2012-08-08 Die Welt: EU:n fasistiset juuret - onko demokratialla toivoa?

[akez]

Die Weltin mielipideosiossa oli myös Die Weltin toimittajana toimineen Alan Posenerin mielenkiintoinen kirjoitus. Tätä taustaa vasten tuntuu moni nykyään kummastusta herättävä poliittinen ilmiö saavan luontaisen selityksen alkaen maahanmuuttopolitiikasta aina joidenkin puolueiden leimaamiseen ja eristämiseen asti. Samoin herää kysymys, jotta kenen asialla Jykä ym. ovat?

EU-komissioinnista demokratiaan
 
Alan Posener

Die Welt 8.8.2012 juttu saksaksi
 
Euroopan kriisissä ei ole kyse rahasta, vaan “yhä tiiviimmän unionin” rajoista. Jean Monnet’n malli yhdentymisestä ylikansallisten komissioiden johdolla on aikansa elänyt.

Kun Italian vaaleilla valitsematon presidentti Mario Monti totesi äskettäin, että kansalliset parlamentit ovat Euroopan yhdentymisen kannalta lähinnä haitaksi ja yhdentymishaluisten hallitusten tulee laittaa ne aisoihin, lausui aiempi EU-komissaari vain julki sen, mitä monet ajattelevat Brysselissä.
 
Euroopan unionin kiistaton menestys perustuu oleellisesti siihen, että maanosan ”yhä tiiviimpi unioni” on toteutettu ääneti, byrokraattisesti ja julkisuudelta piilossa, vaaleilla valitsemattomien ylikansallisten organisaatioiden johdolla. Tämä menetelmä liittyy tiiviisti Jean Monnet’n nimeen.
 
Monnet’n ura alkoi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin hän sai tehtäväkseen materiaalinhankinnan koordinoinnin Ranskan ja Iso-Britannian sotateollisuuden tarpeisiin. Teollisuudenalat, joita hanke koski, alistettiin hallituksista riippumattomalle ja omin valtaoikeuksin toimivalle ”Korkealle Komissiolle”. Tätä ratkaisua Monnet käytti kaikissa tulevissa ylikansallisissa haasteissa: Jopa sanavalinnoissa on pysytty Monnet’lle uskollisina. Euroopan unionin hallitus on nimeltään Komissio ja sen jäsenet ovat komissaareja.
 
Korporatismin lumous  

Toisen maailmansodan puhjetessa annettiin organisaationerolle tehtäväksi brittiläis-ranskalaisen uudelleenvarustautumisen koordinointi. Taas herätti Monnet henkiin lähes diktatorisin valtuuksin toimivan ylikansallisen komission. Hän oli tuskien ehtinyt ottaa työnsä vastaan Lontoossa, kun Ranskan armeija antautui Hitlerin armeijalle.
 
Winston Churchillin toimeksiannosta Monnet siirtyi USA:han koordinoimaan anglo-amerikkalaista sotatuotantoa. Monnet oli USA:n presidentin Franklin D. Rooseveltin ja tämän “New Dealin” suuri ihailija. Erityisesti Monnet lumoutui New Dealin varhaisvaiheen korporatismista.   
 
Suuren laman voittamiseksi oli Roosevelt hankkinut vuonna 1933 Kongressilta sotatilavaltuuksia ja hän oli perustanut kenraali Hugh Johnsonin alaisuudessa toimivan teollisuutta, työvoimaa (Handwerk) ja kauppaa valvovan viranomaisen: "National Recovery Administration" (NRA). Työnantajat ja työntekijät liittyivät NRA:ssa teollisuusalojen kartelleihin, jotka määrittelivät palkat, hinnat, työ- ja markkinointiehdot.
 
