Asevelvollisuus (yhdistetty)

[stefani]

Kun puhutaan vastuunvälttelystä intissä, monet varmaan tulkitsevat sen siten, että niin siis jotkut varusmiehet välttelevät vastuuta intissä, ja upseereilla on varmaan välillä hermot kireällä niiden varusmiesten kanssa? Tuo käsitys ei kuvaa koko asiantilaa, ja suomalaiset eivät tällä hetkellä ymmärrä sitä, miten paljon myös upseerit välttelevät vastuuta. Varusmiehet ja reserviläiset eivät yleensä myöskään ymmärrä, että upseerit voivat käyttää varusmiehiä välineinä kiusatessaan muita upseereja (ja muuta henkilökuntaa). Mulla on näihin aiheisiin liittyviä tarinoita:

Eräs sotilaspoliisikouluttajistamme oli henkilö, jolle annan tätä tarinaa varten nimeksi Yksinkertainen Ylikersantti. Hän oli toiminut sopimussotilaana jo useamman vuoden. Yksinkertainen Ylikersantti oli miehistön keskuudessa pidetty henkilö, tosin häntä myös pidettiin vähä-älyisenä, ja henkilön positiivisia puolia nähtiin usein jotenkin huumorin kautta. Esimerkiksi hän kertoi yhdessä välissä jonkin tarinan siitä, miten hän oli vapaa-ajalla kohdannut joitain henkilöitä perjantai-iltana kaupungilla, kun suurin osa siellä oli päihtyneinä, ja yksi ehkä jopa huumautuneena. Tarinasta ei varsinaisesti käynyt ilmi, mikä tarinan pointti oli, ja siinä kai vaan oli ideana, että siinä jotenkin oli jotain eeppistä, kun hänen kaltainen sotilaspoliisikouluttaja liikkui tavallisten ihmisten ilmoilla. Välillä hänen tarinoidenkerronnan lomassa tuli hetkiä, joissa hän tuijotti kuulijoita ikään kuin selvittääkseen, ymmärsivätkö kuulijat jotain samaa suurta kuin jota hän itse ymmärsi. Tunnelmat olivat sen suuntaisia, että Yksinkertainen Ylikersantti eleli hieman omissa maailmoissaan.

Aamuja kului, ja tuli vastaan eräs Puolustusvoimien suuri harjoitus, jolle oli annettu jokin erikoinen nimi. Eri osat koko Puolustusvoimia tekivät samaan aikaan joitain asioita jotenkin yhdessä. Meillä oli oma osamme suuressa harjoituksessa, ja se tarkoitti sarjaa leirejä, joissa vaihdoimme paikkaa muutamia kertoja useiden päivien aikana. Yhdessä vaiheessa sotilaspoliisialan reserviläiskertaajia tuli varuskuntaan. Tällöin kouluttajat tekivät sellaisen työnjaon, että meidän joukkue jäi täysin Yksinkertaisen Ylikersantin vastuulle, ja muut upseerit ottivat kertaajat vastuulleen.

Sotilaspoliisijoukkue siirtyi Yksinkertaisen Ylikersantin johdolla eräälle saarelle, jossa kohtasimme uusia henkilöitä, ja kertaajat jäivät upseerien kanssa varuskunta-alueelle. Saarella eräs luutnantti esittäytyi, ja koko joukkue oli kai siitä hetkestä eteen päin hänen vastuulla, tosin näimme häntä yllättävän vähän jatkossa. Luulin aluksi, että se luutnantti olisi ollut samanlaista kantahenkilökuntaa, kuin aiemmin tutuiksi tulleet upseerit, koska hänen arvomerkit näyttivät samalle, tosin tajusin myöhemmin, että tämä henkilö olikin reservin luutnantti, joka oli vain tullut kertaamaan viikonlopuksi. Myös eräs komentaja kävi esittäytymässä ja sanomassa muutaman sanan. Komentaja oli hieman korkea-arvoisempi kuin keskivertoupseeri, joiden kanssa varusmiehet yleensä vuorovaikuttavat. Joukkue jakaantui useampiin eri paikkoihin, ja en tiennyt mitä kaikkea muut tekivät. Itse kuuluin sellaiseen osaan, joka vietti aikaa joissain maastoon piilotetuissa luolissa.

Illalla eräällä luolalla kokelas selitti, että meidän pitää tehdä vartiokierros yöllä. Hän piirsi hiekkaan jonkinlaisen kartan, ja kysyi, ymmärsimmekö, missä meidän pitää tehdä kierros. Vastasin, että itse asiassa en ymmärtänyt. Hiekkaan piirretty kartta oli käsittämätön, ja se kuvasi aluetta, jossa emme olleet käyneet. Kokelas vaikutti turhautuneelle, ja hän ei tiennyt, mitä pitäisi yrittää kokeilla seuraavaksi. Lopulta päätimme uskoa, että tulemme ymmärtämään hiekkaan piirretyn kartan, ja sen missä vartiokierroksen lenkki kulkee, sitten kun kävelemme sille alueelle yöllä. Tämä uskomus osoittautui virheelliseksi, koska kun lähdimme yöllä vartiokierrokselle parin kanssa, emme enää muistaneet, mitä hiekkaan piiretyssä kartassa oli ollut. Itse en pitänyt sitä, että vartiokierroksemme oli taas järjetön kävelylenkki vieraalla alueella, mitenkään erikoisena, koska olin jo tottunut ajattelemaan, että nämä harjoitukset vaan ovat tällaisia, ja oikeasti vartioisimme jotenkin toisella tavalla.

Eräällä toisella maastoon piilotetuista luolista oli vanhoja parrakkaita kertaajia, ja heille oli annettu radioita käyttöön. Päivän tai parin jälkeen eri ryhmät vaihtoivat paikkoja siten, että he siirtyivät johonkin toiseen paikkaan, ja me menimme heidän tilalle. Tällöin he jättivät radiot meidän käyttöön. Eräs parrakas kertaaja näytti, mitä radiokanavaa he olivat käyttäneet, ja me jatkoimme saman kanavan käyttöä.

Eräs tehtävistämme oli avata ja sulkea luolan suulla olevaa teräsovea, kun kaikenlaista väkeä ravasi edes takaisin. Esimerkiksi jotkut kertaajat olivat joitain elektronisen sodankäynnin henkilöitä. Heillä oli joitain laitteita luolassa, ja he ravasivat ulkona tupakkatauoilla koko ajan. Meillä oli paperilla lista henkilöistä, ketkä saivat kulkea ovesta sisään, ja tarkistimme edes takaisin ravaajien kulkulupia koko ajan. Se vaikutti yksinkertaiselle tehtävälle, mutta niin kävi, että yhdessä vaiheessa ovelle tuli henkilö, jolla ei ollutkaan kulkulupaa, ja jouduimme ihmettelemään, mitä hänen kanssa pitäisi tehdä. Tämä henkilö hämmästeli meidän toimintaa, ja yritti selittää, että kyllähän hän saa tästä ovesta kulkea, kun hän on arvoltaan komentaja ja koko harjoituksen johtaja (tai ehkä sen suuren harjoituksen jonkin osan johtaja). Tajusin tällöin, että tämä komentaja oli ehkä se sama henkilö kuin jonka olimme nähneet nopeasti muutamaa päivää aikaisemmin. Tuntui, että minä ehkä epäonnistuin nyt jossain, kun en muistanut enää kasvoilta sitä komentajaa, jonka olimme nähneet kerran aikaisemmin nopeassa tilanteessa. Parinani toimiva varusmies pysyi hiljaa, eikä tiennyt, mitä tehdä.

