Sotilaspoliiseja opetettiin vartioimaan samalla tavoin kuin hölmöt pahat tyypit vartioivat tietokonepeleissä.
Kun meidän alokaskausi oli ohi, ja sotilaspoliisikoulutus oli juuri alkanut, eräs ensimmäisistä erikoisalamme leiriharjoituksista oli eräällä vanhalla kylmänä ja pimeänä pidettävällä rakennuksella. Rakennus oli rannalla aukealla paikalla, jonka ympärillä oli metsää. Yhdessä vaiheessa päivällä upseerit olivat paikalla, mutta illalla upseerit katosivat jonnekin muualle, ja vain varusmiehet jäivät rakennukselle. Varusmiesjohtajat selittivät illalla, että tulemme suorittamaan yöllä "vartiokierroksia" rakennuksen ympäristössä. Lähtökohtaisesti tehtävä kuulosti ehkä asialliselle. Yöllä tykkimiehet, joita oli noin 30, ja joihin itse kuuluin, nukkuivat rakennuksen pohjakerroksen käytävällä, mutta varusmiesjohtajat, joita oli 5 tai 6, vetäytyivät johonkin ylemmässä kerroksessa olevaan huoneeseen. Tykkimiehet eivät tienneet, missä se varusmiesjohtajien huone tarkalleen oli.
Kun itse lähdin yöllä toisen tykkimiehen kanssa vartiokierroksellemme, samalla selkeytyi heti, ettei niissä vartiokierroksissa ollut mitään järkeä. Vartiokierroksen idea oli, että lähdimme kävelemään aukealta paikalta suoraan pimeään metsään, palloilimme siellä hetken etsien jotain kääntymispaikkaa, josta oltiin puhuttu tehtävänannossa, ja sitten kävelimme metsästä takaisin aukealle paikalle, ja jatkoimme jonkin lenkin loppuun. Aukealta paikalta oli mahdotonta nähdä, mitä pimeässä metsässä oli. Pimeästä metsästä oli helppoa nähdä aukealle paikalle, joka oli valoisampi. Yritin puhua parinani toimivan tykkimiehen kanssa jotain siitä, miten vartiokierroksessamme ei ollut järkeä, ja että "oikeasti varmaan vartioisimme jotenkin toisella tavoin", mutta hän ei jostain syystä ollut kiinnostunut aiheesta.
Kun olimme tulossa lenkin loppuvaiheessa takaisin rakennukselle, näin yllättävän näyn: Rakennuksen ikkunalaudalla oli jokin pahvilaatikosta ja tyhjistä limsapulloista rakennettu viritelmä!
Hoksasin, että kun tässä on kyse sotaharjoituksesta, tuollainen viritelmä voisi ehkä symbolisoida pommia? Kysyin toiselta tykkimieheltä, että mitä hän ajattelee siitä viritelmästä, ja että pitäisikö tuollaisesta tehdä jokin hälytys? Kun hän huomasi näköispommin, johon osoitin, hän kieltäytyi vastaamasta mitään, ja rupesi vittuuntuneena kävelemään ripeämmillä askelilla. Jouduin ottamaan juoksuaskelia pysyäkseni perässä. Kun yritin puhua näköispommista, hän teeskenteli, ettei minua ollut olemassa lainkaan. Kun hän ei kiinnostunut näköispommista, minäkin päätin sitten olla vaivaamatta itseäni asialla enempää. Herätimme käytävältä seuraavan parin omalle vuorolleen, ja menimme nukkumaan.
Aamulla upseerit ilmestyivät paikalle jostain, ja sitten jatkettiin joitain muita harjoituksia. Siitä, miten yö oli mennyt, ei puhuttu lainkaan.