Samalla, de facto, lakkautettiin markkinatalous ja se oli myös NRA:n tarkoitus, sillä New Dealin luojat pitivät tuhoisaa hintakilpailua talouskriisin syynä. Rooseveltin edeltäjä Herbert Hoover kirjoitti muistelmissaan, että hän piti tätä ”todisteena puhtaasta fasismista”, ”uusintapainoksena Mussolinin korporatiivisesta valtiosta”. Myös presidentti Ronald Reagan – Rooseveltin kannattaja nuoruusvuosinaan – sanoi vuonna 1976: ”Fasismi oli New Dealin varsinainen perusta.”
 
Rikottu vallanjako

Mussolinin varhaismenestys Italiassa valtioon kytketyn talouden kanssa johti siihen, että varhaiset New Dealin kannattajat totesivat: ”Mussolini saa junat kulkemaan täsmällisesti.” Amerikan demokratia osoittautui kuitenkin vankkarakenteiseksi. Vuonna 1935 Korkein oikeus tuomitsi NRA:n perustuslain vastaiseksi, koska sille oli annettu toimeenpanovaltaa, jonka tuli kuulua hallitukselle, eli rikottiin vallan kolmijakoa. 
 
Kuten yleisesti tiedetään, on juuri tämä eräs EU:n perustuslaillisuuteen kohdistuvista pääsyytöksistä. EU:ssa Komissio - vaaleilla valitsematon hallitus – laatii lakeja ja säännöksiä, jotka lähetetään kumileimana toimiville kansallisille toimeenpanovallan edustajille – ministerineuvostolle tai alan ministerille.
 
New Dealin kritiikistä piittaamatta ehdotti Monnet sodan jälkeen Ranskassa vielä radikaalimpaa ratkaisua. Uudelleenrakennustyö tulisi antaa sellaisen komission johdettavaksi, jossa eivät istu vain työnantajien ja työntekijöiden edustajat, vaan myös kaikki puolueet – mikä on puhtainta korporatismia. 
 
Poistetut valtaoikeudet

Vuosina 1947-1952 Monnet johti tätä ulkoparlamentaarista taloushallitusta, kunnes omistautui uudelle projektille, Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle, josta kehkeytyi Euroopan unioni. Saksan ja Ranskan hiili- ja terästeollisuus alistettiin komissiolle.
 
Jokainen edistysaskel Euroopan yhdentymisessä on suoritettu tämän jälkeen Monnet’n menetelmällä. Puoluepolitiikkaan, omiin intressi- ja suuntalinjoihin keskittyviltä kansallisilta parlamenteilta on viety valtaa ja sitä on siirretty ylikansallisille elimille: Komissio, Euroopan parlamentti (jossa ei ole oppositiota, vaan vain pan-eurooppalaisia puolueita, jotka haluavat lisää valtaa itselleen), Euroopan keskuspankki, Euroopan oikeustuomioistuin jne. Kaiken tämän symbolina on ylikansallinen valuutta – euro.
 
Eurokriisin aikana Monnet’n järjestelmä kohosi korkeimpaan muotonsa, kun Komissio anasti itselleen oikeuden määrätä Kreikalle säästöohjelman, Italialle pääministerin ja uudistusohjelman, Espanjalle pankkireformin jne. Kaikki tämä tapahtui euron ”pelastamisen” nimissä ja samalla väitteiden mukaan myös Euroopan pelastamiseksi. 
 
Kontinentaali poliittinen taistelu
 
Mutta kuten usein käy: kun Monnet’n järjestelmä juhli voittoaan, veteli se jo viimeisiään. EU-huippukokouksessa kesäkuun lopussa Italia, Ranska ja Espanja kapinoivat Brysselin ja Berliinin diktaatteja vastaan. Pitääkö paikkansa, että kapinalliset turvautuivat Saksan oppositioon, tai kuten saksalaiset konservatiivit sanovat ”pettivät saksalaisten intressit” – siitä voidaan kiistellä.
 