Komentaja näköjään oletti, että kaikki sotilaspoliisivarusmiehet tuntisivat hänet kasvoilta, kun hän oli kerran käynyt sanomassa muodossa olevan miehistön edessä jotain, ja tämän takia hän ei tarvitsisi samanlaista kulkulupaa kuin muut, mutta totuus oli, että meillä ei ollut mitään tietoa, oliko tämä sisäänpääsyä vaativa henkilö oikeasti se sama komentaja, vaan vain joku, joka väittää olevansa hän. Voi myös olla, että ehkä komentaja itse ei ollut täysin syyllinen tähän, vaan joku muu oli päättänyt, ettei komentaja tarvitsisi kulkulupaa, ja komentaja oli vain hölmönä uskonut siihen. Eräs ideoista, joita tuollaisessa tilanteessa voitaisiin harkita, on, että pyydetään varusmiesjohtajat paikalle, ja kysytään heiltä, mitä tehdään, mutta meillä ei ollut varusmiesjohtajia samalla luolalla lainkaan. Yksinkertainen Ylikersantti ja reservin luutnantti myöskään eivät olleet luolalla. He olivat kaikki siirtyneet jonnekin muualle, ja jättäneet tykkimiehet luolalle omilleen. Meillä tosin oli radio käden ulottuvilla, ja sitä kautta yhteys varusmiesjohtajiin. Otin radiolla yhteyden kokelaaseen, ja selitin, että täällä oli luolan ovella tällainen ongelma. Ehdotin saman tien, että emme varmaan halua ruveta hankaliksi, ja kokelas vastasi radion kautta, että joo, ei kerjätä ongelmia, ja päästetään komentaja vaan kulkemaan.

Myöhemmin erään toisen tapahtumaketjun seurauksena puhuimme radioissa komentajan liikkeistä uudestaan. Jos jo yhden kerran, niin miksei toisenkin? Radioon ilmestyi samoina aikoina uusi tekninen ominaisuus, että kun sitä käytti, siitä kuului erikoisia trigonometristen aaltojen ääniä, joiden taajudet pyyhkivät jotain spektriä läpi.

Lopulta harjoitus tuli päätökseen, ja palasimme oman varuskunnan komppaniaan. Aluksi tunnelmat olivat sen suuntaisia, että olimme selvinneet harjoituksesta suunnilleen samalla tavoin kuin aikaisemmistakin, ja nyt se oli sitten takana päin, mutta muutaman päivän kuluttua Yksinkertainen Ylikersantti kutsui koko joukkueen luokkahuoneeseen puhutteluun. Saimme kuulla, että jokin toinen osa Puolustusvoimia oli nauhoittanut radiokeskusteluitamme saarella, ja nauhoitus oli lähetetty meidän komppanian upseereille ihmeteltäväksi. Se, että komentajan liikkeistä oltiin puhuttu radiossa käyttäen komentajan nimeä oli ollut katastrofi. Olimme jopa käyttäneet väärää kanavaa, jota ei olisi saanut käyttää. Minussa tämä juonenkäänne aiheutti huvittuneen "hups"/"yikes"-reaktion, tosin muut varusmiehet näyttivät hämmentyneemmille ja vakavemmille. He eivät tienneet, miten puhutteluun olisi pitänyt reagoida. Yksinkertainen Ylikersantti selitti vakavan oloisena, että tällä oli nyt vaikutuksia hänenkin uraansa. Upseerit olivat siis sanoneet hänelle jotain sen suuntaista, että Yksinkertaisen Ylikersantin työsopimukset voivat vielä päättyä, jos toiminta jatkuu tällaisena. Saattoi siis olla, että me varusmiehet olimme jopa syyllisiä Yksinkertaisen Ylikersantin uran vahingoittamiseen!

Opin puhuttelusta, että jotkut muut meidän joukkueesta olivat tehneet radioilla jotain muutakin virheellistä, tosin en tiennyt yksityiskohtia niistä muista ongelmista. Yritin myöhemmin selvittää asiaa kyselemällä, mutta lopulta kukaan tietävä ei ollut kiinnostunut enää palaamaan aiheeseen. Saarella oli maastoon piilotettuja bunkkereita, joissa säilytettiin rynnäkkökiväärejä, joten oli todennäköistä, että alueella oli myös maastoon piilotettuja kameroita. Jos radiokeskustelut oltiin nauhoitettu, varmaan meidän järjettömät vartiokierrokset myös olivat tallentuneet kameroille?

Myöhemmin yhdessä tilanteessa luutnantit kyselivät varusmiehiltä, että mitä siellä saarella oikein oli tapahtunut, ja mitä Yksinkertainen Ylikersantti siellä oikein oli tehnyt. Tunnelmat olivat sen suuntaisia, että luutnantit olivat ymmällään tapahtuneesta, ja yrittivät selvittää, mitä oli tapahtunut.

Mitäs tuollaisesta pitäisi ajatella?

Näissä tapahtumaketjuissa on niin paljon yksityiskohtia, että eri ihmiset varmaan kiinnittävät huomiota eri asioihin? Itse olen useita vuosia näitä märehdittyäni hioutunut näkemään eräitä olennaisia kuvioita, jotka voivat mennä nämä tarinat ensimmäistä kertaa kuulevalta vielä ohi. Ei takerruta yksityiskohtiin, vaan katsotaan, mille suuri kuva koko koulutuskaudesta näyttää:

Koulutuksen alkuvaiheessa oli pieni harjoitus, jossa varusmiehet opetettiin vartioimaan järjettömällä tavalla samoin kuin tietokonepelien hölmöt pahat tyypit. Tällöin harjoitus oli pieni, ja vain meidän komppanian upseerit tiesivät, mitä harjoituksessa tapahtui. Siellä oli Yksinkertainen Ylikersantti ja kaksi luutnanttia juuri sotilaspoliisikouluttajina, joitain yliluutnantteja, joiden päätehtävät olivat joillain muilla erikoisaloilla, mutta jotka myös saattoivat osallistua sotilaspoliisien koulutukseen välillä, ja komppanian johtajana toimiva kapteeniluutnantti. Kapteeniluutnantilla oli komppanian johtajana kai muitakin tehtäviä, mutta hän oli erityisen kiinnostunut juuri sotilaspoliisijoukkueesta, ja hän oli usein harjoituksissa läsnä.

Kun aamuja oli laskettu ensimmäinen harjoituksen jälkeen, sitten tuli toinen pieni harjoitus, jonka tapahtumista taas vain komppanian upseerit tiesivät. Tällöin saimme radiot kädenulottuville, mutta emme tehneet niillä mitään järkevää. Hengailimme vain vartioitavan alueen luona.

Kun aamuja oli laskettu lisää, sitten tuli tuo suuri harjoitus, jolle oli annettu erikoinen nimi, ja jossa koko Puolustusvoimat tekivät yhdessä jotain. Suuressa harjoituksessa meille vieraat korkeampiarvoiset upseerit tarkkailivat, miten harjoitukset sujuvat. Tällöin meidän komppanian upseerit katosivat joukkueen luota muualle, ja komppanian porukoista vain Yksinkertainen Ylikersantti jäi vastuuseen joukkueesta. Varusmiehet jatkoivat koheltamista samalla tavoin kuin miten aiemminkin olivat koheltaneet omissa pienemmissä harjoituksissa, ja varusmiehet eivät kokeneet sitä mitenkään erikoiseksi. Suuressa harjoituksessa jotkut meille tuntemattomat upseerit tarkkailivat kohellusta, eivät pitäneet siitä, ja lähettivät jonkin palauteraportin meidän komppaniaan. Meidän komppanian upseerit teeskentelivät, että he eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. He olivat omasta mielestään sopineet Yksinkertaisen Ylikersantin kanssa, että hän huolehtisi joukkueen toiminnasta, eivätkä ymmärtäneet, miksi Yksinkertainen Ylikersantti yllättäen oli ruvennut koheltamaan tuolla tavoin. "Vähän kun upseerit vain käänsivät selkäänsä, niin heti meni Yksinkertaisen Ylikersantin toiminta tuollaiseksi!"

Itse näen tuon kokonaisuuden siten, että upseerit lavastivat Yksinkertaisen Ylikersantin syylliseksi yksittäiseen epäonnistumiseen.

