United States, the particular officials heading civil rights agencies such as the Equal Employment Opportunity Commission have almost all been black, as have many or most administrators of affirmative action programs in private industry and in the academic world.

Despite a tendency to think of group preferences and quotas as transfers of benefits—a zero-sum process—there are in fact many ways in which these transfers can be negative-sum processes, in which what is lost by one group exceeds what is gained by another, making the society as a whole worse off. For example, when a group in which 80 percent of the students admitted to college succeed in graduating loses admissions to a group in which only 40 percent of the students graduate, then the first group must lose 800 graduates in order for the second group to gain 400 graduates. Moreover, it has been common in various countries around the world for groups whose students have lower qualifications to specialize in easier and less remunerative fields, as well as performing less well academically. Therefore the first group may lose 800 graduates, largely concentrated in mathematics, science, and engineering, while the second group gains 400 graduates largely concentrated in sociology, education, and ethnic studies.

This does not even take into account the intergroup polarization which group preferences and quotas provoke, and which can take many forms, including lethal riots, as in India, or outright civil war, as in Sri Lanka. By contrast, the gains made by less fortunate groups as a result of becoming better educated and better equipped with skills can be not only a net benefit to society as a whole, but also a source of greater respect for the group by others who see them as becoming more productive contributing members of society. In the case of blacks in the United States, much of their advancement has been of this sort, but the existence of affirmative action, and of particular horror stories growing out of it, has meant that blacks’ actual achievements have often been underestimated or disregarded. Affirmative action has meant almost a moratorium on recognition of the achievements of those designated as its beneficiaries, however few tangible benefits these groups may in fact have received.

Another way in which affirmative action can be a negative-sum process is by a withdrawal of members of non-preferred groups and the loss of their contributions to the society at large. A study of preferential policies in Malaysia reports the “emigration of non-Bumiputera professionals and the outflow of Chinese capital.” In post-apartheid South Africa, with affirmative action for blacks, many white government workers have taken early retirement and thousands of whites have emigrated annually. Those on the wrong side of preferential policies have likewise emigrated from Fiji, from Soviet Central Asia, from East Africa, and from other places where the skills and experience of these emigrants were sorely needed.

The empirical consequences of affirmative action preferences and quotas have been paid remarkably little attention—with hard data being sparse to nonexistent in some countries—while controversies surrounding these policies have been discussed in terms of the vision and the rationale behind them and the counter-vision and counter-rationales of critics. Vague, emotional, confused, and dishonest words, which are incidental aspects of many controversial issues, are central to discussions of affirmative action in countries around the world. Few such programs could stand on the basis of their actual empirical consequences. Nor are their moral bases any more solid.

(...)

Innumerable principles, theories, assumptions, and assertions have been used to justify affirmative action programs—some common around the world and some peculiar to particular countries or communities. What is remarkable is how seldom these notions have been tested empirically, or have even been defined clearly or examined logically, much less weighed against the large and often painful costs they entail. Despite sweeping claims made for affirmative action programs, an examination of their actual consequences makes it hard to support those claims, or even to say that these programs have been beneficial on net balance—unless one is prepared to say that any amount of social redress, however small, is worth any amount of costs and dangers, however large.

Edit. Pistetään tähän vielä yksi lainaus viimeaikaisesta kirjoituksesta Quillettella.

The revival of racial identity to tackle social injustice reawakens an ancient beast. One may think that one can ride the beast to victory, but more likely the beast breaks free, and unleashes the rages of the ancient world upon the modern.

https://quillette.com/2020/10/17/not-all-identities-are-created-equal/

[n.n.]

Luulenpa että täysjärkiset firmat siirtyvät pois käyttämästä näitä kulttuurimarxistisia rekryfirmoja ja alkavat ilmoitella suoria hakuja .On pieni sijoitus siitä  ETTÄ TIETÄVÄT MITÄ SIELTÄ ON TULOSSA .

On kyllä tietyt asiat nykyään aivan päälaellaan.  Ei voi muuta sanoa.

