HOMMAN KESKUSTELU > Salonki

Muslimisiirtolaisuuden dynamiikkaa Euroopassa

(1/17) > >>

Katselija:
Muslimisiirtokuntien itsepintaisesta takertumisesta Eurooppaan luin Esther Ben-Davidin pikkututkielman http://www.meforum.org/2107/europe-shifting-immigration-dynamic .

Toisen maailmansodan jälkeisessä (muslimien) maahanmuutossa Länsi-Eurooppaan on ollut kaksi vaihetta: ensin työperäistä maahanmuttoa ja toiseksi epäonnistunutta yritystä pysäyttää maahanmuutto.

Sodan jälkeisessä pitkän nousun vaiheessa Ranska, Saksa, Belgia, Britannia ym. imivät työvoimaa ensin Euroopan köyhemmiltä alueilta - Italiasta, Espanjasta - , sitten koko Välimeren alueelta, Keski-Idästä ja entisistä siirtomaista kauempaakin (Ruotsikin Suomesta). Tulijat käsitettiin vierastyöläisiksi, jotka ovat aikansa ja sitten palaavat vaurastuneina kotimaahansa tai onnistuvat juurtumaan uuteen maahansa; näin tietysti paljon tapahtuikin. Tämä oli ensimmäinen vaihe.

Talouden taantuessa öljykriisin aikoihin 1973-1975 hallitukset koettivat pysäyttää siirtolaisuutta ja palauttaa siirtolaisia. Tämä yritys on jatkunut yli kolmekymmentä vuotta vailla minkäänlaista menestystä. Kirjoittajan  esimerkkien mukaan Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Norjassa olevien pohjois-afrikkalaisten, turkkilaisten tai yleensä muslimien lukumäärä on 1970-luvun puolimaista vähintään nelinkertaistunut, Euroopan mittakaavassa miljoonista jo kymmeniin miljooniin. Ja näin siis vastoin hallitusten pyrkimystä edes padota siirtolaisuutta.

Miten tämä on mahdollista?

Totta kai siirtolainen, joka koetetaan palauttaa takaisin, pinnistää vastaan kaikin keinoin: suistamolainen sananlasku "enzin soan jalan djilan, sitten soan perzien djilan". Siirtolainen vetoaa oikeuksiinsa, ja kun yksi saa myönteisen päätöksen jollakin perusteella, muut vetoavat samaan perusteeseen ja noista perusteista tulee saavutettuja etuja, oikeuksia. On vedottu ihmisoikeuksiin, turvapaikkaan, perheisiin.

Niinpä ennen muuta muslimisiirtolaisten sosiaalinen koostumus onkin vuosikymmenien mittaan muuttunut. Aikanaan muslimisiirtolainenkin oli taloudellinen tekijä ja yksi ihminen: hän oli töissä, sopeutui ympäristöön ja toimitti rukouksensa yms. vähin äänin. Nyt ollaan perheinä, sukuina ja klaaneina. Perheet ja yhteisöllisyys on tuonut myös uskonnollisten ja kulttuuristen arvojen korostuksen. Ollaan tavallaan kotikylän etäispesäke: haetaan puoliso sieltä ja tuodaan tänne, autetaan toinen toisiaan Eurooppaan. Käydään myös kotipuolessa rehentelemässä kuinka hyvin menee. Tämä luo sikäläiseen takapajulaan valtavan sosiaalisen paineen päästä Eurooppaan: muutaman satasen sosiaalirahakin on sikäläisellä mittapuulla paljon suurempi raha kuin mitä se täällä todellisuudessa on. Ja nimenomaan takapajuloista tänne pyritään: jos ihmiset pystyisivät muuhunkin kuin tuollaiseen loismaisen etäispesäkkeen ylläpitoon, he tietysti tekisivätkin niin.

Jalansijoja ovat ennen muuta perheen yhdistäminen ja turvapaikka.  Se, että perhettä yhdistämällä ja puolisoita hakemalla tänne haalitaan alati uusia ihmisiä, pitää  täällä oleviakin tavallaan ensi polven siirtolaisina kun he sopeutuvat perheen yhdistämisen ja kulttuurin ylläpitämisen pelisääntöihin. Toinen ryhmä on turvapaikanhakijat: hävitetään paperit ja henkilöllisyys, kerrotaan koskettava elämänhistoria, tosi tai keksitty. Jos ei myönnetä turvapaikkaa, jäädään kuitenkin piileskelemään ja yritetään maasta toiseen.

