Ohjelman tekstit:
Autismi yleistyy nopeasti kaikissa teollisuusmaissa.
Joitain maahanmuuttajaryhmiä se koettelee valtaväestöäkin enemmän.
Ali on 13-vuotias. Hänellä on autismi.
Abshir on 12-vuotias. Hänelläkin on autismi.
Ruotsin ja USA:n somaliyhteisöissä autismi on jopa neljä kertaa yleisempää kuin muussa väestössä.
Myös Torontossa autismi on keskimääräistä yleisempi somalialaisilla.
Tämä on veljeni. Hänellä on autismi.
Syytä autismin yleisyyteen monissa maahanmuuttajaryhmissä ei tunneta.
Ongelma koskee muitakin.
Autismi yleistyy kaikkialla, eivätkä tutkijat osaa sanoa, miksi.
Meille sanottiin, ettei selitystä ole. Sellaista kuulemma vain tapahtuu.
Autismin yleistyminen uusilla maahanmuuttajilla viittaa ympäristötekijöiden osuuteen.
Jotkut tutkijat epäilevät, että perinteisesti aivoperäisenä pidetyn häiriön taustalla voivat olla suolistobakteerit.
Perinteisesti autismia on pidetty pysyvänä aivojen kehityshäiriönä.
Näkemys saattaa olla jossain määrin vanhentunut.
Autismin hoidossa keskitytään nykyään käyttäytymisen säätelyyn.
Autismikirjon kehityshäiriöt ilmenevät monin tavoin.
Lapsi voi olla lievästi tai vaikeasti autistinen.
50 vuotta sitten autismiin sairastui arviolta yksi lapsi 10 000:sta.
Nykyään luvun arvioidaan olevan yksi tuhannesta.
Kaikkiaan autismikirjon häiriöitä esiintyy noin prosentilla väestöstä.
Pohjois-Amerikassa häiriö todetaan yhdellä lapsella 90:stä.
Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, autismi on amerikkalaisperheissä 30 vuoden kuluttua pikemmin sääntö kuin poikkeus.
Tilanne näyttää huolestuttavimmalta maahanmuuttajien keskuudessa.
Joidenkin tutkimusten mukaan häiriö on erityisen yleinen afrikkalaisten karibialaisten ja aasialaisten maahanmuuttajien lapsilla.
Tutkijat epäilevät syyksi muutoksia elinympäristössä.
Hei, kulta. Mitä kuuluu?
Sano hei.
Mennään kotiin.
Torontolaisen Adar Hassanin neljästä lapsesta kahdella, Abshirilla ja Alilla, on autismi. Aluksi kumpikin kehittyi normaalisti.
Ensimmäisenä elinvuotenaan Ali oli niin normaali kuin olla voi, normaalimpi jopa kuin kaksi vanhempaa lastani.
Sitten tapahtui jotain.
Ongelmat alkoivat, kun Alin korva- ja hengitystietulehduksia hoidettiin useilla peräkkäisillä antibioottikuureilla.
Poika ei huolinut minua lähelleen.
Hän itki kaiken aikaa ja pyrki pöydän alle.
Hän alkoi kävellä varpaillaan ja kieltäytyi syömästä.
Hän tahtoi vain lehmänmaitoa.
Hänellä oli myös ripuli. Hän ulosti 10 - 15 kertaa päivässä.
Katse muuttui poissaolevaksi. Poika oli muissa maailmoissa.
Kukaan ei osannut auttaa.
Kävin ties kuinka monen lääkärin luona.
Kamppailin Alin tilan kanssa saamatta apua keneltäkään.
Pojat kärsivät monien autistien lailla myös ruoansulatuksen vaivoista.
Niiden vakavuus näytti korreloivan autismioireiden voimakkuuteen.
Pojille maistuivat vain hiilihydraatit ja maitotuotteet.
Kun Adar karsi ne ruokavaliosta, tapahtui huomattava muutos.
Omaksuimme länsimaisen ruokavalion.
Kun lapseni sairastuivat, minulle selvisi, että perinteinen tapa on parempi.
Kaikki tehdään alusta asti itse, tuoreista raaka-aineista.
Abshirin ja Alin keskittymiskyky parani ja levottomuus väheni.
Ali on kuitenkin täysin puhumaton, ja molemmat pojat tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa.
Mehua. Nami!
Rauhallisesti.
Uusilla maahanmuuttajilla on kaikilla sama tilanne.
Kanadalaisillakin on sama ongelma.
Asiaa pitää tutkia. Lapset ovat todella sairaita.
Adar ystävättärineen etsiytyi monien apua hakevien vanhempien tavoin Chicagoon.
Kaupungissa pidetään vuosittain autismikonferenssi, jossa vanhemmat ja tutkijat tutustuvat tuoreimpiin tutkimussuuntauksiin ja epäsovinnaisiinkin hoitokeinoihin.
Yhtiömme valmistaa ravintolisiä.
Tuotteemme ovat gluteenittomia, kaseiinittomia ja soijattomia.
