2013-03-04 Johanna Korhonen teki tutkintapyynnön (uskonnollisesta) vihapuheesta

[Beef Supreme]

En osaa määritellä itseäni sen kummemmin, yritän vältellä laumoja.

En minäkään pitäisi melua määritelmästäni, jos olisin ammattiloukkaantuja-kommunistilesbo.

Tosin "journalisti" on nykyään paljon negatiivisempi nimike.

[Roope]

Johanna Korhonen pärjää huonommin analyytikkona mutta ylimielisessä alentuvuudessa hän on maailmanluokkaa.

Sunnuntaiessee: Yksinkertaisesti liikaa

Jättääkö demokraattinen yhteiskunta huomiotta kolmasosan väestöstään? Sen, joka ei halua tutustua uusiin ihmisiin eikä oppia uutta.

ILMAPIIRI on Suomessa tätä nykyä toraisa. Olemme yksimielisiä lähinnä siitä, että nuo toiset ovat tulleet hulluiksi. Tai sitten ne ovat pahoja.

Enemmistö – noin kaksi kolmannesta – pyörittelee silmiään, kun oikeistopopulistit rientävät voitosta voittoon eri puolilla Eurooppaa, miljoonat uskovat edelleen Donald Trumpin vaalivoittoon, Britannia sörssi asiansa brexitillä ja Suomessa Sinimusta liike pyrkii puolueeksi.

Vähemmistö – noin yksi kolmannes – on kauhuissaan siksi, että päästään seonnut enemmistö sallii kaiken mennä aivan sekaisin. Vanha rauha on mennyttä. Maahan toivotetaan tervetulleeksi mitä epämääräisintä sakkia. Puoliso voi olla mitä tahansa sukupuolta. Sosiaalipummeja paapotaan, mutta opettaja ei saa enää pitää luokassa vähintäkään kuria.

Ne asiat, joita enemmistö pitää demokratian oivallisina saavutuksina – kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – ovat vähemmistölle todiste yhteiskunnan rappiosta. Tasa-arvo on mennyt jo aivan liian pitkälle. Yhdenvertaisuus tuhoaa luonnolliset hierarkiat. Kirkon aseman heikkeneminen johtaa moraalittomuuteen, maahantulijat vaarantavat turvallisuuden, ja erilaiset vähemmistöt uhkaavat enemmistöä jo pelkällä olemassaolollaan. Pian ei saa mainita edes miehen ja naisen avioliittoa, ettei syytetä vihapuheesta!

[...]

Ihmistieteilijät tunnistivat jo 1950-luvulla tietyn persoonallisuustyypin: ihmisen, jolla on autoritaarinen taipumus. Tällainen ihminen pitää järjestyksestä ja ennustettavuudesta. Hänelle ovat tärkeitä säännöt, niiden noudattaminen, hierarkiat, totteleminen, palkinnot ja rangaistukset.

Ennen kaikkea hän arvostaa yhteisöä: ihanneyhteisössä koetaan ykseyttä, yhtenäisyyttä ja yhdenmukaisuutta. Johtaja on tärkeä auktoriteetti. Jokainen tietää paikkansa ja tekee oman osansa. Kun elämä sujuu tuttua rataansa ilman suuria yllätyksiä, kaikki on hyvin.

Mutta nykyinen maailma on monimutkainen. Pärjätäkseen pitää osata ja tietää kaikenlaista. Elämänmenokin käy yhä kirjavammaksi, Karen Stenner kuvaa. Moderni liberaali demokratia on kauhea kakofonia ihonvärejä, ääniä, aatteita, uskontoja, uskomuksia, sukupuolia,­ ruokavalioita ja maailmankatsomuksia.

[...]

Siinä, missä moniarvoisuus ja -kulttuurisuus edustavat yhdelle uusia mahdollisuuksia ja raikkaampaa ilmapiiriä, samat asiat tuottavat toiselle menetyksen surua: ”Meitä” ei enää ole. On vain sekalainen joukko ties mistä tullutta väkeä – ja omistakin osa on siirtynyt muukalaisten leiriin.

