Haaste on robotisaation kehitys. Mokomat kehittävät robotteja, jotka ovat yhä taitavampia ja jopa parempia ja tehokkaampia kuin ihminen. Että mitä me teemme, jos tekniikan kehitys muuttaa kokonaan sen perinteisen yhtälön mihin ihmisten palkkatyön ja ihmisten ostovoiman ihmisille työpaikkoja tuottava yhtälö perustuu
Kaikille teille luddiiteille tiedoksi: koneellistuminen on nostanut työn tuottavuutta jo noin kolme vuosisataa, mutta työt eivät siltikään ole loppuneet. Lähes kaikki ne työt, joita Suomessa tehtiin sata vuotta sitten, ovat loppuneet tarpeettomina, mutta uusia on syntynyt tilalle sitäkin enemmän, ja ne ovat poikkeuksetta mukavampia ja paremmin palkattuja töitä. Ilmiön nimi on
luova tuho, eikä sitä ole mahdollista pysäyttää. Yritykset pysäyttää se epäonnistuvat aina, koska heikosti tuottavat työt loppuvat joka tapauksessa, mutta uusia ei välttämättä synny tilalle. Siksi talouspolitiikan kaikkein keskeisimmän tavoitteen tulee olla luovan tuhon edistäminen.
Vasemmistolainen talouspolitiikka tarkoittaa jonkinlaista julkisen vallan sekaantumista talouselämään. Poliitikot ja virkamiehet eivät mitenkään voi tietää markkinoita paremmin, mitä kannattaa tuottaa ja mihin sen vuoksi kannattaa investoida. Oli toki aikakausi, jolloin asiat eivät olleet näin. Keskusjohtoinen suunnittelu tuotti ihan tyydyttäviä tuloksia toisen maailmansodan jälkeisinä kolmenakymmenenä vuotena, kun pääomaa oli vähän ja oli selvää, että sitä oli laitettava asuintalojen, tehtaiden, julkisten rakennusten, teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen ynnä muun fyysisen infrastruktuurin rakentamiseen. Nyt ne on rakennettu, joten uudeksi suunnaksi on tullut investoiminen aineettomiin asioihin, kuten tutkimukseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Jotta niissä menestyttäisiin, on mentävä rahan ehdoilla eli toimittava markkinaehtoisesti. Siksi minä olen talouspoliittisesti oikeistolainen. Vasemmistolaisuus yksinkertaisesti on menneen aikakauden resepti, jonka soveltaminen nykyaikana johtaa huonojen rakenteiden säilymiseen ja kansantaloudelliseen näivettymiseen.
Julkisen sektorin palkansaaja ei tuota verotuloja siksi, että julkisen sektorin palkansaajan palkka maksetaan veroista. Kun julkisen sektorin palkansaajan palkkaa verotetaan niin siinä valtio ottaa omaa rahaansa takaisin, siksi julkisen sektorin palkansaajat voitaisiin vapauttaa veroista ja samalla vapauttaa se verotusvara, joka pyörii julkisen sektorin palkansaajien palkoissa.
Julkisen sektorin työntekijät maksavat myös kunnallisveroa. On takuulla paljon kustannustehokkaampaa soveltaa samoja sääntöjä kaikkiin, vaikka se johtaisikin annetun rahan ottamiseen heti takaisin, kuin tehdä Verohallinnolle miljoonia ihmisiä kattava rekisteri, josta katsotaan joka ainoan tuloveroja saavan kohdalla, pitääkö heidän maksaa veroja vai ei. Rekisteriä ylläpitämään varmaan tarvittaisiin satoja ellei tuhansia työntekijöitä, mutta sillä ei tuotettaisi mitään. Ja kuinkahan usein kävisi niin, että julkiselta sektorilta yksityiselle siirtyvän henkilön kohdalta ei muistettaisi poistaa ruksia ruudusta, jolloin verovapaus jatkuisi? Lyhyesti sanoen: ehdotuksesi on äärimmäisen epäkäytännöllinen.