Välttämättömät rasvahapot parantavat aivotoimintaa.
Tässä on Isaac-robotti.
Olen Amy Well Amy -yhtiöstä.
Takanani näette ylipainehappikammion.
Annan tuotteelleni täyden tyytyväisyystakuun.
Markkinoille on tullut aivan uudenlainen tuote.
GPS-jäljitin autistisille lapsille...
Tieteellisesti tutkittujen hoitovaihtoehtojen puute turhauttaa vanhempia.
Haluaisimme käyttää tieteellisesti tutkittuja hoitomenetelmiä, mutta emme voi odottaa, että tiede pääsee oikeille jäljille.
Autismilla alettiin 1940-luvulla viitata oireisiin, joiden aiheuttajana pidettiin vanhempien, etenkin äidin tunnekylmyyttä.
"Jääkaappiäitien" syyllistäminen jatkui vuosikymmenien ajan.
Autismin syytä haettiin televisiosta, saasteista ja ruoka-aineallergioista.
Teoriat aiheuttajasta ovat lisääntyneet sairauden yleistyessä.
Andrew Wakefield esitti autismin syyksi rokotuksia.
Hänen tutkimuksensa julkaistiin 1998 arvostetussa tiedelehdessä, ja sitä seurasi toistakymmentä vuotta jatkunut kiista.
Wakefieldin tulokset on todettu virheellisiksi, mutta monet jättivät niiden takia lapsensa rokottamatta.
Mon tutkimukset osoittavat, ettei rokotuksilla ole yhteyttä autismiin.
Silti teorialla ja Wakefieldillä itsellään on yhä kannatusta.
Tutkimus on keskittynyt viime aikoina autismin perinnöllisyyteen.
Torontossa on käynnissä kansainvälinen geenitutkimushanke, jota johtaa Stephen Scherer.
Tutkijat arvioivat, että autismiin liittyy jopa sata geeniä.
Tähän mennessä yhteys on varmistettu kuuden geenin osalta.
Tavoitteemme on tunnistaa autismia aiheuttavat geenit.
Kun tällainen geeni löytyy, lääketieteellinen arvoitus saa osittaisen selityksen.
Emme kuitenkaan saa selville, mistä syystä geeni on muuttunut.
Muista tutkimuksista tiedetään, että ympäristötekijät voivat lisätä perimän muutoksia.
Siinä voi olla yksi syy.
Kun kohdegeeni on tiedossa, voimme selvittää, mitkä ympäristötekijät vaikuttavat geenin kahdentumiseen ja toimintaan.
Autismikonferenssissa Derrick MacFabe tuo esiin uuden ympäristötekijöihin liittyvän ajatuksen.
Hän pitää tärkeänä johtolankana ruoansulatusvaivojen yleisyyttä.
Omintakeinen teoria selittäisi monien vanhempien kokemukset.
Kiitos.
Suolistossamme elää valtava määrä mikrobeja.
Kun syömme, ruokimme niitä.
Mikrobien tuotokset vaikuttavat käytökseen.
Ruoansulatuskanavan infektiot ja antibioottien käyttö alkavat näyttää yhä todennäköisemmältä syyltä autismin puhkeamiseen tai pahenemiseen.
Miten propionihapon saa pois aivoista?
Se on meidän hypoteesimme.
Kun välttää hiilihydraatteja, mikrobit saavat vähemmän ravintoa.
Harvardin yliopistossa työskentelevä Martha Herbert on lastenneurologi, jonka erikoisalaa ovat autismi ja yleisvoinnin vaikutus aivoihin.
Hänkin arvelee, että suolistobakteereilla voi olla yhteys autismiin
Kiinnostus suolistobakteereita kohtaan kasvaa.
Monessa julkaisussa on osoitettu, että suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin.
Ne vaikuttavat mielentilaan.
Mieli, aivot ja muu elimistö muodostavat jatkumon suolistobakteeriston kautta.
On täysin mahdollista, että suolistobakteerit voivat vaikuttaa aivotoimintaan ja käyttäytymiseen autismi mukaan lukien.
Kyseinen seikka saattaa selittää, miksi tietyt ruokavaliot...
Teoria selittäisi ruokavalion vaikutuksen Adarin poikiin ja autismin yleisyyden Toronton somaliyhteisössä.
En ole lainkaan yllättynyt siitä, että ihmisryhmän siirtyessä Afrikasta USA:han tai Kanadaan sairastuvuus muuttuu, mahdollisesti myös autismin osalta.
Lontoon Imperial Collegen Jeremy Nicholson on vuosia tutkinut ruoansulatuskanavan bakteerien terveysvaikutuksia.
Aineenvaihduntatuotteet antavat paljon tietoa elimistön toiminnasta.
Niitä pääsee helpoimmin tutkimaan virtsanäytteistä.
Virtsassa on tuhansia aineenvaihduntatuotteita.
Niistä kullakin on sille ominainen "radiotunnus".
Sijoitamme näytteen voimakkaaseen magneettikenttään.