Stennerin mukaan ihmiset, joilla on autoritaarinen taipumus, ovat ”yksinkertaisesti ajattelevia monimutkaisuuden välttelijöitä”.

Esimerkiksi se, mikä ilmenee rasismina, voi olla yhdistelmä monimutkaisuuden ja -muotoisuuden tuottamaa stressiä, ahdistusta ja aggressiivista pyrkimystä selkeään ja itselle ymmärrettävään maailmaan. Ihminen on voinut järjestää kaiken, mikä hänen vallassaan on, itselleen mahdollisimman sopivaksi. Mutta omassa vallassa on vain vähän, sen puitteissa voi huutaa: ”Rajat kiinni!”

[...]

Juuri nämä ihmiset ovat kaikkein altteimpia, kun näyttämölle juuri sopivana hetkenä astuu säteilevä populistijohtaja. Hän tulee ”ulkopuolelta”. Hän puolustaa ”kansaa eliittejä vastaan”. Hän poistaa pelistä kaikki asiaankuulumattomat ja palauttaa yhteisön menetetyn kunnian.

Populisti tarjoaa monimutkaisen yhteiskunnan vaikeisiin kysymyksiin yksinkertaiset vastaukset. Hän on havainnut, että juuri sellaisille on kova kysyntä.

Vahvan johtajan suojissa on hyvä elää. Kun vielä kaikenlaiset veneenkeikuttajat pakotetaan ruotuun ja ulkopuolisille osoitetaan ovea, yhteiskunta rauhoittuu. Ne ihmiset, joilla on autoritaarinen taipumus, ovat myös muita alttiimpia innostumaan fasismista ja muista johtajavaltaisista järjestelmistä.

[...]

Miten kakofoniaa voitaisiin lieventää ja vaimentaa niin, että autoritaarisesti suuntautuneet sietäisivät sitä paremmin?

Stennerin mielestä moninaisuuden hyväksyvät poliitikot voisivat vähintään ottaa huomioon sen, että osa väestöstä ei halua tutustua uusiin ihmisiin, omaksua uusia tapoja tai edes vastaanottaa uutta tietoa. Heidän ei ole pakko.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kenenkään toisen oikeuksia sen takia rajoitettaisiin.

”Mutta älkää nyt puhuko siitä monikulttuurisuudesta aivan koko aikaa”, Stenner kirjoittaa.

Hän ehdottaa kaikille länsimaille tähänastista suurempaa vaivannäköä maahantulijoiden kotouttamisessa. Kieli- ja yhteiskuntakoulutus nopeuttavat sopeutumista puolin ja toisin.

Lisäksi tarvitaan rituaaleja, seremonioita ja muita yhteisyyden elementtejä. Ne ovat erityisen tärkeitä niille ihmisille, joilla on autoritaarinen taipumus ja jotka surevat ja pelkäävät yhteisönsä puolesta. He voivat hyvinkin mielellään kelpuuttaa mukaan ruskeaihoisia, jotka suoriutuvat Maamme-laulun kahdesta ensimmäisestä säkeistöstä jotenkin.

Maahanmuuttajien ohella tukea tarvitsevat omat kansalaiset – juuri ne, joille yhteiskunta on liian mutkikas.

[...]

He eivät ole pahoja. He eivät ole tulleet hulluiksi. Pohjimmiltaan he eivät vihaa ketään. He haluavat maailman, joka ei ole ihan niin sekava ja vaikea kuin tämä nykyinen. Ehkä se ei olisi haitaksi muillekaan.

Helsingin Sanomat 14.2.2021

Toimittaja Korhonen myöntää itsekin maahanmuuton olevan ongelma, kun tarjoaa ratkaisuksi tutkija Karen Stennerin suulla kotouttamista. Ongelma kuitenkin juontuu maahanmuuttopolitiikan valinnoista, vääristä sellaisista.

Jos maahanmuuton ongelmia halutaan oikeasti ratkaista, se tehdään ennalta, joten on muodikkaasti sanottuna tunnistettava juurisyyt. Tässä rajojen sulkemista vaativat "autoritaarisesti suuntautuneet" ovat oikeilla jäljillä ja yhä uusia ja laajempia kotouttamistoimia korostavat liberaalit hakoteillä.

Kotouttamistoimilla ei ole pystytty missään kääntämään humanitaarisen massamaahanmuuton aiheuttaman vahingollisen kehityksen suuntaa, vaan tilanne on mennyt aina pahemmaksi. Ei myöskään Suomessa tai Ruotsissa, joissa on toisaalta ääriliberaali maahanmuuttopolitiikka ja sen vastapainona maailman eniten resursoidut kotouttamistoimet.

Ainoa toimivaksi todettu keino vaikuttaa maahanmuuton ongelmiin on puuttua maahanmuuton määrään ja laatuun. Se tehdään etenkin maahanmuuttopolitiikan kautta, ei yhteisiä resursseja kuppaavilla tehottomilla kotouttamishankkeilla saati tätimäisellä lässytyksellä ihmisten persoonallisuustyypeistä.

[Fiftari]

Miten rumasti ihmisten sallitaan toisistaan puhua?

Käräjäoikeuden näkökulman valinta jatkoi syrjinnän pitkiä perinteitä.

SUSANNA REINBOTH kysyi (HS 31.3.) kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) rikostuomiosta, saako uskonnon nimissä puhua sellaista, mikä muutoin olisi kiellettyä. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio herättää muitakin kysymyksiä.

Mediataituri Räsänen kehysti oikeudenkäyntinsä uskonnon- ja sananvapaustaisteluksi, ja käräjäoikeus tuntuu nielleen tämän syötin: oikeudessa käsiteltiin ennen kaikkea Räsäsen oikeutta puhua rumia kanssaihmisistä. Hyvin ohuesti, jos lainkaan, oikeus pohti epäillyn rikoksen kohteita ja kysymystä siitä, miten vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuva paha puhe vaikuttaa heidän elämisensä edellytyksiin.

XXX

Käräjäoikeuden mukaan Räsäsen puheet ovat loukkaavia, mutta eivät ylitä vihapuheen kynnystä. Oikeus ei määritellyt, missä raja kulkee. Tämä pitäisi tehdä, jotta me kaikki osaisimme tämän rajan tunnistaa.

Yhteiskunnan koheesion kannalta on ratkaisevaa, miten rumasti ihmisten sallitaan toisistaan puhua – millä tahansa perusteella. Kiitän syyttäjiä siitä, että he jaksavat puolestamme työskennellä. Toivon, että korkeammat oikeusasteet linjaavat, missä raja kulkee – ja että niiden näkökulmaan mahtuvat myös syrjinnän uhrit, eivät ainoastaan syrjinnän harjoittajien perinteiset vapaudet.

Johanna Korhonen

journalisti, laulaja,

syrjinnän kokemusasiantuntija, Vantaa

HS

[Pentecost]

Syrjinnän kokemusasiantuntija:

Vähemmistö – noin yksi kolmannes – on kauhuissaan siksi, että päästään seonnut enemmistö sallii kaiken mennä aivan sekaisin.

Vai niin? Ainakin näyttää siltä, ettei kaikki ole mennyt kuin Strömsössä. Mutta kauhuissaan oleminen on toimittelijan olkiukko. Lähinnä olen ärtynyt ja huolissani viime vuosien kehityksestä, jolla ollaan aikaansaatu järkyttävä velkaantuminen ja epävarma tulevaisuus monessa mielessä.

