Russian forces were suffering from 'electronic fratricide' within days of attacking Ukraine, a new report says
Michael Peck
Nov 22, 2022, 12:49 AM
In the first days of Russia's invasion of Ukraine, Russian jamming disrupted Ukraine's air-defense radars and communications links. The problem for Russian forces is that their electronic warfare also jammed their own communications.
This "electronic fratricide" became so acute that Russian troops had to stop disrupting Ukrainian communications, according to a study by the Royal United Services Institute, a British think tank.
--
Initially, Russia's jamming offensive was devastating and validated Moscow's heavy investment in electronic warfare. For years, the Pentagon has worried it lags far behind Russia in electronic-warfare capabilities, which could disrupt the extensive communications networks that enable the US military to fight in a coordinated fashion.
Generally, Russian electronic-warfare systems "have actually proven extremely effective," Nick Reynolds, a coauthor of the RUSI study, told Insider, and Russia's initial onslaught in Ukraine seemed to bear out the Pentagon's fears.
--
Russian jamming severely disrupted Ukrainian S-300 and SA-11 surface-to-air-missile batteries north of Kyiv. Russia also launched extensive ballistic- and cruise-missile strikes on Ukraine's long-range radars and anti-aircraft batteries.
The combined effect was Ukraine's ground-based air defenses were hit so hard that its badly outnumbered fleet of MiG-29 and Su-27 fighters had to take primary responsibility for protecting the country's skies.
--
"The electronic warfare capabilities that had been initially very effective in degrading Ukrainian SAM systems were also causing serious electronic fratricide problems and thus compounding an increasingly critical communications breakdown among Russian ground force elements," the RUSI report says.
Not surprisingly, Russia cut back on electronic warfare after the first two days of the war. "This allowed newly relocated Ukrainian SAM systems to regain much of their effectiveness, although it took time to repair or adapt to much of the damage to key radar systems for early warning and long-range missile guidance," the report says.
--
Nonetheless, the ultimate failure of Russia's jamming campaign wasn't the technical quality of Russian jammers. Moscow's electronic offensive fizzled for the same reasons that the ground offensive bogged down.
Poor planning, lack of coordination, and a general indifference by Russian commanders toward getting the details right doomed what many thought would be easy advance on Kyiv.
Strangely, despite otherwise impressive EW capabilities, Russian communications security has also been atrocious, including instances of Russian soldiers using unencrypted cell phones for battlefield communications, allowing Ukrainian intelligence and foreign powers to eavesdrop.
The role of jamming in Ukraine reflects the growing importance of the electromagnetic spectrum for modern conflict. Using radio signals, infrared sensing, and radar to track foes and communicate with friendly forces is vital to combined-arms warfare.
--
https://www.businessinsider.com/russian-ew-campaign-in-ukraine-undermined-by-electronic-fratricide-2022-11Z-tekijä läsnä tässäkin. Taajuushallinta on mennyt pieleen, häirintäjoukot ovat roiskineet sinne tänne ja samalla häirinneet omat viestiyhteytensä. Olisihan siinä voinut jättää pätkän kaistaa omaan käyttöön ja (yrittää) häiritä kaikkea muuta, mutta siinäkin on omat vaikeutensa. Ensinnäkin tehon riittävyys, josta lisää myöhemmin ja se, että UA SIGINT löytää jossain vaiheessa sen vapaan kaistan ja alkaa käyttää itsekin sitä - tai häiritsee sen itse tukkoon. Koordinoimalla lähetyshiljaisuuden taistelukosketukseen asti ja sen jälkeen muuttuva vapaa kaista omaan käyttöön olisi aika perusratkaisu, mutta ei vaan Zetoilta lähde.