Kun pommitamme sitä radioaalloilla, kukin molekyyli alkaa "soida" tunnusomaisella taajuudella.
Muutama vuosi sitten Nicholson alkoi kartoittaa autististen lasten, heidän sisarustensa ja terveiden verrokkien virtsan aineenvaihduntatuotteita.
Miten sujuu, Matt?
- Laitteistoa pitää vielä virittää.
Sain siis vaihteeksi hyvän idean.
Kysymys kuului, löytyisikö autisteilla joitain poikkeavuuksia.
Löysimme useitakin merkittäviä eroja.
Mielenkiintoisin ero liittyi suolistomikrobien aineenvaihduntatuotteisiin.
Suoliston bakteeristo näytti toimivan jollain tapaa poikkeavasti.
Nicholson havaitsi sairauskirjon muuttuneen länsimaissa 60 vuoden aikana. Tiettyjen häiriöiden kuten autismin yleisyys on verrannollinen teolliseen kehittyneisyyteen.
Toisen maailmansodan jälkeen maailma on teknistynyt toden teolla.
Se on tuonut meille hampurilaisravintolat, prosessoidut ruoat ja antibiootit.
Jopa kolme neljännestä USA:ssa tuotetuista antibiooteista kuluu karjataloudessa.
Naudan luontaista ravintoa on nurmi, ei vilja.
Karkeasti sanottuna naudat saavat viljasta happovaivoja.
Sitä torjutaan antiobiooteilla.
Antibiootit päätyvät vesistöön.
Torjunta-aineet ja lannoitteet ovat yleistyneet.
Maissi sisältää Omega-6 -rasvahappoja, mutta ei Omega-3:a.
Jalosteita ja prosessoitua ruokaa on tarjolla yhä enemmän.
Niissä on vähemmän ravinteita kuin tuoreissa raaka-aineissa.
Uskon, että ravintotottumuksilla voi olla yhteys autismiin.
Biologiset ominaisuutemme ja elintapamme ovat 50 viime vuoden aikana muuttuneet ehkä enemmän kuin koko jääkauden jälkeisenä aikana muuten.
Hurjalla muutoksella on väistämättä seurauksia.
Oletettavasti niihin kuuluvat muutokset suolistobakteeriston koostumuksessa ja toiminnassa.
Norjalainen mikrobiologi Tore Midtvedt tutkii suolistobakteerien vaikutusta terveyteen ja varhaiseen kehitykseen
Pohjoismaiset tutkijat ovat uranuurtajia suoliston ja aivojen välisten yhteyksien paljastamisessa.
Heidän ajatuksensa valtaavat vähitellen alaa.
Ruoansulatuskanavasta on tullut yksi tutkimuksen painopisteistä.
Olen iloinen. Sen olisi pitänyt tapahtua vuosikymmeniä sitten.
Midtvedt on tutkinut Karoliinisessa instituutissa suolistoflooraa 40 vuotta
Hän on todennut sen muodostavan elimistön biokemiallisesti aktiivisimman kokonaisuuden.
Jos katsotaan solukokoa, ihmisen solut ovat sata kertaa mikrobisoluja suuremmat.
Lukumäärä taas on eri juttu.
Suurin osa mikrobeista elää ruoansulatuskanavassa.
Niitä on sata kertaa enemmän kuin ihmisen soluja.
Suoliston bakteerikanta alkaa muodostua heti syntymän jälkeen.
Mikrobiyhteisö on yksi maapallon tiheimmistä.
Mikrobiston muodostumisella on pitkäkestoiset vaikutukset.
Mikrobit saattavat kytkeä geenejämme päälle ja pois päältä.
Ne voivat myös tuottaa ihmiseen vaikuttavia yhdisteitä.
Normaalin kehityksen kannalta pidetään tärkeänä, että lapsi altistuu oikeille bakteereille oikeaan aikaan.
Jos lapselle muodostuu poikkeava mikrobikanta, voisi sanoa jopa vihamielinen, siitä voi olla haittaa esimerkiksi aivojen kehitykselle.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että mikrobisto alkaa muodostua heti syntymän jälkeen.
Vie kaikkiaan kolmisen vuotta, että se saavuttaa aikuisen tason.
Myös aivosolujen väliset yhteydet muodostuvat suurelta osin kolmeen ikävuoteen mennessä.
Bakteerikannan kehityksen häiriö voi selittää tietyt autismin muodot.
Niissä lapsi kehittyy normaalisti jopa kolmivuotiaaksi asti ja vetäytyy sitten selittämättömästi omaan maailmaansa.
Chicagon lähellä asuva äiti alkoi etsiä lapsensa kehityksen äkillisen taantumisen syytä.
Etsintä johti yllättävään havaintoon.
Tässä on kuva Andystä yksivuotiaana.
Hän kehittyi täysin normaalisti.
Hän saavutti kaikki kehityksen virstanpylväät yksivuotiaaksi asti.
Ellen Bolten lapsista nuorin, Andy, syntyi vuonna 1992.