Vanha rauha on mennyttä. Maahan toivotetaan tervetulleeksi mitä epämääräisintä sakkia.

Totta. Osasta ei tiedetä edes ketä ovat, kun onnistuvat hukkaamaan passinsa ja kaikki paperinsa. Joistain tiedetään heidän syyllistyneen sotarikoksiin ja murhiin. Jos tästä ei huolestu eikä Turun puukotteluista ja yli kahdeksankymppisten naisten raiskauksista pesutuvassa, niin mistä voisi huolestua?

Puoliso voi olla mitä tahansa sukupuolta.

Aikuiset ihmiset menkööt naimisiin keskenään, jos haluavat. Ei ole minulta pois. Biologisia sukupuolia on tasan kaksi. Muut satunnaisia kehityshäiriöitä.

Sosiaalipummeja paapotaan, mutta opettaja ei saa enää pitää luokassa vähintäkään kuria.

Totta joka sana.

Ne asiat, joita enemmistö pitää demokratian oivallisina saavutuksina – kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – ovat vähemmistölle todiste yhteiskunnan rappiosta. Tasa-arvo on mennyt jo aivan liian pitkälle. Yhdenvertaisuus tuhoaa luonnolliset hierarkiat. Kirkon aseman heikkeneminen johtaa moraalittomuuteen, maahantulijat vaarantavat turvallisuuden, ja erilaiset vähemmistöt uhkaavat enemmistöä jo pelkällä olemassaolollaan.

Pitäisi määritellä, mitä toimittelija tarkoittaa tasa-arvolla. Mahdollisuuksien tasa-arvoa vai tasapäistämistä eli lahjakkuudelle ja kyvykkyydelle annetaan sama arvo kuin idiotismille ja kyvyttömyydelle. Kaikille samat edut ja rahat riippumatta saavutuksista?

Yhdenvertaisuus...samoin tässä onko yhdenvertaisuuden puolella, riippuu sanan määrittelystä. Jonkun kommunistin mielestä hänelle kuuluu kapitalistin omaisuus, koska "yhdenvertaisuus".

Pian ei saa mainita edes miehen ja naisen avioliittoa, ettei syytetä vihapuheesta!

Olkiukko.

[ikuturso]

Johanna Korhonen pärjää huonommin analyytikkona mutta ylimielisessä alentuvuudessa hän on maailmanluokkaa.

Sunnuntaiessee: Yksinkertaisesti liikaa
...

Vähemmistö – noin yksi kolmannes – on kauhuissaan siksi, että päästään seonnut enemmistö sallii kaiken mennä aivan sekaisin. Vanha rauha on mennyttä. Maahan toivotetaan tervetulleeksi mitä epämääräisintä sakkia. Puoliso voi olla mitä tahansa sukupuolta. Sosiaalipummeja paapotaan, mutta opettaja ei saa enää pitää luokassa vähintäkään kuria.

Ne asiat, joita enemmistö pitää demokratian oivallisina saavutuksina – kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – ovat vähemmistölle todiste yhteiskunnan rappiosta. Tasa-arvo on mennyt jo aivan liian pitkälle. Yhdenvertaisuus tuhoaa luonnolliset hierarkiat. Kirkon aseman heikkeneminen johtaa moraalittomuuteen, maahantulijat vaarantavat turvallisuuden, ja erilaiset vähemmistöt uhkaavat enemmistöä jo pelkällä olemassaolollaan. Pian ei saa mainita edes miehen ja naisen avioliittoa, ettei syytetä vihapuheesta!

[...]

Ihmistieteilijät tunnistivat jo 1950-luvulla tietyn persoonallisuustyypin: ihmisen, jolla on autoritaarinen taipumus. Tällainen ihminen pitää järjestyksestä ja ennustettavuudesta. Hänelle ovat tärkeitä säännöt, niiden noudattaminen, hierarkiat, totteleminen, palkinnot ja rangaistukset.
...