Eivät toki. Tuolta on helppo saada se yksi pakollinen kulttuurimannekiini listoille, kun oikeat työntekijät haetaan Linkedinistä tms muualta, mistä ei mannekiinejä löydy vahingossa joukkoon. Lopputuloksena toki se, että noista 'tasa-arvoisista' eivät kantikset tule työllistymään.

[Jorma M.]

Kun tällainen nimettömän työnhaun pelleily on olemassa, niin milloinkahan tulee sukupuoleton, iätön, koulutukseton ja työkokemukseton työhaku?

Eikö ole eriarvoistavaa kysellä koulutuksen ja työkokemuksen perään? Mitä ne työnantajalle kuuluvat?

[Lalli IsoTalo]

Oikeastaan alkaa vaikuttaa siltä että jos lopputulosten tasa-arvoa ei voida saavuttaa, jopa lähtökohtien tasa-arvo pitää rikkoa. Mielestäni ensimmäinen näistä on tavoitteena älytön ja toinen välttämätön ...

Tarkennan hiukkasen asiaa siten kuin sen itse näen.

Mielestäni lopputulosten ("sosiaalista") tasa-arvoa ei mitenkään, ikinä, missään, voida saavuttaa, mikäli lähtökohtien ("juridista") tasa-arvoa ei osittain tai kokonaan tuhota.  Eikä se sittenkään onnistu, koska Eläinten vallankumous. Toiset ovat aina tasa-arvoisempia systeemistä riippumatta, koska evoluutio.

^^^

Jos kaikki omaisuus, kaikki valta, kaikki oikeushyvä - ja kaikki muu mitä ikinä voitaisiinkaan ajatella - jaettaisiin nyt tasan kaikkien kanssa, niin tietyn ajan päästä oltaisiin saman kaltaisessa  tilanteessa kuin nyt, koska luonto ei ole tasa-arvoinen. Toisille on aikojen kuluessa kehittynyt enemmän tiettyjä ominaisuuksia kuin toisille, eikä ihmisen suorittaman keinotekoinen "pelikentän tasaaminen" tähän vaikuta mitenkään, etenkään pitkällä tähtäimellä.

^^^

Sosiaalinen ja juridinen tasa-arvo ovat toisensa arkkivihollisia. Ensin mainittu yrittää tuhota jälkimmäisen, vetoamalla tasa-arvoon, jota se yrittää tuhota.

^^^

Sosialismin mastermindien tosiasiallinen sotahuuto, slogan, motto, missio ja elämäntehtävä, siten kuin sen ymmärrän, on viimeiset vuosisadat ollut tämä:

Pelastetaan vapaus, veljeys ja tasa-arvo ...
tuhoamalla ne!

[Ari-Lee]

Kun tällainen nimettömän työnhaun pelleily on olemassa, niin milloinkahan tulee sukupuoleton, iätön, koulutukseton ja työkokemukseton työhaku?

Lisäksi palkaton. Kuten esim. työharjoittelu/kokeilu. Tämä on jo nykyisellään tässä asennossa osalle kansasta.

Eikö olen eriarvoistavaa kysellä koulutuksen ja työkokemuksen perään? Mitä ne työnantajalle kuuluvat?

Viimeisimmässä haastattelussani oli juuri näin. Äänessä olin minä n. tunnin ajan. Haastattelijoita oli 3kpl. Minulle esitettiin vain yksi kysymys koskien isäni ammattia ennen eläkettä. En ole kuullut siitä työstä sen koommin mitään.

[Lalli IsoTalo]

Mitenkäs nämä videotyöhaastattelut tehdään naamattomasti?

[ervatsalo]

Oikeastaan alkaa vaikuttaa siltä että jos lopputulosten tasa-arvoa ei voida saavuttaa, jopa lähtökohtien tasa-arvo pitää rikkoa. Mielestäni ensimmäinen näistä on tavoitteena älytön ja toinen välttämätön, mutta niin vain yhä laserfokusoituneemmin "hyvissä piireissä" vain lopputulosten tasa-arvolla (toki oma perse suojaten) vaikuttaa olevan merkitystä, aina vain enemmän mitä ongelmallisemmaksi nämä positiivisesti syrjittävät vähemmistöt käytökseltään muuttuvat.