Tämä kaikki tapahtuu surkeassa tietämättömyydessä: sokeasti pyritään Eurooppaan käsittämättä, mitä elämä täällä on ja mitä se vaatii. Monet ovat pettyneetkin mutta eivät kehtaa sitä sanoa ja jos sanovatkin, heitä ei kotipuolessa uskota koska heidän epäillään estelevän muita pyrkimästä apajille. Täällä Euroopassa on jaloja ajatuksia ihmisoikeuksista ja mm. avioliiton kautta saatavista kansalaisoikeuksista, käsitteitä joiden merkitys ei ole lainkaan sama muissa kulttuureissa mutta joilla eurooppalaisia voi melkeinpä kiristää.

Tähän tapaan siis Esther Ben-David. Kehittelen vielä itse jatkoa. Minusta näyttää, että me eurooppalaiset pidämme yllä islamilaisen elämäntavan ja kulttuurin ulkomuseoita. Ihmiset, jotka eivät kykene tulemaan toimeen maassaan, tunkeutuvat erilaisia "oikeuksia" hyväksikäyttäen tänne. Jos he kykenisivät tekemään työtä täällä, he tekisivät ja sopeutuisivat. Sen sijaan he tekevät olemassaolonsa oikeutukseksi kulttuurisen erilaisuutensa. Meillä Suomessa tuollaista "erilaisuutta" pyyhittiin varsin raa'asti pois suuren muuton vuosina, esim. perinteinen maalainen elämäntapa. Mutta maalaiset kykenivätkin kaupungin töihin tehtaissa, kaupoissa ja sairaaloissa; heidän ei tarvinnut turvautua "kulttuuriseen erilaisuuteensa" elinkeinonaan. Mutta meillä siis säilyy takapajuisen islamilaisen elämäntavan saarekkeita ei tietenkään siksi, että ne sinällään olisivat täällä elinkelpoisia, vaan siksi että ne ovat täällä erityisessä suojelussa kuin ansarikasvit.

Suojeltava erilaisuus on tietysti elinkeino monille. Jussi Halla-aho aivan oikein sanoi, että kun jotkin turvapaikanhakijaryhmät maksavat jopa 57 tuhatta per henkilö, niin valtaosa summasta menee suomalaisille auttajille. Muslimimaahanmuuttajat luovat työpaikkoja ja vaurautta, eivät kenties itselleen mutta tukijoilleen, kotouttajilleen, auttajilleen, miksei vähän poliisillekin: suomalaisille kelpo veronmaksajille. Totta kai tällaiset auttajat taistelevat elinkeinonsa puolesta. Ja heillä on vakuuttavia argumentteja: emmekö me välitä Ihmisoikeuksista, eikö Perheiden yhdistäminen ja Lasten Tulevaisuus merkitse mitään; emmekö hyväksy Erilaisuutta jne. Joutuu olemaan joko heidän hyvän asiansa puolella tai sydämetön rasisti.

Hyväksyn toki, että käytämme jonkin verran kehitysapuun ja hädässä olevien ihmisten auttamiseen. Olisiko nykyinen käytäntö vallan sopiva? Pidämme yllä takapajuisen islamilaisen kulttuurin ulkomuseota. Jos se kasvaa suureksi, niin ghettoutetaan kuten Malmössa; tällöin se muhii omissa oloissaan eikä pahemmin haittaa muita. Jokin määrä ongelmia on ihan hyvä, silloin auttajakoneisto osoittaa tarpeellisuutensa. Varsinainen päämäärä nimittäin on maksaa tuo raha suomalaisille auttajatyöntekijöille täällä Suomessa. Saadaan hyvä omatunto ja rahat suomalaisille. Ja vastaavasti tehdään koko Euroopassa.

