Niin aina. Pitäisikö ensin määritellä mikä lasketaan ruumiilliseksi kurittamiseksi. Nykyään vissiin lasketaan ruumiilliseksi kurittamiseksi sekin, että vanhemmat tarttuvat lapsen käteen estääkseen lasta menemästä vaikka rappusiin. Kaikenlainen fyysinen liikkuvuuden rajoittaminen on lievää pahoinpitelyä josta voi saada rangaistuksen. Vihtaa pyllylle tai remmiä tuskin monikaan kaipaa. Suvikset vetävät aina kaiken överiksi ja koko lastenkasvatus on mennyt enemmän taiteeksi kuin kasvatukseksi. Kasvatukseen kuuluu muutakin kuin istua kukkashattu päässä ja sanallisesti kieltää lapselta lähes kaiken mikä perinteisesti kuuluu lapsen elämään. Kuten leikkipuistot.
Juuri olinkin nostamassa saman asian esille. Eli ihan ensiksi olisi hyvä tietää, että mikä sitä ruumiillista kurittamista nyt sitten onkaan.
Tiedän tapauksen, jossa ihan Korkein oikeus on linjannut, että yhden luunapin antaminen on lapsen pahoinpitelyä ja tuomio siitä on annettu. Oikeudessa (ainakin käräjäoikeudessa) on myös laskettu kädestä tarttuminen lapsen pahoinpitelyksi.
Normaalin kansalaisen onkin oikeastaan mahdoton tietää, millä tavalla lapseen enää tänä päivänä voi koskea, ettei joudu vaan tuomituksi. Se nähdään sitten oikeudessa.
Tietenkin näitä juttuja nousee oikeuskäsittelyyn asti lähinnä vain huoltajuusriitojen yhteydessä, jossa pyritään saamaan isää kohtaan raskauttavaa aineistoa aikaiseksi ja sehän toimii kuin junan vessa, sillä useimmiten jo se, että isästä on tehty lastensuojelu/rikosilmoitus - olkoonkin se kuinka perätön tahansa - riittää sellaisen ilmapiirin luomiseen että isä ne huoltajuusiistat silloin systemaattisesti häviää. Häviää toki muutenkin, mutta se on eri asia se.
Onkin aika selvää, että näiden lasten ruumillista kurittamista rajoittavien lakien perimmäinen tarkoitus ei ole lapsen turvallisuuden takaaminen, vaan naisten edun turvaaminen isiin nähden lapsiasioissa. Sen verran tulkinnanvaraisiksi ne on laadittu ja etenkin laajaa tulkintaa käyttäen niitä myös sovelletaan. Tarkoituksella?
Itse olen sitä mieltä, että esim. luunapin antaminen lapselle on typerää enkä siihen itse sortuisi, mutta ei sellaisesta pitäisi tuomioitakaan jaella. Pahoinpitely on pahoinpitely ja asia erikseen, kyllä jokainen normaalijärkinen osaa erottaa pahoinpitelyn ja ruumiillisen, normaalin rajoissa olevan kurittamisen toisistaan.
Sen sijaan tulisi keskittyä nykyään ikävän yleiseen lapsen henkiseen kaltoinkohteluun. Esim. siihen, kuinka usein äiti ravaa ryyppyreissuilla öitä myöten pienen lapsen jäädessä toistuvasti vieraiden hoiviin tai pahimmillaan jopa kokonaan yksin. Sellaisesta voisikin jo rapsaista tuntuvan tuomion. Enemmän se lapseen sattuu kuin yksi tukkapölly, luunappi saatika kädestä tarttuminen.
