Kirjoittaja Aihe: Mitä ajattelee Alexander Dugin?  (Luettu 16846 kertaa)

sivullinen.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 068
  • Liked: 8940
  • Ahjo on viha. Kosto on kipinä.
Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« : 19.03.2014, 12:43:49 »
Keskusteluissa on usein viitattu Venäjällä voimakkaasti vaikuttavaan filosofiin ja teoreettikko Alexander Duginiin. Häntä kutsutaan usein pääpaholaiseksi ja ryssien maailmanvalloituksen arkkitehdiksi. Mutta mikä mies hän on ja mitä hän ajattelee: Miten häntä voisi kuvata näiden tunteellisten purkausten sijaan tieteellisesti?

Kertokaa mitä tiedätte hänestä. Kertokaa miten tulkitsette häntä. Antakaa linkkejä hänen omiin kirjoituksiinsa.

-- -- --

Minä aloitan nostamalla esiin hänen teoriansa Neljännestä Poliittisesta Teoriasta. Se menee näin. Ensin olivat keisarikunnat, kuten tsaarin Venäjä ja keisarillinen Saksa. Ne epäonnistuivat ja ovat nyt haudattuna historian tunkiolle. Toisena tuli sosialismi ja kommunismi. Ne epäonnistuivat ja ovat nyt haudattuna historian tunkiolle. Kolmas oli kolmas valtakunta eli kansallissosialimi eli natsismi. Se epäonnistui ja on nyt haudattuna historian tunkiolle. Neljäs on Duginin teoria. Se ei kuitenkaan ole vielä teoria. Se on kutsu keskusteluun. Se ammentaa jotain näistä kolmesta edellisestä, mutta kukaan ei tiedä mitä se vielä on. Se on vasta kasa irrallisia kirjoituksia. Jos se tulee todeksi, se on "Euraasian Unioni".

http://www.4pt.su/

Dugin on pitänyt englannin kielisen esitelmän teoriastaan.

Alexandr Dugin: Eurasianism and the political evolution to the Fourth Political Theory
https://www.youtube.com/watch?v=JZxLxN77lF0
"Meistä ei olisi mikään sen suotavampaa kuin sivullisen esittämä marxilainen analyysimme arvostelu." (Lenin)

JJohannes

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 463
  • Liked: 3437
  • Eih bennek, eih blavek!
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #1 : 19.03.2014, 17:15:36 »
Dugin taitaa olla näitä kansallisbolshevisteja, eikö? Periaatteessahan hänellä on kai jotain yhteyksiä eurooppalaisiin traditionalisteihin mutta minulle on jäänyt kuva, että Euraasian unionit ja muut miehen jutut ovat puhdasta stalinismia, imperialismia ja zhirinovskilaisuutta. Natsismin erottaminen sosialismista omaksi historialliseksi kehitysjaksokseen on myös täysin järjetöntä koska molemmat suuntaukset toimivat vastauksena kapitalismiin ja liberalismiin, kuten kapitalismi toimi vastauksena monarkiaan ja feudalismiin. Toisaalta kuten kapitalismi, natsismi ja sosialismi pohjasivat materialismille ja Hegelin dialektiselle historiakäsitykselle eikä niitä siten välttämättä edes kannata tarkastella kapitalismista irrallisena suuntauksena. Neljäs poliittinen teoria vaikuttaa näiden modernin ajan aatteiden tapaiselta historisistiseltä liikkeeltä.

Tietysti Duginin (ja Putinin Venäjän) intresseissä on sosialismin erottaminen natsismista ja Neljännen poliittisen teorian erottaminen näistä molemmista. En kuitenkaan usko, että hänellä on mitään oikeaa tarjottavaa.
Ei ole turhia päiviä, tai jos on, on koko elämä.

sivullinen.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 068
  • Liked: 8940
  • Ahjo on viha. Kosto on kipinä.
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #2 : 19.03.2014, 18:58:22 »
Korjaan ensimmäisessä viestissäni ollutta käsitystä: Duginin mukaan ensimmäinen poliittinen teoria ei ole keisarikunta vaan liberalismi. Jossain määrin se kuitenkin rinnastuu keisarikuntiin.

-- -- --

Kansallisbolshevismi taas sanoo sanana vielä vähemmän kuin nimi Dugin. Stalinismi ja imperialismikin ovat niin moniselitteisiä käsitteitä -- ja käytetty useimmiten pelkästään haukkumasanoina, ettei niistä irtoa mitään tarttumiskohtaa Duginin teorioihin. On myös itsestään selvää, että Dugin puhuu Venäjän ja Putinin järjestelmän eduksi. Hänhän on ollut sitä järjestelmää rakentamassa. Tottakai hän on samaa mieltä itsensä kanssa.