H. C. Andersen on kirjoittanut sadun keisarin uusista vaatteista.

Fogeli:
Näinhän se on, hyvän artikkelin olet kirjoittanut. Se ikävä asia joka liittyy tähän ilmiöön on että me kansalaiset euroopalaisissa maissa emme koskaan ole saaneet ottaa kantaa haluammeko me että meidän maamme tulee ajan mittaan enemmän tai vähemmän islamilaisiksi maiksi.
Joku sosiologi on sanonut että määrä määrittää laadun. Tämä pitää paikkansa etenkin tässä asianyhteydessä.
Minun silmissäni muslimit ja islam joka kuitenkin on heidän kulttuurin pohjana ja johon he turvautuvat jos heidän periaatteensa kyseenalaistetaan, edustavat yhtä vastenmielistä arvomaailmaa kuin kommunistit ja ennen vanhaan nazistit. Erona on vain että kun nämä kaksi ideologiaa ovat käytännössä hävinneet poliittiselta kartalta, niin maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä joiden vapauksia islamilainen ideologia ja siten muslimisuus rajoittaa. Heillä on mukanaan sama pakkopaita kun he tulevat euroopaan tai pohjoisamerikkaan kuin mikä heillä on ollut kotimaassaan ja joka on ajanut heidät muuttamaan maihin jotka ovat joka suhteessa kehittyneempiä.
Tämä on mielestäni selvää ja olisi korkea aika että tiedotusvälineet välittävät tämän asian. Nyt on muuten sama tilanne kun ennen toista maailmansotaa, kun Chamberlain nousi Englannissa lentokeneesta ja heilutti kädessään sopimusta jonka oli kirjoittanut Hitlerin kanssa.
Tälle on saatava loppu, on yhdestoista hetki ja sen yli. Kriittinen massa lienee ja ylitetty suomessakin. Muslimit ryhmanä, heidän määränsä vain kasvaa kun heidän osuutensa väestöstä on saanuttanut tietyn suhteen. Tämän kehityksen pysäyttämnen meillä edellyttää että poliitikoilla sekä virkamiehillä on selkärankaa. Ei vaikuta siltä että heitä riittää nykyajan Suomessa. Jos ei, tulevat suomalaiset sukupolvet tulevat maksamaan korkean hinnan.

Advancedisto:
Oletteko nähneet Poikkeustila elokuvan? Siinä elokuvassa muslimit hieman tekevät terroristi-iskuja ja sitten armeija saartaa lähiöt ja muslimit joutuvat vankileireille. Neuvostoliitossa kokonaisia etnisiä ryhmiä siirrettiin Siperiaan.

Jostain syystä länsimainen yhteiskunta ei kykene enää "kovuuteen." Yksinkertaisesti kaikki maahanmuuttoon liittyvät ongelmat häviäisivät kokonaan, mikäli armeija saartaa kaikki "pahat" korttelit ja kaikki vääränväriset ja väärää uskontokuntaa edustavat lähetettäisiin lentokoneilla takaisin hiekkalaatikkomaahan. Operaatio tuskin veisi edes paria kuukautta.

Antiikin Rooman valtakunnassa, mikäli siellä jotkut hiekkalaatikkolaiset rupeaisivat valtaamaan kortteleita ja vainomaan Rooman vapaita kansalaisia. Yksinkertaisesti pari legioonaa hyökkäisi kortteleihin ja ristiinaulitsisi Via Novan varrelle kyseiset hiekkalaatikkolaiset.

(http://img35.imageshack.us/img35/7771/romej.jpg)

Miksi länsimainen yhteiskunta ei kykene selviytymään enää? Missä on tietty kovuus?

Lasikenkä 45:

--- Lainaus käyttäjältä: Advancedisto - 21.06.2009, 02:31:10 ---
http://img35.imageshack.us/img35/7771/romej.jpg

Miksi länsimainen yhteiskunta ei kykene selviytymään enää? Missä on tietty kovuus?



--- Lainaus päättyy ---

Pikkusen perspektiiviä total war peleihin:
http://www.youtube.com/watch?v=WZEJ4OJTgg8

ASSIMILATE!

