Sanoma-konserni liikkuu pienin askelin kohti todellista kipupistettä. Tosin en usko, että liikkuminen on tietoista laatua.
Ensin julkaistiin Meeri Koutaniemen kuvareportaasi brutaalista silpomisesta Afrikassa. Pääkirjoitustoimittaja laitettiin kirjoittamaan selittely siitä, miksi tytöt oli kuvattu ja oliko mahdollisesti yksityisyyttä loukattu, ettei kukaan loukkaannu yksilönsuojasta. Tavatonta höpöhöpöä.
IS kertoi silvotun guinealaisen naisen tarinan. Ankara, rankka perinne Afrikassa, joka toiviopuheiden mukaan olisi vähenemässä.
Näistä julkaisuista tuntuu olevan aivan tavaton journalistinen silta Suomen tilanteeseen. Guinea on Guinea ja Kenia on Kenia, eikä lauseessa edes mainittu Somaliaa tai somalialaista perinnettä asian suhteen, sehän on se asia, joka liittyy nyky-Suomeen.
Suomalaisen yhteiskunnan kannalta sillä, mitä tapahtuu Keniassa tai Guineassa, ei ole mitään merkitystä. Oleellista on, mitä Suomessa tapahtuu Suomessa syntyneille Suomen kansalaisille. Tuntuma on, että kaikkia ei suojella yhtä tarmokkaasti. Mikä on nuorten somalityttöjen oikeus olla tulleeksi silpomatta Suomessa?
Missä viipyy kampanja, jonka tavoitteena olisi: ei enää yhtään silvottua tyttöä Suomessa? Mikä tahansa järjestö tällaisen tavoitteen julkistaisi, siirtäisin sille helposti hyväntekeväisyysrahani. Silvotut tytöt lienee yksi pahimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa tällä hetkellä. Rikoksen uhriksi joutuneiden joukko ei ole perin suuri, mutta rikoksen vakavuus on ankaraa luokkaa.
Virallinen media vaikenee takapihan tapahtumista. Keniassa on ikävä meininki mutta Suomessa kaikki hyvin.