Suomen talous on ollut miinuksella 15 vuotta – mistä julkisen talouden ahdinko oikein johtuu?
[...]
Selvää yhtä kaikki on, että Suomen julkinen talous on tukalassa tilanteessa.
Miksi? Tässä jutussa kertaamme pääsyyt Suomen julkisen talouden ahdingolle.
Kasvu puuttuu
– Jos suomalainen talouskasvu olisi jatkunut samaa tahtia kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ei julkisessa taloudessa juuri olisi hätää, sanoo julkistalouden professori Roope Uusitalo.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomen talouskasvu oli nopeaa ja julkinen talous oli vahvasti plussalla eli tuloja kertyi selvästi menoja enemmän.
Käännekohta oli vuosien 2007–09 globaali finanssikriisi, joka lamaannutti maailmantalouden täysin. Suomessa elektroniikkateollisuus romahti Nokian kännykkäliiketoiminnan myötä ja metsäteollisuus ajautui pahoihin ja osin pysyviin vaikeuksiin. Tuottavuus vajosi, eikä se ole juuri kasvanut 15 vuoteen.
Vuodesta 2009 lähtien Suomi on ollut kroonisesti alijäämäinen ja julkinen velka on ollut jatkuvassa kasvussa.
Finanssikriisin vuosiin osui myös työikäistä väestöä koskeva käänne.
Vuoteen 2009 asti työikäisten määrä kasvoi keskimäärin noin 0,25 prosenttia vuodessa. Sittemmin se on pienentynyt samaa keskimääräistä 0,25 prosentin vuosivauhtia.
Heikon talouden selittäjänä "talouskasvu" kuuluu samaan mytologiaan kun rikosten selittäminen "sosioekonomiset tekijöillä". Molemmat ovat epämääräinen sateenvarjokäsite, jotka kattavat laajan skaalan tekijöitä, mutta joilla ei selitetä ilmiöitä mitenkään.
Tottakai talouskasvu korjaisi talouden samalla lailla kun ilmainen raha pikavipeillä elävälle cityvihreälle. Selittämättä jää miksi cityvhireän talous on kuralla ja miten velkakierre lakkaisi ilmaisella rahalla.
Julkinen talous on ajettu kuralle yksinkertaisesti kasvattamalla julkista sektoria liikaa. Hallitus toisensa jälkeen on halpojen korkojen huumassa heittänyt kaikki fiskaalinen kuri ikkunasta ja ostanut ääniä paisuttamalla julkisia menoja velkarahaksi. Kun tähän lisätään joustamaton valuutta, niin lopputulos ei voi olla muuta kun se mitä nyt näemme.
Marinin hallitus oli lopullinen tikari valtiontalouden sydämeen. Giganttinen lisävelkaantuminen Marinin 4 vuoden aikana ei ole selitettävissä sen koommin koronalla kun Ukrainallakaan koska molempiin käytettiin varsin vähän rahaa verrattuna vuosittaiseen lisävelkaan ja menoja lisättiin ministeriöille, joilla ei ole mitään kriisien kanssa tekemistä.
Vuoden 2019 budjetissa lainaa otettiin 1,5 mrd eur. Rinteen hallitus aloitti 2019 ja budjetoi saman tien vappusatasten hengessä 2,1 miljardin lisälainaa vuodelle 2020. Kun Marin pääsi puikkoihin Rinteen jälkeen, lainapotti räjähti ja Marin budjetoi vuodelle 2021 lisälainaa huikeat 10,9 mrd eur! Loppukausi meni samoilla linjoilla.
Marinin pimut veti siis lainarahaa yhtä nopeasti kun jauhojengi jauhoa nokkaansa kasvattamalla menoja räjähdysmäisesti mm. hoitajamitoituksilla, täysin kahjolla SOTE-uudistuksella, tuplaamalla kehitysmaa-avun jne. Lähes jokaiselle hallinnonalalle lisättiin rahoitusta: ulkoministeri +200 milj., sisäministeri +120 milj., opetus +1 mrd. (mm. opintotukiin +100 milj.), maa- ja metsätalous +200 milj., työ- ja elinkeino +1,1 mrd. jne.
Rahaa roiskittiin menemään kaikille tyttöministereille niin paljon kun he kehtasivat pyytää ilman huolta huomisesta.
Tällaista massiivista tuhlausta ei millään ilveellä korjata "talouskasvulla". Se on täysin mahdotonta kun sitä ei ole tälläkään hetkellä ja verojen korottaminen budjetin paikkaamiseksi heikentäisi sitä entisestään.
Vielä vähemmän tuhlausta korjataan tuomalla ulkomaalaisia suomalaisten elätettäväksi. Parhaimmassakin tapauksessa mamujen verokertymä saavuttaisi kannattavuustason vuosien päästä. Realistisesti ei koskaan. Siinä välin kun mamujen tuomaa talousihmettä odoteltaisiin, kymmenien tuhansien uusien mamujen elättäminen maksaisi miljardin verran lisää joka vuosi.
Ainoa tie eteenpäin on
massiivinen menojen leikkaaminen. Siis vähintään yhtä paljon kun Marinin hallitus niitä lisäsi ja jopa enemmän, jotta budjetti saataisiin ylijäämäiseksi velkarasitetta vähennettyä.
Miten joku voi edes kutsua itsensä talousosaajaksi tarjoamalla täysin epäuskottavia fantasiaratkaisuja julkisen sektorin meno-ongelmiin.