Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Roope]

Kansanedustaja vaati, että kahviloissa pitäisi saada aina palvelua suomeksi – ”Mahdotonta toteuttaa”

Suomalaisten täytyy tottua siihen, ettei palvelua saa aina suomen kielellä, sanoo matkailu- ja ravintola-alan etujärjestön Maran toimitusjohtaja Timo Lappi.

PALVELUALOILLA sekä työnantajat että työntekijät suhtautuvat nihkeästi ajatukseen siitä, että yrityksiä vaadittaisiin tarjoamaan palveluita aina suomen kielellä.

Asiaa ehdotti kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) viime viikolla, kun eduskunnassa keskusteltiin suomen kielen asemasta. Aittakummun mielestä yksityiselle sektorille pitäisi asettaa lakiin vaatimus tarjota palvelua suomen kielellä.

”Esimerkiksi Virossa ja Ranskassa kielilaki velvoittaa myös yksityisiä palveluiden tarjoajia. Noissa maissa kahvila, jossa palvellaan vain englanniksi, on laiton.”

Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestön Maran toimitusjohtaja Timo Lappi pitää ehdotusta ”mahdottomana toteuttaa”. Ensinnäkin hänestä muutos voisi vaatia perustuslain säätämisjärjestystä, eikä todennäköisesti saisi taakseen riittävää määrää kansanedustajia.

Toisekseen vaatimus törmäisi työvoimapulaan. Lapin mukaan syynä on pohjimmiltaan huono syntyvyys. Kun suomalaisia ei synny entiseen malliin, työntekijöitä on houkuteltava ulkomailta.

”Yhä enemmän niin kahviloissa, ravintoloissa, matkailualalla kuin kaupassa joudumme tottumaan siihen, ettei palvelua aina saa suomen kielellä.”

[...]

Mitä kävisi, jos palvelua suomen kielellä vaadittaisiin lailla?

”Yrityksiä jouduttaisiin sulkemaan. Ei työvoimaa riitä.”

TYÖNTEKIJÖITÄ edustavassa Palvelualojen ammattiliitto Pamissa ollaan samoilla linjoilla. Työympäristöasiantuntija Merja Vihersalo pitää ajatusta lakimuutoksesta äkkiseltään epärealistisena. Ehdotukseen ei ole liitossa erityisesti päätetty kantaa.

”Monikielinen ympäristö, siihen päin ollaan menossa. Ei se tarkoita sitä, että suomen kieli olisi mitenkään häviämässä.”

Vihersalo pitää hienona asiana, että työnantajat palkkaavat maahanmuuttajia. Hän toteaa, ettei kenenkään suomen kieli kehity umpiossa yksin kotona, vaan jokaisen on aloitettava jostakin.

”Toivoisin ymmärrystä myös asiakkaiden puolelta tähän tilanteeseen. Jos kommunikointi ei suju, yleensä ravintolasta löytyy joku, joka pystyy auttamaan.”

Helsingin Sanomat 6.3.2024

Mutta ei ole yhtään mahdotonta pakottaa kokonaisia suomenkielisten ikäluokkia opiskelemaan ruotsia sen toivossa, että jotkut oppivat kieltä tarpeeksi palvellakseen Suomen ruotsinkielisiä.

[Roope]

Ruotsinkielinen ajatuspaja Magma on kysellyt suomenruotsalaisilta kaikenlaista ja muun muassa pakkoruotsin kannatuksesta. Vaikka pakkoruotsi on aika lailla selvästi joko-tai, vastaustavaksi oli annettu hölmösti asteikko 1-10. Kympin antoi eli pakkoruotsin kannalla oli ehdottomasti 33 prosenttia vastaajista. 29 prosenttia vastasi välillä 1-5.

Magma: Magmas värdegrundsenkät del 2 12.3.2024

Hbl: Undersökning: Majoritet av finlandssvenskarna stöder SFP:s regeringsmedverkan 12.3.2024  (maksumuuri)

Höblän jutussa oltiin kovasti huolissaan siitä, että nuoremmat (18-39-vuotiaat) vastaajat olivat vanhoja (60+) kysymyksestä riippuen 30-50 prosenttia vähemmän huolissaan ruotsin kielen asemasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Professori Kim Sandberg kuittasi eron kömpelösti sillä, että huolestuvat sitten, kun tulevat vanhoiksi ja heilläkin on lapsia. Epäilen.

[Roope]

Ruotsin kielen osaaminen heikentynyt, kun pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta on valmistunut selvitys, miten toisen kotimaisen kielen eli ruotsin tai suomen (finska) pakollisuuden poistaminen ylioppilastutkinnosta on vaikuttanut kielten osaamiseen. Selvitys luovutettiin torstaina 21.3. opetusministeri Anna-Maja Henrikssonille.

Ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kirjoittajamäärät ovat pudonneet huomattavasti sen jälkeen kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistettiin ylioppilastutkinnosta vuonna 2004.

- Selvitys osoittaa huolestuttavasti, että erityisesti ruotsin kielen osaaminen on selvästi heikentynyt sen jälkeen, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta kevään 2005 ylioppilaskirjoituksista alkaen. Siksi on erittäin hyvä, että syksystä 2024 alkaen B1-ruotsin opetusta lisätään yhdellä vuosiviikkotunnilla perusopetuksen vuosiluokalla 7. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kaikki kouluasteet kattavaa kehittämistyötä, jotta molempien kotimaisten kielten osaaminen säilyy vahvana jatkossakin, sanoo opetusministeri Anna-Maja Henriksson.

Prosentuaalinen lasku ruotsin kielen kokonaiskirjoittajamäärässä oli vuodesta 2004 vuoteen 2009 kaikkein jyrkintä (42 prosenttia). Sen jälkeen lasku on jatkunut tasaisempana, kirjoittajamäärän jäädessä ensimmäisen kerran alle 12 000:n vuonna 2023.

Naisten ja miesten väliset erot ruotsin kielen ylioppilastutkintoon osallistumisessa ovat suuret. Miehistä kokeeseen osallistui vuosina 2017─2022 noin 21─26 prosenttia, kun naisten osallistumisprosentti on vaihdellut 43─55:n välillä. Myös lukion päättötodistusten ruotsin arvosanoissa näkyvät selkeät erot naisten ja miesten välillä. Arvosanaan kahdeksan (8) yltää miehistä noin 20 prosenttia, kun naisten vastaava osuus on reilut 40 prosenttia.

[...]

Kehitys erityisesti ruotsin kielen osaamisessa on jatkunut negatiivisena nyt 20 vuotta eli siitä asti, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta. Jos suunta halutaan muuttaa, se on vielä mahdollista laajalla, kaikki kouluasteet kattavalla, systemaattisella ja pitkäjänteisellä kehittämistyöllä, jonka avulla myös voidaan turvata ruotsinkielisten palvelut tulevaisuudessakin.

[...]

Selvitystyön laativat dosentti Taina Juurakko-Paavola Tampereen yliopiston kielikeskuksesta ja opetusneuvos, FT Yvonne Nummela Opetushallituksesta.

Valtioneuvoston tiedote 21.3.2024

Selvitys toisen kotimaisen kielen ylioppilastutkinnon pakollisuuden poistamisen vaikutuksista Suomen kielitaidon kannalta (pdf)

Nähdäkseni selvityksessä (190 sivua) ei edes yritetty selvittää, miten pakollisen ruotsinkielisen kokeen poistaminen ylioppilastutkinnosta on käytännössä vaikuttanut kielen osaamiseen, kuten toimeksianto oli. Dosentti Juurakko-Paavola vain esittää, että sekä kirjoittajien määrän lasku että taitotason alamäki alkoi 20 vuotta sitten, koska pakollisuus poistettiin. En huomannut tästä tilastoa tai muutakaan todistetta. Kehitys on epäilemättä alkanut jo paljon aiemmin, mutta siitä en huomannut edes mainintaa.