Tässä on Andy puolitoistavuotiaana.
Silloin hän oli poissa.
Andyllä todettiin korvatulehdus, ja pojalle määrättiin 10 päivän antibioottikuuri.
Tulehdus ei kuitenkaan talttunut. Lääkäri määräsi lisää antibiootteja.
Meneillään oli kuudes antibioottikuuri noin kolmen kuukauden sisällä.
Osaan sanoa vain, että poika alkoi sulkeutua.
Hän vetäytyi kuoreensa.
Häntä ei olisi saanut koskettaa eikä halata.
Korvatulehduksen syyksi paljastui lopulta maitoyliherkkyys.
Antibioottikuurit loppuivat, mutta käytöshäiriöt jatkuivat.
Andy taantui hurjasti.
Useat erikoislääkärit tutkivat hänet.
Lopulta meille kuitenkin sanottiin, ettei selitystä löydy.
Tällaista kuulemma vain sattuu.
Pojalla todettiin erittäin vaikea autismi.
Tässä Andy on neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha.
Hän ei juuri leikkinyt leluilla.
Hän kiskoi kirjoja tai videonauhoja hyllystä lattialle ja hypisteli niitä lattialla ilman mitään näkyvää tarkoitusta.
Liikkeet ja eleet olivat hyvin jäykät.
Hän käveli paljon varpaillaan, kuten monet autistiset lapset.
Hän ei ottanut juuri lainkaan katsekontaktia.
Hän ei puhunut sanaakaan.
Hän vain äänteli, useimmiten kiljahteli.
Hän vaikutti muuten terveeltä, mutta tämä on tärkeää:
Hänellä oli paljon ruoansulatusvaivoja.
Uloste oli kuohkeaa ja limaista.
Se oli aivan toisenlaista kuin lapsella tavallisesti.
Neljän lapsen äiti tietää.
Andy alkoi kieltäytyä kiinteästä ruoasta.
Sen sijaan hän söi paperipyyhkeitä, tuhkaa tulisijasta ja seinien kipsilevyjä.
Elleniä huolestutti, että Andyn kielellisen kehityksen herkkyyskausi oli päättymässä.
Minun oli pakko ryhtyä tutkimaan asiaa, vaikka minulla ei ole lääketieteellistä taustaa.
Ellen vertasi Andyn varhaislapsuutta normaalisti kehittyneiden lastensa ensimmäisiin elinvuosiin. Ainoa ero olivat antibioottikuurit.
Asiaa tutkiessaan Ellen törmäsi pian Sydney Finegoldin nimeen.
Antibiootteihin liittyvä ongelma on, että ne vaikuttavat suoliston bakteeriflooraan.
90-vuotias Finegold on ansioitunut mikrobiologi.
Hän on tutkinut suolistobakteereja vuosikymmenien ajan.
Ihmisen suolisto on merkillinen elin.
Pinta-alaltaan se vastaa tenniskenttää.
Bakteereja on monia lajeja, yleensä 1 000 - 10 000 erilaista.
Lapset ovat alttiita korvatulehduksille.
Siksi heille annetaan antibiootteja.
Antibiootit tuhoavat mikrobeja valikoivasti.
Vastustuskykyisimpiä ovat yleensä klostridit.
Clostridium-bakteereja on noin sataa eri lajia. Joukossa on sitkeitä, useille antibiooteille vastustus kykyisiä taudinaiheuttajia.
Jotkut niistä tuottavat hermomyrkkyjä.
Asiaa tutkiessaan Ellen havaitsi, että klostrideja voi hävittää kohdennetusti tietyllä antibiootilla.
Olin varma, että siitä suunnasta löytyisi apu Andylle.
Klostrideja kohdennetusti hävittävä antibiootti voisi hyödyttää häntä hurjasti.
Aloin kirjoittaa lääkäreille.
Monet neuvoivat minua kääntymään jonkun muun puoleen.
Heistä asia ei kuulunut heidän erikoisalaansa.
Kyse ei ollut selkeästi tartuntataudista, maha-suolikanavan sairaudesta tai muusta.
Kyselin eri alojen erikoislääkäreiltä.
Toista vuotta ja kymmeniä asiantuntijoita myöhemmin Ellen löysi lääkärin, joka oli halukas testaamaan Ellenin teoriaa.
Andy sai 8 viikon pituisen vankomysiinikuurin.
Tulos oli hämmästyttävä.
Andy muuttui rauhallisemmaksi jo parissa viikossa.
Hän tiedosti ympäristönsä ja oppi käymään potalla.
Hän alkoi leikkiä leluilla ja suostui pitämään vaatteita.
Olet tainnut oppia sanomaan joo.
Miten sanotaan ei? Hienoa.
Andy alkoi koota palapelejä.
Ihana pusu. Pussataanko lisää?
Kokeilun päättyessä tohtori Sandler totesi, että koe pitää toistaa muilla lapsilla.
Ellen ja lääkäri kääntyivät Sydney Finegoldin puoleen.