Katselija:
Tästä piti tulla pikku kommentti pariin puheenvuoroon, mutta asian selvittely itsellenikin vähän venähti.

En tiedä, mitä mieltä lopulta olen maahanmuuttokysymyksistä. Olen toki suomalainen, mutta myös eurooppalainen ja maailmankansalainenkin. Kokonaisuus on monimutkainen, epäselvä ja ristiriitainen, ja yleisiä kantoja on vaikea ottaa. Tietysti suomalaisena tunnen vastuuta ennen muuta Suomesta, mutta silloinkin asennoituminen pitäisi sovittaa isompaan kokonaisuuteen, mikä ei ole helppoa.

Yrittäessäni ymmärtää olen kiinnittänyt huomiota siihen, että järkevä keskustelu nimenomaan humanitaarisesta ja islamilaisen väestön maahanmuutosta tuntuu lähes mahdottomalta. Tuollainen maahanmuutto on tosiasia niin Suomen kuin Euroopan mitoissa; se itsepäisesti jatkuu ja ehkä laajeneekin. Sitä vastaanottajamaissa nähtävästi halutaan tai ei pystytä estämään, mutta kun yrittää selvittää ilmiön syitä tai toivottavuutta, ei saa järkeviä vastauksia, enintään epämääräistä moralisointia.

Homma-forumilla keskustellaan asiallisesti ja reilusti, mutta perspektiivinä on humanitaarisen maahanmuuton rajoittaminen. En löydä vastaavaa keskustelua, jossa perspektiivinä olisi humanitaarisen maahanmuuton edistäminen. Miksi en löydä? Jokunen viikko sitten yritinkin ottaa yhteyttä blogiin Ajattelun pensaita ja puistoja, jossa oli mielestäni järkevä mamu-myönteinen kirjoitus. Lähetimme ainakin nimimerkit TH, Roope ja minä kohteliaat ja keskustelulle avoimet kommentit, joita ei kuitenkaan julkaistu. Yksittäistapaus mutta saattaa viitata siihen, että mamu-puolustajien keskustelueväät loppuvat äkkiä.

Myös Jussi Halla-ahoon kohdistettu aggressiivinen ja täysin tasoton, jopa oikeustajua loukkaava kampanja kiinnittää huomiota. Luulisi, että jos mamu-puolustajilla on hyvä asia, he kykenisivät sitä paremmillakin keinoilla ajamaan.

Minusta tuntuu, että Ben-Davidin kirjoituksen ja ylläolevien pohdintojeni avulla olen tavoittanut ainakin häivähdyksen totuutta. Humanitaarisesta maahanmuutosta ei ole helppo järkevästi keskustella, koska siinä ei ole järkeä. Tai voi olla järkensä, mutta se ei ole sitä mitä siitä julkisesti puhutaan ja mitä mamu-puolustelijat itselleenkin uskottelevat.

Ajatellaan lemmikkieläintä: koiraa, kissaa, ratsuhevosta. Se antaa omistajalleen ja hoitajalleen elämänsisältöä, tarkoitusta; hän tukee ja "kotouttaa" eläintään, käy ahkerasti töissä ja etenee ammatissaan voidakseen rahoittaa eläinharrastuksensa, ja tämä kaikki pitää myös yllä lukuisia elinkeinoja: kenneleitä, talleja, ravinnon ja tarvikkeiden tuottajia, alan lehtiä ja koulutustoimintaa, eläinlääkäreitä jne. Melkoinen bisnes. Kaikella kunnioituksella niin maahanmuuttajia kuin eläimiä kohtaan olisiko mamu-bisneksessä jotakin samaa.

Tuntemattoman sotilaan Hietanen pohdiskeli nälissään vatsastapuhumisen mahdollisuutta: kun herrat kulkisivat ohitse, niin "vatast kuuluu Leippa!" Olen usein ottanut opiksi Hietasen ideasta: kun joku paasaa hyvää asiaansa, niin koetan tavoittaa oheisviestin "vatast kuuluu Leippa!"

