Tulojen sosialisoiminen on varmasti mukavaa verotulojen saajien kannalta, jalat pöydälle ja nauttimaan, kun verotuloja sataa, mutta tulojen sosialisoiminen ei välttämättä ole kivaa verojen maksajien kannalta. Työnteon kannattavuuden poistamisesta seuraa, että ahkerista verojen maksajista tulee suoraan sanottuna hyödyllisiä idiootteja, jotka elättävät veroja maksamalla velttoja reessä istujia, jotka aina kouraisevat ahkerien taskuista, ja näin turhauttavat ahkerat, jotka alkavat ajatella, että kun ahkeruus ei kannata minulle niin minäkin istun rekeen ja odotan, että joku hyödyllinen idiootti alkaa vetämään rekeä.
Verottamisessa pitää tehdä kompromissi tulojen sosialisoimisen ja ahkerasti yrittävien yksilöiden motivaation säilyttämisen välillä. Tulojen sosialisoimisessa on nähty, että politiikka sosialisoi tuloja tavalla, joka pitää verojen maksajat kabinetin ovien ulkopuolella. Veronmaksajat katselevat suljettua ovea, jonka takana heidän maksamat verot jaetaan.
Vaaleissa on vaalisalaisuus, jonka avulla systeemi varaa mahdollisuuden korjata kansan väärin äänestämistä. Korjailun mahdollistamiseksi äänestyslapun alla ei ole jäljentävää paperia, jonka äänestäjä saisi pitää, joka tuottaisi mahdollisuuden todistaa edustajalle ketä äänestäjä äänesti. Kansalaisilla ei ole puhetuntia kunnanvaltuuston ja eduskunnan lehterillä. Kansalaisilla ei ole kyselytuntia kunnanvaltuuston ja eduskunnan lehterillä. Kaikista hienoista puheista huolimatta todellisuudessa on niin, että kansalaisten kykyä vaatia tulojen sosialisoijia tilille on hieman rajoitettu. Tulojen sosialisoijat pimittää tietoa ja torjuu veronmaksajien kykyä osallistua veronmaksajien maksamien verojen sosialisoimiseen.
Tulojen sosialisoijat keräävät verot ja pitävät monopolin jakaa tulojen sosialisoimisen tulokset. Ja tämän seurauksesta valtion ja kuntien menorakenne on niin holtiton, että valtio ja kunnat velkaantuvat hyvinäkin aikoina. Tietenkin voi miettiä, että onko politiikan tavoite hankkia suuret velat, että kenen palveluksessa politiikka oikeasti on. Onko politiikka siirtämässä vallan suurpääomalle, jossa vallansiirrossa absurdisti innokkaimpia on punaiset.
Tulojen sosialisoijat pelkäävät, että jos veronmaksajat saisivat sananvaltaa niin veronmaksajat ottaisivat enemmän valtaa itselleen, josta seuraisi ahkeruuden parempi kannattaminen. Veronmaksajat voisivat jopa ideoida, että kaikille sama tasaveroprosentti on hyvä. Veronmaksajat kokevat, että se on vääryys, että kun tulot nousevat niin veroprosenttikin nousee. Se olisi paljon parempi, että veroprosentti pysyisi koko ajan samana tulojen noustessa. Tasaveroprosentti kannustaisi ahkeruuteen paremmin kuin tulojen nousun tahdissa nouseva veroprosentti. Verotus tekee työn teettämisen Suomessa kalliiksi siksi, että palkassa on veroja ja oheiskuluja melko paljon.
Kapitalismi perustuu luovan tuhon periaatteeseen, joka tarkoittaa, että markkinoilla on ainoastaan kannattavia yrityksiä. Kannattamattomia yrityksiä ei tueta kannattavien yritysten maksamilla veroilla. Se on absurdia, että kannattavat yritykset tukisivat heikosti kannattavia kilpailijoitaan maksamalla veroja valtiolle, joka siirtää ne verotulot yritystukina kannattamattomille yrityksille.
