När rasistiska idéer från 1930-talet gör sig påminda måste media vara samvetets röst
Historien upprepar sig inte. Men kunskap om historia hjälper oss att navigera i samtiden, skriver Olav S. Melin.
Dagens samhällsklimat, med en allt starkare polarisering och ytterhögerkrafter som gör sig gällande, påminner om situationen på 1930-talet. Med allt vad det innebär.
I början av 1930-talet fanns det i Finland en grogrund för etnonationalistiska strömningar, närmast från Tyskland. Etniska och nationella skillnader mellan finsk- och svenskspråkiga skulle trygga den svenska befolkningens intressen. Man ville bevara enheten i de svenskspråkiga områdena och hålla fast vid språkgränserna. De finska fascisterna var etnonationalister som betonade betydelsen av ett språk, ett land. Finlandssvenskarna tolererades inte. Den tyska modellen med ett finskspråkigt Finland, en finsk folkgemenskap var det som gällde.
...
Hbl 5.8.2023
(maksumuuri)Muun muassa eri lehtien päätoimittajana ja ruotsinkielisten säätiöiden rahoittamassa Magmassa toiminut Olav S. Melin esittää Höblä-kirjoituksessaan, että rkp:n kipuilu perussuomalaisten kanssa muistuttaa suomenruotsalaisten tilannetta 1930-luvulla, kun rkp epäröi tuolloin hallitukseen menoa silloisten "oikeistopopulistien" kanssa samaan aikaan, kun suomalaiset "kansallissosialistit" halusivat pakottaa heidät suomenkielisiksi uhkaamalla heittää heidät maasta pois.
Väite ja ylipäänsä Melinin kirjoituksessa maalaama kuva suomenruotsalaisista Saksan natseja esikuvanaan pitävien rotufanaatikkojen uhreina on erityisen härski, kun vielä 30-luvullakin juuri rkp:läiset uhosivat paremmasta ruotsalaisesta rodusta, johon suomenruotsalaiset kuuluivat, ja jota ei saanut päästää sekoittumaan alempiarvoisen suomenkielisten rodun kanssa. Tukea tällaisille rotukäsityksille haettiin ja saatiin Ruotsista asti, ja sillä puolustettiin muun muassa Suomen yliopistolaitoksen pitämistä ruotsinkielisenä – sekä jo silloin pakkoruotsia.
Melin vetoaa Kasper Braskénin kuukauden takaiseen
kolumniin Abo Underrättelserissä, jossa historioitsija veteli rinnastuksissaan mutkia suoriksi muun muassa nimeämällä kansanedustaja Vilhelm Junnilan mitenkään perustelematta
fasistiksi. Braskénin mukaan 30-luvun rkp:n "poliittinen johtaja" Ernst von Born epäili, että jos rkp auttaisi nostamaan oikeiston valtaan, se ryhtyisi taas ajamaan suomenkielisten asiaa ja purkamaan ruotsinkielisten tuolloisia etuoikeuksia. Rkp ei ottanut sitä riskiä, eikä olisi pitänyt ottaa nytkään.
Braskén kirjoittaa, että koskaan aiemmin ei rkp:n tulevaisuus yhtenäisenä poliittisena voimana ollut niin uhattu kuin kun sen piti päättää, tekisikö se yhteistyötä oikeistopopulistien kanssa vai ei. Hänen johtopäätöksensä nykyistä tilannetta koskien on, että yhteistyö perussuomalaisten kanssa on laitettava testiin.
Kansallissosialistien vaaliohjelma ennen eduskuntavaaleja 1933 osoitti, että von Born oli oikeassa. Ohjelmassa todetaan muun muassa: "Kaikki kieleltään, mieleltään tai nimeltään ruotsalaiset virkamiehet pitää irtisanoa ja korvata suomalaisilla. Ruotsinkielisistä ja muunkielisistä, jotka haluavat nauttia täysistä kansalaisoikeuksista, on tultava suomalaisia tai heidän on muutettava pois maasta. Muita vaihtoehtoja ei ole." (käännös)
Tuon jälkeen Melin löytää "kansallisosialistien" tekstistä "silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä" perussuomalaisten kieliohjelmaan ja vaatimukseen
pakkoruotsin lopettamisesta. Ihan melkein sama.
En muuten löydä tuollaista tekstinpätkää suomalaisten kansallissosialistien tai minkään muunkaan puolueen vaaliohjelmista. Luultavasti sellaista ohjelmaa ei ole olemassakaan, sillä Melin viittaa toisaalla kirjoituksessaan
Vasabladetin pääkirjoitustoimittaja Dan Ekholmin kolumniin, jossa on sama teksti. Kaikesta päätellen tekstinpätkä on rkp:n kansanedustajaehdokkaiden Erik Estlanderin ja Otto Jacobssonin Vasabladetiin 1933 itse kirjoittama olkiukko siitä, miten suomenruotsalaisia sorrettaisiin, jos oikeisto pääsisi valtaan. Tai sitten jonkin vaaleissa täysin merkityksettömän ja jo unohtuneen mikropuolueen tai sen edustajan yksityisajattelua, joka vastaa netistä löydettyä satunnaista blogikirjoitusta.
Mielenkiintoista kuitenkin, että 1930-luvun rkp:tä ja Meliniä ei huolettanut olkiukkoillessakaan natsius vaan suomenruotsalaisten etuoikeutetun aseman säilyttäminen.
Perussuomalaiset ovat taktisista syistä hillinneet ruotsin kielen merkitystä hallitusohjelmassa. Mutta vastenmielisyys ruotsin kieltä vastaan on perussuomalaisten geeneissä. (käännös)
Lopuksi Melin kertaa 1930-luvun sanomalehtien suhtautumista juutalaispakolaisiin, mistä päästäänkin hallituksen turvapaikkapolitiikkaan.
Kun hallituksemme nykyään ilmoittaa epäinhimillisen tiukasta pakolais- ja turvapaikkapolitiikasta, on median oltava omantunnon ääni epävarmassa maailmassa. (käännös)
Mitäpä faktoista, sillä hallitus ei ole muuttamassa miksikään sitä, että Suomella on EU:n löysin pakolais- ja turvapaikkapolitiikka. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden hyväksymisprosenttehin ei ole odotettavissa tiukennuksia Tanskan tai edes Ruotsin tasolle.
