^
Mihin raha menee? Tossa olisi tutkivalle journalistille töitä, jos semmoisia vielä on.
Suomalainen "karpojournalismi" päättyi joskus 1980-luvulla. Ainakin ns. laatumedioissa.
Korkea-arvoisemmilla toimittajilla on keskuudessaan taistolaisuuteen verrattava, äärettömän kireä kontrolli. Jokaisen toimittajan on kaikissa päätöksissään ja uutisoinneissaan huomioitava mitä Yhteisö sanoo.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin tämä kontrolli ulottuu myös kaikkeen "kokoomuslaiseen" viittaavaan. Eli punavihreäkään valtamedian edustaja ei voi kirjoitella hupaisia juttuja leikkipaikkojen tai katujen auki repimisten järjettömyyksistä. Siis tyyliin päiväkodilla on kaikki rahat loppu, 1 hoitaja per 20 lasta, mutta pihalle asennetaan 300 000 euron keinuja erityisalustoineen koska EU-direktiivi se ja KOK-lobbaus tämä. Kokoomuksen ja vihreiden "sidosryhmät ja yhteistyökumppanit" huomioidaan aina. Jokainen järjettömyyden käsittely-yritys naureskellaan kumoon ja populismi-leimat sinkoilevat.
Toimittajaeliittiin kuuluvilla on aina ja kaiken takana
raha. Joku ehkä ajattelee, että onpa kummallinen väite. Mutta 4/5 eliitistä on vihreitä ja -kokkareita ja rahahan se pyörittää. Mutta koskee myös vasemmistoliittolaisia toimittajia. Hekin halveksivat ääneen pieni- ja keskituloisia helsinkiläisiä jotka asuvat mamulähiöissä ja joiden lapset käyvät mamukouluja.