Lopputulosten tasa-arvohan on vasemmistolaisuuden koko idea ja tarkoitus. Ja tietenkin keinoja kaihtamatta, niinhän se on aina ollut.

Neuvostoliitossa aika hyvin tuo tasa-arvo saavutettiinkin: gulagissa olivat "kulakit" keskenään tasa-arvoisia.

[Ari-Lee]

Lopputulosten tasa-arvohan on vasemmistolaisuuden koko idea ja tarkoitus. Ja tietenkin keinoja kaihtamatta, niinhän se on aina ollut.

Neuvostoliitossa aika hyvin tuo tasa-arvo saavutettiinkin: gulagissa olivat "kulakit" keskenään tasa-arvoisia.

Laillisessa yhteiskunnassa elävän silmin se näyttää siltä. Mutta kulakitkin muodostivat oman laillisen yhteiskunnan ulkopuolella elävän yhteisönsä, missä oli tiukka arvojärjestys. Ylimpänä olivat raaimmat ja julmimmat väkivaltarikolliset. Alimpana yhteiskunnan viholliset "fasistit". Viimeksi mainittujen henki ei maksanut edes kaalinlehden puolikasta.

[Roope]

"Hyvät tyypit" eivät enää pärjää – Anonyymissa rekrytoinnissa ei työnantaja tiedä hakijan nimeä, ikää tai sukupuolta

Helsingin anonyymin rekrytoinnin kokeilu onnistui ja saa ensi vuonna jatkoa.

Helsingin kaupunki aloitti tämän vuoden keväällä anonyymien rekrytointien pilotin. Nimettömiä palkkaamisia kokeiltiin kahdellatoista eri alalla ja niitä tehtiin yhteensä 41.

Suurin osa oli kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla, mutta pilotissa oli mukana muitakin toimialoja, kuten sosiaali ja terveystoimiala sekä HKL.

Ensi viikolla kaupunginhallitus saa kokeilusta raportin.

Kokeilun tarkoitus on ollut lisätä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ihmisten palkkaamisessa.

Tämän vuoden loppuun saakka kestävää pilottia seuraa jatko, koska kokemukset ovat hyviä.

[...]

Mediakylpylään palkattu Emilia Mäkinen sanoo, että anonyymista rekrytoinnista jäi hyvä kokemus.

– Tuntui, että tässä syntyi fiilis, että oikeasti yritetään välttää sitä, että sukupuolen tai iän perusteella tapahtuisi syrjintää, Mäkinen sanoo.

[...]

Anonyymia rekrytointia on toistaiseksi käytetty tai kokeiltu useimmiten iän ja tai sukupuolen osalta, harvemmin vielä muiden monimuotoisuuden ulottuvuuksien kohdalta.

Näin kertoo Minna Toivanen Työterveyslaitoksen monimuotoisuusbarometrin yhteydessä.

Monimuotoisuusbarometrissa 12 prosenttia henkilöstöalan ammattilaisista ilmoitti, että anonyymia rekrytointia on jossain muodossa käytetty tai kokeiltu omalla työpaikalla.

Henkilöstöalan ammattilaisista 11 prosenttia kertoi havainneensa rekrytoinnissa tapahtunutta syrjintää omassa organisaatiossaan. Havaittu syrjintä perustui useimmiten etniseen tai kansalliseen taustaan ja sukupuoleen.

– Barometrin tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että organisaatioissa on kasvavaa kiinnostusta anonyymiin rekrytointiin, vaikka sitä kokeilleiden organisaatioiden osuus ei ole vielä suuri, toteaa johtava asiantuntija Barbara Bergbom Työterveyslaitokselta.

Yle 14.12.2020

Tarina ei kerro, mikä oli Helsingin kaupungin anonyymin rekrytoinnin väitetyn "onnistumisen" kriteeri, mutta se ei ole ollut ainakaan rekrytointisyrjinnän väheneminen. Anonyymin rekrytoinnin kun ei ole ikinä osoitettu vähentävän syrjintää. Ei missään, ei koskaan, eikä tässäkään tapauksessa.