Kokonaisuutta hieman monimutkaistaa se, että Yksinkertainen Ylikersantti ehkä oikeasti oli liian yksinkertainen selviytyäkseen kouluttajan tehtävistä. Tosin jos joku henkilö on niin vähä-älyinen, ettei hän selviä jostain työtehtävästä, hänet voitaisiin varmaan siirtää muihin tehtäviin myös totuudenmukaisilla perusteluilla? On vaikeaa käsittää, miten tuollainen lavastustoiminta voitaisiin perustella. Kun upseerit saivat Yksinkertaisen Ylikersantin näyttämään syylliselle yhteen epäonnistuneeseen harjoitukseen, siinä samalla peiteltiin upseerien itse harjoittamaa tahallisempaa ja pitkäkestoisempaa maanpuolustuksen sabotointia.

Sain myöhemmin Internetin kautta selville, että kapteeniluutnantti oli ylennetty johonkin korkeampaan arvoon, eli hän ei enää ole kapteeniluutnantti. Hänen uralla eteneminen varmaan perustui tuollaiseen vastuunvälttelyyn, ja taktiseen kykyyn olla oikeaan aikaan kauakana tilanteista, joissa epäonnistumisia tapahtui?

[Ari-Lee]

Onko kellään tietoa tai käsitystä kuinka laadukas upseerikunta Suomella on nykyään? Henkilömateriaaliltaan? Koulutukseltaan? Toimintakyvyltään?

Pääesikunnalla on.

Silloin kun palvelin PV:ssä työsuhteessa 1986 - 1994, näkemykseni, mikä oli työtehtäväni huomioon ottaen laajin mahdollinen yhdessä prikaatissa, annan kaikkiin neljään parhaimman arvosanan. Parhaimman siitäkin huolimatta, että en ole palvellut missään muussa armeijassa enkä minkään muun maan lipun alla. Voin luottaa suomalaiseen sotilaaseen 99%:sti missä tehtävässä ja minkä sotilasarvoisena ikinä aktiivipalveluksesta reserviin.

1% voi olla mitä ikinä moniongelmaista marginaalia. Se voi olla jopa pienempi kuin 1%. Luonneongelmaisia löytyy majurista alokkaaseen, mutta onneksi heitä on todella vähän. Murhia, tappoja, kuolemantuottamuksia, itsemurhia ei kasarmilla tapahtunut tuona aikana minkä palvelin. Useita tappouhkauksia sain, mutta niistä 99,9% oli pelkkää suunsoittoa. Loput sai loppunsa rikollisen poluilla.

Itse olen saanut maailman parhaimman sotilaskoulutuksen ottaen huomioon aikajaksoni ja palvelusyksikköni. RVL ei olisi voinut tarjota parempaa. Ainoa mikä jäi kalvamaan oli se kun Immolassa tarjottiin maksutonta laskuvarjokurssia vapaaehtoisille niin siihen ei löytynyt tarpeeksi osallistujia.

Nykyisyydestä en tiedä.

[stefani]

Alkuperäiseen suunnitelmaani kuuluu, että kirjoitan vielä yhden luvun, mutta sitten nämä loppuvat. Tarinoiden hioitumiseen päässäni on kulunut vuosia, mikä on ehkä johtanut omanlaiseen korkeaan taiteelliseen arvoon, mutta se myös tarkoittaa, että näitä juttuja ei voi pyynnöstä keksiä lisää noin vain.

Huomasin juuri, että olin unohtanut selittää erään asian edellisessä viestissäni. Tapahtumaketju, jolla komentajan nimi meni toisenkin kerran radioon, alkoi siitä, että ensiksi komentajan nimeä käytettiin, kun puhuimme varusmiesten kesken kasvotusten. Siinä ei kai ollut mitään väärää, koska olimme syvällä hallitsemallamme alueella. Kun olimme jo aloittaneet komentajan nimen käytön kasvotusten puhuessa, ja sitten hengailimme radioiden lähellä ilman varsinaisia ohjeita siihen, mitä niillä pitäisi tehdä, toiminta jotenkin lipsahti sellaiseksi, että komentajan nimen käyttö jatkui radiokeskusteluissakin.

Jotkut ehkä ovat kiinnostuneita siitä, että mikä on koko totuus radiokoulutuksestamme, ja eikö meille oltu kerrottu sitä, ettei nimiä saa käyttää. Muistaakseni se meni siten, että alokaskaudella kuulimme kyllä sen periaatteen, että nimiä ei saisi käyttää. Ongelmana oli, että saarella tapahtuneen harjoituksen vaiheessa siitä alokaskauden opetustilanteesta oli jo kulunut noin 5 kuukautta, ja siinä välillä emme olleet tehneet radioilla mitään. Alokaskauden oppitunti oli siis jäänyt sellaiseksi teoreettiseksi jutuksi, joka oli unohtunut, ja sitten siitä tuli yhden kerran tuollainen kuvailemani muistutus vastaan.

Dr Manhattan ja Ari-Lee, siitä, millaisilla tavoilla asioita on mennyt pieleen, olisi kai kuitenkin johdonmukaista olla kiinnostunut? Vastuulliselta ihmisyksilöltä voisi odottaa, että hän yrittää kertoa olennaisia oppitunteja nuoremmille? Ei maanpuolustus sataprosenttisesti voi vain propagandalle ja motivaatiolle perustua.

Tiedän mitä psykologisella märehtimisellä tarkoitetaan. Se ei ole yksinkertainen asia:

https://en.wikipedia.org/wiki/Rumination_(psychology)

Rumination is the focused attention on the symptoms of one's distress, and on its possible causes and consequences, as opposed to its solutions, according to the Response Styles Theory proposed by Nolen-Hoeksema (1998).

[JoKaGO]

Se on ihan must, että ei nimiä eikä sotilasarvoja / tehtäviä radiossa! Peitenimet ovat sitä varten.

Ihmettelen myös, ettei vartiopäällikkö tullut paikalle tai vaatinut tuomaan komentajaa hänen pakeilleen tunnistettavaksi. Koko vartiointi-ideastahan menee perusta pois, jos "natsojen" avulla pääsee tuollaiseenkin paikkaan, missä on ELSO-kalustoa.

Eihän tuo kivaa olisi kenenkään kannalta (mikäli tuolla komentajalla olisikin ollut pääsy luolaan statuksensa puolesta) mutta minäkin näin, kun varuskuntamme ollessa tehostetussa valmiudessa, puomiväijy ei päästänyt yhtä mulkkua ylivääpeliä läpi, ennen kuin tämä näyttäisi PV-henkilökorttinsa. Molemmat tiesivät tilanteen ja kyllä siinä huudettiin puolin ja toisin, mutta väijy piti pintansa. Oli eri komppanian miehistöä kuin ylivääpeli, joten todennäköisesti selvisi ilman ylimääräisiä tiskivuoroja siitä, että ei antanut periksi. En tiedä, saiko kuntsaria.

Siis minun aikoina väijyt hoidimme itse, SPOLia ei käytetty edes varuskunnan väijyssä.

[stefani]

Se, että reserviarvoni on korpraali, ei vielä ole erikoista, mutta itse asiassa en ylentynyt korpraaliksi ihan tavanomaista reittiä, vaan siihen liittyy eräs brutaali komedinen tragedia, joka voi aiheuttaa ongelmia lukijoiden aivoille.

(Tämä on vanha tarina, jossa kaikki ovat anonyymejä.)

Ajankohta oli, että 6kk oli jo takana päin, mutta 9kk ei ollut vielä tullut täyteen. Oli perjantai-iltapäivä, ja olimme tuvissa valmistautumassa lomille lähtöön viikonlopuksi. Kun oli enää 5 tai 10 minuuttia lomille lähtöön, komppanian kaiuttimista tuli kuulutus, että eräät neljä henkilöä haluttiin päivystäjän pöydän luokse. Neljän henkilön nimet mainittiin, ja he olivat kaikki sotilaspoliisitykkimiehiä. Oma nimeni oli heidän joukossa, ja menimme sitten sinne päivystäjän pöydän luokse. Siellä oli odottamassa eräs yliluutnantti, joka ei ollut sotilaspoliisialan kouluttaja, vaan erään toisen erikoistumisalan. Teimme pienen neljän miehen rivin siihen pöydän viereen, ja yliluutnantti kertoi meille, että meidät on nyt ylennetty korpraaleiksi. Hän antoi meille arvomerkit, jotka saimme laittaa lomapukuihin kiinni. Kiire lomille lähtöön meinasi jo painaa päälle, joten kiiruhdimme vielä tupiin tekemään viimeiset valmistelut.

