Suomessa on 15 - 74 vuotiaita 4 123 000, joista yksityisen sektorin työllisiä 1 914 000, yrittäjiä ja yrittäjien perheenjäseniä 361 000, valtion työllisiä 148 000, kuntien työllisiä 475 000, työttömiä 212 000, työvoiman ulkopuolella 1 357 000.
Keskeinen seikka, joka on ymmärrettävä on, että yksityinen sektori maksaa verot.
Verotuloja saavat eivät maksa veroja siksi, että saadun verotulon jakamisen verottaminen ei tuota verotuloja.
Verotulojen saamapuolella olevien verottaminen on verotuksen simuloimista.
Jos verotuloja saavia ei verotettaisi niin veroja maksava yksityinen sektori voisi sanoa, että verotuloja saavat eivät maksa veroja.
Kun verotuloja saava menee kauppaan ostoksille niin hän käytännössä palauttaa kauppiaalle kauppiaan aiemmin maksamia veroja, ja saa kauppiaalta vastineeksi tuotteen.
Jos julkinen hallinto tahtoisi lisätä verotuloja ja pienentää julkisia menoja, niin julkisen hallinnon pitäisi kannustaa verokertymällä rahoitettuja julkisen sektorin palkansaajia siirtymään yksityiselle sektorille maksamaan veroja, joka lisää julkisen hallinnon verotuloja ja pienentää julkisen hallinnon julkisia menoja.
Kun julkisen sektorin palkansaaja siirtyy yksityiselle sektorille niin julkisen hallinnon julkiset menot muuttuvat verotuloiksi.
Se on niin, että jos huomattava osa kansalaisista on verorahoitteisia (jotka eivät oikeasti maksa veroja) niin valtion ja kuntien talous on huteralla perustalla.
Se on niin, että kuta suurempi osuus työikäisistä työskentelee yksityisellä sektorilla maksamassa veroja, sen vahvemmalla perustalla on valtion ja kuntien talous.
Uskoisin, että valtion ja kuntien vahvuutta arvioitaessa erityinen painoarvo on veropohjan vahvuudella.
www.stat.fi (tilastokeskuksen linkki lyhennetty)