Mutta se, mitä hän aikoo saavuttaa? Minkälaisen hän maailmanjärjestyksen haluaa? Miten siihen kuvaan istuu Suomi -- ja miten suhteet Suomen ja Venäjän välillä? ovat kiinnostavia. Hyvin yksinkertaistettuna kysymyksenä: Haluaako Dugin liittää Suomen Venäjään, liittää Euroopan Unionin kokonaisuudessaan Venäjän Federaatioon, hajottaa EU:n -- ja siten myös Suomen -- kansallisvaltioiksi vai yrittää suomettaa Suomen kekkoslovakian aikaiseksi satelliittivaltioksi?
"Meistä ei olisi mikään sen suotavampaa kuin sivullisen esittämä marxilainen analyysimme arvostelu." (Lenin)

onni4me

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 120
  • Liked: 1960
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #3 : 19.03.2014, 19:16:07 »
http://samirinne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163375-puolueeton-maa-kaikkien-vihollinen

Mielenkiintoista luettavaa hänen näkemyksestään Venäjän suhde Suomeen...
Perussuomalaiset on ihan ookoo tappaa koska he saattaisivat heiluttaa persettä - ja myydä sitä - ja sen takia valtion ei tule turvata heidän elämäänsä.
Asraa mukaillen tämä on ihan ookoo asia sanoa täällä modejen mielestä.

talous ja muutos

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 940
  • Liked: 199
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #4 : 20.03.2014, 00:58:01 »
Wikipedia/Aleksandr Dugin

Dugin syntyi Moskovassa 1962. Hänen isänsä oli kenraalieversti, joka toimi Neuvostoliiton armeijan tiedustelussa. Neuvostoliiton aikana hän toim journalistina.
Dugin toimi 1990 -luvulla kansallisbolshevismissa.
(Kansallisbolshevismi:
Wikipedia/National Bolshevik Party
Wikipedia/National Bolshevik Front)
Uuden vuosituhannen alusta lähtien Dugin on toiminut Uus-Euraasialaisessa liikkeessä.
(Uus-Euraasialaisuus:
Wikipedia/Eurasia Party
Wikipedia/Eurasianism)

Wikipedian mukaan Dugin on kannattanut:
- Venäjän strategista liittoa Euroopan ja Lähi-Idän valtioitten - erityisesti Iranin - kanssa.
- Turkkilais - slaavilaista liittoa.
- Venäläis - arabialaista liittoa.
Dugin on vastustanut:
- Atlanttilaisuutta eli Euroopan ja Pohjois - Amerikan yhteistyötä.
- USA:n strategista valtaa.
- Liberaaleja arvoja.
Dugin on arvostellut Putinia Ukrainan menettämisestä ja syyttänyt, että Putinin euraasialaisuus on tyhjä.
Dugin on vastustanut Ukrainan oranssia liikettä. Duginin tukemaa Euraasian nuorisoliittoa (Enl) on syytetty vandalismista ja ääritoimista. Ukraina kielsi Enl:n toiminnan ja Duginista tuli Ukrainassa persona non grata hänen Ukrainan vastaisen toimintansa takia.
Ennen Venäjän ja Georgian välisen sodan syttymistä 2008 Dugin vieraili Etelä - Ossetiassa. Hän ennusti: "Meidän (Venäjän) joukot tulevat miehittämään Georgian pääkaupungin ja koko maan sekä ehkä jopa Ukrainan ja Krimin niemimaan, joka on historiallinen osa Venäjää."

----------

Wikipedia/Foundations of Geopolitics
Mutta Duginia vaikutusvaltaisempi taitaa olla hänen kirjansa:
The Foundations of Geopolitics: The Geopolitical Future of Russia
Tällä kirjalla on ollut laaja vaikutus Venäjän armeijaan, politiikkaan ja valtiollisen ulkopolitiikan eliittiin. Lisäksi sitä on käytetty kirjana Venäjän armeijan akatemiassa (Wikipedia/Military Academy of the General Staff of the Armed Forces of Russia). Neuvostoliiton aikoihin ja todennäköisesti nykyäänkin sinne tulevat oppilaat ovat everstiluutnantteja, everstejä tai yhden tähden kenraaleja.

Kirja on julkaistu jo vuonna 1997, mutta silti se antaa todennäköisen selityksen, miksi Venäjä otti Krimin:
"Ukraine should be annexed by Russia because "Ukraine as an independent state with certain territorial ambitions represents an enormous danger for all of Eurasia and, without resolving the Ukrainian problem, it is in general senseless to speak about continental politics". Ukraine should not be allowed to remain independent, unless it is cordon sanitaire, which would be inadmissible."
Venäjän laivastolle Krimin niemimaasta on vain vähäinen hyöty: Turkin valvoo Bosporin salmea ja Marmaranmerta, joitten kautta pääsee Välimerelle. Mutta välimeri on vain sisämeri. Välimeren puolivälissä kaksi salmea: Tunisian ja Sisilian välillä sekä Sisilian ja Apenniinien niemimaan välillä. Lopuksi on vielä ahdas Gibraltarin salmi ennen ulospääsyä Välimereltä Atlantille.

Kirja tarjoaa Suomelle tälläistä kohtaloa:
- Suomi liitetään Venäjään. Eteläinen Suomi yhdistetään Karjalan tasavaltaan ja pohjoinen Suomi lahjoitetaan Murmanskin alueeseen.