Sunnuntai-iltana palasimme komppaniaan lomilta, ja maanantaiaamuna jatkettiin joillain koulutusasioilla. Tällä uudella viikolla tunnelmissa oli jotain erikoista. Kun eräs luutnanttimme näki meidät ensimmäisen kerran tällä viikolla, hän huudahteli jotain kuten: "Siinä on meidän korpraalit!" Hänen huudahtelutyyliin liittyi piiloviesti, että me perjantaina ylennetyt emme olleet ihan mitä tahansa tavallisia korpraaleja, vaan sarkastisesti "ihan varsinaisia sankarikorpraaleja" (ei siis käyttänyt juuri noita sanoja, mutta äänensävy oli tuon suuntainen). En antanut hänen huudahtelutyylille paljoakaan painoarvoa, koska hänellä oli muutenkin ollut tapana huudahdella outoja asioita.

Kun Yksinkertainen Ylikersantti, josta oli jo puhe edellisessä luvussa, näki meidät ensimmäisen kerran tällä viikolla, hän onnitteli minua ylennyksestäni. Tosin kun hän sanoi, että "onnittelut ylennyksestä", hänen puheääni oli jotenkin oudon katkera ja itkuinen. Hän jäi myös tuijottamaan minua, ikään kuin selvittääkseen, ymmärsinkö jonkin asian. Kiitin onnittelusta, ja yritin taas olla antamatta painoarvoa erikoisille piiloviesteille, koska ne vaikuttivat järjettömille, ja Yksinkertaisella Ylikersantilla oli muutenkin ollut tapana tuijottaa miehiä ja ajatella joitain suuria ajatuksia, joita muut eivät voineet ymmärtää.

Pian miehistön keskuudessa levisi huhuna erikoinen tarina, joka ehkä selitti luutnantin ja ylikersantin oudon käytöksen. Tarina ei jonkin suunnitelman mukaan varsinaisesti kuulunut miehistölle, mutta joku upseeri oli kertonut sen jollekulle varusmiesjohtajista sillä ehdolla, että hän ei kertoisi sitä eteen päin. Varusmiesjohtaja kertoi sen sitten jollekulle luotettavana pitämälleen tykkimiehelle tai korpraalille sillä ehdolla, että hän ei levittäisi sitä eteen päin. Sitten koko joukkue tiesi sen huhuna leviävän tarinan.

Huhuna leviävä tarina oli, että perjantai-iltapäivällä luutnantti oli kirjoittanut jollekin paperilapulle neljän tykkimiehen nimet, ja ne neljä henkilöä oli ollut tarkoitus ylentää korpraaleiksi. Sitten sotilaspoliisialan upseerit olivat jo ehtineet poistua komppaniasta viikonloppua varten. Sitten jonkin kommelluksen kautta se paperilappu olikin kadonnut johonkin lipastoon tai jonkin pinon alle. Yksinkertaisen Ylikersantin oli pitänyt huolehtia niiden neljän tykkimiehen ylennyksistä, mutta alkuperäisen paperin vahingossa kadottua hän olikin ottanut käyttöön uuden puhtaan paperin, ja kirjoittanut sille jotkin muut neljä nimeä. Yksinkertainen Ylikersantti oli antanut sen uuden paperilapun toisen erikoistumisalan yliluutnantille, joka sitten oli mennyt sen kanssa päivystäjän pöydän luokse suorittamaan ylennykset. Kun maanantaina luutnantti tuli katsomaan komppanian tilannetta, hän oli saanut raivokohtauksen oppiessaan, että väärät henkilöt oltiin ylennetty. Ylennysten peruminen ei kuitenkaan enää tullut kyseeseen, koska organisaation uskottavuus olisi kärsinyt.

Tarina oli niin erikoinen, että aivan aluksi en ollut edes varma, pitäisikö tuollaiseen uskoa. Slangin mukaan joskus intissä liikkuu "tornihuhuja"/"tornareita", joihin ei kannata uskoa. Hieman enemmän asiaa pohdittuani kallistuin kuitenkin sille kannalle, että monet seikat kyllä tukivat sitä, että tarina oli tosi. Sekä luutnantin, että ylikersantin käytös oli ollut outoa, ja huhuna levinnyt tarina tarjosi selityksen sille, mistä oli ollut kyse.

Myöhemmin, kun TJ0 oli hyvin lähellä, korpraaleiksi ylennettiin vielä yksi erä tykkimiehiä, ja tällä kertaa ylennettävät henkilöt tosiaan olivat juuri ne henkilöt, ketkä huhuna levinneen tarinan mukaan oli alunperinkin ollut tarkoitus ylentää. Myös aikaisemmin joitakuita oli ylennetty korpraaleiksi, ja kokonaisuudessaan sotilaspoliisijoukkueeseen tuli lopulta korpraaleita ehkä hieman enemmän kuin yleensä olisi odotettavaa.

Tarinasta oli hieman eri versioita. Eräs tykkimies kertoi, että luutnantti oli kuullemma jonkin lähteen mukaan raivonnut ylikersantille epätavallisen paljon, mistä en ollut suoraan kuullut vielä ensimmäisellä tarinankuulemiskerralla, vaikka jotain tuon suuntaista toki oli pääteltävissä.

Jotkut joukkueen jäsenet saivat tarinan kuulostamaan sille, että kun Yksinkertainen Ylikersantti oli huomannut, ettei tiennyt "missä se paperilappu oli", hän oli jotenkin ajatellut, että ei kai tässä auta muu kuin ottaa noppaa esille, ja ruveta arpomaan uusia nimiä. Itse en pitänyt tuosta versiosta. Tietenkin tarkempi kuvaus tapahtuneesta olisi ollut, että Yksinkertainen Ylikersantti oli päättänyt ylentää sellaiset henkilöt, ketkä hän oli omien kokemuksiensa perusteella arvioinut sopiviksi ylennettäviksi. Yksinkertainen Ylikersantti sentään jopa oli viettänyt aikaa miehistön kanssa, ja oli ehkä oppinut tuntemaan heitä, toisin kuin luutnantit, ketkä käyttivät enemmän aikaa omien alaistensa välttelyyn.

En koskaan saanut kutsua kertausharjoituksiin, vaikka opin irkin kautta, että joitain muita meidän joukkueen jäseniä kutsuttiin. Olin siis korpraali, jota ei haluttu kertaamaan.

Pari vuotta myöhemmin tilanne oli, että eräs pikkuveljeni kavereista oli sotilaspoliisina samassa paikassa. Tällöin pystyin kysymään häneltä, että minkälaista siellä oli, ja oliko siellä vielä tuttuja henkilöitä. Hän kertoi, että tämä tarinan luutnantti oli siellä edelleen, mutta Yksinkertainen Ylikersantti oli hänelle vieras henkilö, josta ei tiennyt mitään. Jos ainoa asia, jonka tietäisin Yksinkertaisen Ylikersantin kohtalosta, olisi, että pikkuveljeni kaveri ei enää nähnyt häntä siellä, voisi kai olla vielä mahdollista, että ylikersantti oli siirtynyt johonkin toiseen varuskuntaan? Tosin nyt kun otetaan kaikki huomioon, on todennäköistä, että Yksinkertaisen Ylikersantin sotilasura oli päättynyt tuohon tapaukseen. Upseerien tulkinnan mukaan hän oli aiheuttanut Puolustusvoimille harmia uhmatessaan upseerien ylennyspäätöksiä, ja se yhdistettynä aikaisempiin ongelmiin oli ollut riittävä peruste työsopimusten päättämiselle.

