Luemme usein uutisista "paljousalennuksista", joissa aiemmat, jopa suhteellisen tuoreetkin rikostuomiot lieventävät tuomioita. Aika usein "paljousalennuksia" sovelletaan selvästi taparikollisten kohdalla, mutta myös tyyppien kohdalla, joiden tuorein kepponen saattaa olla vakavakin rikos. Näin toimii siis käräjäoikeus Suomessa.
Syyttäjälaitos sen sijaan paskat nakkaa "paljousalennuksista". Tämä ikävä kyllä (ja tietenkin) koskee vain "viharikoksia". Esimerkiksi kun Junes Lokka ehdotti aikoinaan kuolemanpartioiden palkkaamista Ouluun, syyttäjä vaati Lokalle ehdollista vankeutta sillä perusteella, että tämä oli jo aiemmin kahdesti tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Toinen näistä Lokan kiihotustuomioista ei ollut sitä paitsi vielä edes lainvoimainen. Käräjäoikeus oli tällä kertaa tarkkana ja sakot riittivät.
Tähän littyy ns arvovalintoja/mielipiteitä, mutta myös jossain määrin sekaannusta kahdesta erillisestä mekanismista. Toinen on se, että jos sinut on aiemmin tuomittu jostain rikoksesta, ja sitten syylistyt
uuteen rikokseen, vanha historia voi toimia koventamisperusteena. Minusta tämä on järkevää, varsinkin jos ne alkeperäiset rangaistukset ovat olleet suhteellisen lieviä seuraten ideologiaa ja idealisimia, että jokainen voi parantaa tapnsa ja ansaitsee uuden mahdollisuuden. Jos jotakin, sanoisin, että tämä on liian lievää taparikollisten osalta. Meillähän ei saada pysyvästi eristettyä edes sellaisia, joilla tämä valitettava "tapa" on tappaminen.
Toinen on sitten se, että lainsäätäjä on halunnut, että jos
yhdellä kertaa saa tuomion useammasta rikoksesta, kokonaisuus on osiensa summaa pienempi. Tämän oikeutus ainakin nykyisessä laajudessaan on ehkä vähemmän selvää, mutta täysi kumoaminenhan sitten tarkottaisi sitä, että riittävän suuresta sarjasta vähän lievempiäkin rikosia voisi saada käytännössä elinkautisen. Haluttaisiinko sitten tätäkään? Vankilapaikkoja ainakin tarvittaisiin enemmän.
Tähän jälkimmäiseen littyy sitten toinen periaate, jonka mukaan, jos tuoimon aiheena olevat rikoset on tehty
ennen kuin sama rikollinen on tuomittu toisessa oikeudenkäynnissä toisesta teosta toiseen rangaistukseen, yhteenlaskettu rangaistus muodostetaan, kuin jos kaikki asiat olisi käsitelty kerralla yhdessä oikeudenistunnossa. Tässä on taustalla ihan silkaaa logiikkaakin: jos nimittäin näin ei olisi, syyttäjälaitos saisi valtaa, jota sillä ei pitäisi olla (uskoisinpa, että tämä olisi hyvin yleinen mielipide, kun logiikan ymmärtää). Ilman tätä tuomioiden yhdistelyä jäisi syytäjän harkintaan, käsitteleekö kymmestä asuntomurrosta kiini jääneen rikollisen teot kerralla (tuomio ehkä pari kertaa se, mitä yhdestä murrosta olisi saanut), vai viekö tapaukset oikeuteen yksittäin jollen tuomio on yhden murron keskimääräinen tuomio x 10. Esmerkki kärjistetty, mutta logiikka pätisi yleisemminkin. Nykyjärjestelmässä syyttäjä ei voi tehdä tälläistä temputtelua haluamaansa suuntaan. Kokonaistuomio on sama riippumatta oikeudenkäyntien määrästä.
Näiden kahden periaateen summana vain sitten on, että jos joku on jo saanut tuomion useammasta rikoksesta ja sitten nostetaan uusi syyte
koskien tapahtumia ennen edellisen tuomion antoa "marginaalirangaistus" tästä "uudesta" rikosesta voi tuntua häkellyttävän pieneltä. Jos seitsemästä asuntomurrosta/ryöstöstä/pahoinpitelystä (kun muut aspektit ovat hyvin samankaltaisia) ei saa paljoa kuutta suurempaa tuomiota, niin sen seitsemännen tapauksen käsittely jälkikäteen ei montaa päivää lisää siihen aiemmin annettuun tuomioon.