Kuitenkin, jos halutaan ”enemmän Eurooppaa”, kuten kaikki Saksan puolueet painottavat, niin onko täysin tämän ”enemmän Eurooppaa” periaatteen mukaista, että kristillisdemokraattinen Saksan hallituksen päämies tekee vaalikampanjaa konservatiiviselle kollegalleen Ranskassa; tai että sosialidemokraattinen saksalainen oppositio tukee tämän sosialistista vastustajaa.
 
Enemmän Eurooppaa tarkoittaisi kylläkin, että poliittista kamppailua maanosan unionin suunnasta käytäisiin kontinentaalisti. Merkelin toiminta Sarkozy’n puolesta ja Hollande’n saama tuki puna-vihreiltä ovat kuitenkin loppujen lopuksi tunnustus siitä, että Euroopan ongelmat eivät enää ole ratkaistavissa ylikansallisten teknokraattielimien avulla. Monnet’n järjestelmä on aikansa elänyt ja hyvä niin, sillä se on kriisin pohjimmainen syy. On lopultakin aika, että Euroopasta tulee demokraattinen.

[Bazarov]

Tuore ja mielenkiintoinen näkökulma tähän kaikkeen. Ilmesesti kirjoittaja kuitenkin kannattaa, jonkinlaista edustuksellista puoluedemokratiaa EU:n tasolla. Vaikea nähdä miten se ratkaisisi mitään, vaikka voisi näennäisesti vaikuttaakin nykyjärjestelmää demokraattisemmalta.

[Lemmy]

Tuohan sitten vaatisi valtionrajat ylittävia puolueita. Onhan nyttenkin jo "blokkeja" mutta loppupeleissä edustajat kuitenkin ajavat sitten jokaisen maan omaa asiaa kuitenkin.

[Bazarov]

Onhan nyttenkin jo "blokkeja" mutta loppupeleissä edustajat kuitenkin ajavat sitten jokaisen maan omaa asiaa kuitenkin.

Tämä vaihtelee maittain ja puolueittain. Monet hyväuskoiset eurofiilit tuntuvat ajavan oman eurooppalaisen puolueensa kantaa yli maarajojen. Vaikea kuvitella esim. Satu Hassin ajatelleen Suomen etua, hänen ajaessaan rikkidirektiiviä.

[Jaska Pankkaaja]

Tuore ja mielenkiintoinen näkökulma tähän kaikkeen. Ilmesesti kirjoittaja kuitenkin kannattaa, jonkinlaista edustuksellista puoluedemokratiaa EU:n tasolla. Vaikea nähdä miten se ratkaisisi mitään, vaikka voisi näennäisesti vaikuttaakin nykyjärjestelmää demokraattisemmalta.

Se "eurooppalainen" ideaali olisi epäilemättä sellainen jossa olisi yleiseurooppalainen sossu ja "kokoomus" tai "liberaalidemokraattinen" puolue. Sisältö toki täysin samaa paskaa kuten Suomessakin mutta eri mainostoimisto ja brändi, käytännössä tietenkin kaikki valta virkamiehillä mutta nämä kaksi sitten vuorottelisivat "vallassa". Paikallis kätäisille sitten vehreitä oksia palkkioksi maanpetturuudesta ja demokratian halveksimisesta. No joukkoon mahtusi vielä marginaaliset "vihreät" ja julkikommarit, kenties se islamilainen puoluekin muttei näillä muuta valtaa olisi kuin arhinmäkeläinen teatteri, sitten kivien heittelyn jälkeen myös niille vihreille oksille palkkioksi "vastuullisen oppositiopolitiikan" harjoittamisesta.

Ja kaikille muille njet, ei flirttailua faschismin ja nazzizmin kanssa!

Itse asiassa uskot että näillä mennään jos talouden pohjan pettäminen ei riko tätä koko eukkulaa..

