2013-12-13 KU: Uusi kuoroteos kertoo pakolaisuudesta

[Kemolitor]

Laitoin tänne Tuvan puolelle, olisi ehkä uutisiinkin sopinut:

Koiton Laulu kantaesittää ajankohtaisen teoksen, jossa liikutaan turvapaikkojen, pakolaisuuden ja Itä-Helsingin sielunmaisemissa.

Vuonna 2012 Suomeen tuli 3 129 turvapaikanhakijaa ja 734 kiintiöpakolaista. Samana vuonna myönteisiä turvapaikkapäätöksiä annettiin 553, oleskelulupia 1 048 ja kielteisiä 1 738.

Pakolais- ja turvapaikkakiintiöt ovat pieniä, kriteerit tiukkoja ja myötätunto jäässä.

Mitä tapahtuu niille, jotka eivät saa turvapaikkaa? Ja mitä niille, jotka saavat – minkälainen turvapaikka Suomi on?

Tätä tutkii uunituore kuoroteos Turvapaikka. Sen tekstit on kirjoittanut Hanna Weselius ja säveltänyt Kaapo Ijas.

Teoksen kantaesittää Koiton Laulu -kuoro yhdessä Taideyliopiston opiskelijoiden sinfoniaorkesterin kanssa.
Kauniita ja karuja kuvia

Vuoden 2013 alusta Koiton Laulua johtanut, aiemmin lähinnä instrumentaalimusiikin kanssa työskennellyt Kaapo Ijas pitää tekstivetoisen teoksen työstämistä kiinnostavana.

– Kuorosävellyksissä teksti antaa suuntaa paitsi rytmille ja melodioille, myös soinnille. Moniulotteisia kielikuvia on äärettömän mielenkiintoista tavoitella juuri sointiväreillä, Ijas kuvailee.

Weseliuksen lyriikoissa Oskar Merikanto kirjoittaa nuotteja umpilumessa musta palttoo yllään ja lapset opetetaan katu-uskottaviksi panemalla heidät paljain jaloin neulaspolulle.

– Hannan tekstit ovat täynnä kauniita, lohduttomia ja karuja kuvia, jotka inspiroivat säveltämään heti ensilukemalta, kertoo Ijas.

Kantaatin runot on kirjoitettu talvella Helsingin itäisessä lähiössä. Ne pohjautuvat kuultuihin, lehdistä luettuihin tai televisiosta nähtyihin kohtauksiin.

Laulun on saanut esimerkiksi satakieli, joka matkusti irakilaisperheen mukana Damaskoksesta lempääläiseen rivitaloon. Toiseen lauluun tallentuu hetki, jolloin hengitys höyryää pakkasessa, eikä kukaan ole asemalla vastassa.

”Olen tullu junalla kaukaa
ja johonki sinun pitää minut laittaa.”
Kale, Jorma ja Shakespeare

Todellisten tarinoiden lisäksi kantaatin teksteissä viitataan muun muassa William Shakespeareen. Sonetissaan numero 116 Shakespeare kuvaa rakkautta ikuisesti lujaksi merkiksi, tähdeksi eksyneille laivoille.

”Jos tässä erehdyn ja minulle se todistetaan,
en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan.”

Hanna Weseliuksen Sonetti numero nollassa ikkunasta näkyvät tähdet ovat lähtevän koneen valoja.

”Me seistiin pysäkillä hiljaa.
Ei näkyny ketään, ei oottanu kukaan.”

Turvapaikka-kantaatin lisäksi konsertissa kuullaan kantaesityksenä myös Tapani Länsiön sarja Kolme Hotakaista sekakuorolle. Siinä Koiton Laulun sävellyskilpailun voittajateos Jorma on saanut rinnalleen kaksi uutta, niin ikään kirjailija Kari Hotakaisen teksteihin sävellettyä kuoroteosta.

Laulujen kertojina toimivat Jorman lisäksi kaivoon pudotettu Kale ja taksin perässä rakkauttaan ruikuttava mies.

Koiton Laulu & Arts Orchestra: Turvapaikka la 14.12. klo 19, Helsingin konservatorion sali, Ruoholahdentori 6. Liput ovelta ja Tiketistä.

Tekijät:
Kaapo Ijas toimii Taide-yliopiston sinfoniaorkesteri Arts Orchestran taiteellisena johtajana. Hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa johtamisaineita mm. Jorma Panulan, Atso Almilan ja Peter Larsenin johdolla.

Hanna Weselius on itähelsinkiläinen valokuvan tutkija ja Koiton Laulun sopraano. Hän sijoittui kolmanneksi Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton järjestämässä Suuressa runokilpailussa 2013.

Koiton Laulu on 61-vuotias helsinkiläinen sekakuoro, joka tunnetaan poliittisen laululiikkeen pioneerina ja yhteistyöstään nykysäveltäjien ja -runoilijoiden kanssa.

KU: Uusi kuoroteos kertoo pakolaisuudesta

Esitys on sitten huomenna. Kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat varmaankin vääntäytyvät paikalle.

[Roope]

Pakolais- ja turvapaikkakiintiöt ovat pieniä, kriteerit tiukkoja ja myötätunto jäässä.

Suomen kriteerit ovat myönteisten turvapaikkapäätösten osuuden perusteella Italian ohella Euroopan löysimmät. Erona kuitenkin se, että Italia ei tarjoa oleskeluluvan saaneille asuntoa ja sosiaaliturvaa.

Turvapaikkakiintiöt?

[Roope]

Koiton Laulu kantaesittää ajankohtaisen teoksen, jossa liikutaan turvapaikkojen, pakolaisuuden ja Itä-Helsingin sielunmaisemissa.

Vuonna 2012 Suomeen tuli 3 129 turvapaikanhakijaa ja 734 kiintiöpakolaista. Samana vuonna myönteisiä turvapaikkapäätöksiä annettiin 553, oleskelulupia 1 048 ja kielteisiä 1 738.

Pakolais- ja turvapaikkakiintiöt ovat pieniä, kriteerit tiukkoja ja myötätunto jäässä.

Mitä tapahtuu niille, jotka eivät saa turvapaikkaa? Ja mitä niille, jotka saavat – minkälainen turvapaikka Suomi on?

Tätä tutkii uunituore kuoroteos Turvapaikka. Sen tekstit on kirjoittanut Hanna Weselius ja säveltänyt Kaapo Ijas.

[...]

– Hannan tekstit ovat täynnä kauniita, lohduttomia ja karuja kuvia, jotka inspiroivat säveltämään heti ensilukemalta, kertoo Ijas.

Kantaatin runot on kirjoitettu talvella Helsingin itäisessä lähiössä. Ne pohjautuvat kuultuihin, lehdistä luettuihin tai televisiosta nähtyihin kohtauksiin.

Laulun on saanut esimerkiksi satakieli, joka matkusti irakilaisperheen mukana Damaskoksesta lempääläiseen rivitaloon. Toiseen lauluun tallentuu hetki, jolloin hengitys höyryää pakkasessa, eikä kukaan ole asemalla vastassa.

Kuoroteoksen Turvapaikka voisikin esittää uudestaan nyt, kun oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että käännytetty irakilainen "kuollut" turvapaikanhakija, jonka vedätyksen ansiosta Suomi sai poliittiseksi lyömäaseeksi nostetun langettavan tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, on sittemmin hakenut Irakin sisäministeriöstä vanhaa työtään, joka turvapaikkahakemuksensa ja EIT:n tuomion mukaan johti miehen hengenvaaraan koko Irakissa.

Mutta ehkä toisilla sanoilla.

Hanna Weseliuksen romaani on huikaiseva kuva nykyhetkestä, jossa ääriliikkeet vellovat pitkin Helsinkiä

[...]

