Valitettavan harva ymmärtää, että talouskasvun avain on julkisen sektorin raju leikkaus.
Kyllä se varmaankin on näin, mutta onkohan julkinen sektori Suomessa jo too big to fail?
On, ainakin periatteessa.
Julkinen sektori pyörittää niin paljon rahaa, että sen supistaminen kestävälle tasolle tarkoittaa väistämättä paljon työttömyyttä ja myös yksityiselle sektorille kova flunssa kun julkisella rahalla tehdyt alihankinnat vähenevät.
Tämä tilanne on syntynyt kun julkinen sektori on paisunut vuosien satossa niin, että myös yksityinen talous on tullut sitä riippuvaiseksi eli liikaa verorahoja käytetään yksityisen sektorin taloudessa julkisen sektorin ostojen kautta.
Siitä huolimatta julkinen sektori on leikattava koska vaihtoehto on jatkaa samalla linjalla kunnes julkinen sektori on vararikossa ja sen myötä myös siitä täysin riippuvaiseksi tullut yksityinen sektori.
Leikkausten ohella kansalaisten ostovoima olisi myös pakko nostaa eli käytännössä veroja pitäisi alentaa, jotta yksityinen sektori saisi uusia asiakkaita ostovoimaisimmista kansalaisista julkisen sektorin tilalle.
Käytännössä tässä siis puhutaan siitä, että rahankäyttö siirretään julkiselta puolelta kansalaisille. Siis sen sijaan, että valtio verottaa kansalaiset kuiviin ja jakaa rahat (tehottomasti) takaisin talouteen, kansalaisille jätetään enemmän rahaa jota se käyttää itse suoraan.
Tällaiset korjaukset aiheuttavat kuitenkin aina häiriöitä. Sen takia niitä ei voi tehdä kertaheitolla vaan ne on pakko jakaa usealle vuodelle, jotta lasku olisi edes hieman pehmeämpi. Riski toki on, että jos hallitus vaihtuu vasemmistolaiseksi, leikkaukset perutaan ja rahan tuhlaus ja ökyverottaminen ottaa uuden vauhdin.
