Minulla on ollut noin kaksikymmentä työpaikkaa, joista ensimmäiset olivat aitoja paskatöitä. Kutsun paskatyöksi työtä, josta saa paskaa palkkaa ja jossa siivotaan ihmisten tuottamaa paskaa. Jouduin myös näkemään paljon vaivaa sen eteen, että sain aikaan saman työpanoksen kuin siivoukseen rutinoinut vanha työntekijä. Arvostukseni siivoajia kohtaan onkin aina ollut korkea, mutta työ on mielestäni silti paskatyötä. Minua ottaakin päähän hurskastelu asian suhteen ja ihmeellinen poliittinen korrektius, jonka mukaan työtä ei muka saa arvostella tai joku suuttuu. Varsinkin jos alle 20-vuotias erehtyy haukkumaan jotain työtä on se kauhea ja rangaistava teko, josta tulee tuomita alentuvaan vinoiluun ja "mene ipana töihin"-kuittailuihin.
Olen ollut mm. siivooja, kaupan kassamyyjä, tehdastyöntekijä, elektroniikkapajan kokoonpanotyöntekijä, kirjamyyjä, kirjastovirkailija, toimistotyöntekijä, aulapalvelija, puhelinmyyjä, varastotyöntekijä, koulusihteeri ja lastentarhanhoitaja. Nuorempana otin vastaan sen minkä sain ja mikä kiinnosti - nykyään pidän hyvistä töistä kiinni ja olen vastuullisempi. Työpaikat eri aloilla ovat kuitenkin näyttäneet miten monia erilaisia ihmisiä ja työyhteisöjä on olemassa. Olen tehnyt peräkärryihin valosarjoituksia Forssassa ja hoitanut lapsia vantaalaisessa päiväkodissa. Olen kääntänyt tekstiä, polttanut ranteeni 600-asteiselle ilmalla, tyrkyttänyt Pedro Hietaselle aikaa talousneuvontaan, neuvonut vessan sijainnin Kauko Röyhkälle ja tarjonnut Heikki Kinnuselle todellisen taidonnäytteen kassamyyjän ammattitaidosta (jäin tuijottamaan suu auki).
Olen myös jäänyt kaipaamaan monta entistä työkaveria tai esimiestä, joihin siteet ovat työn loputtua katkenneet ja haikeana miettinyt miten hauskaa meillä oli joskus. Olen sen joskus ymmärtänytkin kesken jonkun keskustelun ja ajatellut, että jonain päivänä vielä muistelen tätä aikaa ja meidän hauskoja juttuja. Parasta töissä onkin se, että tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi.
Tällä hetkellä kun minulla ei töitä ole joudun joka päivä keksimään keinoja yksinäisyyden lievittämiseksi, joka on työttömyyden inhottavin puoli. Tulee hulluksi kun on koko ajan omien ajatustensa kanssa ja pitää pitää kynsin ja hampain rutiineistaan kiinni, koska pelkään passivoitumista kuin ruttoa. En tosin tiedä miksi pelkään, sillä putoan aina jaloilleni. Vielä joku ammatinvalintaohjelma väittää, että minulle soveltuisi parhaiten kirjailijan ura. Ehkä niin jos raahaisin kirjoituspöydän keskelle toria ja tyrkkisin paperiani hamuavat pulut muualle.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: älykkyys on hyvä ominaisuus varsinkin jos siihen liittyy aloitekykyisyys ja ahkeruus. Mieti aina miten voisit tehdä työsi paremmin tai ellet keksi kysy esimieheltäsi. Älä väitä vastaan. Itse olin nuorempana sanomassa oman mielipiteeni aina kaikkeen enkä ymmärtänyt, että esimies tulkitsee sen kyvyttömyydeksi ottaa kritiikkiä vastaan, vaikka itse halusin vain kertoa mielipiteeni. Kannattaa pitää mölyt mahassaan ja esittää kritiikkiä silloin kun siihen on syytä. Moni työnantaja pyrkii kuitenkin huijaamaan työntekijältä parhaan mahdollisen panoksen halvimpaan mahdolliseen hintaan, joten työelämässä on pidettävä silmät ja korvat auki. Pyri olemaan solidaarinen muita työntekijöitä kohtaan niin, että teillä olisi töissä hyvä yhteishenki. Ole nöyrä ja kärsivällinen äläkä pidä ketään itseäsi huonompana työntekijänä tai ihmisenä. Nuoret ovat usein mielipiteissään mustavalkoisia ja olemukseltaan ylpeitä, koska ovat niin varmoja kaikesta. Jos pomo kohtelee huonosti ota yhteyttä tämän esimieheen. Ota selvää oikeuksistasi ja velvollisuuksistasi. Tiedätkö mikä ero on työsopimuksella ja työehtosopimuksella? Jos et, selvitä. Kuten sivullinen. tuossa osuvasti kirjoitti kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa, jotta ei tekisi typeriä virheitä. Koska olet tarpeeksi rohkea kirjoittaaksesi tällaisen aloituksen ja myöntääksesi, että älyssäsi voi olla puutteita et voi olla kovin huono ihminen.
Haluan elättää itseni, en halua äitini joutuvan maksamaan menojani.
Ahaa, no tämä selvittikin asiaa. Suhteesi rahaan on harvinaisen terve. Pikkuveljeni on samanlainen - pienestä asti fiksu ja vastuullinen. Olin muutenkin aloitusviestiä lukiessani ihmeissäni, sillä vaikutat nettijuttujen perusteella vuosiasi vanhemmalta. Olin iässäsi uskomattoman tyhmä ja olen kehittynyt valtavasti siihen nähden. Etköhän tuolla taustalla ja asenteella löydä itsesi vaikka mistä!
Apua, tulipa pitkä viesti