Dosentin viesti on kuitenkin juuri sellainen, mitä selvityksen arvatenkin tilannut opetusministeri Henriksson ja muut pakkoruotsipiirit haluavat. Suomenkielisessä mediassa ei mitään, mutta ruotsinkielisessä kyllä ja agenda edellä:

Frivillig studentsvenska har gjort kunskaperna sämre: ”Kan bli omöjligt att trygga service på svenska”

[...]

Enligt Taina Juurakko-Paavola är kunskaperna efter gymnasiet inte på tillräckligt hög nivå för högskolestudier. Hon skriver också att utvecklingen fortsätter så kan det bli omöjligt att trygga service på svenska om tjugo år.

”Nu har situationen varit oroväckande i nästan tjugo år. Skulle det äntligen vara läge för en kursändring?”

Svenska Yle 21.3.2024

Så har svenskan i studentexamen kraschat – ”Oroande”

– Det är helt klart att slopandet av särskilt den obligatoriska svenskan i studentexamen har haft en stor effekt, säger docent Taina Juurakko-Paavola.

Hbl 21.3.2024  (maksumuuri)

Selvityksessä myönnetään, että opettajat huijaavat ruotsin arvosanojen antamisessa järjestelmällisesti, kuten ovat tehneet jo pitkään.

Nyt olisi ratkaisukeskeisyyden periaatteiden mukaisesti uskallettava todeta: kun jokin ei toimi, ei kannata jatkaa sillä tavalla vaan on etsittävä uusia, vaihtoehtoisia toimintatapoja. Jos ei ole riittävästi resursseja tehdä tilanteelle mitään korkeakouluja edeltävillä kouluasteilla, korkeakouluissa ollaan todella pian siinä tilanteessa – ja ehkä todellisuudessa osin jo nyt kuten erityisesti ammattikorkeakoulujen ruotsin opettajien arviot opiskelijoiden kielitaidon tasosta osoittavat -, että annetaan katteettomia tutkintotodistusmerkintöjä toisen kotimaisen kielen osaamisesta tai vapautetaan yhä suurempi osa opiskelijoista toisen kotimaisen kielen osaamisvaatimuksista ja merkitään tämä vapautus tutkintotodistukseen.

Ongelman ydin ei ehkä ole, etteikö ruotsia voisi oppia tavoitetason mukaisesti eri kouluasteilla nykytuntimäärällä, vaan ongelman ydin lienee pikemmin oppijoiden asenteissa: kun oppiminen ei kiinnosta, mitään oppia ei jää mieleen, ollaan vain fyysisesti paikan päällä ruotsin tunneilla. Opetukseen varatut tuntimäärät ovat todella suuria verrattuna saavutettuihin oppimistuloksiin: laskennallisesti ko. tuntimäärillä oppijoiden pitäisi olla helposti tasolla A1.3 peruskoulun jälkeen ja tasolla B1.1 lukion jälkeen.

Ajalliseen panostukseen liittyy myös tuntien jakautuminen eri vuosiluokille ja eri tavoin eri kouluissa. Peruskoulun opettajien mukaan suurin haaste
opetuksessa on, että joka kerta aloitetaan alusta, kun kurssien välillä on niin pitkiä taukoja, että oppilaat ovat ehtineet unohtaa kaiken siihen asti oppimansa. Tämä sama ongelma ilmenee myös lukiossa.

Julkisuudessa käytetään usein termejä pakkoruotsi ja virkamiesruotsi. Tällaisia aineita ei kuulu peruskoulun eikä korkeakoulujen ainevalikoimaan. Se, millä termeillä näistä asioista puhutaan, vaikuttaa kuitenkin todella paljon asenteisiin. Voisiko julkisuudessa alkaakin puhua kouluruotsista tai vain ruotsista? Korkeakouluissa voisi puolestaan käyttää esimerkiksi termejä korkeakouluruotsi tai korkeakoulututkintoon sisältyvä ruotsin osaaminen.

-> Miten voitaisiin edistää uudenlaista kielenkäyttöä?

Ei voi odottaa edistystä, kun selvityksen tekijäkin syyttää pakkoruotsifiaskosta vääriä sanoja.

[Emo]

^

Kehitys erityisesti ruotsin kielen osaamisessa on jatkunut negatiivisena nyt 20 vuotta eli siitä asti, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta. Jos suunta halutaan muuttaa, se on vielä mahdollista laajalla, kaikki kouluasteet kattavalla, systemaattisella ja pitkäjänteisellä kehittämistyöllä, jonka avulla myös voidaan turvata ruotsinkielisten palvelut tulevaisuudessakin.

Nykykoululaiset, peruskoulun päättävät, jopa lukiolaiset, eivät osaa äidinkieltään suomea, eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa, sanavarasto on surkea, matematiikkaa ei osata, yleissivistys on nolla kun vertaan sitä omaani kun pääsin peruskoulusta tai lukiosta. Fyysinen kuntokin on nolla, ylipaino on ainoa mitä on enemmän kuin meillä.

Joten se, etteivät oppilaat osaa tankeroruotsia, on ongelmista pienin. Mutta. Jos koulumaailma voi vaihtaa kurssiaan siten, että ruotsin oppiminen mahdollistuu ja paranee, niin muuttakaa samalla koko koulusysteemi entiselleen, koska sama kai se sitten on PARANTAA KAIKKIEN MUIDENKIN AINEIDEN OPPIMISTULOKSIA kun kerta parantamaan lähtee.

[Karjala]

[...]

Jos suunta halutaan muuttaa...

[...]

Ei haluta.


Roopelle kiitokset hyvistä uutisista, niitä tosiaan on nykyään niukasti.

Harmi että tiedotuksessa ollaan niin synkkänä ja negatiivisena, miksi ei kerrota asian hyvistä puolistä? Ihan niinkuin valiteltais että nuorten tietokonepelaamisen taso heikentynyt ja podunnot. Mitä kaikkea hyvää ja tehokasta sitä saisi aikaan sen sijaan että opiskelisi monelle vastenmielistä siirtomaajäännettä eli länsinaapurin kieltä? Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, vain mielikuvitus on rajana.

Tänä vuonna tulee 60v. täyteen pakkoruotsin lehmänkaupoista: https://www.wikiwand.com/fi/Pakkoruotsi#Ruotsin_ja_suomen_kielet_oppiaineina
Vastavuoroisuuden nimissä voisi Ruotsissa opiskella pakkosuomessa vuodesta 2024 vuoteen 2084.

Emo teki myös hyvän noston, nyt lukiolaiset osaa huonosti ruotsia ja huonosti suomea, eikö panosteta aluksi suomen kieleen ja jos se suoritetaan kunnialla läpi, niin harkitaan sitten muita vapaaehtoisia kieliä.

[Roope]

Ruotsin kielen osaaminen heikentynyt, kun pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta
...
- Selvitys osoittaa huolestuttavasti, että erityisesti ruotsin kielen osaaminen on selvästi heikentynyt sen jälkeen, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta kevään 2005 ylioppilaskirjoituksista alkaen. Siksi on erittäin hyvä, että syksystä 2024 alkaen B1-ruotsin opetusta lisätään yhdellä vuosiviikkotunnilla perusopetuksen vuosiluokalla 7. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kaikki kouluasteet kattavaa kehittämistyötä, jotta molempien kotimaisten kielten osaaminen säilyy vahvana jatkossakin, sanoo opetusministeri Anna-Maja Henriksson.

Prosentuaalinen lasku ruotsin kielen kokonaiskirjoittajamäärässä oli vuodesta 2004 vuoteen 2009 kaikkein jyrkintä (42 prosenttia). Sen jälkeen lasku on jatkunut tasaisempana, kirjoittajamäärän jäädessä ensimmäisen kerran alle 12 000:n vuonna 2023.