Mitä tuollaisesta pitäisi ajatella?

Itse yritin pitkään ajatella, että on parasta olla sotkeutumatta muiden ongelmiin, enkä vaivannut itseäni asialla paljoakaan. Jotkut ymmärtäväiset ulkopuoliset varmaan huolestuvat siitä, miten raskasta voisi olla jonkinlainen valekorpraali, mutta joukkueessa oltiin kyllä jo opittu näkemään kaikenlainen kohellus aina jotenkin huumorilla. Tapaus ei ollut ongelma miehistölle, vaan lähinnä ylempiarvoiselle henkilökunnalle. Myöhemmin, kun yli 10 vuotta oli kulunut tapauksesta, ja yleissivistykseni monista psykologian aiheista oli kehittynyt, jossain vaiheessa aivoni olivat kuitenkin laittaneetkin nuo asiat uudenlaiseen järjestykseen, ja palasin sittenkin aiheeseen vielä.

Sellainen ilmiö on olemassa kuin sadistinen persoonallisuus. Kyse ei ole mistään viihde- tai some-maailman ilmiöstä, jossa poseerataan kameralle ruoskan kanssa, vaan psykologien tunnistamasta ilmiöstä, joka on samassa painosarjassa narsismin, psykopatian ja muiden sellaisten aiheiden kanssa.

Monet ihmiset tässä maailmassa tietävät, että jos he haluavat vahingoittaa jotakuta, eräs toimintakaava siihen tarkoitukseen on, että ensiksi kohdehenkilö manipuloidaan tekemään jokin virhe, ja sitten henkilöön kohdistuva vahingoittamistoimenpide tehdään ikään kuin reaktiona siihen virheeseen. Tällä tavoin peitellään etukäteen suunniteltua vahingoittamistarkoitusta. Sadistisesta persoonallisuudesta kärsivät henkilöt ehkä tietävät tuon toimintakaavan erityisen hyvin, koska he käyttävät paljon aikaa miettiessään keinoja muiden vahingoittamiseen. Luutnantti oli käyttänyt tuota toimintakaavaa paljon jo aikaisemminkin. En jaksa nyt kirjoittaa tarinoita kaikista pikkutapauksista, ettei tämä luku paisu liian pitkäksi, mutta vakuutan, että tapauksia oli. Esimerkiksi jotkut koulutustilanteet olivat muistuttaneet Idols-kilpailujen nöyryytystilanteita. Aiemassa viestissäni mainitsemani yritykset tuottaa onnettomuuksia kovilla panoksilla olivat osa sitä sadistista kokonaisuutta. Voisi olla asiallista antaa tälle luutnantille erikoisnimi Sadistinen Luutnantti.

Mitä palapelinpalasia tässä on nyt näkyvillä?

Sadistinen Luutnantti tiesi manipulointitekniikan, jossa aloitetaan manipuloimalla kohdehenkilö tekemään virhe.

Virheitä tapahtuu todennäköisimmin, kun asioita tehdään kiireessä, ja ylennykset olivat tapahtuneet kiireessä juuri ennen lomille lähtöä.

Vaikka moni seikka tuki huhuna leviävän tarinan totuusarvoa jollain tavoin, se tarina oli kuitenkin edelleen erikoinen. Ei kai jokin paperilappu oikeasti niin helposti noin vain katoa jonnekin lipastoon tai pinon alle?

Tässä on nyt riittävästi palapelinpalasia käsillä, että ne voidaan jo laittaa yhteen eräällä uudella tavalla: Mitä oli tapahtunut oli, että Sadistinen Luutnantti oli piilottanut paperilapun tarkoituksella paikkaan, josta tiesi, ettei Yksinkertainen Ylikersantti tulisi sitä löytämään. Sadistinen Luutnantti oli myös tarkoituksella odottanut, että varusmiesten lomillelähtöön oli ollut hyvin vähän aikaa, ja sitten lähettänyt Yksinkertaiselle Ylikersantille jonkin viestin, että vielä pitää hoitaa ne ylennykset. Kun maanantaiaamuna Sadistinen Luutnantti oli kiskaissut piilottamansa paperilapun esille piilosta, se oli toiminut todisteena, että kyse ei ollut sana sanaa vastaan tilanteesta, vaan Yksinkertainen Ylikersantti oli uhmannut upseerien komentoa. Ylikersantti oli todennäköisesti yrittänyt selittää, että ei ollut saanut riittäviä ohjeita ylennysten suorittamiseen, mutta tässä vaiheessa Sadistisella Luutnantilla oli jo ollut riittävät perustelut muiden upseerien kääntämiseen Yksinkertaista Ylikersanttia vastaan. Jos ylikersantti ei ollut tiennyt, keitä olisi pitänyt ylentää, se ei ollut toiminut lupana hänelle ruveta itse keksimään ylennettäviä.

Suurin osa huhuna levinneen tarinan kuulleista tavallisista ihmisistä eivät varmaan kyenneet harkitsemaan tarkoituksella piilotetun paperilapun hypoteesiä, koska tavallisen ihmisen on vaikeaa hahmottaa motiivia piilotusteolle. Tässä pitää ymmärtää, että sadistisesta persoonallisuudesta kärsivien henkilöiden aivot toimivat merkittävästi erilaisilla periaatteilla kuin muiden. He ovat addiktoituneet tunteeseen, jota kai voidaan kutsua "sadistiseksi lähteeksi" tai "sadistiseksi ravinnoksi" (kuten myös on "narsistista lähdettä" tai "narsistista ravintoa"). Sadistiselle Luutnantille komppanian toimisto oli maanantaiaamuna hetkellisesti ollut kuin nautintojen paratiisi, kun hän oli saanut pitkittää tilannetta, jossa Yksinkertainen Ylikersantti oli joutunut ymmärtämään menettävänsä työpaikkansa.

https://www.merriam-webster.com/dictionary/Kafkaesque

Definition of Kafkaesque

having a nightmarishly complex, bizarre, or illogical quality

https://www.psychologytoday.com/us/blog/and-running/202106/the-personality-disorder-we-dont-hear-enough-about

Sadistic personality disorder is no longer in the DSM, but it's still recognized by personality aficionados.

It is differentiated from antisocial personality disorder in that, for the sadistic personality, cruelty and aggression is an end unto itself.

While no longer addressed in the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM), sadistic personality disorder (SPD), similar to the passive-agressive and masochistic personality, has continued to be recognized as a legitimate condition by many (e.g., Millon, 2011; Plouffe, Sakloske &Smith, 2017; Coolidge et al., 2018; Kowalski et al., 2019). Sadistic personality qualities have also been resurfacing as a hot topic in the realm of the dark triad/tetrad.

Sadistic Personality Disorder Criteria

Criteria for the condition was listed in the DSM 3-R as a pervasive pattern of at least four of the following, which had emerged by adolescence:

- Use of physical cruelty or violence in relationships to establish dominance (not simply for the sake of secondary gain, like robbery).

- Humiliates/demeans people in the presence of others.

- Unusually harsh treatment/discipline towards someone under their control.

- Amusement from witnessing the psychological/physical pain of others, including animals.

- Has lied to harm/inflict pain on others.

- Operates through intimidation or terror to get others to comply.

- Restricts the autonomy of people they are close to (i.e., spouse must always be accompanied, children aren't allowed out of the home).

- Fascination with violence, weapons, and torture/injury.

[skyuu]

^
Älä nyt hyvä mies lopeta kirjoittamista. Näissä kahdessa stoorissa on aineksia vasta kahdeksi tuotantokaudeksi "Yksinkertainen Ylikersantti ja SPOL-ryhmä Retardi!" live-action sarjaa.
-Mystisen saaren arvoitus!!!1!
-Hiekkaan piirretty patrullireitti!1!
-Tuntematon UPSEERI!
-Panssarioven takana!
-Tuntematon korpinjämännysylennys!!!1!
jne. jne. 

