Kielto on ehdoton: ei kuvia.
"Ei muslimeista saa ottaa kuvia", huomauttaa muita vaaleampi mies, jonka alaleukaa kiertää kapea parta ja päätä peittää neliskanttinen päähine.
Miten näillä ihmisillä on passit, jos ei saa kuvia ottaa? Vai ovatko passit biometriset, pelkät sormenjäljet?
Hän syventyy takaisin keskusteluun. Vakavat miehet puhuvat päät yhdessä niin hiljaa, ettei kielestä saa selvää.
"Tosi mielellään olisin suostunut teidän juttuun, mutta mulla on työkiireitä", sanoo puhemieheksi ryhtynyt nuori mies.
Jos oletetaan, että kyseessä ei ole pelkkä va(l)kopaska-kaffiirille vittuilu (ei sikäli, kyllä itsekin vittuilisin HS-toimittajalle, jos tunnistaisin kadulla), niin: hämärä baari + "ei kuvia" + liiketoimet?

Minkäslaisia liiketoimia tässä puuhataankaan? Ettei olisi passien ja khatin liikuttelusta tms. kyse.
Ostarin takana kaksi naista puhuu kovaan ääneen kännykkään ja kierrättää puhelinta kädestä toiseen. Amina Väänänen antaa puhelimenTufax Darjolle, joka puolestaan kuljettaa sen kolmannelle ihmiselle.
"Puhumme Hargeisaan, Somaliaan. Lähetin juuri lapset sinne", Väänänen selittää. Nyt hän lähettää sinne myös rahaa.
Puheluliike tarjoaa 500 puheminuuttia 20 eurolla.
Hullu nainen, lähettää lapsensa sodan keskelle? Lapset huostaan ja äiti karkotettava, ehdottomasti.
Verhon raosta naiset tirkistävät tilaan, jota he kutsuvat somalialaisten sosiaalitilaksi.
"Joo, on siellä miehiä, ei voida mennä", Väänänen sanoo.
Mutta kuvaaja ja minä voimme.
KULTTUURIRASISMIA, toimittajanainen änkeää miesten alueelle!