Jos maahanmuuttoauttaja sanoisi, että tarvitaan lisää maahanmuuttajia jotta hänellä riittäisi töitä, niin se olisi järkipuhetta. Ja luullakseni juuri tästä onkin kysymys: humanitaarinen maahanmuutto on sitkeähenkinen ilmiö siksi, että on taitavia ja vakuuttamiskykyisiä auttajia, joiden vatast kuuluu Leippa.

Olkoon pimeä työvoima, prostituutio, huumeiden salakuljetus. Ne ovat sitkeähenkisiä ilmiöitä pidimmepä niistä tai emme. Niille nimittäin on kysyntää. Humanitaarinen maahanmuutto on myös sitkeähenkinen ilmiö ei niinkään muuttajien oman sitkeyden ansiosta, vaan koska sille on mamu-auttajien ylläpitämää kysyntää.

Lemmikkieläimen omistaja, pimeän työvoiman, prostituution tai huumeiden käyttäjä maksaa omalla rahallaan. Maahanmuuttoauttaja ei maksa omalla rahallaan. Hän onkin rinnastettavissa eläinhoitobisneksen tai noiden muiden bisneksien työntekijään tai oikeammin yrittäjään. Hän ei tietenkään voi paljastaa, että hän haluaa maahanmuuttoa omien tienestiensä takia: hänen vain kehotettaisiin hakemaan järkihommia. Hänen täytyy ryhtyä markkinointiin ja markkinointipuheeseen: esittää monikulttuurisuus rikkautena, yhdistää asiansa ihmisarvoon, kehitykseen ja yhteistyöhön; pyhäinhäväistystä epäilläkin pyrkimysten jaloutta.

Näin olen mielestäni saanut paljastettua, miksi mamu-asiassa ei pääse järkikeskusteluun. Asia on siitä taloudellisesti hyötyvän mamu-bisneksen käsissä, joka hallitsee keskustelua ja peittää itsekkäät motiivinsa.

Voin tietysti muuttaa mieleni saadessani lisää tietoja, mutta nyt asia vaikuttaa minusta aika surkealta. Ihmispolot pyrkivät Eurooppaan loisimaan: se on ihmisarvoa alentavaa ja estää heitä rakentavammasta toiminnasta. Ollakseen autettavia he ylläpitävät tänne sopimatonta uskontoaan ja kulttuuriaan, jolloin he eristyvät eivätkä lähde kehittymään. Heidän siivellään elää mamu-auttajien monituhantinen joukko. Ja me kaikki, suomalainen yhteiskunta, uskottelemme että pitämällä yllä tätä kokonaisuutta me teemme jotakin hyödyllistä ja toteutamme kansainvälistä auttamisvelvollisuuttamme.

Lopulta pari kommenttia. Olen Fogelin kanssa samaa mieltä, että islamissa ja erityisesti natsismissa on samankaltaisuutta. Hän kuten moni muukin hommalainen arvioi, että muslimi-invaasion edetessä on jo vaaran paikka. Itse en yllä olevien arviointien nojalla pitäisi tilannetta vaarallisena, monella tapaa surkeana ja ongelmallisena, pysyvästikin ongelmallisena kyllä. En arvioi takapajuisten ja takapajuisina pysyttelevien ja avusta riippuvaisten maahanmuuttajien kykenevän vallankumoukseen. Olettaisin, että heistä pikkuhiljaa kiusaannutaan yhä enemmän, ja yhä useammat huomaavat, että maahanmuuton rikkaudella ei olekaan vaatteita; oireita otteen kiristymisestä antaa jo uusi lainsäädäntö. Toki voin näin arvioidessani olla vastuuttoman hyväuskoinen; sopii väittää vastaan.

Advancediston mainitsemasta kovuusongelmasta olen samaa mieltä. Presidentti Teddy Roosevelt sata vuotta sitten otti afrikkalaisen sanonnnan "kävele pehmeästi ja pidä isoa keppiä niin pääset pitkälle" ja muunsi sen muotoon "puhu pehmeästi ja pidä isoa keppiä niin pääset pitkälle". Meillä ei nyt ole kuin pehmeä puhe, keppi puuttuu. Amerikkalaisetkin ovat karskimpia, paljon enemmän vankilassa jne. En nyt jaksa kehitellä aihetta pitempään.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta