Mietitäänpäs Natoon liittymistä näin... Suomi liittyy Natoon ja aikanaan Naton ja Venäjän välit kärjistyvät entisestään. Tämän seurauksena Naton sijoittaa ydinaseita Suomeen. Mitkä olisi tässä tilanteessa fiilikset?
Aivan helvetin hyvät. Maailmanhistoriassa kukaan ei ole koskaan hyökännyt ydinasevaltiota vastaan miehitystarkoituksessa. 
Jollain lailla Viro, Unkari, Romania, Puola, Latvia jne kuitenkin onnistuvat pysyttelemään elossa ja väleissä Venäjän kanssa natojäsenyydestä huolimatta vaikka entisiä Neuvostoliiton alusmaita ovatkin. Melko kansallismielistä politiikkaakin tekevät.
Joo, tähän minäkin kaipaisin selvennystä, että mikä on se paljon viitattu "Venäjän ja Naton välinen ottelu", johon joudutaan, jos Natoon liitytään? Neuvostoliitto/Varsovan liitto ei koko historiansa aikana uskaltanut haastaa Natoa mihinkään, koska lopputulos oli selvä. Joten niitä maaotteluita ei ollut.
Koska teknologinen etumatka länsimaat vs. Venäjä on vain kasvanut (ei, niitä Putinin markkinoimia hypersoonisia ohjuksia ja sadan megatonnin autonomisia ydintorpedo-ydinsukellusveneitä ei voi käyttää kuin kolmannessa maailmansodassa, jossa ammutaan kaikki aseet), niin en todellakaan näe mitään skenaariota, jossa Venäjä hyökkäisi Nato-maahan. Ainoa skenaario, jonka käyttöikkuna on sulkeutumassa, on siirtolaisten avulla tehtävä hybridivaikuttaminen. Siinä on vain käymässä niin, että Venäjä on jäämässä jälleen kerran sille huonommalle puolelle rautaesirippua. Viimeksi he rakensivat sen rautaesiripun ihan itse, nyt he saavat kokea sen, että mitä se on toisinpäin toteutettuna, kun hyvät maat pistävät rajat kiinni ja paskapopulaatio jääkin Iivanan huusholliin mellastamaan.
Vain siinä tapauksessa, että USA lähtisi Natosta pois, tai EU:ssa alkaisi sisällissota, niin Venäjällä voisi olla jokin tsäännsi saada ukkojaan johonkin maahan. Koska jokaisessa Itä-Euroopan maassa on muistissa 1945-1991 jatkunut miehitys, niin lopputulos olis n plus yksi kappaletta Afganistaneja/Irakeja, joissa tienvarsipommit paukkuu ja kiinni saaduista venäläissotilaista julkaistaan toinen toisiaan groteskempeja teloitusvideoita, jotka saavat ISIS:läisetkin vuoroin punastumaan ja yökkimään. Kuinkahan kauan sellaista jaksaa Aleksei ja Ljudmila katsella, kun omia poikia tuodaan joko ruumisarkuissa tai pahoin vammautuneina tuhansittain kotiin joka kuukausi?
Ei ne kuolleet mitään merkitse tietenkään Stalinilta perityssä täysin juurettomassa ja perhe/suku-perinteiltään hajonneessa Venäjän todellisuudessa, mutta se ennen niin energinen naapurin Igor, joka on nyt pyörätuolissa kerjäämässä kaupungilla parin tusinan muun sotainvalidin kanssa, vie fiilikset pohjamutiin. Oliko sinne Baltiaan tai Itä-Eurooppaan pakko mennä, jos ne kerta eivät selkeästikkään tykkää meistä pohtivat A ja L.
Minkään entisen Itä-Euroopan maan miehitys ei tule olemaan mikään lomareissu ryssille. Ei edes Suomen, vaikka täällä vasemmistolainen eliitti olisi valmis palvelemaan uutta isäntää välittömästi. Siitä pitävät ne muutamat miljoonat käsiaseet huolen, jotka eivät yleensä ole kommarien huusholleissa.