Löytyykö mustia kasvustoja? - Oikein selkeitä jopa.
Finegold päätti toistaa kokeen 11 muulla lapsella.
Milloin ne ilmaantuivat?
- Kahden viikon kuluttua.
Olin aina ollut sitä mieltä, että suolistobakteerit aiheuttavat muitakin kuin perinteisiä tauteja.
Asiaa ei ollut saatu todistetuksi. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus.
Jo yhden potilaan perusteella näytti selvältä, että suolistobakteereilla oli osuutta asiaan.
Finegold löysi lasten ulosteesta poikkeuksellisen paljon klostrideja.
Selvällä enemmistöllä vointi koheni vankomysiinikuurin aikana.
Antibioottien käyttöön kuitenkin liittyy pulma: epäsuotuisissa oloissa klostridit muodostavat lepotilassa olevia itiöitä.
Lepoitiöt sietävät kaikkia antibiootteja.
Tietääkseni mikään antibiootti ei pysty tappamaan niitä.
Se huolestutti minua kovasti.
Vaikka olimme tuhonneet bakteerisolut, itiöitä oli jäljellä.
Pelkäsin, että vankomysiinikuurin loputtua itiöistä kehittyisi uusia bakteereja.
Tilanne palaisi ennalleen.
Juuri niin kävi.
Monet Andyn omaksumat taidot säilyivät, mutta hän alkoi taas kiljua, tuli ärtyisäksi, vältti kosketusta ja katsekontaktia, käveli varpaillaan ja alkoi toistaa tiettyjä toimintoja.
Se kaikki palasi.
Ellen laati lääketieteilijöiden kanssa tutkimusartikkelin,
joka julkaistiin vuonna 2000 Journal of Child Neurology -lehdessä.
Artikkeli ei kuitenkaan herättänyt toivottua huomiota.
Autististen lasten suolistofloorassa on myöhemmissäkin tutkimuksissa löytynyt poikkeavan paljon klostrideja.
Lääkärit eivät kuitenkaan ole tarttuneet yhteyteen.
Meidän on yritettävä entistä kovemmin vakuuttaa ne, joilla ei ole tartuntatautien tai mikrobiologian tuntemusta.
Bakteerit todella voivat aiheuttaa tällaisia asioita, ja niitä voi hallita.
Artikkeli sivuutettiin ehkä siksikin, että se tuntui kannustavan käyttämään vankomysiiniä, joka on usein viimeinen keino antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja vastaan.
Tosin muillakin tekijöillä oli vaikutusta.
Kun tutkimustulokset julkaistiin, kaikki näyttivät keskittyvän siihen, että lapset taantuivat uudelleen.
Niin he taantuivatkin, mutta se ei ole olennaista.
Miksi he paranivat?
Saatiinko hermomyrkkyä tuottava suolistobakteeri hallintaan antibioottien avulla?
Minusta kysymys on perusteltu.
Vastausta ei ole edelleenkään saatu.
Derrick MacFabe tutkii Länsi-Ontarion yliopistossa omaa suolistobakteereihin liittyvää teoriaansa.
Olin tietoinen siitä, että Finegold oli löytänyt poikkeuksellisen paljon klostrideja autismia sairastavien lasten suolistosta.
Klostridit tuottavat lyhytketjuista rasvahappoa, propionihappoa.
Se ei ole hermomyrkky, mutta eläinkokeissa se vaikuttaa dramaattisesti.
Edellinen tutkimukseni liittyi propionihappoon.
Molekyylin yksinkertaisuuteen nähden vaikutus keskushermostoon osoittautui yllättävän laaja-alaiseksi.
Laskimme yhteen kaksi ja kaksi ja päättelimme, että kun lapset syövät hiilihydraatteja, suolistobakteerit tuottavat niistä propionihappoa.
Jotkin lasten himoitsemista ruoka-aineista sisälsivät hiilihydraattien lisäksi propionihappoa lisäaineena.
Propionihappo on lisäaine E280.
Sitä käytetään leipiin, kahvileipiin ja juustoihin muun muassa Euroopassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Päätimme antaa pieniä määriä propionihappoa rotille ja katsoa, näkyisikö käytöksessä tai aivoissa autismin kaltaisia muutoksia ja olisivatko ne pysyviä vai ohimeneviä.
Nämä rotat käyttäytyvät normaalisti. Sosiaalisina eläiminä ne tervehtivät nuuhkimalla, viestivät toisilleen ja tutkivat ympäristöään.
Propionihappo muuttaa koe-eläinten käyttäytymistä.
Kahdessa minuutissa propionihapon antamisen jälkeen koe-eläimen käytöksessä ilmeni erikoisia piirteitä.
Ylivilkkautta, nopealiikkeisyyttä ja toistavaa toimintaa.
Eläin kävelee selkä epätavallisen köyryssä.
Autismia sairastavat potilaat kävelevät usein varpaillaan ja jännittävät selän kaarelle.