[tyhmyri]

Eiköhän tämä epädemokraattisesti edistetty kuvio luo kasvuedellytyksiä juuri niille tahoille, joiden kanssa ei haluta flirttailla eli todellisille fasisteille ja natseille sekä oikeille kommunisteille. Oletan, että Kreikan poliittisen kartan uudelleenmuotoutuminen kuten myös Ranskan ja Alankomaiden kehityskulut kertovat tulevasta aika paljon.

Saa nähdä kykeneekö PS ottamaan tuon roolin Suomessa vai nouseeko vaihtoehto jostain tällä hetkellä näköpiiriin ulkopuolella olevasta.

[akez]

Die Weltin toimittaja Henryk M. Broderin ajankohtainen ketjun teemaa sivuava mielipidekirjoitus (11.5.2020). Taustana Saksan perustuslakituomioistuimen tyrmäämä Euroopan unionin tuomioistuimen hyväksyvä päätös koskien Euroopan keskuspankin laittomia ja EU-perussopimusten vastaisia valtionlainojen ostoja. Tästä seikasta aiheutuu mielenkiintoinen legaliteettikriisi, joka valaisee mainiosti EU:n "ytimiä".

Von der Leyenin erheestä

Eurooppalainen suvereniteetti? Ei sellaista edes ole!

Ursula von der Leyen pohtii "jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn" käynnistämistä Saksaa vastaan. Hän katsoo, että Euroopan "suvereniteettia" on loukattu. Tässä EU-puheenjohtaja on kuitenkin väärässä ja vieläpä useamman seikan osalta.

EU on kohdannut uuden vastoinkäymisen, kertoi uutistoimisto dpa pari päivää sitten. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pohtii nyt "jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn" käynnistämistä Saksaa vastaan. Hän sanoo: "Suhtaudun asiaan hyvin vakavasti". Kyseinen "asia" on Karlsruhen perustuslakituomioistuimen tuomio, joka asettui poikkiteloin Luxemburgissa toimivan Euroopan unionin tuomioistuimen EKP:n valtionlainojen ostoja koskevan tuomion kanssa. Saksan perustuslakituomioistuimen ratkaisu nostaa esiin "eurooppalaisen suvereniteetin ydintä" koskevan kysymyksen.

Rouva von der Leyen on ammatiltaan lääkäri ja syntyperältään saksalainen, ja hän on toiminut 1. joulukuuta lähtien EU-komission puheenjohtajana. Komission tehtävänä on toimia EU:n perustuksen muodostavien "perussopimusten valvojana". Näiden "ydin" on Lissabonin sopimus, joka astui voimaan 1. joulukuuta 2009, eli 4 vuotta sen jälkeen kun "Ehdotus sopimuksesta Euroopan perustuslaiksi" oli ajanut karille.

Kun Brysselissä syntynyt ja sen vuoksi itsensä "eurooppalaiseksi" kokeva von der Leyen puhuu nyt "eurooppalaisesta suvereniteetista", niin hän erehtyy samalla useissa suhteissa. EU ei ole valtio, se ei ole liittovaltio, eikä edes valtioliitto. Se on suvereenien valtioiden intressiyhteisö, jota voi verrata ARD:hen, joka on Saksan yleisradiopalvelujen yhteistyöorganisaatio.

Ei ole olemassa eurooppalaista kansakuntaa, ei ole eurooppalaista perustuslakia, eikä myöskään eurooppalaista suvereniteettia. On olemassa EU-lippu ja EU-hymni. Von der Leyenin johtama komissio esiintyy ja käyttäytyy mielellään kuin hallitus, vaikka se ei ole sitä. Samoin EU-parlamentti katsoo olevansa "EU:n suorilla vaaleilla valittu lakeja säätävä elin", mutta sekin pitää paikkansa vain osittain.

