Yhdysvallat antaa 30 Abramsia, Euroopan maat kai satakunta Leopardia, ja Iso-Britannia kai kymmeniä Challengereita. Tulee olemaan kolme rinnakkaista huoltoketjua, mikä tulee hajauttamaan osaamista, kun 3x kappaletta mekaanikkoja hajautetaan kolmeen ~x-kokoiseen ryhmään, jokainen omaa panssarivaunumalliaan korjaamaan. Ja sama juttu tietysti miehistöjen ja taktiikoiden kanssa, kun joka tankilla on vähän eri ominaisuudet. Brittitankilla oma ammuksensakin. Onneksi sentään kaikkiin käy diesel polttoaineeksi.
Ukraina joutuu nyt ikävästi kesken sodan hajauttamaan osaamistaan, eri rinnakkaisjärjestelmien opetteluun, käyttöön ja ylläpitoon. Uskon silti että Ukraina hyötyy tästä, mutta hyötyisi enemmän jos kaikki panssarivaunut olisivat samaa mallia, vaikka se olisi näistä kolmesta vähiten tilanteeseen sopiva malli.
Ukrainalle oletettavasti tulee "turhia" tappioita, kun jokaista uutta tankkimallia opetellaan käyttämään tositoimissa, ja se mikä toimii yhdellä ei toimikaan niin hyvin toisella. Toisaalta, sitten loppujen lopuksi heillä on ainutlaatuista tietotaitoa siitä mikä näistä on paras missäkin tilanteessa, tietoa ja osaamista jota ei ehkä löydy edes tankkien valmistajamailta. Joskus sodan jälkeen he ostavat lisää tankkeja, ja tulee olemaan mielenkiintoista seurata, minkä he valitsevat, kokemustensa perusteella.