Laitamme samaan tilaan toisen propionihappoa saaneen rotan.
Erikoista kyllä, eläimet eivät lainkaan tervehdi toisiaan lajille tyypillisellä tavalla.
Propionihappoa pistoksena saaneiden rottien käyttäytymistä verrataan verrokkiryhmän käytökseen.
Osalla eläimistä esiintyi jäykkyyttä ja fiksaatiota esineisiin.
Propionihapon vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Propionihapon antamisesta on kulunut puolisen tuntia.
Käyttäytyminen palautuu normaaliksi.
Aineenvaihdunta hajottaa rasvahapon.
Eläimet muuttuvat taas sosiaalisiksi.
Yleensä ne nukahtavat koettelemuksensa jälkeen.
Ylivilkkaus ja epäsosiaalisuus jäävät ohimeneviksi.
Propionihappo aiheutti rotilla autismin kaltaisia oireita.
Mitä tarkalleen aine teki aivoille?
Oletko saanut lipidinäytteen?
Tässä se on.
Analysoituani sen saamme tietää, onko määrissä poikkeamia.
Aivojen rasvahappojen koostumus vaikuttaa käyttäytymiseen.
Ray Thomas on tutkinut propionihapon vaikutusta aivosolujen kannalta välttämättömiin lipideihin.
Bakteerien aineenvaihdunnan tuottama propionihappo voi vaikuttaa aivojen rasvahappokoostumukseen, muun muassa Omega-3- ja Omega-6-rasvahappoihin.
Koe-eläinten aivoista löytyneet muutokset ovat samantapaisia kuin autistisilla potilailla.
Propionihappo voi aiheuttaa nopean muutoksen.
Monessa perheessä on huomattu, että muutokset ruokavaliossa voivat pahentaa lapsen oireita tai helpottaa niitä.
Halusimme muutoksista mallin.
Ray löysi muutoksia keskeisissä lipideissä, jotka liittyvät aivojen kehityksen, toimintaan ja aineenvaihduntaan.
Suolistobakteerien tuottama propionihappo kulkeutuu verenkierron mukana kaikkialle muiden rasvojen tavoin.
Pienenä molekyylinä se pääsee tunkeutumaan hermostoon.
Niin sanotut transportterit kuljettavat propionihapon hermostoon.
Propionihappo muuttaa aivojen rasvahappokoostumuksen samantapaiseksi kuin autistisilla potilailla.
Aivoista 60 % on rasvaa, ja rasvan koostumus vaikuttaa solujen toimintaan ja käyttäytymiseen.
Propionihappo vaikuttaa ehkä myös autismiin yhdistettyjen geenien toimintaan.
Suolistosta peräisin oleva pikkuinen molekyyli päätyy tumaan, missä DNA on.
Se voi vaikuttaa tärkeisiin geeneihin, jotka liittyvät aivojen kehitykseen, oppimiseen ja aineenvaihduntaan.
On kiehtovaa, että yksinkertainen molekyyli voi aiheuttaa aivoissa hyvin samankaltaisia muutoksia kuin autisteilla on havaittu.
Propionihappo-lisäainetta pidetään yhä turvallisena aikuisille.
Tulos kuitenkin viittaa siihen, että suolistobakteerien tuottama propionihappo voi edistää autismin puhkeamista sille alttiilla lapsilla.
Normaalien tai lähes normaalien henkilöiden käytös muuttuu, jos he altistuvat suurille määrille alkoholia.
Uskon saman koskevan normaaleja tai lähes normaaleja lapsia, jos he altistuvat suurille määrille suolistobakteerien tuottamaa propionihappoa.
Propionihappo voidaan poistaa hävittämällä sitä tuottava bakteeri, ruokavaliolla tai rasvahappoa hajottavilla yhdisteillä.
Se voi osoittautua tavaksi hoitaa tätä sairautta.
Rehellisesti sanoen, tätä on tuskallista katsoa.
Pääsimme niin lähelle. Olen siitä varma.
Ratkaisu oli vähällä löytyä jo vuosikymmen sitten, mutta kukaan ei kuunnellut.
Jotkut vanhemmat ovat alkaneet hoitaa lapsiaan suolistobakteeriteorian mukaisesti.
Andy on nyt 19-vuotias.
On käsittämätöntä, että aikaa on kulunut niin paljon.
Uskon, että Andyn suolistossa on käynnissä sota.
Joukko hermomyrkkyä tuottavia bakteereja on asettunut hänen suolistoonsa pysyvästi jo varhaisessa iässä.
Lapsena muodostunut bakteeristo säilyy elämän loppuun asti.
Andy ei voi loputtomiin syödä voimakkaita antibiootteja.
Pitkäaikaisella käytöllä olisi vaaralliset haittavaikutukset.
Ellen turvautuu suuriin määriin probiootteja.
Ne näyttävät hillitsevän oireilua.
Klostrideja ei voi hävittää, mutta ne pysyvät kurissa tasapainottavilla bakteereilla.
Tutkimuksissa probiootit ovat auttaneet muitakin lapsia.
Andyn toimintakyky on suhteellisen hyvä.
Lähtökohtaan nähden olen oikein tyytyväinen.
Andy on omatoiminen.
Hän laittaa aamiaisensa ja eväänsä itse.
Älyllisesti hän on noin yhdeksänvuotiaan tasolla.
Sosiaaliset taidot ovat osittain yhä heikot.
Hän on kuitenkin mukavaa seuraa kotona.
Pian sinun on aika lähteä juoksukilpailuun.
Mitä aiot tehdä siellä?
- Juosta lujaa.
Suolistoflooran muokkaus saattaa lieventää autismin oireita.
Kanadassa tutkitaan, voisiko suolistoflooran vaihtaa kokonaan suotuisampaan.
Tämä on loistava tilaisuus tutkia, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa ruoansulatuskanavan ja kehityksen kanssa on ongelmia.
Guelphin yliopiston tutkijat ovat yhteistyössä Ontarion somaliyhteisön kanssa.
Derrick MacFabe ja Emma Allen-Vercoe analysoivat autististen lasten ulostenäytteitä.
Allen-Vercoe toivoo paljastuvan, mitä suolistofloorassa ehkä on vikana.
Somalit kohtaavat Kanadassa aivan toisenlaisen maan, kulttuurin ja etenkin ruokavalion.
Ruokavaliossa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa suolistossa eläviin bakteereihin.
Olemme mitä syömme. Se on tärkeää.
Somaliassa syödään paljon fermentoituja ruokia.
Kanadassa tilanne voi olla toinen.
Elämäntavat ja ruokavalio olivat toiset.
Geenimuunneltuja tuotteita, maissia tai soijaa ei ollut.
Kaikki oli luonnonmukaista.
Torjunta-aineita tai hormoneja ei käytetty.
Ehkä jokin fermentoidusta ruoasta saatava mikrobi jää puuttumaan.
Puute voi vaikuttaa suoliston muihin bakteereihin.
Suolistobakteeristo ei ehkä toimi kunnolla.
Allen-Vercoe tutkii, voiko suoliston bakteeristoa muokata lääketieteellisesti.
Robo-gut on laitteisto, joka jäljittelee ihmisen ruoansulatuskanavan toimintaa.
Olosuhteet ovat samanlaiset kuin ruoansulatuskanavassa.
Voimme viljellä siinä eri mikrobeja yhdessä, osana ekosysteemiä.
Allen-Vercoe tuottaa keinotekoisen bakteeriston ja muokkaa sitä selvittääkseen, mitä kokonaisuuden tasapainolle tapahtuu.
Ekosysteemi kuuluu luultavasti maapallon monimuotoisimpiin.
Vertaisin sitä sademetsään.
Tiedämme, mitä tapahtuu, kun sademetsän kaltaisesta ekosysteemistä karsitaan lajeja.
Jäljelle jää paljas maa. Ekosysteemi romahtaa.
Siinä saattaa piillä syy moniin sairauksiin.
Toiveena on, että "viallinen" mikrobisto voitaisiin jonain päivänä korvata toimivalla.
Ajatuksena on hävittää "huono" ekosysteemi antibiooteilla tai jollain muulla keinolla.
Se korvataan terveellä ja toimivalla ekosysteemillä.
Autismi voi johtua jonkin mikrobin puutteesta mikrobin läsnäolon sijaan.
Sitä on vaikea tutkia, mutta se täytyy tehdä.
Norjan Bergenissä autismin hoito suolistoperäisenä sairautena alkaa jo muistuttaa tiedettä.
Tulokset näkyvät Tore Midtvedtin omassa lähisuvussa.
Midtvedtin siskonpojan Lars Erslandin pojista nuorempi, Erik, on autistinen.
Kuinka vanha Erik oli, kun diagnoosi tehtiin?
Hän oli kuusivuotias.
Jo suunnilleen kahden ja puolen vuoden iässä poika alkoi vetäytyä omaan maailmaansa.
Emme oikein saaneet yhteyttä häneen.
Hänellä oli jokin mahatauti suunnilleen samoihin aikoihin.
Perheen vieraana on Hanne Bjørg. Hän luopui urasta rahoitusalalla kokeillakseen, voisiko autismia hoitaa biolääketieteen keinoin.
Työskentelen autistien kanssa, koska kolme omaa lastani aikanaan tarvitsivat paljon apua.
Kävimme kaikkiaan 17 lääkärin luona.
Kukaan ei pystynyt auttamaan.
Bjørg matkusti USA:han oppiakseen auttamaan lapsiaan.
Norjaan palattuaan hän oli mukana perustamassa Osloon sairaalaa, jossa autismia hoidetaan kokonaisvaltaisesti kehon kautta.
Ajatus on suhteellisen uusi.
Virallinen näkemys Norjassa on, että autismiin ei ole parantavaa hoitoa.
Lääketieteelle ajatuksemme on uusi, mutta ei lastensa kanssa ponnistelleille vanhemmille.
Hoito alkaa tutustumisesta lapsen taustoihin ja tapoihin.
Aloitamme seitsemän päivän jaksolla.
Sen aikana vanhemmat kertovat lapsen ruokavaliosta, käytöksestä, koulunkäynnistä ja nukkumistavoista.
Etenemme sen pohjalta ja teemme lapselle lääketieteellisiä tutkimuksia.
Tuloksista näkyy, että vitamiinien suhteen arvot ovat nousseet aika lailla.
On mielenkiintoista nähdä, onko sillä yhteyttä bakteeristoon vai ei.
Bjørg kartoittaa asiantuntijoiden avulla ja kokein potilaan ruoansulatuselimistön toimintaa, ja muokkaa ruokavaliota seuraten muutoksia suolistofloorassa ja käytöksessä.
Tavallisesti karsimme ruokavaliosta alkajaisiksi maidon.
Poistamme kaikki maitoa sisältävät tuotteet.
Niitä on paljon.
Sitten teemme saman gluteenille.
Tapasimme Hannen ja hänen kollegansa Oslossa.
Kävi ilmi, että tuotteet, joita luulimme gluteenittomiksi ja maidottomiksi, eivät olleetkaan sitä.
Leivon kaiken itse.
Olemme myös rajanneet osan keittiöstä gluteenivapaaksi alueeksi.
Ei tiedetä, miksi gluteenin ja kaseiinin poisto ruokavaliosta näyttää auttavan joitain lapsia.
Todennäköisin selitys on, että mikrobien epätasapaino estää ravintoaineiden hyödyntämisen ja vaikuttaa aivoihin.
Erikin sosiaaliset ja älylliset kyvyt ovat kohentuneet.
Pojan vanhemmat kuitenkin toivovat, että edistystä tapahtuu lisää.
On tärkeää, että vanhemmat taistelevat lastensa puolesta ja tekevät yhteistyötä lääkärien ja neuvonantajien kanssa.
Vanhemmat ovat lapselle läheisimpiä.
He voivat kertoa lääkärille, miten lapsi kehittyy.
Eräässä kliinisessä kokeessa testattiin gluteenitonta ja kaseiinitonta ruokavaliota.
Puolen vuoden kuluttua tutkimus keskeytettiin verrokkiryhmän osalta, koska ruokavaliota noudattavat lapset voivat niin hyvin.
Useimpien on mahdoton kuvitella, että autismista voisi parantua.
He pitävät autismia elinikäisenä, pysyvänä häiriönä, jolle ei ole mitään tehtävissä.
Olen tullut siihen tulokseen, ettei näkemykselle ole perusteita.
Mikä tämä on? - Jäähdyttely.
Väsyneen vastakohta...
Väsyneen vastakohtako? Energinen.
Mitä se on? - Että jaksaa jatkaa.
Mikä tuo on? - Etäisyys.
Noinko monta mailia juoksit?
En oikein usko, että juoksit 345 mailia.
Hyvältä näyttää silti.
Takerrun toivoon, että tutkimuksissa saavutetaan tuloksia kyllin ajoissa.
Toivottavasti Andy vielä ehtii hyötyä hoidosta.
Aivothan ovat muovautumiskykyiset.
Ties vaikka niin kävisi.
Tulevaisuudessa rasvahappoja ja bakteerikantoja voisi seuloa.
Huonot bakteerit hävitettäisiin tai niitä hallittaisiin hyvien bakteerien avulla.
Rasvahappojen hajottamista voisi edistää samaan tapaan kuin diabetesta hoidetaan insuliinilla.
Neurologinen häiriö saattaisi olla korjattavissa.
Lapsilla on pahoja ruoansulatusvaivoja.
Kun ruoansulatus vaivaa, mikään muukaan ei toimi.
Tahtoisin kuulla poikani äänen. Se olisi kaikkein tärkeintä.
Hän ymmärtää nykyään kaiken, mitä hänelle sanoo.
Hän ei vain osaa vastata.
Minulle olisi iso asia, jos Ali jonain päivänä puhuisi ja kutsuisi minua äidiksi.
Suolistoflooran häiriöt herkissä kehitysvaiheissa saattavat altistaa joillekin autismin muodoille.
Tutkijat yrittävät selvittää mikrobien vaikutusta aivoihin.
Toive on, että autismi olisi sittenkin hoidettavissa, kenties jopa ehkäistävissä.
Vielä jonkin aikaa sitten kukaan ei hukannut suolistomikrobeille ajatustakaan.
Tiesimme niiden olevan olemassa, mutta luulimme, että ne vain söivät jätteitä, joita me emme osaa hyödyntää.
On melko uusi havainto, että mikrobit ovat tärkeitä ja että ne toiminnallaan edistävät ihmisen terveyttä.
Oivallus on vielä aivan tuore.
Tekstit: Eeva-Maria Marttila Yle
Aihe: 2013-07-22 Prisma: Autismin arvoitus (Luettu 10612 kertaa)