Suomessa ihmiset kuitenkin elävät illuusioissa, mielikuvissa, jotka eivät välttämättä vastaakaan ainakaan täyttä totuutta.
Otan kantaa vain tähän asiaan, kun tuo doping-kohu on tullut varsin tunnetuksi ja siitä seurannut "yhteiskunnallinen trauma".
Ennen Lahden doping-kohua ei Suomessa -varsinkaan julkisesti- ajateltu kenenkään käyttävän dopingia. Sellaiset karpaasit kuin Mika Myllylä ja Jari Isometsä, niin eivät olisi edes pahemmissa painajaisissa voineet käyttää mitään kiellettyjä aineita. Hehän olivat suomalaisen neitseellisen luonnon karpaaseja kuin Kiira Korpi konsanaan eloveena-tyttönä.
Myöhemmin on sitten paljastunutkin, että ihan näin ei ollut, vaan Suomen hiihdossa oli vuosikymmeniä salainen doping-ohjelma, joka paljastui sopivasti kotikisoissa koko kansalle.
Hiihdon urheilupiireissä kuitenkin koko ajan vannottiin puhtaan urheilun ja rehellisyyden nimeen, koska se oli ainoa keino markkinoida tuotetta suomalaisille.
Myöhemmin kyseiset douppaajat sitten perustelivatkin käyttöään sillä, että yhteiskunta vaati menestymistä kansallisessa lajissa ja se oli ainoa keino saada menestystä. Annettiin ymmärtää lisäksi kaikkien käyttävän dopingia, mutta suomalaisten olevain vain muita etevämpiä.
Kansa ei tietenkään vilunkipeliä ja selittelyjä noin vain niellyt, vaan niin urheilijat kuin valmentajatkin tuomittiin julkisesti. Media oli mukana julkisessa teloituksessa ja kansa huusi heti perästä.
Nyt myöhemmin on jo alettu asiaa käsitellä rauhallisemmin, mutta siihenkin meni oma aikansa.
Pidemmällä aikavälillä kansan huijaamista ei kannata ehkäpä yrittää. Sillä koska on aina hintansa.