YLE kyllä maksaa vaikka ainakin piljuuna rahaa per episoodi kun niille kirjoitat nää puhtaaksi.

Ja ei... en nyt pahalla mutta se kuuluisa hämähäkki-väärinpäin vieköön. Noista jutuista tulee kyllä mieleen ihan meidän prikaatin jämä-komppania mihin dumpattiin kaikki sellaiset yksilöt joita ei voi missään oikeissa tehtävissä käyttää ja pistettiin ne just palloilemaan "maastoon" "tärkeisiin" "tehtäviin". Kerran oltiin niitten kanssa "naapureina" metässä ja ei muumin lämiskä mitä menoa niillä oli.

T. Jäkäri (korpaali)
p.s. Sisit on tymiä ja tymä saa ola mutei tykimiss!

[stefani]

Puolustusvoimilla on jokin psykologinen teoria, että jos aliupseerit aivopestään uskomaan, että he ovat jotenkin parempia kuin AUK:in käymättömät jääkärit, tykkimiehet ja matruusit, sitten se usko motivoi aliupseereita, ja kaikki asiat rupeavat toimimaan itsestään sen motivaation ansiosta. Tämän olisi tarkoitus olla kehittynyt tapa saada asiat toimimaan, ja näin vältyttäisiin mikrohallinnoinnin tarpeelta upseerien puolesta.

Ongelma tuossa psykologisessa teoriassa on, että se ei toimi. Kun yksi ihmisryhmä aivopestään uskomaan, että he ovat jotenkin parempia kuin jotkut muut, niiden parempien näkökulmasta tuntuu sitten sopivalle pyrkiä eristäytymään niistä huonommista. Armeijassa se eristäytyminen aiheuttaa, että kaikki lakkaa toimimasta.

Muutenkin kun yhteiskunnissa on erilaisia sosiaaliluokkia, niin paremman sosiaaliluokan väki kokee yleensä sopivaksi pyrkiä asumaan erillään huonomman sosiaaliluokan väestä. Armeijassa tapahtuu samaa pienoiskoossa.

[stefani]

Jos joku uskoo, että huonojen uutisten tuojalle suuttuminen toimii, pitäisin sitä taikauskoisena uskomuksena.

[stefani]

Edellisistä korruptiota paljastaneista tarinoistani pitäneet varmaan myös pitävät mielenkiintoisena sellaista tiedonpalasta, että meidän aikana varuskunnan portilla sotilaspoliisit vain teeskentelivät tarkistavansa jotain suurten kuorma-autojen rahtikirjoista? Jos portille tuli esimerkiksi upseeri henkilöautolla, sen upseerin kulkulupa tarkistettiin hyvin, mutta jos tuli riittävän suuri kuorma-auto, niin sitten vaan teeskenneltiin, että jotain tarkistettiin.

Olen jo saanut tietooni, että järjestelyt ovat muuttuneet siellä useita vuosia sitten, joten enää tästä paljastuksesta ei varmaan ole vaaraa.

En nyt jaksa keksiä, miten tuon paljastuksen saisi osaksi jotain paremmin sunniteltua taiteellista tiivistä tarinaa, mutta tiivistän koko jutun tällaiseen toteamukseen, että tuollaista se on, kun kaikki erikoistuvat vastuunvälttelyyn.

[mikkoellila]

Armeijassa tapahtuneesta on vaikeaa valittaa, koska monilla on ennakkokäsitys, että "jotkut vaan valittavat kun he eivät itse pärjänneet kovassa paikassa", mutta jos mietitte hetken tuota, miten vuosien vierähdellessä reserviin kasautuu suuria määriä sotilaspoliiseja, ketkä on tarkoituksella opetettu vartioimaan järjettömällä tavalla samoin kuin tietokonepelien hölmöt pahat tyypit, ja samalla pieni määrä kouluttajaupseereja pysyy erikoisjoukkoina, joilla on erikoiskyky tunkeutua tuollaisesta järjettömästä vartioinnista läpi, niin tässä ei ole enää kyse mistään vähäisestä henkilökohtaisesta pikkuvalittelusta. Tuo on omanlainen yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa Suomen maanpuolustuskykyyn.

Tämä on valitettavan yleinen harhakuvitelma.

Jos joku valittaa siitä, että armeijassa toimitaan sellaisella tavalla, joka heikentää maanpuolustusta, niin idiootit pitävät tätä "avautumisena" jostain henkilökohtaisista ongelmista.

Nämä idiootit ilmeisesti luulevat, että Suomen armeijassa kaikki asiat on hoidettu täysin optimaalisella tavalla, ja jos joku esittää, millä tavalla asiat voitaisiin hoitaa paremmin, niin se on vain jotain höpöhöpöä.

Ikään kuin kukaan upseeri ei voisi koskaan olla väärässä missään asiassa, tai ikään kuin mikään käytäntö ei voisi koskaan olla epäoptimaalinen.

[Pyhä Olavi]

Ihan ei avaudu. Miksi omat upseerit menisivät samalla puolella olevien sotapoliisien vartioinnin läpi sota-aikana ? Millä puolella upseerit olisivat ja miten tämä kuvio vaikuttaisi yleiseen maanpuolustukseen ?

[stefani]

Ihan ei avaudu. Miksi omat upseerit menisivät samalla puolella olevien sotapoliisien vartioinnin läpi sota-aikana ? Millä puolella upseerit olisivat ja miten tämä kuvio vaikuttaisi yleiseen maanpuolustukseen ?

Kaiken pitäisi selvitä alkuperäisestä tarinastani, mutta voin lisätä siihen muutaman selventävän mielipiteen kaiken muun päälle: Eräs kouluttajaupseerien toimintaan liittyvistä ongelmista oli, että he harjoittelivat sellaista taitoa, jolle ei koskaan tule olemaan käyttöä.

Venäläiset vartijat mitä todennäköisimmin eivät tule vartioimaan tukikohtiaan ja leirejään järjettömästi kuten tietokonepelien pahat hölmöt tyypit.

Jos tarinani upseerit haluaisivat yrittää soveltaa harjoittelemaansa tunkeutumistekniikkaa sodassa venäläisiä vastaan, heidän pitäisi suunnilleen etukäteen päivällä ottaa yhteyttä venäläisiin (varmaan Twitterin kautta), ja kysyä, että "sopisiko, että vartioitte seuraavana yönä järjettömästi kuten tietokonepelien pahat hölmöt tyypit, kun meidän tunkeutumistekniikka ei oikein muuten toimi?".

Se, että upseerien harjoittelemaa taitoa ei koskaan tulla käyttämään, ei tosin ollut ainoa ongelma. Toinen oli, että reserviin kasautui suuria määriä sotilaspoliiseja, ketkä oltiin opetettu vartioimaan järjettömällä tavalla. Se oli kova hinta upseerien hyödyttömän taidon harjoittelusta.

[Pyhä Olavi]

Mitenkään väheksymättä sotilaspoliiseja, armeijan "syömähampaat" ovat muissa aselajeissa kuin vartiomiehissä, joiden osuus vajaan 300 000 hengen armeijasta on pieni. Tuskinpa kantahenkilökunta tekee tai edes johtaa näitä operaatioita venäläisten leiriin, se on reservinupseerien johtaminen reserviläisten ja varusmiesten työtä. Kantahenkilökunta sijoitetaan komppanianpäälliköstä ylöspäin, organisaation rungoksi. Rambo-hommiin heitä ei taida riittää...

[Hippo]

Olisiko Suomen puolustus uskottava 20000-30000 miehen vahvuisella ammattiarmeijalla?

[stefani]

Kuukausi tai pari sitten oli kaupungilla tilanne, jossa pari varusmiestä olivat keräämässä rahaa jotain varten. Lahjoitin niille kolikon, koska se oli samalla tilaisuus puhua varusmiehen kanssa, ja hieman suorittaa sotilastiedustelua. Kysyin varusmieheltä joitain kysymyksiä liittyen tahtimarssiin, ja vastauksista oli mahdollista päätellä, että sille varusmiehelle ei oltu opetettu tahtimarssia.