Ilmeisesti mittarina on ollut asianosaisten fiilis, eikä sitten muuta.

[ejmantyla]

Huuhaata oma näkemys tästä.
Miten jätetään ikä huomioimatta tässä, vai eikö työkokemusta saa kertoa?
Koulutuksessakaan ei voi mainita oppilaitosta, ikä tulee ilmi jos on valmistunut ammattikoulusta tai korkeakoulusta, nykyäänhän käydään Keudaa, Tredua, Seudaa ja mitä näitä on.

[Melbac]

Mitenkäs nämä videotyöhaastattelut tehdään naamattomasti?

Chatin välityksellä niin ettei kuva/ääni ole päällä ettei haastateltavan ihonväri tai kielitaito vaan paljastu?.Chatin kielenä kai käytettäisiin englantia ettei suomalaiset saisi etua suomenkielen taidosta.

[ISO]

Jos ei ole kielitaitoa eikä mitään osaamista, ei se paljon auta vaikka olis nimetön ja kuvaton työnhaku.

Puhumattakaan työhaluttomuudesta, joka tuntuu kovasti vaivaavan hädänalaisia.

Työksi lasken siis tässä tapauksessa myös kielen opettelemisen, kulttuurin opettelemisen sekä ammatin opettelemisen.

[KTM]

^ Kai ne haastattelut tehdään Masked singer tyylillä naamari päässä ja ääni muutetaan koneellisesti mikkihiireksi

[Melbac]

Toi nimetön työnhaku kuullostaa kyllä vähän idiottimaiselta kun ajattelee ettei firma saisi valita tyyppiä sen perusteella ketä katsoo pätevimmäksi siihen työhön vaan pitää kutsua porukkaa ja valkata sen jälkeen ketä ottaa.Ajan ja rahan tuhlausta.

[Oto Hascak]

Ilmeisesti mittarina on ollut asianosaisten fiilis, eikä sitten muuta.

Äläpäs höpsöttele. Nimetön työnhaku on monikulttuurista eli ihanaa ja voimaannuttavaa, joten se on tuloksista riippumatta onnistunutta.

Sitä minä nyt jäin miettimään, että miten positiivinen syrjintä saadaan toteutettua? Piilotetaanko koulutustaustasta oppilaitosten nimet vai lukeeko sopivalla hakijalla CV:ssä Mogadishun yliopisto?

[Niobium]

Ilmeisesti mittarina on ollut asianosaisten fiilis, eikä sitten muuta.

Äläpäs höpsöttele. Nimetön työnhaku on monikulttuurista eli ihanaa ja voimaannuttavaa, joten se on tuloksista riippumatta onnistunutta.

Sitä minä nyt jäin miettimään, että miten positiivinen syrjintä saadaan toteutettua? Piilotetaanko koulutustaustasta oppilaitosten nimet vai lukeeko sopivalla hakijalla CV:ssä Mogadishun yliopisto?

Positiivinen syrjintä saadaan hoidettua näppärästi että en. Masked Singerin kanssa lavalla on myös "Mustakaapu"- niminen esiintyjä tulkkaamassa haastattelussa.

Kaiken kaikkiaan, mikä tässä muka voi mennä pieleen? No yhtään mikään.

[Ulvokki]

Käy kuten kävi New Yorkin filharmoonikoille.
Ensin oli kova huoli kun riveistä ei löytynyt yhtäkään värillistä soittajaa. Kiinalaiset, japanilaiset sekä korealaiset eivät kelvanneet osoitukseksi monikulttuurisuudesta.
Joten koesouttajat laitettiin verhon taakse ja raati arvioi rekrytoitavat sokkona. Tuloksena oli ettei riveissä edelleenkään ollut yhtään "oikeaa" soittajaa.
Nyt verhoa ollaan poistamassa ja eiköhän se haluttu soitajakin sieltä viimein saada rekrytoitua.