Noina aikoina näköispommin havaitseminen melkein unohtui, mutta vuosia myöhemmin se oli kuitenkin edelleen muistissani, ja jälkeen päin rupesi tuntumaan selvälle, että upseerit olivat suorittaneet jonkin oman operaation yön aikana. Se, että jossain harjoituksessa varusmiehet vartioivat, ja upseerit tarkkailevat salaa ja ehkä jopa tunkeutuvat vartiosta läpi, ei sinänsä ole mitenkään erikoista, mutta tuossa oli huolestuttavaa se, miten varusmiehet oltiin komennettu vartioimaan tarkoituksella järjettömällä tavalla. Harjoituksen jälkeen meille ei kerrottu, että olimme vartioineet tarkoituksella järjettömästi, ja itse olin yksin (tai hiljaisessa vähemmistössä) mielipiteeni kanssa, kun yritin selitällä asiaa niin päin, että "oikeasti vartioisimme jotenkin toisella tavoin". Suurin osa tykkimiehistä näki asian siten, että nuo järjettömät vartiokierrokset tasan tarkkaan olivat oikeaa vartiointia.
Tietokonepelejä (kuten Metal Gear Solid, ja muita sen tyylisiä) pelanneet tietävät, että niissä pelin sankari voi hiipiä pahojen hölmöjen vartijoiden ohitse, koska pahat hölmöt vartijat ollaan tarkoituksella koodattu vartioimaan hyvin järjettömillä tavoilla. Yöllinen harjoitus oli muistuttanut tietokonepeliä: Varusmiehet olivat olleet kuin pelien hölmöjä pahoja tyyppejä, ja upseerit olivat olleet kuin pelien taitavia sankareita.
Eräs asioista, joka jäi jälkeen päin vaivaamaan, oli se, että olinko sitten toiminut väärin, kun en ollut tehnyt hälytystä näköispommista?
Siihen, mitä varten hälytys jäi tekemättä, oli joitain syitä. Yksi tietenkin on, että illalla ei oltu puhuttu siitä, minkälaisista asioista ja miten hälytyksiä pitäisi tehdä. Varusmiesjohtajat olivat lähinnä selittäneet, että "vartiokierroksilla tarkistetaan, että kaikki on niin kuin pitää". Jos joku olisi ollut kiinnostunut, että "miten me toimimme, jos jotain erikoista tulee vastaan?", vastaus olisi ollut, että "ei, vartiokierroksella te tarkistatte, että kaikki on niin kuin pitää".
Hälytyksen toteutumisen todennäköisyys oli laskeutunut alas päin myös sen takia, että me tykkimiehet emme tienneet, missä varusmiesjohtajat nukkuivat. Olisi tuntunut rasittavalle lähteä etsimään heitä keskellä yötä. Sitten nousee esille kysymys, että miksi varusmiesjohtajat olivat vetäytyneet piiloon, joka ei ollut tykkimiesten tiedossa? Pidän epätodennäköisenä, että se oli täysin varusmiesjohtajien oma idea. Upseerit olivat antaneet heille komennon, että tykkimiehet jätetään nukkumaan tuohon paikkaan, ja te varusmiesjohtajat vetäydytte toiseen paikkaan, josta tykkimiesten ei tarvitse tietää. Varusmiesjohtajat olivat varmaankin pitäneet tästä komennosta, koska tällä tavoin heidän unia ei tultaisi häiritsemään. Upseerit itse ymmärsivät, että komentamalla varusmiesjohtajat piiloon alaisiltaan, upseerien oman erikoistehtävän onnistumistodennäköisyys paranee.
Pidän epätodennäköisenä, että meidän saapumiserä olisi ollut ainoa, jonka kanssa tuollaista harrastettiin.
Armeijassa tapahtuneesta on vaikeaa valittaa, koska monilla on ennakkokäsitys, että "jotkut vaan valittavat kun he eivät itse pärjänneet kovassa paikassa", mutta jos mietitte hetken tuota, miten vuosien vierähdellessä reserviin kasautuu suuria määriä sotilaspoliiseja, ketkä on tarkoituksella opetettu vartioimaan järjettömällä tavalla samoin kuin tietokonepelien hölmöt pahat tyypit, ja samalla pieni määrä kouluttajaupseereja pysyy erikoisjoukkoina, joilla on erikoiskyky tunkeutua tuollaisesta järjettömästä vartioinnista läpi, niin tässä ei ole enää kyse mistään vähäisestä henkilökohtaisesta pikkuvalittelusta. Tuo on omanlainen yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa Suomen maanpuolustuskykyyn.
Äänestys