[P]

Kuukausi tai pari sitten oli kaupungilla tilanne, jossa pari varusmiestä olivat keräämässä rahaa jotain varten. Lahjoitin niille kolikon, koska se oli samalla tilaisuus puhua varusmiehen kanssa, ja hieman suorittaa sotilastiedustelua. Kysyin varusmieheltä joitain kysymyksiä liittyen tahtimarssiin, ja vastauksista oli mahdollista päätellä, että sille varusmiehelle ei oltu opetettu tahtimarssia.

Mitä on tahtimarssi?

[Will Rogers]

Kuukausi tai pari sitten oli kaupungilla tilanne, jossa pari varusmiestä olivat keräämässä rahaa jotain varten. Lahjoitin niille kolikon, koska se oli samalla tilaisuus puhua varusmiehen kanssa, ja hieman suorittaa sotilastiedustelua. Kysyin varusmieheltä joitain kysymyksiä liittyen tahtimarssiin, ja vastauksista oli mahdollista päätellä, että sille varusmiehelle ei oltu opetettu tahtimarssia.

Mitä on tahtimarssi?

Olisiko se sitä marssimista jossa luti huutaa:
Vasen
Vasen
Vasen, kaks, kolme
1, 2, 3, 4
Vasen, kaks, kolme.

Sitä voi tietysti kutsua ihan normaaliksi marssiksi, koska marssi on aina tahdissa. Jos ei ole niin sitä voi kutsua kävelyksi.

[stefani]

Mitä on tahtimarssi?

Syyllistyinkö johonkin sellaiseen, kuten "panssarivaunun piipusta" puhumiseen, mikä on joidenkin mielestä kielletty?

Olisiko se sitä marssimista jossa luti huutaa:
Vasen
Vasen
.
.
.

Tuo on helpompi versio tahtimarssista. Todelliset ongelmat alkavat, kun muodossa kaikkien pitäisi pysyä samassa tahdissa myös silloin kun kukaan ei huuda mitään. Se ei onnistu, jos ei joku ole opettanut niille marssijoille sitä taitoa.

[repsikka]

Mitä on tahtimarssi?

Syyllistyinkö johonkin sellaiseen, kuten "panssarivaunun piipusta" puhumiseen, mikä on joidenkin mielestä kielletty?

Olisiko se sitä marssimista jossa luti huutaa:
Vasen
Vasen
.
.
.

Tuo on helpompi versio tahtimarssista. Todelliset ongelmat alkavat, kun muodossa kaikkien pitäisi pysyä samassa tahdissa myös silloin kun kukaan ei huuda mitään. Se ei onnistu, jos ei joku ole opettanut niille marssijoille sitä taitoa.

Armeijakokemukseni perusteella uskallan väittää, että suuren joukon, esimerkiksi komppanian ,tahtimarssi ei onnistu ollenkaan ilman ulkopuolista tahdittajaa, kuten soittokuntaa, pelkkää isorumpua taikka marssilaulua.
Kaikkien päähän  ei voi iskostaa sisäistä metronomia, vaan homma menee täysin läskiksi kun kaverit rupeavat katsomaan tahtia edellä kulkevan saappaankannoista. Nähty on.

[stefani]

Kaikkien päähän  ei voi iskostaa sisäistä metronomia, ...

En usko, että kenenkään päästä löytyisi metronomia. Asialliset johtajat eivät vaadi alaisiltaan mahdottomia.

Kun itse olin alokaskaudella, kuulin yhden kerran selityksen siitä, miten tahtimarssin pitäisi toimia. Minulta se ei mennyt ohi. Muodon vasemmanpuoleisessa jonossa olevien pitää osata katsoa tahtia suuntamiehestä, eli vasemmassa etukulmassa olevasta miehestä. Suuntamiehen kuuluu heiluttaa vasenta kättään näkyvästi, jotta se auttaisi. Muodon takaosassa heidän, ketkä eivät ole vasemmalla, pitää katsoa tahtia vasemmanpuoleisista. Jos varusmiehet opetetaan noudattamaan noita periaatteita, sitten se tahtimarssi rupeaa sujumaan.

[repsikka]

Kaikkien päähän  ei voi iskostaa sisäistä metronomia, ...

En usko, että kenenkään päästä löytyisi metronomia. Asialliset johtajat eivät vaadi alaisiltaan mahdottomia.

Kun itse olin alokaskaudella, kuulin yhden kerran selityksen siitä, miten tahtimarssin pitäisi toimia. Minulta se ei mennyt ohi. Muodon vasemmanpuoleisessa jonossa olevien pitää osata katsoa tahtia suuntamiehestä, eli vasemmassa etukulmassa olevasta miehestä. Suuntamiehen kuuluu heiluttaa vasenta kättään näkyvästi, jotta se auttaisi. Muodon takaosassa heidän, ketkä eivät ole vasemmalla, pitää katsoa tahtia vasemmanpuoleisista. Jos varusmiehet opetetaan noudattamaan noita periaatteita, sitten se tahtimarssi rupeaa sujumaan.

Noin se varmaan onnistuu - yksi määrää tahdin.
Olen ollut mukana kirkkoveneen miehistössä, ja oli kova vääntö saada soutajat tajuamaan, että tahti katsotaan takimmaisesta airoparista, ei siitä, joka istuu seuraavalla tuhdolla. Eihän perämies jaksa tuntitolkulla huutaa tahtia.

[Hohtis]

Olen aika varma, että minun ei kannattaisi edes vastata tähän.

Tahtia ei nähdä vaan se kuullaan. Kun osasto marssii tahtiin, sen voi kuulla ja koska lähimpänä itseä olevat "saappaat" kuullaan voimakkaimpina, menee koko osasto tahtiin avtomat.

Homma menee pieleen siinä vaiheessa, kun mukaan otetaan soittokunta. Rummun mukaan tahtiin kävely on mahdotonta jos osasto on yhtään isompi, kuten paraateissa tuppaa olemaan. Marssin taajuus on luokkaa 90 bpm, eli vasen jalka osuu maahan noin 1,5 sekunnin välein. Täysin vastakkaisessa 'vaiheessa' oleva marssi on siis 0,75 s pielessä oleva rytmi. Soittokunta soittaa paraatin vastaanottajan kohdalla eikä se rytmi tule kaikille korvanappiin samanaikaisesti.

No miettikää nyt. Äänen nopeus on n. 340 m/s. Jos jokainen marssija laittaa jalkansa maahan rummun tahtiin, niin 180 astetta pielessä oleva tahti saavutetaan jo 0,75 x 340 m/s = 255 m etäisyydellä. Paraateissa marssivat osastot ovat satoja metrejä pitkiä.

Kun seuraavan kerran katsotte lippujuhlan päivän paraatia, niin huomaatte tämän. Anteeksi, että pilasin katselunautintonne

[stefani]

Jos marssijat yrittävät kuunnella tahtia, niin ei onnistu. Syy on tämä:

lähimpänä itseä olevat "saappaat" kuullaan voimakkaimpina,

Muodon etu- ja takapäät marssivat sitten eri tahdeissa, mutta kaikkien mielestä kuulostaa hyvälle.

[simppali]

Marssimisesta, olin RUK:issa 1980-luvulla, marssittiin 4.6 puolustusvoimien lippujuhlan paraatissa. Siihen aikaan hujopit (pitkät) laitettiin eturiveihin. Paraatin edetessä kuului komento: Katse oikeaan päin, laitoin käden lippaan katselin eteenpäin. Isäni sai otettua hyvän kuvan ...joku takanani marssinut kuiskasi, paa ny se käsi alas ...vetti.

[Circus Hypno]

Kun jehovien kolme vuosikymmentä jatkunut erivapaus purettiin, niin olisi paikallaan, että myös saarimaakunnan asevelvollisuusasiaan kiinnitettäisiin huomiota.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6549eb0d-4dd6-4b61-be16-4fa1be35ab00

Tänään klo 9:11

SDP:n kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Mika Kari ehdottaa, että ahvenanmaalaisille tulisi mannersuomalaisten tapaan asevelvollisuus.