Valtioneuvoston tiedote 21.3.2024

Nähdäkseni selvityksessä (190 sivua) ei edes yritetty selvittää, miten pakollisen ruotsinkielisen kokeen poistaminen ylioppilastutkinnosta on käytännössä vaikuttanut kielen osaamiseen, kuten toimeksianto oli. Dosentti Juurakko-Paavola vain esittää, että sekä kirjoittajien määrän lasku että taitotason alamäki alkoi 20 vuotta sitten, koska pakollisuus poistettiin. En huomannut tästä tilastoa tai muutakaan todistetta. Kehitys on epäilemättä alkanut jo paljon aiemmin, mutta siitä en huomannut edes mainintaa.

Dosentin viesti on kuitenkin juuri sellainen, mitä selvityksen arvatenkin tilannut opetusministeri Henriksson ja muut pakkoruotsipiirit haluavat.

Höblä tietysti jatkaa tästä pääkirjoituksessaan omalla agendallaan.

Hbl: Ledare: Kunskaperna i svenska har rasat – sista stunden att vända trenden 25.3.2024

Det är 20 år sedan det blev frivilligt att i studentexamen skriva det andra inhemska språket – svenska i de finska skolorna, finska i de svenska skolorna.

Ironiskt nog motiverades förändringen med att särskilt svenskan skulle bli populärare om den var frivillig. Många, särskilt SFP som även satt med i regeringen, argumenterade mot den här uppfattningen, men förgäves.

Toimittaja Susanna Ginman toistaa pääkirjoituksessa pakkoruotsipiirien hokeman, että ruotsin ylioppilaskokeen pakollisuuden poistamista olisi perusteltu etenkin sillä, että ruotsista tulisi suositumpaa. Väite on absurdi, eikä tällaista perustelua löydy silloisesta sivistysvaliokunnan mietinnöstä tai muualtakaan. Muutosta perusteltiin etenkin ylioppilaskirjoitusten kohtuuttoman kielipainotteisuuden vähentämisellä ja tilan antamisella reaalille ja matematiikalle.

Jos ja kun pakkoruotsin suosiota mitataan sen ylioppilaskirjoituksissa kirjoittavien osuudella, ei osuus voi mennä pakollisuuden sadasta prosentista kuin alaspäin.

Det är alltså ingen nyhet att antalet finska abiturienter som skriver studentprovet i svenska har blivit färre, men siffrorna svart på vitt är dramatiska. För 20 år sedan skrev drygt 35 000 finska abiturienter det svenska provet. 2023 var de under 12 000, under en tredjedel.

Det är illavarslande att inte heller kunskaperna i svenska bland de finska eleverna och studerandena når den förväntade nivån. Flickor skriver i högre grad svenska än pojkar och har även bättre kunskaper.

Ruotsin kirjoittajien määrän väheneminen ei tosiaankaan ole mikään uutinen.

Motivaatio pakkoruotsin pänttäämiseen oli koululaisten keskuudessa laskussa jo ennen ylioppilaskirjoitusten rakenneuudistusta, mutta vuoden 2004 uudistushan ei vähentänyt lukion pakkoruotsia tai tehnyt sitä valinnaiseksi. Se vain poisti monien valmistumisen esteenä olleen kompastuskiven.

Det går att vända den negativa trenden men det brådskar. Juurakko-Paavola har en rad konkreta förslag, bland annat att man ska grunda ett kunskapscentrum för det andra inhemska språket. Hon efterlyser ett brett utvecklingsprogram för det andra inhemska språket, som borde omfatta allt från småbarnspedagogik till högskolor och pågå i minst fem år.

Det är nödvändigt att agera nu om Finland vill fortsätta vara en tvåspråkig nation, och det krävs nya metoder på alla plan och nivåer.

Toisin kuin Ginman vakuuttaa, jo vuosikymmeniä jatkunutta negatiivista trendiä ei käännä enää mikään. Ei kai kukaan oikeasti usko, että jokin oleellisesti muuttuisi Juurakko-Paavolan ehdottamasta "ruotsin kielen osaamiskeskuksesta" tai "vähintään viiden vuoden laajasta kehitysohjelmasta varhaiskasvatuksesta yliopistoihin", kun kyse on Juurakko-Paavolan itsensäkin mukaan ennen kaikkea koululaisten puuttuvasta motivaatiosta, jota ei voi kaataa ylhäältä?

I utredningen nämns behovet av svensk service i Finland. Det är en viktig aspekt, men inte ett argument som motiverar barn och unga att lära sig svenska. Det ska man göra för sin egen skull, med tanke på framtida möjligheter, hemma och i Norden.

Ginman sentään myöntää, että suomenruotsalaisille tarjottavien omakielisten palvelujen tarve ei motivoi suomenkielisiä lapsia ruotsin opiskeluun, mutta yhtä vähän sitä tekevät toimittajan tilalle tarjoamat lupaukset "tulevaisuuden mahdollisuuksista kotona ja Pohjoismaissa".

Tätä on nyt yritetty yli viisikymmentä vuotta, eikä pakkoruotsi ole toiminut missään vaiheessa. Mielenkiintoista kuitenkin, että toimittaja ei tällä kertaa ainakaan suoraan vaadi ratkaisuna enemmän pakkoruotsia. Muutos?

[Siili]

Tätä on nyt yritetty yli viisikymmentä vuotta, eikä pakkoruotsi ole toiminut missään vaiheessa. Mielenkiintoista kuitenkin, että toimittaja ei tällä kertaa ainakaan suoraan vaadi ratkaisuna enemmän pakkoruotsia. Muutos?

Jospa tällaiset tyhjänpäiväiset taivastelut ovat vain jonkin sortin itseterapiaa?

[Epäluottamusmies]

Tunnen monia ruotsinopettajia. Mukavia, hyvää tarkoittavia tätejä kaikki, luovia ja pedagogisesti monipuolisia, kannustavia ja varmasti sopivan vaativia. Heidän tekemisissään ei ole mitään huomautettavaa. Runeberginpäivät ja Lucia-juhlat vedetään hartaudella. Svenska.nu:sta ladataan uusimmat kivat ideat ja kustantajien hauskat pääsiäisristisanat löytyvät kopiokoneesta. Höblän irtonumeroita, ruotsalaisia nuortenelokuvia, Kalle Ankoja lainehtii pöydillä, Kalle 16 Kustaa ja Silvia muikistelevat seinältä. Yritys on kova ja vilpitön. Tulos on kuitenkin pelkkää paskaa. Syistä jotka tässä ketjussa on lueteltu monesti.

1) Kaikki eivät opi kieliä.

Tämä on tabujen tabu. Jonkun fysiikan kaavan ja soveltavan perustehtävän oppiminen brute forcella voi onnistua melkein kaikilta, mutta oman ajattelun (jos sitä on) muuntaminen puheeksi ja kääntäminen simultaanina vieraaksi kieleksi vaatii paljon enemmän laskentatehoa. Kaikista ei ole oppimaan kaikkea. Vieraat kielet ovat tietylle prosentille täysin tekemätön paikka.

2) Ruotsia ei kuule tai tarvitse missään.

Oma äidinkieli opitaan orgaanisesti, ilman kognitiota tai meta-. Englannissa marinoitu nuoruus tekee melkein saman englannin oppimiselle. Sen oppii ja muistaa mitä kuulee koko ajan. Sama muissa kielissä joiden keskellä elää. Mutta täysin arjen tarpeista irrallinen kieli ei saa mitään tukea ympäristöstä. Ei tule toistoa tai aistimuksia. Voi vain yrittää ymmärtää svenska yleä ja tavailla oppikirjasta titta tittar tittade tittat joka ei reaalimaailmassa liity mihinkään.

3) Ruotsia ei edes haluta oppia.

Vapaaehtoisuus motivoi. Ranskan tai saksan ryhmään hakeudutaan itse koska kieli halutaan oppia. Sitä ikään kuin harrastetaan. Toki vanhemmathan ne lasten kielivalintoja ohjaavat, mutta se on positiivista karsintaa. Minkä tahansa luokan tai luokkien ranskanryhmästä löytyvät sekä lahjoiltaan että motivaatioltaan parhaat kieltenopiskelijat. Ruotsinryhmässä ovat kaikki. Siis kaikki. Ahmedia ei ole vapautettu tästä, ei myöskään oppimisvaikeuksista kärsiviä nepsyjä. Lapset ovat kypsymättömiä, eivät tyhmiä. Heidän aiheellinen kysymyksensä on: miksi tätä pitää opiskella? Vastaus: koska se on laki. Miksi? Näin päätettiin aikanaan. Miksi? En jaksa selittää, mutta vain oikein äänestämällä asiaan tulee muutos, tosin ei teidän elinaikananne, ja nyt riittää kysymykset. Titta, tittar, tittade, tittat.......