WESELIUS rakentaa ihmiselämän kurjuutta ja elämän tarjoamien roolien ahtautta, mutta Sateenkaariportaat on paljon muutakin. Egonin elämän laitamilla velloo ääriliikkeiden nousu, jonka symboliksi muodostuvat kirjalle nimen antaneet portaat.

[...]

Sateenkaariportaissa portaat aloittavat romaanin, ja niiden mukana nousee paitsi kuva ääriliikkeistä myös kuva Helsingistä. Weselius kuvaa kaupunkia tarkkuudella ja laaja-alaisuudella, löytää kaduille sävyjä ja merkityksiä.

[...]

Karjala on periytynyt Egonille äidin, Karjalan neidon, ja tämän ystävien ja sukulaisten tarinoista. Uni seuraa Egonia, kunnes hän päätyy lähtemään paikan päälle, poika seuranaan.

Pojan, jonka avaimenperässä on Suur-Suomen kartta, Äänisjärvineen kaikkineen. Kevein vedoin, siellä täällä, Weselius tuo esille ääriliikkeiden Karjalan.

Helsingin Sanomat 11.1.2021

Valitettavasti arvostelussa ei kerrota, mitkä "ääriliikkeet vellovat pitkin Helsinkiä" Weseliuksen "kuvassa nykyhetkestä", kun en ole sellaisia huomannut, mutta voin kuvitella.

[ikuturso]

Jotenkin tuosta "ääriliikkeet vellovat pitkin Helsinkiä"-ilmaisusta tuli mieleen vellova massa ihmisiä joilla on äärimmäisen rajuja pakkoliikkeitä. Nämä sitten nykivät menemään pitkin narinkkatoria ja esplanadia. Joku modernin tanssin ryhmä voisi sen esittää.

Toinen mikä tuli mieleen oli eräs hieman erikoinen ystäväni joskus taannoisella 80-luvulla, kun pihalla, jossa pieni takavetoinen Toyota Starlet olisi helposti mahtunut tekemään U-käännöksen, hän vekslasi edes takaisin 3-4-kertaa. Kun ihmettelin, miksei käännä rattia enempää, hän totesi: "Kaikki ääriasennot on pahasta".

Miksi kuntoutuspotilas jätti antifan?
Kun fysioterapeutti käski välttää ääriliikkeitä.

-i-

[DuPont]

Kulttuurissa on se hyvä puoli, että sitä voi valita.
Minä valitsen niin, etten katso/kuuntele tuota.

[foobar]

Valitettavasti arvostelussa ei kerrota, mitkä "ääriliikkeet vellovat pitkin Helsinkiä" Weseliuksen "kuvassa nykyhetkestä", kun en ole sellaisia huomannut, mutta voin kuvitella.

Kannattaa huomata että arvostelun kirjoittaja on Arla Kanerva. Hän ei todellakaan syyllisty vastavirtaan uimiseen Suomen irvokkaan poliittisesti kuplautuneissa kulttuuripiireissä. Senhän epäileminen että Suomessa olisi muita ääriliikkeitä kuin Perussuomalaiset jotka ovat sama asia kuin kaikkialla vellovat natsit olisi piireissä jo itsessään väärinajattelun merkki. Kaikki mahdolliset vihervasemmistolaiset hulluudet ovat hänelle edistystä, ja kaikki mitä kuplan joukkopsykoosissa edes vierastetaan on dissaamisen arvoista. Jos olet radikaalivasemmistolainen valkoisia miehiä ja suomalaisuutta vihaava jollain tapaa yhteiskunnan raha-automaatin kylkeen kupla-aatetta (tai ihan vaan henkilökohtaisia poliittisia antipatioita) jatkokehittämään päässyt nainen (tyypillisesti toki niin vitivalkoinen kuin Kanerva itsekin, mutta "tarkkanäköisillä" arvoilla), ei Hesarin kulttuuritoimituksen Kanervan suunnalta voi odottaa kuin vuolasta kehua.