..

– Esitän Suomen hallitukselle ja erityisesti Ahvenanmaan maakuntapäivien suuntaan harkittavaksi, miten Ahvenanmaan itsehallinto itse voisi lisätä myös omaa turvallisuuttaan ennakoivasti, yhtenä keinona asevelvollisuuden uudistaminen niin, että ahvenanmaalaisia koskisi sama asevelvollisuuslaki kuin Manner-Suomessa asuvia, Kari sanoo.

..

Hän perustelee ehdotustaan maailman turvallisuustilanteen muuttumisella, Suomen ja Ahvenanmaan puolustuksen parantamisen tarpeella sekä sillä, että ahvenanmaalaiset itse ovat havahtuneet maailmantilanteen muutoksen. Ahvenanmaalaisten kasvanutta kiinnostusta maanpuolustukseen osoittaa hänestä ensimmäisen reserviläisyhdistyksen perustaminen viime vuonna.

Lisäksi Kari ajattelee, että yhteinen asevelvollisuus voisi yhdistää mannersuomalaisia ja ahvenanmaalaisia.

..

[Möhömaha]

Kun jehovien kolme vuosikymmentä jatkunut erivapaus purettiin...

https://www.youtube.com/watch?v=kNCqGUu3ojo

[Tabula Rasa]

Olisiko Suomen puolustus uskottava 20000-30000 miehen vahvuisella ammattiarmeijalla?

Tuhannen kilometrin rajalle tuosta riittää 20-30 ukkoa kilometrille, ja niistäkin pitää laskea pois tykistö, panssari, lentokenttäväki ja muut erikoisaselajit, vielä edes mainitsematta logistiikkaa ja lääkintähuoltoa. kaksi puolijoukkuetta kilometrille jotka voivat pitää yhtä vartiomiestä vuorossa, hikisesti kahta. zyzzzä nauraa kannksella ajaen noiden läpi. reservejä nolla. ainoa uskottava suomessa on nykymalli.

[Golimar]

Kremlin TV-propagandisti pelkää Suomea ja hyvä niin, eivätpähän tule kekkuloimaan tänne.
https://www.youtube.com/watch?v=95c_g6Wru9U

https://www.globalfirepower.com/active-reserve-military-manpower.php

[stefani]

https://yle.fi/a/74-20063666

Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati Oulussa huipentui ohimarssiin – katso kooste tapahtumasta

Oulussa järjestettiin tänään valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati.

Paraatikatselmus alkoi Raatin stadionilla kello 12, jonka jälkeen joukot siirtyivät ohimarssiin. Paraatin ohimarssissa jalanmarssivia henkilöitä oli 1 300, ajoneuvoja noin 70. Puolustusvoimista mukana oli muassa tela-ajoneuvoja, kenttäkanuunoita, rynnäkköpanssarivaunuja ja ilmatorjunnan kalustoa.

.
.
.

Paikalle tulikin runsaasti yleisöä kirpeästä pakkaskelistä huolimatta.

.
.
.

https://areena.yle.fi/1-66673774

YLE näyttää videokuvaa siitä, kun suomalaiset sotilaat marssivat tahdissa. Onkohan tahtimarssin opetukseen jotenkin hiljaisesti ruvettu panostamaan enemmän, kun se näyttää sujuvan nykyvarusmiehiltä paremmin kuin minun aikalaisilta ja vanhemmilta?

[stefani]

Aiheena asekäden tekniikka ja tukikäden tekniikka:

Oikeakätiset pitävät rynnäkkökivääriä käsissään yleensä siten, että oikea käsi on aseen kahvalla, ja vasen käsi on piipun alla. Tällöin oikeaa kättä kutsutaan asekädeksi, ja vasenta kättä tukikädeksi.

Rynnäkkökiväärin viritintappi, jota taakse vetämällä ase ladataan, on aseen oikealla puolella.

Vuosikymmeniä sitten oli ilmeinen standardi, että kun rynnäkkökiväärin käyttäjä haluaa ladata aseensa, hän tekee sen oikealla kädellä. Eli vasen käsi (tukikäsi) pitää aseesta kiinni, ja oikea käsi (asekäsi) irtoaa kahvalta hetkeksi sitä varten, että sillä vedetään viritintapista. Nykyään tätä tekniikkaa kutsutaan asekäden tekniikaksi. Normaalit täysjärkiset ihmiset eivät varmaan osaisi edes harkita mitään muuta tapaa aseen lataamiseksi.

Jossain vaiheessa opetettuun aseenkäyttötapaan tuli muutos, että asekäden tekniikan sijasta pitääkin käyttää tukikäden tekniikkaa. Tämä muutos ehkä liittyy uutisissa ollesseen "uudistettuun taistelutapaan", tosin en ole asiasta ihan varma.

Tukikäden tekniikka tarkoittaa sitä, että oikea käsi (asekäsi) pitää aseen kahvasta kiinni, ja vasemmalla kädellä (tukikädellä) vedetään viritintapista. Koska viritintappi on aseen oikealla puolella, eräs tapa ladata vasemmalla kädellä (tukikädellä) menee siis siten, että vasemmalla kädellä joudutaan kurottautumaan aseen yli. Tukikäden tekniikka voi myös tarkoittaa sellaista tapaa, että oikea käsi kääntää asetta kallelleen siten, että viritin tappi saadaan osoittamaan ylös päin, jolloin vasen käsi ylettyy siihen helpommin.

Kun itse opin tukikäden tekniikasta, ensimmäinen reaktioni oli, että tässä ei ole järkeä. Mitä varten asekäden tekniikka, joka oli helpompi ja luonnollisempi tapa, korvattaisiin tukikäden tekniikalla, joka oli vaikeampi ja monimutkaisempi tapa? Tosin hetken asiaa mietittyäni päädyin harkitsemaan myös sellaista vaihtoehtoa, että ehkä tämä oli jotenkin sellainen juttu, että aluksi aloittelijoista tukikäden tekniikka vain tuntuu vaikeammalle, mutta kokeneemmat aseenkäsittelijät kuitenkin jotenkin lopulta kokevat tukikäden tekniikan paremmaksi? Ehkä kyse on siitä, mihin on tottunut?

Kun aikaa oli kulunut riittävästi, rohkenin kuitenkin palaamaan ajattelemaan asiaa taas kriittisemmin. Kaikki, ketkä vaan käyttävät omaa järkeään tässä asiassa, ja ketkä ovat joskus pitäneet rynnäkkökivääriä käsissään, ymmärtävät varmasti, että vanha asekäden tekniikka on oikeasti parempi tapa. Asekäden tekniikka menee siten, että ase pysyy paikoillaan tukikäden ansiosta, mikä on hyvä, ja oikea käsi suorittaa minimaalisen liikkeen, joka voidaan suorittaa hyvin nopeasti, mikä myös on hyvä. Tämä asekäden tekniikka on hyvin optimaalinen tapa ladata ase, ja tätä tapaa on hyvin vaikeaa ruveta enää parantelemaan millään muutoksilla.

Herää suuri kysymys, että mistä tässä uudessa tukikäden tekniikassa oikein on kyse. Onko upseerien mielestä jotenkin hauskaa, kun yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkaisempi, ja kun varusmiehet saadaan koheltamaan enemmän aseidensa kanssa? Joku työryhmä on säätänyt lataamistapojen kanssa, koska on hauskaa saada säätää asioita säätämisen vuoksi? Onko armeija saatu näyttämään jotenkin "modernimmalta armeijalta" tällä tukikäden tekniikalla?

Eräs asia, joka myös kiinnostaisi minua, on se, että noudattavatko nykyvarusmiehet opetettua tukikäden tekniikkaa kuuliaisesti, vai käyttävätkö he jotenkin salaa vanhaa asekäden tekniikkaa sen takia, että se tuntuu helpommalle ja luonnollisemmalle?