Ei Venäjää tarvitse pitää vihollisena tai ystävänä. Nämä ovat hyödyttömiä käsitteitä reaalipolitiikan kannalta. Asioita pitää katsoa realistisesti: mikä on kummankin maan etu yksittäistapauksissa ja yleisesti. Tämä on ainoa kestävä tie. Suomi on tämän osannut hienosti ja onneakin on ollut matkassa. Nyt pallo on meillä, koska olemme elämisvuorossa ja tehtävämme on pitää asiat Suomen osalta niin hyvinä kuin mahdollista seuraaville.
Kyllä. Tuo pyrkii olemaan omakin sanomani. On katsottava kaiken aikaa tosiasioita.
Olen monesti erityisesti sanonut, että silloin kun meillä ovat meneillään nämä rauhanajat itäisen naapurimme kanssa, voimme ystävyydessä kantaa yhteistä kortta, kummankin kansakuntamme parhaaksi. Meillähän on Iso Kaveri ihan tossa, Vaalimaasta parinkymmenen metrin päässä itään! Toimikaamme niin, että Suuri Ystävämme myös säilyy ystävänämme.
Olen myös monesti ilmaissut, että mikäli siltä suunnalta syntyisi kansaamme uhkaava tilanne, tuolloin näkökulmat nopeasti olisivat toiset. Olen kirjoittanut puolustusmäärärahojen lisäämisestä, sekä puolustuksen vahvistamisesta, sillä naiivi ei saa koskaan olla. Mitä käytännön virkaa muuten toimittaa rkp:läinen puolustusministerimme? Mitä hän varsinaisesti
on tehnyt?Meille aidosti suomalaiselle Suomen kansalle tulee olla ensisijaisen tärkeää kaikki se, mikä ajaa oman kansallisvaltiomme sekä sen alkuperäiskansan etua politiikassa, taloudessa, kulttuurissa, kielessä, uskonnossa ja uskomuksissa, ym. joista suomalaisen kansan oma identiteetti on syntynyt. Tässä kohdin esitin näkökulman suomalaisuuden hyvinvoipaisuudesta itäisen rajamme takana. Stalinin aikaan ja hänen hengessään me olimme uhattuina myös siellä. Tänä päivänä asiat alkavat jo olla paremmin.
Aunuslainen, livvin-kielinen Santtu Karhu ja Talvisovat (=talvitakit) / Cibi, cibi linduine:
http://www.youtube.com/watch?v=CcOFak5poLA&feature=relatedMutta Stalin elää vielä vahvasti Suomessa ja kansaamme ahkerasti hävitetään kommunismin peruskeinoin: kulttuurin kautta, yhdessä ikivihollistemme kanssa.