[Nikolas]

Mielenkiintoista kuitenkin, että toimittaja ei tällä kertaa ainakaan suoraan vaadi ratkaisuna enemmän pakkoruotsia. Muutos?

Muutos tulee sitten kun eduskuntaan ei enää pääse riittävästi pakkoruotsin kannattajia ja loppujen korruptointi epäonnistuu.

Muistin virkistykseksi, alkuperäiset (Koiviston I hallituksen) pakkoruotsittajapuolueet olivat:

• SDP
• Keskusta
• SKDL (Vasemmistoliitto on tämän perillinen.)
• RKP
• TPSL (entisiä demareita, ei ole enää)

[Roope]

Shadia Raskin kolumni: Kaksikielinen Suomi tarvitsee ”pokkaruotsia” ja Toni Wirtasen esimerkkiä

Nato-Suomi korostaa pohjoismaisuuttaan, mutta enemmistöllä suomalaisista ruotsin osaaminen ei ole vakuuttavaa, Rask kirjoittaa.

Yle 23.4.2024

Pakkoruotsi, koska "Nato-Suomi korostaa pohjoismaisuuttaan". Aina vain epätoivoisempaa.

Tapahtui tänä keväänä televisio-ohjelmassa kaksikielisessä Suomessa. Laulaja koelauloi Voice of Finland -kilpailussa. Esitys oli hyvä. Esityksen jälkeen tähtivalmentajia kääntyi laulajaa kohti. Laulaja esittäytyi ruotsiksi.

– English, kysyi tähtivalmentaja.

– Swedish or English, vastasi laulaja.

Englannilla jatkettiin.

Pitkäaikaiselle Voice of Finland-fanille iski akuutti ikävä Toni Wirtasta. Hän osoitti tuomarikausillaan esimerkkiä, että tällaisissa tilanteissa puhutaan ruotsia. Muutenhan Suomen liki 300 000 ruotsinkieliselle välittyy viesti, että teidän on puhuttava kotimaassanne englantia oman äidinkielenne sijaan.

Miksei se toinen suomalainen puhunut Suomessa maan valtakieltä suomea? Aika paljon pahempaa, mikä viesti tuosta välittyi niin suomenkielisille kuin muunkielisillekin Suomessa asuville.

Ennen oli paremmin. Kun yhdeksäsluokkalaisena etsin ensimmäistä työpaikkaa työelämään tutustumisjaksolle, valitsin naapurissa olevan ruotsinkielisen päiväkodin. Syy oli teinille käytännöllinen: sai nukkua aamulla mahdollisimman pitkään.

Alkuun en saanut suustani paljoakaan, mutta lapset eivät välittäneet. He tarttuivat käteen ja vetivät mukaansa. Opin, että ”famppu” tarkoittaa syliin, ja ”rutscha” liukumista liukumäessä. Tärkein oppi oli, että ruotsiksi pärjää.

Niinpä kun siitä jokusia vuosia myöhemmin hain toimintaterapeuttiopiskelijana ensimmäistä sote-alan kesätyötä, uskalsin ruksata Helsingin kaupungin lomakkeeseen: KYLLÄ, voin työskennellä myös ruotsiksi.

Hain kymmeniä paikkoja, mutta ainoa, johon pääsin haastatteluun, oli ruotsinkielinen kotihoito. Sain työpaikan, vaikka edelleen jännitti puhua. Kiitettävä kouluruotsissa ja kieliopin muistisäännöt eivät itsestään kääntyneet sujuvaksi puheeksi. Mutta mummot ja papat eivät välittäneet, hekin ojensivat kätensä.

Kiva, mutta tällaisilla henkilökohtaisilla kokemuksilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä miljoonien suomenkielisten tarpeet ja tavoitteet yleisesti ovat.

Vielä maisteriopiskelijana tein keikkaa päiväkodeissa, oikeastaan vain ruotsinkielisissä. Ruotsia puhuvista sijaisista oli silloinkin huutava pula. Sitten valmistuin, ja siirryin pysyvästi työelämään – enkä käyttänyt ruotsia.

Kun viime syksynä annoin Hufvudstadsbladetille haastattelun, kommunikoimme toimittajan kanssa vain suomeksi. Vasta, kun tarkastin lainaukseni ruotsinkielisestä tekstistä, uskalsin kuitata: helt okej!

Nej men, tuossako on tulos vuosien kielenopiskelusta!

Tuossa. Suurimmalla osalla suomenkielisistä ei ole ruotsin kielelle edes tuon vertaa käyttöä koko elämänsä aikana.

Nato-Suomi korostaa pohjoismaisuuttaan ja asemoi itsensä mieluummin Pohjoismaiden kuin Baltian maiden kaveriksi. Mutta enemmistöllä suomalaisista ruotsin osaaminen ei ole vakuuttavaa, toteaa kielididaktiikan apulaisprofessori Raili Hilden.

Enemmistöllä suomalaisista ruotsin osaaminen on olematonta, koska heillä ei ole sille pakkoruotsin opiskelun ulkopuolella käyttöä, eikä kieli elä heidän elinympäristössään. Nato (komentokieli englanti) tai "pohjoismaisuus" ei muuta tilannetta miksikään. Ruotsi on sitä paitsi yhä vähemmän yhteinen kommunikointikieli myös pohjoismaalaisten ja jopa Ruotsissa asuvien kesken.

Jopa hallituspuolueilla on eriävät näkemykset ruotsin kielen tärkeydestä. Yhtäällä on RKP, toisaalla perussuomalaiset. Perussuomalaiset on kuitenkin ilmoittanut, ettei puolue aio edistää ohjelmaansa kirjattua pakkoruotsin poistamista nykyisen hallituskauden aikana.

RKP pitää tärkeänä alistaa suomenkieliset opiskelemaan pakolla ruotsia, mutta itse kielen tärkeys tai siis sen puute ei muutu siitä miksikään.

Vastaavaa enemmistölle asetettua pakkoa ei ole missään muualla maailmassa. Lähimmäs, mutta ei edes lähelle, pääsee ehkä hollannin kieleen perustuvan afrikaansin historia ja asema apartheid-ajan Etelä-Afrikassa.

Myös maahanmuuttajien vaikutus ruotsin kielen asemaan on kaksijakoinen. Yhtäältä ruotsin kielen vaatimuksia kritisoidaan tarpeettomina esteinä maahan muuttaneiden työllistymiselle. Toisaalta osa maahan muuttaneista valitsee kotoutumiskielekseen ruotsin.

Heistä on jopa toivottu ruotsin kielen elinvoimaisuuden turvaajia. Tosiasiassa kotoutuminen vain ruotsilla on hankalaa – koska Suomessa ei pärjää pelkällä ruotsilla.

Mitä järkeä sitten on tyrkyttää maahanmuuttajille kotoutumiskieleksi ruotsia, jolla heidän ei oletetakaan pärjäävän? Koska RKP:n tavoite hankkia tätä kautta keinotekoisesti lisää ruotsinkielisiä ja tarvetta ruotsinkielisille palveluille.

Alunperin Kasnäsin manifestissa RKP suunnitteli ohjaavansa neljäsosan Suomeen muuttavista ruotsinkieliseen kotouttamiseen. Se olisi moninkertaisesti enemmän kuin ruotsinkielisten syntyvyys.

Jos haluamme olla uskottavia pohjoismaisuudessamme, kansallisen ruotsin kielen tason on kohennuttava. Kyse on myös ruotsinkielisen väestön perusoikeuksien toteutumisesta.

Ei suomalaisten tarvitse todistella kenellekään pohjoismaisuuttaan, kaikkein vähiten ruotsin kielen taidollaan, eikä mikään mahti maailmassa sitä paitsi enää käännä ruotsin osaamisen trendiä. Eihän mikään tule enää kääntämään edes suomen kielen alamäkeä.

"Kansallisella ruotsin kielen tasolla" ei ole tekemistä ruotsinkielisen väestön perusoikeuksien toteutumisen kanssa. Lakisääteiset ruotsinkieliset palvelut hoituvat ruotsia oikeasti osaavien kautta, eivätkä ole ruotsia huonosti tai ei ollenkaan osaavien varassa.

Rosa Meriläinen lanseerasi käsitteen pokkaruotsi. Termi kannustaa käyttämään kouluruotsia ilman häpeää. Mutta parhaaseen tv:n katseluaikaan tarvitaan lisää esimerkkiä muiltakin kuin Toni Wirtaselta.

"Kouluruotsi" tarkoittaa useimmille mitätöntä tai olematonta ruotsin osaamista, jonka käyttämisellä ei ole tekemistä pokan tai häpeän kanssa, koska tyhjästä on vaan paha nyhjästä. Tuntuisi muutenkin hullulta sönköttää väkisin alkeellista ruotsia vain heitä miellyttääkseen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti enimmäkseen kaksikielisiä ja kommunikoivat sujuvasti suomeksi ja englanniksi.

Kansanedustaja (vihr.) Fatim Diarra on kertonut julkisesti tavoitteestaan treenata ruotsinsa sujuvaksi.

Moni ruotsia osaamaton puolueen puheenjohtaja ja pääministeri on korkeaan asemaan päästyään luvannut opiskella ruotsia miellyttääkseen ruotsinkielistä valtaa. Pakkoruotsittaja Sanna Marin löysi pääministerivuosinaan tätä tarkoitusta varten yhden (1) tunnin. Hänkään ei tarvinnut työssään ruotsia.

Käsi ylös! Kuka lähtee mukaan?

Anyone? Kovin on hiljaista.

[Näkkileipä]

Ilmeisesti ruotsinkielisillä vähemmistöillä ei pienintäkään velvollisuutta puhua suomen kieltä, kun nähtävästi riittää että velvollisuus hallita ja puhua molempia kansalliskieliä, kuuluu ainoastaan suomenkieliselle enemmistölle.

Olen huomannut jo kymmeniä vuosia sitten käsittämättömän asenteen ruotsinkielen puolustajilla.

Ruotsinkielisillä on täydellinen oikeus käyttää ruotsia kaikkialla Suomessa, suomenkielisillä ei ole oikeutta puhua suomea, ruotsinkielisten lähellä. 

Myös suomenkielisillä on oikeus omaan äidinkieleen, eikä vain ja ainoastaan ruotsinkielisillä, vaikka ruotsinkielifanaatikot yrittävät muuta väittää...

[Karjala]

Ruotsin kieli on kolonialistinen sortava jäänne menneisyydestä.
Vastustetaan yhessä näistä valkosia miehiä jotka tulevat ahdistelemaan meitä pohjoismaiden sukupuuttoon kohti kulkevaa pohjoismaista alkuperäiskanssaa. 

Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla: ✅

[Näkkileipä]

Olen saattanut mainita tästä aiemmin

Mikäli kyseessä olisi  "Ruotsinkielen pelastajat" firma,  jonka ainoa tarkoitus edistää ruotsin kielen osaamista suomalaisten keskuudessa, niin firma olisi mennyt konkurssiin jo viime vuosituhannella.

Mutta ennen, nyt ja luultavasti jatkossakin on sellainen ikuinen käytäntö, että ruotsin kielen pakollisuuden takaamiseksi, että rahat saadaan valtion varoista, niin ei ole mitään pelkoa, että rahoitus päättyisi joskus tulevaisuudessa.

Se ettei ruotsin kieli, ole saanut juurikaan lisää kannatusta suomenkielisten väestön keskuudessa on täysin merkityksetöntä.

Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan se että näyttää siltä että jotain tehdään asian edistämiseksi.

[Roope]

Pääkirjoitus: Tampereen yliopiston hakijamäärät huolestuttavat: Suomelle elintärkeisiin kieliin vähiten hakijoita

Jakauma Tampereen yliopiston koulutuksissa, joihin on tulossa vähiten uusia opiskelijoita, on erittäin huolestuttava. Tänä keväänä venäjän kieltä haki ensisijaisena vaihtoehtonaan opiskelemaan Tampereen yliopistoon vain 15, saksan kieleen 25 ja pohjoismaisiin kieliin 32 ihmistä. Juuri nämä kielet ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä, kun katsoo Suomen turvallisuusympäristöä ja Suomelle tärkeimpiä vientimaita.

[...]

Tammikuussa 2024 Suomen vienti Ruotsiin oli jopa hivenen Saksan-vientiä suurempaa, kaikkiaan 11,4 prosenttia koko Suomen ulkomaankaupasta ja sen soisi edelleen kasvavan. Tästä syystä vasta päättyneellä tasavallan presidentti Alexander Stubbin vierailulla Ruotsiin mukana oli myös iso vientiteollisuuden valtuuskunta. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö sekin vain entisestään syvenee Nato-jäsenyyden myötä. Ruotsin kieli on hyvä yhteinen kieli myös pohjoismaiden muodostamassa niin sanotussa Pohjolan linnakkeessa Venäjän uhkaa vastaan. Ruotsin osaaminen kannattaa aina.

Miten venäjään, saksaan ja pohjoismaisiin kieliin sitten saataisiin jatkossa enemmän opiskelijoita? Kyse on perheistä, perusasteesta ja toisen asteen oppilaitoksista. Esimerkiksi nykyinen kurssi- ja jaksomuotoinen lukio ei tue kielten oppimista parhaalla mahdollisella tavalla. Kieliä pitäisi opiskella toisella asteella systemaattisesti koko opiskelun ajan eikä vain tietyillä jaksoilla. Kielten osaamisen hyödyt ja tarpeet pitää myös esittää nuorille nykyistä kirkkaammin ja selkeämmin. Mitä paremmin etenkin lähialueensa kieliä osaa, sen paremmin maailmassa ja myös kotimaassa pärjää.

Aamulehti 27.4.2024

Ei taida Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten opiskelulla (22 aloituspaikkaa) olla kovin paljon vaikutusta Suomen Ruotsin vientiin tai Venäjää vastaan puolustautumiseen.

Ruotsin kieli on hyvä yhteinen kieli myös pohjoismaiden muodostamassa niin sanotussa Pohjolan linnakkeessa Venäjän uhkaa vastaan.

Oletko tosissasi? Siinä tapauksessa se linnake on parhaillaan pahasti murentumassa niin Ruotsissa kuin sen naapurimaissakin, eikä vähiten liiallisen maahanmuuton vuoksi.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö hoidetaan englanniksi, mikä tiedoksi sinnekin toimitukseen.

[Nikolas]

Tuosta Aamulehden jutusta poiminta:

Juuri nämä kielet ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä, kun katsoo Suomen turvallisuusympäristöä ja Suomelle tärkeimpiä vientimaita.

Ovatko juuri ne kielet tärkeimpiä? Mistä sen tietää? Onko esimerkiksi vientiyrityksiltä kysytty minkä kielien osaamista pitäisi saada lisää?

[Näkkileipä]

Tuosta Aamulehden jutusta poiminta:

Juuri nämä kielet ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä, kun katsoo Suomen turvallisuusympäristöä ja Suomelle tärkeimpiä vientimaita.

Ovatko juuri ne kielet tärkeimpiä? Mistä sen tietää? Onko esimerkiksi vientiyrityksiltä kysytty minkä kielien osaamista pitäisi saada lisää?

Miksi suomen kielen hallinta, ei ole tärkeää naapurimaille ja vientiin? Käsittämättömän alentuva asenne, jota yritetään jopa opettaa koululaisille, että Suomen kieli ei ole niin tärkeää, kuin naapurimaiden kielet,tai vienti maiden kielet.

Kenellä voi olla noin heikko itsetunto ja alentuva asenne,  kun on ihan pakko osata muiden kieliä, ilman ajatustakaan, että olisi aika vaatia naapurimaita ja tuonti maita hallitsemaan myös suomen kieltä?

Onko todellakin vain suomalaisilla velvollisuus osata naapurimaiden kieltä?

En usko, että yksikään muu maa maailmassa, suostuisi ikinä vastaavaan oman kielensä vähättelyy ja halventamiseen, mitä jotkut suomalaiset vaativat omilta kansalaisiltaan

[Skeptikko]

Tutkimus: Monen yhdeksäsluokkalaisen suullinen ruotsin taito lähes olematon
https://yle.fi/a/74-20091070

Yläkoululaisten asenteet ruotsin opintoja kohtaan ovat yhä kielteisempiä.

Sen vuoksi monen oppilaan kohdalla etenkin ruotsin suullinen kielitaito on heikko tai lähes olematon 9. luokalla. Asia selviää tuoreesta Oulun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.

Filosofian maisteri Eero Talonen selvitti väitöskirjassaan muun muassa sitä, miten yläkoululaisten ruotsin kielen taito kehittyi ja miten heidän asenteensa sekä motivaationsa ruotsin kielen opintoihin muuttui perusopetuksen aikana.

Tutkimuksen mukaan oppilaiden asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisiä vielä 7. vuosiluokalla, mutta muuttuivat kielteisemmiksi yläkoulun loppua kohti. Kävi kuitenkin ilmi, että asenteissa ja kielitaidossa on suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä.
...
Talosen mukaan ainakin suomenkielisillä seuduilla ikään kuin elettiin todellisuudessa, ettei ruotsin kieltä tarvita, koska kieltä ei juurikaan kuule ympäristössä. Tutkimusta varten haastatellut opettajat myös olettivat, että oman koulun oppilailla on heikompi kielitaito kuin muilla oppilailla.

– He myös olettivat, että oppilaat eivät pidä ruotsin kieltä niin hyödyllisenä ja tarpeellisena kuin he todellisuudessa pitivät.

Talonen pitää tutkimustuloksia huolestuttavina, vaikkakin odotusten mukaisina. Erityisen isona haasteena hän näkee sen, toteutuuko ruotsinkielisten perustuslaillinen oikeus saada palvelua omalla kielellään yhdenvertaisesti suomenkielisten kanssa.

[Roope]

Tutkimus: Monen yhdeksäsluokkalaisen suullinen ruotsin taito lähes olematon
https://yle.fi/a/74-20091070

Filosofian maisteri Eero Talonen selvitti väitöskirjassaan muun muassa sitä, miten yläkoululaisten ruotsin kielen taito kehittyi ja miten heidän asenteensa sekä motivaationsa ruotsin kielen opintoihin muuttui perusopetuksen aikana.
...
Talosen mukaan ainakin suomenkielisillä seuduilla ikään kuin elettiin todellisuudessa, ettei ruotsin kieltä tarvita, koska kieltä ei juurikaan kuule ympäristössä.
---
Talonen pitää tutkimustuloksia huolestuttavina, vaikkakin odotusten mukaisina. Erityisen isona haasteena hän näkee sen, toteutuuko ruotsinkielisten perustuslaillinen oikeus saada palvelua omalla kielellään yhdenvertaisesti suomenkielisten kanssa.

Todellisuus on, että vain harva suomenkielinen pakkoruotsitettava tarvitsee ruotsin kieltä elämässään tai työssään.

Ruotsinkielisten perustuslaillisten oikeuksien toteutumisella taas ei ole mitään tekemistä pakkoruotsin tai muutenkaan koululaisten keskimääräisen osaamisen tai asenteiden kanssa. Ruotsia muodollisesti juuri ja juuri tarpeeksi osaavat (virkamiesruotsitaso) eivät kelpaa ruotsinkielisille lakisääteisten palvelujen tarjoajiksi.

Lisäksi Talonen pohtii, kuinka ruotsin kielen teho saadaan opetuksessa paremmaksi perusopetuksen aikana. Tällä hetkellä opetuksen tuntimäärä saattaa olla jonain vuonna vain yksi oppitunti viikossa.

– Kun ruotsia ei kuule milloinkaan muuten, kuinka hyvin kieltä pystyy omaksumaan ja miten hyvin se pystyy kehittymään, jos tuntimäärät ovat niin pienet?

Oikea kysymys olisi, mihin miljoonat suomalaiset tarvitsevat kieltä, jota eivät kuule tai käytä milloinkaan koulun jälkeen. Mutta Talonen onkin ruotsin opettaja, jonka ei oman etunsa vuoksi kannata asettaa tällaisia kysymyksiä.

Vad behövs då för att vända utvecklingen? Talonen anser att undervisningsarrangemang, läromedel och språkpedagogiska lösningar behöver förnyas. De borde beakta elevernas, lärarnas och läromedelsproducenternas behov.

Hbl: Forskning: Finskspråkiga nior har nästan obefintliga muntliga kunskaper i svenska 29.4.2024

Eihän tuollaisella yliopistolla (Oulu) ole mitään uskottavuutta, jos tohtoriksi pääsee uskottelemalla, että väistämätön alamäki kääntyy tuosta vaan uudistamalla ruotsin kielen opetusjärjestelyt, oppimateriaalit ja kielipedagogiset ratkaisut. On ollut puoli vuosisataa aikaa löytää ja ottaa käyttöön käänteentekevät ratkaisut pakkoruotsin opetuksen tehostamiseksi, mutta ei ole näkynyt.

Sen sijaan löytyy kyllä puolustajia sellaisillekin ratkaisuille, joiden tiedetään heikentävän oppimista, jos ne muuten vahvistavat ruotsin asemaa ja lisäävät opettamiseen käytettyjä resursseja. Esimerkkinä pakkoruotsin laajentaminen alakouluun:

Finskspråkiga elever blir allt sämre på svenska

Studier visar att finskspråkiga elever har allt lägre intresse för att lära sig svenska. Andra språk tar över, säger lärare.

[...]

Anna Murtomaa, svensklärare och biträdande rektor vid grundskolan Pasilan peruskoulu, bekräftar att intresset för svenskan har gått ner.

– Det är flera språk som erbjuds hela tiden. Vissa språk kanske tar över och känns mera lockande och på det sättet har intresset minskat.

[...]

Lärarna uppskattar också den tidigarelagda språkundervisningen i grundskolan – att eleverna börjar med svenskan redan i sjätte klass.

– Det har blivit lite mer lockande och mer motiverande när man redan fått börja studera i sexan. Då kan man redan någonting när man kommer till de högre klasserna.

Mikael Hiltunen, projektchef för nätverket Svenska nu, tycker tvärtom att tidigareläggningen av svenskan som gjordes 2016, bidragit till de försvagade inlärningsresultaten.

– När svenskan tidigarelades till årskurs sex tog man en timresurs från de högre klasserna i grundskolan. Det har bidragit till att man har färre timmar till förfogande i de högre klasserna, vilket leder till avbrott i studierna. Elevernas kunskaper är inte lika bra när de kommer till andra stadiet.

Därför tror Hiltunen att den extra årsveckotimme som sjundeklassarna får från och med hösten kommer att ha stor betydelse.

– Det betyder att man kommer att ha svenska både på våren och på hösten utan avbrott. Man kommer att ha flera timmar i årskurs 8 och 9, vilket betyder att lärarna får satsa på att lära ut grunderna ordentligt.

[...]

Trots den nedåtgående trenden i grundskolan och gymnasiet ser Anna Murtomaa också ett uppsving för svenskan.

– Eleverna ser en ny sorts nytta med att kunna svenska i och med den här världssituationen och det nordiska samarbetet som lyfts fram mer och mer i medierna och i politiken.

Yle 27.5.2024

Pasilan peruskoulun ruotsin opettaja Anna Murtomaa luulee harhaisesti (tai uskottelee luulevansa), että pakkoruotsin aikaistaminen olisikin ollut hyväksi oppimiselle ja että ruotsin opiskelun suosio olisi nousussa, koska oppilaat näkevät ruotsin hyödyt uudella tavalla maailmantilaa ja pohjoismaista yhteistyötä vasten. Todellisuus sitten jotain muuta.

[Epäluottamusmies]

Tutkimus: Monen yhdeksäsluokkalaisen suullinen ruotsin taito lähes olematon
https://yle.fi/a/74-20091070

Yläkoululaisten asenteet ruotsin opintoja kohtaan ovat yhä kielteisempiä.

Sen vuoksi monen oppilaan kohdalla etenkin ruotsin suullinen kielitaito on heikko tai lähes olematon 9. luokalla. Asia selviää tuoreesta Oulun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.

Filosofian maisteri Eero Talonen selvitti väitöskirjassaan muun muassa sitä, miten yläkoululaisten ruotsin kielen taito kehittyi ja miten heidän asenteensa sekä motivaationsa ruotsin kielen opintoihin muuttui perusopetuksen aikana.

Tutkimuksen mukaan oppilaiden asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisiä vielä 7. vuosiluokalla, mutta muuttuivat kielteisemmiksi yläkoulun loppua kohti. Kävi kuitenkin ilmi, että asenteissa ja kielitaidossa on suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä.
...
Talosen mukaan ainakin suomenkielisillä seuduilla ikään kuin elettiin todellisuudessa, ettei ruotsin kieltä tarvita, koska kieltä ei juurikaan kuule ympäristössä. Tutkimusta varten haastatellut opettajat myös olettivat, että oman koulun oppilailla on heikompi kielitaito kuin muilla oppilailla.

– He myös olettivat, että oppilaat eivät pidä ruotsin kieltä niin hyödyllisenä ja tarpeellisena kuin he todellisuudessa pitivät.

Talonen pitää tutkimustuloksia huolestuttavina, vaikkakin odotusten mukaisina. Erityisen isona haasteena hän näkee sen, toteutuuko ruotsinkielisten perustuslaillinen oikeus saada palvelua omalla kielellään yhdenvertaisesti suomenkielisten kanssa.

Monen? Ihan omien korvien todistus koulusta kertoo että ehkä yksi kahdestakymmenestä pystyy muodostamaan sisällöllisen lauseen. Loput osaavat ulkoa joitain lauseita ja loput yksittäisiä sanoja. Tarpeellisuutta kokee tuskin kukaan.

[Outo olio]

Tutkimus: Monen yhdeksäsluokkalaisen suullinen ruotsin taito lähes olematon
https://yle.fi/a/74-20091070

Talosen mukaan ainakin suomenkielisillä seuduilla ikään kuin elettiin todellisuudessa, ettei ruotsin kieltä tarvita, koska kieltä ei juurikaan kuule ympäristössä.

Kieli on kommunikaation väline. Jos kukaan ympärillä ei puhu kieltä, ei sitä silloin voi tarvitakkaan.* Tämän voi ymmärtää, jos ruotsin kieli korvataan tuossa lauseessa esimerkiksi puolan kielellä:

Suomenkielisillä seuduilla ikään kuin elettiin todellisuudessa, ettei puolan kieltä tarvita, koska kieltä ei juurikaan kuule ympäristössä.

Eli ei siellä mitenkään "ikään kuin" eletä todellisuudessa jossa ruotsia ei tarvitse osata, vaan siinä todellisuudessa ei ole mitään "ikään kuinta".

*Telekommunikaatio ja tallenteet ovat tietysti poikkeuksia, joku saattaa lukea ruotsinkielisiä tekstejä, ja keskustella netissä ulkomaalaisten kanssa. Mutta nyt oli pääasiassa kyse kasvokkain tapahtuvasta puheviestinnästä.

[Aimo Räkä]

Marinin hallitus rankaisi Suomalaisuuden liittoa pakkoruotsin lopettamista vaatineesta kansalaisaloitteesta estämällä järjestöä saamasta enää tukia, mikä johti toiminnan kuihtumiseen.

Yksipuolisuus oli väärin. Kaikki järjestöt samaan leikkuriin. Sillä budjetti kevenee.

[Luotsi]

Pakkoruotsi on mainio kuva maamme "demokraattisen" poliittisen järjestelmän toimivuudesta: ylivoimainen enemmistö kansasta kannattaa sen poistamista, mutta millään hallituskokoonpanolla se ei etene mitenkään.
Siksi myös esim Yle saa mellastaa jatkossakin ihan miten tahtoo kansalaisten eli maksajien mielipiteestä piittaamatta.

[Archaeopteryx]

Erinäisten sattumien seurauksena joudun - tai saan, miten kukakin asian kokee - työskentelemään Ruotsissa n. 6 viikkoa vuodesta. Oikeastaan istun juuri tätä kirjoittaessa lounaalla ruotsalaisessa ravintolassa.

25 vuotta sitten loppuneesta pakollisen ruotsin kielen opetuksestani vain ei ollut paljoakaan hyötyä. Kuten yo. väitöksessä sanotaan, ruotsi koetaan turhaksi kun sitä ei kuule ympärillä lainkaan. Niinhän se on, olen unohtanut 100% suomenkielisessä ympäristössä melkein kaiken ruotsin, lukuunottamatta aivan perustason hyvää päivää kirvesvartta -tason sutkautuksia. Ehkä selviäisin arkipäivistä ruotsiksi, luen ravintolan menut ja tajuan kaupan antimet yms., mutta ammattikieli tai vähänkään sujuvampi keskustelu on aivan utopiaa. Enkä tosiaan ollut mikään daiju kielissä, en yksinkertaisesti enää muista vähänkään vaativampia lauserakenteita, sanoja tai niiden sukuja.

Ruotsalaiset itse ovat pääsääntöisesti jäätävän mukavaa sakkia. Alani insinöörikeskustelu sujuu englanniksi, ja lähes kaikki muutkin sitä puhuvat lukuunottamatta vanhimpia ihmisiä jossakin syrjäkylän kaupassa.

[Emo]

Ruotsin kuningas kävi viime viikolla Tornionjokilaaksossa Suomen puolella, ja iltauutisissa kun häntä haastateltiin, kuningas Kaarle XVI Kustaa puhui englantia. Mikä toki oli hyvin diplomaattinen fiksu veto, sen lisäksi että oli käytännön pakkokin jos halusi, että hänen puheensa ymmärretään.

[Roope]

Rkp ja ruotsinkielinen media ovat suuttuneet tosissaan Jenna Simulan viikon takaisesta eduskunnan välihuudosta, ja "kohua" on levitetty Ruotsiin asti.

Perussuomalaiselta yllättävä välihuuto Lindtmanin ruotsinkielisen puheen jälkeen eduskunnassa: ”Saisiko arabiaksi saman?”

Eduskunnassa pitämässään puheenvuorossa kielen hetkeksi ruotsiin vaihtanut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman sai yllättävää palautetta salin oikealta laidalta, kun perussuomalaisten kansanedustaja vaati välihuudossaan ”samaa arabiaksi”.
...
Välihuudon esittänyt perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jenna Simula (ps.) perustelee välihuutoaan Ilta-Sanomille. Simula kertoo välihuudollaan viitanneensa Ylen aloittamiin arabian- ja somalinkielisiin uutisiin.

Yle 24.9.2024

Rkp ilmoitti heti vievänsä tapauksen hallituspuolueiden puheenjohtajien sekä puhemiehistön käsiteltäväksi ruotsin kieleen kohdistettuna hyökkäyksenä, joka vaatii pelisääntökeskustelut. Tänään Ylen ruotsinkielisissä uutisissa haastateltu Ahvenanmaan kansanedustaja myönsi tietävänsä, että välihuuto ei kohdistunut ruotsin kieleen vaan Ylen uutishankkeeseen, mutta hänen mukaansa se ei ole syy olla viemättä asiaa eteenpäin, kun useampi kansanedustaja tunsi itsensä loukatuksi.

Svenska Yle: Antti Lindtman pikades för svenska under budgetdebatten 24.9.2024

Svenska Yle: ”Opassande och osmakligt”, säger SFP om sannfinländskt mellanrop i plenisalen 24.9.2024

Svenska Yle: Analys: Historiskt sett logiskt att tolka svenskan som måltavla för Sannfinländarna 25.9.2024

Svenska Yle: Sannfinländska Kaustby tolererar politikers raljerande kommentarer: ”Parti­ordförande Purra har slängt ut de värsta tokstollarna” 29.9.2024

Svensk Yle: Politiken: Ett avsnitt på svenska om arabiska utspel 28.9.2024 (38 min)

Hbl: Pääkirjoitus: Snygg kavaj räcker inte om man är hånfull i riksdagen 28.9.2024

Hbl: ”Samma på arabiska” tas till allvarligt samtal i riksdagen 1.10.2024

Sveriges Radio: Partiledare hånades när han höll tal på svenska i Finlands riksdag 25.9.2024

Dagens Nyheter: Upprört i Finlands riksdag efter att tal på svenska avbröts 25.9.2024

Höblän pääkirjoituksessa Ingemo Lindroos taivasteli, että on vaikea tietää, loukkasiko Simulan välihuuto enemmän ruotsinkielisiä vai arabiankielisiä. Vielä kun joku asianosainen vääntäisi rautalangasta, miten juuri tämä välihuuto oli kaikkiin muihin tähänastisiin verrattuna "mauton" ja syy loukkaantua.

[Karjala]

^ Eli nyt hurrit ja arabit painii siitä kumpaa loukattiin enemmän ja kohta somalit valittaa että heitä syrjittiin koska somalian kieltä ei huomioitu. 


On tämä tosielämä yhtä parodiaa!   
Eduskunta on yksi iso lastentarha. Aikuiset ihmiset, ihan oikeesti.

[Emo]

Lapsellista on sekin, että kenenkään ’loukkaantuminen” olisi mitenkään merkityksellistä. Siinähän loukkaantuvat. Hakeutukoot pois politiikasta ja vaikka koko planeetalta he, ketkä eivät normaalia puhetta kestä. Ei yhteiskunnallinen keskustelu voi pyöriä erityisherkkien vammaisten ehdoilla.
Jenna Simula 👍🏻

[Roope]

Laitan tähän ketjuun verrokkina sille, kuinka täysin eri tavalla Suomessa suhtaudutaan vaatimuksiin ruotsin kielellä ja suomen kielellä palvelemisesta.

Jopa suomen kielen lautakunta ärähtää suomenkielisille siitä, että kehtaavat vaatia palvelua omalla kielellään, kun voisivat joustaa tyytymällä "monikieliseen" palveluun, joka on työnantajalle halvempaa/helpompaa vaikka laadultaan huonompaa. Ja tämä tulokulmana suomen kielen tilaa käsittelevään 300-sivuiseen oikeusministeriön tilaamaan selvitykseen.

Helsingin Sanomat: Suomen kielen lautakunta huolissaan: Suomalaisten kieli­asenteet ovat koventuneet 7.10.2024

Suomen kielen oppimiseen tarvitaan kannustusta ja tukea

Suomen kielen lautakunnan kannanotto

Suomen kielen lautakunta kiinnittää huomiota suomalaisten kieliasenteiden koventumiseen. Asenneilmapiirin merkitys ja suomen kielen monipuolisten oppimisedellytysten turvaaminen ovat esillä myös tuoreessa oikeusministeriön tilaamassa selvityksessä ”Suomi osallisuuden kielenä: Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa”.

Suomen kielen lautakunta muistuttaa, että kielten oppimista auttaa kannustus ja kieliyhteisön tuki, ei epäkohtelias tai ulossulkeva käytös. Viime aikoina on noussut esiin merkkejä suomalaisten kieliasenteiden koventumisesta. Julkisessa tilassa muita kieliä kuin suomea puhuvat saattavat saada osakseen avoimen vihamielistä tai muuten asenteellista kohtelua. Erityisesti tämä koskee palvelualan työntekijöitä.

Koventuneet kieliasenteet liittyvät usein suomen kieltä korostavaan ”maassa maan tavalla” -ajatteluun. Suomen kielen taidolle saatetaan asettaa kovat vaatimukset, eikä eri kielten käyttöä välttämättä nähdä arvokkaana. Kielellinen todellisuutemme on kuitenkin monikielinen. Näin on ollut kaikkina aikoina, mutta viime vuosikymmeninä Suomessa puhuttavien kielten ja monikielisten ihmisten määrä on kasvanut huomattavasti. Suomessa puhutaan Tilastokeskuksen mukaan yli 160:tä äidinkieltä, eivätkä väestötilastot nykyisellään edes tavoita kielten todellista määrää.

Globaalissa maailmassa suomen kielen käyttöä suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpänä yhteisenä kielenä tukee se, että pystymme kehittämään rinnakkaiseloa muiden kielten kanssa – ja antamaan halukkaille tilaisuuden oppia suomea. Suomen kielen oppimisen kynnystä voidaan madaltaa monikielisillä käytänteillä, kuten käyttämällä useampaa kieltä samassa tilanteessa. Näin tarjotaan kaikille yhdenvertainen mahdollisuus osallistua.

Kielenoppimisesta luodaan usein liian yksilökeskeinen kuva. Toimivaa kielitaitoa on mahdoton saavuttaa ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Kielenoppija kaipaa kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, joita vain suomen kieltä jo osaavat voivat tarjota. Niin kotoutumiskoulutukseen, suomen kielen opettamiseen toisena kielenä kuin työpaikoilla järjestettävään kielitukeen tarvitaan riittävät resurssit ja oppijoiden tarpeisiin joustavia ratkaisuja.

Suomenkielisen palvelun saatavuus on palveluntarjoajien vastuulla, ei yksittäisten työntekijöiden. Siitä voidaan huolehtia tarvittaessa järjestelemällä työvuoroja tiimeittäin ja tarjoamalla kieltä opetteleville tukea. Myös mobiililaitteiden ja muiden apuneuvojen käyttö voi joskus olla tarpeen. Suomessa tulee saada kattavasti palvelua suomeksi, sillä läheskään kaikki suomalaiset eivät puhu tai ymmärrä englantia – eivät myöskään monet maahanmuuttaneet. Näihin seikkoihin kiinnitetään huomiota myös suomen kielen tilaa kartoittavassa selvityksessä.

Suomenkielisen palvelun syyllistävä vaatiminen yksittäiseltä asiakaspalvelijalta ei ole ratkaisu vaan yhteiskunnan jakautumista syventävä toimintatapa. Rakentava vuorovaikutus lisää kaikkien toimintamahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lisätietoa
Oikeusministeriön asettaman suomen kielen selvityshenkilön raportti:

Tiina Onikki-Rantajääskö: Suomi osallisuuden kielenä: Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa (Oikeusministeriön julkaisuja. Selvityksiä ja ohjeita 2024:20)

professori Tiina Onikki-Rantajääskö
suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja
050 319 9331

professori Lari Kotilainen
suomen kielen lautakunnan jäsen

Kotimaisten kielten keskus 7.10.2024

Ehdotapa samaa samalla asenteella Suomen ruotsinkielisille ja katso...

[Näkkileipä]

Miten "suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja" voi suhtautua suomen kieleen noin vähättelevästi?

En ole mikään maailman matkaaja, mutta oletan, että kaikissa muissa maissa, paitsi Suomessa on itsestäänselvyys, että tulijat hallitsevat kohde maan virallisen kielen.

Tietysti jokaisella ihmisellä Suomessa on oikeus omaan äidinkieleen, mutta siitä huolimatta täytyy hallita suomen kieli, edes välttävästi.