If ensembles are to reflect the communities they serve, the audition process should take into account race, gender and other factors.

https://www.nytimes.com/2020/07/16/arts/music/blind-auditions-orchestras-race.html

[Roope]

Helsingin Sanomat: Anonyymi rekrytointi on onnistunut Helsingissä hyvin – Aiemmissa tutkimuksissa ”Abdul Aziz Ali” menestyi samalla kokemuksella ”Pekka Koivistoa” huonommin 11.1.2021

Otsikko antaa ymmärtää, että Helsingin kaupungin anonyymi rekrytointi olisi tutkitusti vähentänyt rekrytointisyrjintää. Ei ole, eikä tällaista ole todettu muuallakaan. Ikinä.

Tekstistä käykin ilmi, että vaikutusta syrjintään tai edes syrjinnän olemassaoloa ei edes yritetty tutkia, vaan väite onnistumisesta on tehty pelkältä fiilispohjalta.

HELSINGIN kaupunki testasi viime vuonna osittain anonyymia rekrytointia palkatessaan uusia työntekijöitä. Tulokset olivat niin lupaavia, että tätä tapaa halutaan jatkaa ja laajentaa.
...
Yhteensä anonyymeja hakuja lokakuun loppuun mennessä oli 41 työpaikkaan. Päälliköt kokivat pystyneensä keskittymään ihmisten osaamiseen tavallista paremmin. Erilainen rekrytointiprosessi auttoi myös tarkastelemaan omia asenteita.

Hakijat kokivat olevansa selkeämmin samalla viivalla anonyymissa haussa. Pilotin loppuraportissa arvellaan myös, että anonyymi rekrytointi kannustaa kaikenlaisia ihmisiä hakemaan kaupungin työpaikkoja.

HELSINGIN yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nimellä ja etnisellä taustalla on suuri vaikutus siihen, kuka saa työtä normaalissa työnhaussa.

Tutkimuksessa työhakemuksia lähetettiin niin, että hakijoilla oli sama kokemus ja koulutus sekä kaikki osasivat suomea. Abdul Aziz Ali tai Abdirashid Mohamed -nimiset hakijat saivat kuitenkin paljon vähemmän haastattelukutsuja kuin Pekka Koivisto -niminen hakija.

Tutkimuksessa ei selvitetty, kuka saa töitä vaan ketkä kutsutaan haastatteluun.

Anonyymi rekrytointi voi vaikuttaa haastattelukutsujen saamiseen, mutta sen ei ole osoitettu vaikuttavan siihen, ketkä saavat lopulta töitä.

[Roope]

Suomeen opintojensa jälkeen työllistynyt Caelum Davies on yksi niistä, joita Suomi tahtoo lisää – Tutkija: Anonyymi rekrytointi auttaisi

[...]

Suomen akatemian tutkijatohtori Rolle Alho Helsingin yliopistoon kuuluvasta Svenska social- och kommunalhögskolanista on tutkinut kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia työllistymisestä Suomessa.

[...]

Alho joutui kuulemaan myös kokemuksia rasismista työnhaussa.

– Ikävä kyllä meillä on Suomessa syrjintää ja rasismia työmarkkinoilla. Joillekin työnantajille on väliä sillä, minkä värinen henkilö on tai mistä maasta hän tulee.

Alho liputtaa anonyymin työnhaun puolesta. Hän uskoo, että siitä olisi hyötyä.

Anonyymistä rekrytoinnista on tuoreita kokemuksia. Helsingin anonyymin rekrytoinnin kokeilu onnistui ja saa ensi vuonna jatkoa.

– Tätä pitäisi pohtia mielestäni laajemminkin, että miten anonyymin rekrytointiin voitaisiin eri aloilla siirtyä, Alho sanoo.

Yle 18.1.2021

Ei pitäisi huudella tutkijatohtorina asioista, joista ei kirjaimellisesti tiedä mitään, koska ei ole viitsinyt niihin perehtyä tai edes googlata:

Helsingin Sanomat: Anonyymi rekrytointi on onnistunut Helsingissä hyvin – Aiemmissa tutkimuksissa ”Abdul Aziz Ali” menestyi samalla kokemuksella ”Pekka Koivistoa” huonommin 11.1.2021

Otsikko antaa ymmärtää, että Helsingin kaupungin anonyymi rekrytointi olisi tutkitusti vähentänyt rekrytointisyrjintää. Ei ole, eikä tällaista ole todettu muuallakaan. Ikinä.

Tekstistä käykin ilmi, että vaikutusta syrjintään tai edes syrjinnän olemassaoloa ei edes yritetty tutkia, vaan väite onnistumisesta on tehty pelkältä fiilispohjalta.

Hän [Alho] toivoo, että myös kielitaitovaatimuksia mietittäisiin joustavammin.

– Joskus työnantajat edellyttävät virheetöntä suomen kielen taitoa, vaikka se ei olisi välttämätöntä työtehtävien hoitamisen kannalta.

On täysin työnantajien asia, millaista kielitaitoa he pitävät merkityksellisenä työtehtävien hoitamisen kannalta. Yleensä parempi suomen kielen taito tietää Suomessa etulyöntiasemaa muihin hakijoihin nähden ja syystäkin.

Se, että suomalaiset työnantajat vaativat tarpeettomasti virheetöntä suomen kielen taitoa, on tutkijatohtorin toistama urbaani legenda, josta ei ole tutkimusnäyttöä.

[Seurailija]

Walesilainen Caelum Davies asuu opiskelija-asuntolassa Helsingin keskustassa. Hän pitää Suomessa muun muassa siitä, että työn ja vapaa-ajan suhde on tasapainossa ja että luontoon pääsee nopeasti.
-----
Walesilainen Caelum Davies, 26, ihastui Suomeen ollessaan Helsingissä vaihto-opiskelijana vuonna 2016. Niinpä hän haki Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan ja palasi maahan.

Davies sai opintonsa päätökseen kesällä 2020, mutta oli aloittanut työnhaun jo alkuvuodesta.
-----
Lopulta tärppäsi. Davies on työskennellyt syyskuusta lähtien isossa pankkikonsernissa talousrikosten torjunnassa. Työ löytyi vastavalmistuneille tarkoitetun ohjelman kautta.

Miten kesällä 2020 valmistunut voi vielä asua opiskelija-asuntolassa? Ja mitä tekemistä sosiaalitieteillä on talousrikostutkinnan kanssa? Ei niin mitään. Taitaa olla keksitty tarina ulkomaalaisten opiskelijoiden verorahoitteisen opiskelun puolustamiseksi.

Korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoo, että Suomessa on OECD-maiden keskiarvoa enemmän kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita. Heitä houkuttelevat Suomeen koulutuksen laatu ja työllistymisen näkymät.

Tuo tuli minullekin yllätyksenä. Maahanmuuttoahan on perinteisesti perusteltu nimen omaan sillä, että Suomessa on vähemmän ulkomaalaisia kuin muissa maissa. Tämäkään ei siis enää pidä paikkaansa.

[Niobium]

^ Veikkaan, että heitä houkuttavat tänne enemmän koulutuksen taso versus kustannukset. Maine maana, jossa saa hyvätasoista koulutusta ilmaiseksi ei voi olla mikään muu kuin vetovoimatekijä.

Samaan aikaan korkeakouluopintoja viedään yhä enenevissä määrin englanninkieliseen suuntaan, samoin pyritään hivuttamaan työmarkkinoiden kielivaatimuksia löyhemmiksi. Ainoa poikkeus taitaa olla vielä virkamiesruotsi.

Siinä tuleekin olemaan kunnon vääntö, kun muu opiskelu on hoitunut arabiaksi tai somalin kielellä mutta virkaruotsin suorittaminen on esteenä virkakyöstin uralle. Tässä vaiheessa Abdullah länsinaapurista toiminee sijaistenttijänä, sopivan samannäköinen jantteri ja väri täsmää, niin avot!

[Seurailija]

Siinä tuleekin olemaan kunnon vääntö, kun muu opiskelu on hoitunut arabiaksi tai somalin kielellä mutta virkaruotsin suorittaminen on esteenä virkakyöstin uralle. Tässä vaiheessa Abdullah länsinaapurista toiminee sijaistenttijänä, sopivan samannäköinen jantteri ja väri täsmää, niin avot!

Jostain kumman syystä ulkomaalaiset opiskelijat tulevat kuitenkin pääosin Kiinasta ja Venäjältä. Somaleita tai arabeja siellä ei juuri ole. Silti en hyväksy ilmaista opiskelua kenellekään ulkomaalaiselle. Kaikenlainen sosiaaliperäinen maahanmuutto on saatava kuriin.

[Chrattac]

Kielitaitovaatimuksista sen verran, etten rekrytointitoimessa ollessani kertaakaan törmännyt mihinkään "täydellistä suomea" vaatineeseen asiakkaaseen. Yleensä vaadittiin keskivertoa suomenkielen osaamista ihan vain siitä syystä, ettei asiakkaan esim. vanhemmat amistaustaiset esimiehet ja työntekijät vaikkapa raksa-alalla osanneet englantia, joten ohjeiden jakaminen olisi ollut mahdotonta. Lisäksi kyseessä olisi ollut huomattava työturvariski. Mutta ei kukaan mitään Runebergejä sinne vaatinut vaan riitti että ymmärsi suomen kielellä annetut ohjeet ja osasi sen verran kommunikoida, että hommat luisti. Myöskään millään pikmentillä ei ollut liiemmin väliä. Lienee näitä mustan valkoiseksi selittelemisiä, että siellä jotain tollaista vaaditaan, jotta saadaan taas vierittää syy kaikkialle muualle paitsi "syyllisiin" itseensä.

Englannin kieli riitti niille asiakkaille, joilla esimiehet myös osasivat kunnolla englantia.

Minä sentään olen rekrytoinut myös maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä pk-seudulla raksa-, varasto- ja kiinteistöhuoltofirmoille, joten luulen tietäväni hieman paremmin kuin professori, kun on sitä konkreettista kokemusta eikä mututuntumaa. Hyvä asenne työntekoon ja se, että edes yrittää kommunikoida suomeksi riittivät lähes aina.

[Lasse]

Walesilainen Caelum Davies asuu opiskelija-asuntolassa Helsingin keskustassa. Hän pitää Suomessa muun muassa siitä, että työn ja vapaa-ajan suhde on tasapainossa ja että luontoon pääsee nopeasti.
-----
Walesilainen Caelum Davies, 26, ihastui Suomeen ollessaan Helsingissä vaihto-opiskelijana vuonna 2016. Niinpä hän haki Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan ja palasi maahan.

Davies sai opintonsa päätökseen kesällä 2020, mutta oli aloittanut työnhaun jo alkuvuodesta.
-----
Lopulta tärppäsi. Davies on työskennellyt syyskuusta lähtien isossa pankkikonsernissa talousrikosten torjunnassa. Työ löytyi vastavalmistuneille tarkoitetun ohjelman kautta.

Miten kesällä 2020 valmistunut voi vielä asua opiskelija-asuntolassa? Ja mitä tekemistä sosiaalitieteillä on talousrikostutkinnan kanssa? Ei niin mitään. Taitaa olla keksitty tarina ulkomaalaisten opiskelijoiden verorahoitteisen opiskelun puolustamiseksi.

Eniten tässä ihmettelin ylenannon hinkua puffata walesilaista miesoletettua maahantulijaa, kerta yleisesti walesilaiset kait lasketaan valkoisiksi.

No kolmenkymmenen sekunnin vihagoogletus sitten kertoi, miksi.

Ei yllättänyt...

[Outo olio]

If ensembles are to reflect the communities they serve, the audition process should take into account race, gender and other factors.

https://www.nytimes.com/2020/07/16/arts/music/blind-auditions-orchestras-race.html

Jos siis "orkesterien tulisi muistuttaa yhteisöjä joita ne palvelevat" niin kuinka paljon yleisössä on yleensä niitä "syrjittyjä" kansanryhmiä? Varmasti mustatkin ja latinot myös käyvät konserteissa, joskus, mutta yleisesti varmaan on enemmän valkoisia ja itä-aasialaisia yleisössä.