EU-parlamentilla ei ole aloiteoikeutta, eli sillä ei ole mitään oikeutta laatia lakiesityksiä ja viedä niitä lainsäädäntöprosesseihin. Näin asian määrittelee Saksan poliittisesta koulutuksesta vastaavan liittovaltion virasto (Bundeszentrale für politische Bildung). EU-parlamentti valitaan 5 vuoden välein yleisillä, suorilla, vapailla ja salaisilla vaaleilla, mutta ei yhtäläisellä äänioikeudella. Käytössä on "degressiivinen suhteellinen edustus".

Luxemburgilainen meppi edustaa 83.000 maan kansalaista, ranskalainen meppi taas 10 kertaa suurempaa määrää Ranskan kansalaisia. On uskaliasta puhua näissä olosuhteissa "eurooppalaisesta suvereniteetista". Ehkä von der Leyen tarkoitti "identiteettiä". Vaan kun sitäkään ei ole olemassa, mutta se on jo toinen tarina.

Lihavoinnit mun.

Jotenkin näyttää, että edellä esitetyt aspektit koko ajan katoavat johonkin mediassa ja pinnalle jää vain vaikutelma siitä, että EU:n kritisoijat ovat aina lähinnä väärässä.

EDIT typo

[pienivalkeapupu]

^ Itsestä tuntuu, että vähän liian 'merkittävää' kritiikkiä tuo Weltin kirjoitus valtaapitäville (€urokraateille) joten alkaa varmaankin kuuluvan ja näkyvän vihjauksia 'valeuutisoinnista' - tai vastaavasta - lähitulevaisuudessa, ainakin Suomen Laadukkaassa Journalistisessa valtamediassa..

[Nikolas]

Euroopan unionissa parlamentti on samasta syystä olemassa kuin Neuvostoliitossakin oli Korkein neuvosto. Oleellista on esittää, että jonkinlainen parlamentti on, ja sitten voidaan teeskennellä edustuksellista demokratiaa. Euroopan unionissa poliittinen valta on keskittynyt Komissioon ja Neuvostoliitossa valtaa käytti Politbyroo.

Kun valta on keskitetty sopivan pienilukuiselle porukalle, joka ei nauti tavallisen kansan suoraa luottamusta, koska kansalaiset eivät saa sen jäseniä valita, kyseessä on mitä sopivin työkalu kulissientakaisille todellisille vallankäyttäjille, jotka ohjailevat poliittista valtaa rahalla. Suomalaiset valitsivat sellaisen järjestelmän kansanäänestyksessä vuonna 1994. Tämä on kova fakta, vaikka useimmat suomalaiset eivät vieläkään ole asiaa kokonaan ymmärtäneet.

[akez]

^ Itsestä tuntuu, että vähän liian 'merkittävää' kritiikkiä tuo Weltin kirjoitus valtaapitäville (€urokraateille) joten alkaa varmaankin kuuluvan ja näkyvän vihjauksia 'valeuutisoinnista' - tai vastaavasta - lähitulevaisuudessa, ainakin Suomen Laadukkaassa Journalistisessa valtamediassa..

Tuskinpa EU-eliitti ja EU:ta käsikassaranaan pitävät epädemokraattiset tahot tykkäävät juurikaan tuollaisista kirjoituksista, vaikka ne valottavat todennettavasti EU:n rakenteita. Ne kun samalla murentavat sitä mielikuvaa ja tarinaa, jota tavalliselle rahvaalle serveerataan. Tuollaisesta eivät elitistit tykkää.

EU-eliitti ja sen myötäilijät ovat kuitenkin todellisuudessa varsin ohut kerros. Tästä seikasta saa jonkinlaista indikaatiota Die Weltin mielipidekirjoituksen perässä olevasta kyselystä.

Oletteko samaa mieltä kuin kirjoittaja?

Kyllä 1923
Ei 42

Salaliittoteoriat näyttävät olevan Saksassa jo se uusin nuija, jolla tavallista rahvasta mätkitään ja käännytetään EU-uskoon, joten tullemme kuulemaan myös täälläkin kohta lisää aiheesta.