Venäjän menestyksekäs S-300 ja SA-11 -järjestelmien häirintä perustuu todennäköisesti osittain siihen, että he tuntevat nuo järjestelmät kuin omat taskunsa. Eli tietävät käytössä olevat taajuuskaistat, moodit, ECCM-kyvyt ja -heikkoudet. Kuin omia järjestelmiään häiritsisi
. Tästä syystä elektroninen suojautuminen on tärkeää myös syvän rauhan aikana, eli ei paljasteta järjestelmien ns. sotamoodeja. Tässä tapauksessa sillä ei tietenkään olisi ollut enää mitään merkitystä.
Elektroninen suojautuminen on pettänyt Venäjän puolelta, eli esimerkkinä tuo vallaton suojaamattomien kännyköiden käyttö.
***
Tämä häirintäkuvio ei ole lainkaan kovin yksinkertainen. Sinänsä on helppo tukkia radioliikenne lähettämällä voimakasta ns. leveäkaistaista radiosignaalia, mutta ongelma on juuri se, että siinä mennee helposti myös omat vehkeet "pimeäksi".
Toi voimakas leveäkaistainen on helppo tapa ja johtunee siitä että venäjä on iso maa,suuret etäisyydet ja huonompi tekniikka.
Tähän on pakko kommentoida. Tottilta ihan ok pohdintaa aiheesta yleisellä tasolla muuten, mutta laajakaistainen voimakas peittävä häirintä (kohina) ei ole niin yksinkertaista ja helppoa kuin voisi kuvitella.
Mennään sen verran asepornon puolelle tässä ketjussa, että otetaan käyttöön käsite signaalin tehotiheys per kanava. Yksinkertaistaen jos radion kohinakaistanleveys kanavalla on vaikkapa 25 kHz, kuten monissa VHF-kenttäradioissa on ja sen (isotrooppinen teho lähettimen päässä) on esimerkiksi 30 W, on sen tehotiheys vastaanottimella x nW, riippuen yhteysvälistä ja sen vaimennuksista. Jos häirintälähetin sijaitsee yhtä lähellä hyötyvastaanotinta kuin hyötylähetin ja yhteysvälin vaimennus on sama, mutta jammeri häiritsee koko kenttäradiokaistaa, esimerkiksi 30 - 150 MHz, on sen jaettava tehonsa koko tuolle kaistalle JA tehotiheyden on ylitettävä silti hyötylähetteen tehotiheys vastaanottimella.
Eli: 150-30= 120 MHz kaistalle mahtuu 4800 kpl 25 kHz kanavia. Jotta häirintä peittäisi hyötylähetteen koko tuolla alueella, on jammerin teho oltava siis vähintään 4800-kertainen hyötylähetteeseen verrattuna. Tässä tapauksessa siis 30W * 4800 = 144 kW - tai 144 kpl 1000W lähettimiä, jokainen omalla kaistan osallaan. Vertailun vuoksi,
kiinteät VHF-radiolähettimet Suomessa ovat teholtaan luokkaa muutamia tai muutamia kymmeniä kilowatteja.
Jos käytetään hyppivätaajuisia radioita, on häirittävä koko hypintäkaista koska nopeassa taajuushypinnässä ei ole käytännössä mahdollista seurata hypintää ja liipaista häirintä jokaisen hypyn päälle kapeakaistaisena.
Lisäksi; tyypillisesti häirintälähettimen etäisyys hyötyvastaanottimeen on pitempi kuin hyöty-yhteysväli mikä huonontaa tilannetta entisestään häirinnän kannalta.
Asiaan vaikuttaa vielä monta muutakin asiaa; vapaan tilan vaimennus vs maastovaimennus, suunta-antennit, erilaiset hajaspektritekniikat, signaalinkäsittely jne jne puhumattakaan eri tyyppisten tutkien ja linkkien häirinnästä, mikä taas on oma alueensa, mutta jatkot niistä aiheista aseporno -ketjussa, jos joku jaksoi lukea näin pitkälle nukahtamatta
Jos aihe kiinnostaa:
Elektroninen sodankäynti osa 1 – taistelun viides dimensio - Kosola/Jokinen 2004DIGITAALINEN TAISTELUKENTTÄ - informaatioajan sotakoneen tekniikka - Kosola/Solante 2013