Helsingin Sanomat 14.2.2021

Johanna kuvaa nyky-yhteiskunnan. Säännötöntä massaa, jossa ei ole enää mitään rajoja eikä edes sukupuolia.

Samaan aikaan mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Monille lapsille ja nuorille suositellaan mielenterveysongelmiin säännöllisyyttä. Ruoka-aikoja, nukkumaanmenoaikoja, läksyjen tekoaikoja ja sitä, että vanhemmat huolehtivat auktoriteetin roolistaan.

Niin.

Voi miettiä onko noilla jotain yhteistä tai syy-yhteyksiä?

-i-

[Pallopääkissa]

Eikös tuo Johanna Korhonen ole tyypillinen intersektionaalinen feministi ja wokettaja? Hänelle intersektionaalisuus ja woke on myös työ jolla saa toimeentulonsa. Hän on nainen ja lesbo joten hänellä on kaksi intersektionaalisen uhrihierarkian tasoa. Enempää hänellä ei ole.

[Näkkileipä]

...Vähemmistö – noin yksi kolmannes – on kauhuissaan siksi, että päästään seonnut enemmistö sallii kaiken mennä aivan sekaisin

Ne asiat, joita enemmistö pitää demokratian oivallisina saavutuksina – kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – ovat vähemmistölle todiste yhteiskunnan rappiosta....

Hyvien Ihmisten käsitys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei näköjään koske ihan kaikkia ihmisiä, kun enemmistöä voi näköjään ilman seuraamuksia solvata "päästään seonneeksi".

Puhuuko Johanna Koskinen tuossa itsensä vai kaikkien vähemmistöjen edustajana?

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus käsitettä pitäisi laajentaa, että samat oikeudet ja velvollisuudet koskevat ihan kaikkia, siitä riippumatta kuuluuko johonkin vähemmistöön tai enemmistöön.

[ikuturso]

Eikös tuo Johanna Korhonen ole tyypillinen intersektionaalinen feministi ja wokettaja? Hänelle intersektionaalisuus ja woke on myös työ jolla saa toimeentulonsa. Hän on nainen ja lesbo joten hänellä on kaksi intersektionaalisen uhrihierarkian tasoa. Enempää hänellä ei ole.

Lisäksi hän on useissa kirkon luottamustoimissa ja kirkolliskokouksen jäsen. Hän on myös joissain haastatteluissa kertonut olevansa uskossa. Tämä nostaa hänen naiseuden ja lesboutensa uhrikertoimen vielä toiseen potenssiin omassa viiteympäristössään.

-i-

[Jorma M.]

Nautin Johanna Korhosen kaltaisista ihmisistä.

Olen vanha kauhuelokuvien ja -kirjojen ystävä. Olen nähnyt esim työpaikka- ja koulukiusaamisissa aina jonkin perverssin, kiintoisankin puolen. (Vastustan kiusaamista aggressiivisesti.) Hitler, Stalin, Pol Pot jne ovat äärettömän kiintoisia hahmoja.

Johannakin on erittäin kiintoisa. Ja riittoisa. Luulen että kaikki tavalliset ja normaalit ihmiset ovat joskus altistuneet joskus jollekin johannalle.

Hänestä tulee mieleen (nykyisin täysbännissä oleva) vanha Deep Purple -fani, nallekarhua muistuttava varapresidentti Dmitri Medvedev (en pidä hänestäkään). Medvedev totesi Georgian 080808 -selkkauksen yhteydessä georgialaisista: "tavallisen ihmisen ja mielipuolen välinen ero on siinä, että veren vainunnutta mielipuolta on erittäin vaikea pysäyttää".

Vaikka Medvedev on ikibännissä, niin silti hänen viisautensa tuo Johannan mieleen. Siinä on lesbo, jota ei voi pysäyttää singolla tai konekivääritulella. Johanna tulee ja tulee päälle.