Impi Syvärivi

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^
  • ****
  • Viestejä: 483
  • Liked: 897
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #5 : 20.03.2014, 13:07:28 »
Marlene Laruellen artikkeli Duginista: www.wilsoncenter.org/sites/default/files/OP294.pdf

Heppu taitaa elellä aivan omissa sfääreissään: "In his interpretation of Jewishness, Dugin also employs the esoteric elements that he develops in his theory of peoples. According to him, the world is divided into two types of cultures: Finnish (Judaism and Sunnism) and Aryan (Christianity, Aryan paganism, Shiism)." (s.19, yllämain. artikkeli)

"Ihmiset ovat toisiaan kohtaan hyvänsuopia, sävyisiä ja hitaita vihaan, mutta jos heitä kauan ärsytetään, korvaavat he koston ankaruudella sen viipymisen." -Olaus Magnus, Pohjoisten kansojen historia.

sivullinen.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 068
  • Liked: 8940
  • Ahjo on viha. Kosto on kipinä.
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #6 : 20.03.2014, 13:18:50 »
^ Tarkoituksena oli tutkia mitä mieltä Dugin on, eikä miten läntinen propaganda haluaa hänet esittää. Wilsoncenter ei valitettavasti omaa mitään yhteyksiä amerikan presidentti Wilsoniin, jonka toimesta eurooppa jaettiin kansallisvaltioiksi. Se on suorastaan jotain päinvastaista eli järjestö sosialismin tukemiseksi amerikassa. Sen saa hyvin selville kyseisen järjestön apurahan saajista Suomessa.

Lainaus
Apurahansaajat 30.4.2013

Eeva Ahdekivi: Sijoitusjohtaja, Solidium Oy
Jannica Fagerholm, Toimitusjohtaja, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö
Timo J. Hämäläinen, Johtava asiantuntija, Sitra
Matti Kalliokoski, Toimituksen esimies, Helsingin Sanomat
Kaius Niemi, Päätoimittaja, Ilta-Sanomat
Valtteri Niiranen, Toimitusjohtaja, Finnmedia
Johanna Vehkoo, Päätoimittaja, Long Play

http://www.wilsoncenter-haku.fi/

Jos noita nimiä jossain yhteyksissä näkee, voi olla varma, ettei totuutta samoissa yhteyksissä näy eikä kuulu.

Wilsoncenterin juttu ei siten ole edes katsomisen arvoinen.
"Meistä ei olisi mikään sen suotavampaa kuin sivullisen esittämä marxilainen analyysimme arvostelu." (Lenin)

Impi Syvärivi

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^
  • ****
  • Viestejä: 483
  • Liked: 897
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #7 : 20.03.2014, 14:48:02 »
Saatat hyvinkin olla oikeassa. Ei-marxilaisia tutkijoita on nykyään käytännössä mahdotonta löytää. Artikkelin lähdeluettelosta kuitenkin löytyivät hänen nettisivujensa osoitteet:

www.arcto.ru ja www.evrazia.org

Valitettavasti molemmat ovat vain venäjäksi.
"Ihmiset ovat toisiaan kohtaan hyvänsuopia, sävyisiä ja hitaita vihaan, mutta jos heitä kauan ärsytetään, korvaavat he koston ankaruudella sen viipymisen." -Olaus Magnus, Pohjoisten kansojen historia.

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #8 : 13.04.2014, 00:51:07 »
Lainaus
"In his interpretation of Jewishness, Dugin also employs the esoteric elements that he develops in his theory of peoples. According to him, the world is divided into two types of cultures: Finnish (Judaism and Sunnism) and Aryan (Christianity, Aryan paganism, Shiism)." (s.19, yllämain. artikkeli)
En oikein ymmärrä mitä tämä lause tarkoittaa?

Lainaus
Minä aloitan nostamalla esiin hänen teoriansa Neljännestä Poliittisesta Teoriasta. Se menee näin. Ensin olivat keisarikunnat, kuten tsaarin Venäjä ja keisarillinen Saksa. Ne epäonnistuivat ja ovat nyt haudattuna historian tunkiolle. Toisena tuli sosialismi ja kommunismi. Ne epäonnistuivat ja ovat nyt haudattuna historian tunkiolle. Kolmas oli kolmas valtakunta eli kansallissosialimi eli natsismi. Se epäonnistui ja on nyt haudattuna historian tunkiolle. Neljäs on Duginin teoria. Se ei kuitenkaan ole vielä teoria. Se on kutsu keskusteluun. Se ammentaa jotain näistä kolmesta edellisestä, mutta kukaan ei tiedä mitä se vielä on. Se on vasta kasa irrallisia kirjoituksia. Jos se tulee todeksi, se on "Euraasian Unioni".
Ainakin tällä videolla Dugin sanoo että vastaus on dasein, mikä ei pohdaudu, individualismiin, rotuun tai valtioon kuten 3 edellistä teoriaa.
https://www.youtube.com/watch?v=4QrnJKf-hhE
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dasein
En kyllä ymmärrä suoraan sanottuna mitä tuo Dasein juttu oikein tarkoittaa. Kaikki nuo Duginin puheet on muutenkin tuollaisia aika vaikeaselkoisia että pitäisi olla lukenut 10v filosofiaa että niistä jotain irti saisi. Mutta olettaisin että tuo dasein tarkoittaa jonkin sortin traditionalismia.

Tuolla on jotain tulkintaa tuosta vaikeaselkoisesta teoriasta:http://alternative-right.blogspot.fi/2013/12/transitioning-from-modernity-review-of.html http://alternative-right.blogspot.fi/2013/12/transitioning-from-modernity-review-of_30.html
http://alternative-right.blogspot.fi/2013/12/transitioning-from-modernity-review-of.html

Lainaus
At a time when we are trying to cope with the rapid changes of the 21st century, the 4th Political Theory invites those who reject the values represented by the modern and postmodern worlds to create a world that is both better and more promising than the coming global shopping mall/rave party.

Lainaus
In other words, Dugin conceives the coming struggle as between the inauthenticity of the coming Post-Modern world and the authenticity of Dasein. For Dugin, Dasein is authenticity, tradition and rootedness, and therefore the best solution against the encroaching virtual world of Post-Modernity.

The Postmodern world, despite its gifts of new and ever changing stimuli, is a cage that traps humanity in its own senses, severing it from the authenticity of Dasein. Let me put it this way: Do you want to believe that you’re a hermaphroditic African-Asian dragon trapped inside a heterosexual white male’s body? In Postmodernity you can become whatever you want, and later on, if you change your mind, we can always turn you into a little elf girl princess. You can become whatever you want to be, whenever and wherever you want to be. We have the technology, and no cisprivileged bigot will stand in your way of becoming a real pony princess. After all, anything’s possible in virtual reality, which is Postmodernity.

This form of unlimited freedom is the logical conclusion to the liberal project, the freeing of man from man. It is deeply Faustian in its implications. The subject of Postmodernity is pure will to power in the context of the "Blue Pill" of The Matrix, where freedom is illusion and reality is slavery. In Postmodernity freedom is slavery and slavery freedom. Perhaps, George Orwell knew more than he thought when he uttered such paradoxes.

According to Dugin, however, this freeing of man from himself, and his sublimation into a sort of pure will to power is a symptom of a more important trend, namely the reassertion of the Radical Subject. This is a concept which is connected with Heidegger’s notion of Ereignis (the ‘Event’) and is connected with Dugin’s use of Dasein. The Radical Subject is an attempt at recreating the transcendent prehuman ontology, and the facilitation of the creation of "Chaos Logos."
Suoraan sanottuna en kyllä ymmärrä mitä Dugin selittää, toivottavasti joku asiaan enemmän perehtynyt voisi selittää sen ajatusjuoksua selkokielellä.




Tuolla on 30x Duginin luentoa, siitä vaan opiskelemaan http://arctu7.wix.com/ethnosociology
« Viimeksi muokattu: 13.04.2014, 02:37:20 kirjoittanut kriittinen_ajattelija »
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #9 : 13.04.2014, 03:18:21 »
Mielenkiintoisia nuo Putinin suosimat venäläiset filosofit myös.

Lainaus
Vladimir Putin has been careful to quote Russian philosophers from the 19th and 20th centuries like Nikolai Berdyaev, Vladimir Solovyov and Ivan Ilyin.

Vladimir Putin has been careful to quote Russian philosophers from the 19th and 20th centuries like Nikolai Berdyaev, Vladimir Solovyov and Ivan Ilyin.

Putin doesn’t only quote these guys; he wants others to read them. As Maria Snegovaya pointed out recently in The Washington Post, the Kremlin recently assigned three philosophic books to regional governors: Berdyaev’s “The Philosophy of Inequality,” Solovyov’s “Justification of the Good” and Ilyin’s “Our Tasks.”

Duginista vielä:

Lainaus
For Alexander Dugin nationalism, aversion to the West, socialism, fascism and national socialism go hand-in-hand. He contributed to the political program of the newly founded Russian communist party but also prophesized the advent of revolutionary fascism in Russia. Simultaneously, Dugin is one of the most devout proponents of Russian expansionism and the values of tsarist Russia. At one time he worked for the Soviet intelligence unit KGB. Later he was a founding member of the National Bolshevik Party (NBP). Eduard Limonov, the leader of this party, combined sentiments for the old Soviet Union with a symbolism that would have appealed to Adolf Hitler. Limonov simply took the swastika from the Nazi flag and replaced it with the Soviet hammer and sickle.

Eventually, Dugin turned his back on Limonov, and nowadays there are strong differences between them as Limonov is an outspoken opponent of Vladimir Putin, while Dugin is on good terms with the Russian prime minister. But apart from their differences Dugin and Limonov have much in common, such as a fascination with national socialism. Dugin likes to see himself as the inheritor of the “ancient Eurasian order.” He described such matters in “The Great War of Continents” (1992). According to this propaganda for Dugin’s movement, elements of Eurasianism were already present in the Sicherheitsdienst (SD), the secret service of the elite Nazi corps -- the SS. Jew killer and SS leader Reinhard Heydrich was a “convinced Euroasianist” for Dugin. He has stated that Heydrich became victim of an “intrigue of Atlanticides.” With this homage to Heydrich in mind, it will not surprise that Dugin has often been accused of anti-Semitism, although he seems to have distanced himself from such ideas more recently, most probably because anti-Semitism results in bad publicity, but maybe also because of certain alliances.

René Guénon

Dugin feels especially inspired by Traditionalism. This esoteric movement is also know as Integral Traditionalism or Perennialism and developed during the years of the interbellum. It was primarily based on the ideas of René Guénon, a French metaphysicist born in 1886. The exoteric ways of practicing Judaism, Christianity and Islam were far too limited for Guénon. His ambition was to experience a way beyond the religious salvation most believers settle for. That’s why he chose the esoteric path and became involved in Gnosticism, the awareness of the divine presence within. Guénon assumed that esoteric knowledge would lead to what he called the “supreme identity,” a concept in which he showed himself an adherent of Hinduism. But Guénon was also involved in Freemasonry and Sufism. In fact, he became a Muslim. Some say his last word was “Allah” before he died in 1951. Although inspired by Guénon, Alexander Dugin never turned to Islam. Instead he belongs to the Russian Orthodox Church. This is no inconsistency in Dugin’s thinking, for Guénon’s writings also taught him about the Ur-religion. For Guénon the Ur-religion was the source of all religions at the dawn of mankind. This explains why Jews, Christians and Muslims will be equally welcome in the Eurasian bloc of Dugin’s dreams. For these religions are mere branches of the same ancient source in his view. And it is the source of religion that matters for Dugin, as it did for Guénon.

As the word already suggests, Traditionalism rejects any form of modernism. The emphasis of modernism on technique, science and rational thinking, as well as the concept of progress, contradicted Guénon’s esoteric scheme. Dugin used to translate anti-modernism as an aversion to communism and the Soviet Union, although on occasion he has also defended both – however, usually for nationalistic reasons. Nowadays anti-modernism following from Traditionalist thinking is recognizable in Dugin’s critique against the West.

Guénon probably didn’t have any bad intentions although his esoteric ideas were often wrongly interpreted, as is often the case with occult concepts. Julius Evola (1898-1974) was another metaphysicist who became closely associated with the cult of Traditionalism. Evola is even more important for Alexander Dugin than Guénon. As for Guénon, esotericism was also Evola’s starting point. Many books were published under his name about Tantra, Buddhism and Taoism. The difference was that Evola interpreted Guénon’s basic ideas in a political way and extended them with a racial aspect. Traditionalist thinking caused Evola to be against equality, liberalism, democracy and other Western principles. Instead he maintained that mankind was going through a process of degeneration. This had everything to do for him with the Kali Yuga era of human degeneration, a long-term time structure derived from Hinduism. For Evola only traditional values could turn the human faith away from degeneration. This would lead to the emergence of a super race for him.

Evola welcomed Mussolini’s fascism in Italy. He saw it as a way to get rid of Judeo-Christian values and the re-establishment of paganism. Later he criticized fascism but remained associated with it over the years, anyway. Evola also felt moved by national socialism. The SS, with its ritual initiations and ethical system, particularly impressed him. After the invasion of Italy by allied forces, Evola spend the rest of World War II in Germany. There he worked for Ahnenerbe, the scientific institute of the SS. This explains why Alexander Dugin speaks of Ahnenerbe as an “intellectual oasis.”

In the post-war years Julius Evola became influential in neo-fascist circles in Italy. One of his most convinced followers was Stefano Della Chiaie, the mastermind of many bomb attacks in Italy during the 1970s and 1980s. Della Chiaie was involved with the stay-behind network Gladio and its “strategy of tension.” Through false flag operations, Gladio attributed terrorism to the left in order to manipulate public opinion to the advantage of right-wing parties. Della Chiaie was an acquaintance of the Turkish far-right criminal Abdullah Çatli, who died in the infamous Susurluk incident in 1996, which exposed the entanglement between politics, organized crime and government organizations in Turkey. Before his death Çatli was taken to South America by Della Chiaie. There, the Italian terrorist introduced his Turkish colleague to the military junta’s fascist leaders.

If only because of Evola’s influence on the far right, Alexander Dugin’s traditionalism seems highly incompatible with the socialist ideology of Doğu Perinçek. At the same time Perinçek’s Marxism and Kemalism must be among the modernist ideologies rejected by Dugin. However, both respect each other; did come to an agreement; and even share a political program. The magic word is (neo) nationalism, for this ideology is known for its power to build bridges between the most opposed ways of thinking. Even between the far right and the radical left.
http://www.todayszaman.com/news-227230-alexander-dugin-and-the-teachings-of-traditionalism-by-peter-edel*.html

Lainaus
Traditionalistinen koulukunta suhtautuu moderniin kehitysajatteluun kielteisesti, nähden sen ensisijaisesti hengellisenä rappiona. Guénonin mukaan moderni aika vastaa hindulaisen syklisen aikakäsityksen Kali Yugaa. Guénon kutsuu modernia aikakautta myös ”määrän valtakaudeksi”, jolla ihminen ja maailmankaikkeus ymmärretään ontologisessa mielessä entistä enemmän materian kautta. Guénon näkee länsimaiden suurena tragediana, että ne ovat renessanssista lähtien kadottaneet lähes täysin yhteytensä perenniaaliseen filosofiaan. Näin ollen henkisen etsijän on lännessä käytännössä mahdotonta ottaa vastaan pätevää initiaatiota ja seurata esoteerista polkua.

Julius Evola piti itseään perinteen edustajana, jonka olemusta hän pyrki määrittelemään lukuisissa teoksissaan. Evola piti omia asemiaan ja hengellisiä arvojaan aristokraattisina, maskuliinisina, traditionalistisina, sankarillisina ja uhmakkaan taantumuksellisina. Evolan näkökulmat ja asemat seurasivat hänen maailmankuvaansa johdonmukaisesti, ja lukuisten muiden esoteristien sekä traditionalistien tavoin hän käsitti ihmiskunnan ja maailman elävän parhaillaan nk. Kali Yugan, tai Mustan Ajan, aikakaudella, jota määrittelee valloilleen riistäytyneet materialistiset pyrkimykset, itsekkyys, kulttuurillinen rappio, hengellinen rappeutuminen ja järjestäytynyt vääristyneisyys. Oppi neljästä aikakaudesta löytyy useista maailman esoteerisista ja uskonnollisista traditioista, etenkin hindulaisuudesta. Evola nousi näkemyksillään ”historian hirmuvaltaa” ja yleensä ottaen 'edistyksellisinä' pidettyjä arvoja vastaan, joiden vastapainoksi hän pyrki osoittamaan maailman eri hengellisten perinteiden takana olevan Ikuisen Tradition ('Perennial Tradition') totuuden ja todenmukaisuuden.

Julius Evolan kolmena pääteoksena pidetään usein hänen eri aikakausilta peräisin olevia kirjoja 'Rivolta contro il mondo moderno', 'Gli uomini e le rovine', sekä 'Ride the Tiger'. Näiden teosten lisäksi hän kirjoitti useita kulttuurihistoriallisia ja esoteristisia teoksia, sekä hyvin suuren määrän artikkeleja eri aiheista. Hyvin merkittävä osa hänen teoksistaan ja teksteistään käsittelee sekä itämaista että länsimaista traditionaalista hengellisyyttä ja sisäistä elämää. Evolan mukaan kaiken toiminnan tuli johtaa yksilön tuonne puolen, pois päin materialismista, utilitarianismista, itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Julius_Evola
« Viimeksi muokattu: 13.04.2014, 19:56:23 kirjoittanut kriittinen_ajattelija »
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 933
  • Liked: 2441
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #10 : 30.05.2014, 23:30:06 »
Taannoisesta Duginin Helsingin vierailun (18.5.2014) annista ei taida Hommassa olla kommentteja lainkaan. Aiheesta kiinnostuneet saattavat jaksaa kuunnella oheisen tunnin mittaisen videopätkän Duginin Helsingin puheesta konferenssissa, jonka nimeksi ilmoitettiin olevan ei yhtään sen vaatimattomanpi kuin: "Me rakennamme mahtavan Venäjän".

Sinänsä opettavaisessa kuuntelusessiossa on kuitenkin ennalta suositeltava malttia ja kärsivällisyyttä, etenkin intomielisille putpansseille, sillä naapuriensa ainakin joidenkin edustajien sanoman perinpohjainen tunteminen saattaa olla hivenen vaativampaa puuhaa kuin mustavalkoisten onelinereiden heittely.

Duginin Helsingin sanoja: http://ruskline.ru/video/2014/05/30/vystuplenie_aleksandra_dugina_v_helsinki/

Juoni

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 445
  • Liked: 247
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #11 : 31.05.2014, 00:48:52 »
Lainaus
"In his interpretation of Jewishness, Dugin also employs the esoteric elements that he develops in his theory of peoples. According to him, the world is divided into two types of cultures: Finnish (Judaism and Sunnism) and Aryan (Christianity, Aryan paganism, Shiism)." (s.19, yllämain. artikkeli)
En oikein ymmärrä mitä tämä lause tarkoittaa?


Ymmärrän lauseet sinänsä, mutta ajatusta niiden takana en.  Oma käännös:

"Tulkinnassaan juutalaisuudesta Dugin ottaa mukaan myös esoteerisiä elementtejä jotka hän liittää teoriaansa kansoista. Hänen mukaansa maailma jakautuu kahden tyyppiseen kulttuuriin: Suomalaiseen (judaismi ja sunnismi) ja Arjalaiseen (kristinusko, arjalainen pakanallisuus, shiialaisuus)."


Kiintoisaa olisi tietää mistä helvetistä mies on keksinyt yhteyden suomalaisuuden, judaismin ja sunnilaisuuden välille? Ja tällainen veijari on uhittelevan ydinasevaltion johtajan suosiossa...

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 933
  • Liked: 2441
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #12 : 15.06.2014, 23:21:39 »
Ukraina -ketjuun kirjoitin kiljupäissäni taannoin tämmöistä:

...
Muistakaa vain, että moneen venäläiseen intomieliseen tyyppiin verrattuna Putin on ihan oikeasti kohtuullisen maltillinen.
...

Tänä aamuna sitten huomasin, että ensimmäisen kerran vastaani ensimmäistä kertaa tuli joltakin kohtuullisen tunnetulta venäläisen nykypolitiikan hahmolta vihjaus siitä, että ehkäpä Putin on syytä syrjyttää, jotta Venäjän etuja puolustettaisiin riittävän tarmokkaasti Ukrainassa. Samassa kirjoituksessa analysoidaan kohtuullisen suorin sanoin Venäjän sisäpoliittista tilannetta.

Herra Duginin itsensä sanoja vkontaktessa ("Venäjän facebook") tältä aamulta kirjoituksen ensimmäisin ja viimeisin sanoin (jotka mielestäni sisälsivät olennaisen sanoman ko. kirjoituksessa):

"Venäjän Voima

Näemme selvästi, että Länsi on suorassa sodassa Venäjää vastaan… Tässä kaikki naamiot pudottaneessa tilanteessa me havaitsemme venäläisen liberalismin, länsimielisyyden ja reformismin todellisen luonteen… Me elimme, todellakin osittain, ja yhä jatkamme elämistä miehityksen alaisena; länsimielisten ja liberaalien siirtomaahallinnossa.

(Yksityiskohtaisempia huomioita Venäjän sisäpoliitiikasta Ukrainan kriisin aikana)

Putinin piirissä on monia huijareita ja pettureita… Todellakin juuri nyt lähes kaikki riippuu Putinista, jonka tukeminen on välttämätöntä. Mutta Venäjä, kansoineen ja historianeen, on paljon enemmän kuin Putin. Jopa pyhä Josif Volotskilainen (hompansseille sivuhuomautus: hän, Иосиф Волоцкий, oli merkittävä venäläinen valtio-opillinen teoreetikko, kuoli 1515) kunnioittaen syvästi pyhää monarkiaa puolusti hallitsijamurhaa: mikäli tsaari luopuu Oikeauskoisuudesta tai Valtakunnan suojelemisesta, jokaisen venäläisen patriootin velvollisuus on hänen syöksemisensä vallasta. Tämä oli välttämätöntä pettureiden Gorbatsovin ja Jeltsinin kohtelussa. Vaikka Putin ei ole petturi, Venäjän kohtalo on tärkeämpi. Siksi on välttämätöntä luoda erillinen ja itsenäinen Venäjän Voima… Meillä ei ole oikeutta odottaa pidempään."

lihavointi omani

Lähde: 15.6. klo 09.24: http://vk.com/duginag

Voihan todellakin käydä niin, että Putin todellakin teki Ukrainan suhteen virheen ja hänet sen vuoksi tullaan syrjäyttämään. Vaan minkä "virheen" vuoksi ja keiden toimesta?

PS En tietenkään väitä vielä tämän yksittäisen lausunnon perusteella, että Putin syrjäytettäisiin, mutta esim. Duginin retorikkka vkontaktessa on tasaisen varmasti pikku hiljaa koventunut...
« Viimeksi muokattu: 15.06.2014, 23:26:24 kirjoittanut kelloseppä »

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #13 : 17.06.2014, 20:20:10 »
Duginin oppi-isän Julius Evolan lainauksia eri aiheisiin liittyen.

Lainaus
Evola ei koskaan tuominnut fascistista järjestelmää eikä myöskään hylännyt sitä, mutta hänestä tuntui että se teki liikaa myönnytyksiä ihanteilleen, minkä vuoksi hän alkoi tuntea entistä enemmän kiinnostusta kansallissosialismia kohtaan. Vuodesta 1934 eteenpäin Evola luennoi säännöllisesti Saksassa, muttei itsetietoisena aristokraattina voinut innostua kansallissosialismin populismista, sen kansanomaisesta kulttuurista ja nationalismista, joita hän piti modernismin ilmenemismuotoina. Sen sijaan hän suhtautui varsin hyväksyvästi kansallissosialismin liberalismin ja ”juutalaisen kulttuurin” vastaisuuteen.

Evolan kiinnostus saksalaisuutta kohtaan heräsi jo ennen kansallissosialistien valtaannousua. Syynä oli hänen teoriansa, että germaanit edustavat tervettä maskuliinisuutta vastapainona feminiiniselle kristinuskolle.[9] Hän katsoi, että kristinuskon saapuminen Eurooppaan oli syynä maanosan ennennäkemättömään rappioon. Kristinusko rapautti Evolan mukaan kaikki roomalaiset hyveet kuten velvollisuuden, kunnian ja hierarkian tuomalla tilalle tasa-arvon, johon kuuluvat veljeys, rakkaus ja kollektivismi. Sen leviäminen Eurooppaan merkitsi hänen mielestään muutosta maskuliinisesta feminiiniseen, auringosta maahan, sotaisista aristokraattisista arvoista mystiseen plebeijin asenteeseen. Silti kristinusko on vain oire perikadosta, sillä Evola uskoi, että Rooman sankarillinen jakso oli jo kauan sitten ammennettu loppuun ja vaihtunut etniseen kaaokseen ja kosmopoliittiseen hajaannukseen. Pohjoisen arjalaisten jälkeläisistä nykyiset germaanit ovat pystyneet säilyttämään esihistoriallisen puhtautensa, koska he ovat eläneet edesmenneen kosmopoliittisen Rooman imperiumin ulkopuolella[10].

Lainaus
Vaikka Evola ei suoranaisesti kehottanutkaan ketään väkivaltaiseen vastarintaan, omaksui hänen läheisen ystävänsä Pino Rautin vuonna 1956 perustama uusfascistinen Ordine Nuovo runsaasti tämän oppeja. Järjestön ideologia oli täynnä Evolan käyttämää terminologiaa kuten aristokratia, hierarkia, eliitin valta, poliittiset sotilaat ja soturiasketismi. Ordine Nuovon strategia vastasi Evolan ensimmäisiä sodan jälkeisiä ideoita, kuten valtion vahvistamista, johon kuuluu poliisin, armeijan, sotaveteraaniryhmien ja nuorisojärjestöjen järjestämä vallankaappaus. MSI:n johtaja Giorgio Almirante ylistikin Evolaa sanomalla, että hän on ”meidän Marcusemme – ainoastaan parempi” viitaten näin Frankfurtin koulun kuuluisan juutalaisen veteraanin Herbert Marcusen statukseen vuoden 1968 opiskelijavallankumouksen vanhimpana ikonina.[30]
http://sarastuslehti.com/2013/05/14/julius-evolan-radikaali-traditionalisti/

Lainaus
Kali Yugan aikana maailman johtajista tulee vaarallisia ja verotus muuttuu epäoikeudenmukaiseksi. Johtajat eivät enää koe tärkeäksi hengellisyyttä ja henkisyyden levittämistä maailmaan. Ihmiset alkavat muuttaa ruuan perässä ulkomaille. Täysin motiiviton murhanhimo ja murhat lisääntyvät. Himon osoittamisesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävää. Ihmiset eivät enää ole järjen ohjattavissa, vaan tunteet valtaavat alaa. Kukaan ei enää luota kehenkään. Jopa esiteinit tulevat raskaiksi, koska yhteiskunnassa pääasiaksi on muodostumassa seksuaalisuus ja yhdyntä. Synnillisyys ja paheelliset elämäntavat valtaavat alaa ja hyveellisyys hiipuu. Alkoholi ja huumeet leviävät. Guruja ei enää kunnioiteta ja heidän opetuksiaan aletaan pilkata. Syntien määrän lisääntyessä myös jumalallisten rangaistusten määrä lisääntyy ja ihmisiä menehtyy mitä julmimmissa katastrofeissa. Aikakauden loppuvaiheessa jatkuvat sateet valtaavat maan. Kali Yugan loppupuolella Kalki tulee ratsastaen valkoisella hevosellaan ja alkaa taistelunsa Kalia ja sen pimeitä voimia vastaan.


Lainaus
“There are species that retain their characteristics even in conditions that are relatively different from their natural ones; other species in similar circumstances instead become extinct; otherwise what takes place is racial mixing with other elements in which no assimilation or real evolution occurs. The result of this interbreeding closely resembles Mendel’s laws concerning heredity: once it disappears in the phenotype, the primitive element survives in the form of a separated, latent heredity that is capable of cropping up in sporadic apparitions, even though it is always endowed with a character of heterogeneity in regard to the superior type.”
― Julius Evola, Revolt Against the Modern World

Lainaus
The consequence of the ‘do your own thing’ democracy is the intoxication of the greater part of the population which is not capable of discriminating for itself, which, when not guided by a power and an ideal, all too easily loses sense of its own identity."
- Julius Evola


Lainaus
Americanisation in Europe is widespread and evident. In Italy it is a phenomenon which is rapidly developing in these post-war years and is considered by most people, if not enthusiastically, at least as something natural. Some time ago I wrote that of the two great dangers confronting Europe – Americanism and Communism – the first is the more insidious. Communism cannot be a danger other than in the brutal and catastrophic form of a direct seizure of power by communists. On the other hand Americanisation gains ground by a process of gradual infiltration, effecting modifications of mentalities and customs which seem inoffensive in themselves but which end in a fundamental perversion and degradation against which it is impossible to fight other than within oneself.

It is precisely with respect to such internal opposition that most Italians seem weak. Forgetting their own cultural inheritance they readily turn to the United States as something akin to the parent guide of the world. Whoever wants to be modern has to measure himself according to the American standard. It is pitiable to witness a European country so debase itself. Veneration for America has nothing to do with a cultured interest in the way other people live. On the contrary, servility towards the United States leads one to think that there is no other way of life worth considering on the same level as the American one.

https://www.youtube.com/watch?v=XBA9a0XLSNw

Vaikuttaisi siltä että Evola ja sitä myöten Dugin on siis 100% natseja ilman pakkomiellettä rotupuhtauteen.

Lainaus
Lännessä on vallalla käsitys jonka mukaan olet venäläinen nationalisti. Tunnistatko itsesi tuollaisesta luonnehdinnasta?

Kansakunnan käsite on kapitalistinen, länsimainen. Eurasianismi perustuu kulttuurisiin ja etnisiin eroihin, ei yksilöiden yhdistämiseen kuten nationalismi. Meidän aatteemme eroaa nationalismista koska me puolustamme arvojen monimuotoisuutta. Me puolustamme ajatuksia, emme yhteisöämme; ajatuksia, emme yhteiskuntaamme. Me haastamme postmodernismin, mutta emme ainoastaan Venäjän kansakunnan puolesta. Postmodernismi on kuin ammottava kuilu. Venäjä on vain yksi osallinen tässä globaalissa taistelussa. Se on tärkeä osa sitä, muttei mikään lopullinen päämäärä. Me Venäjällä emme voi pelastaa maatamme pelastamatta samalla maailmaa. Ja samoin, emme voi pelastaa maailmaa pelastamatta Venäjää.

Kyse ei ole vain taistelusta länsimaista universalismia vastaan, vaan kyse on taistelusta universalismin kaikki muotoja vastaan, jopa islamilaisia. Me emme voi hyväksyä mitään pyrkimyksiä pakottaa minkääntyyppistä universalismia muille – ei läntistä, ei islamilaista, ei sosialistista, ei liberaalia eikä venäläistä. Me emme puolusta venäläistä imperialismia tai revansismia, vaan pikemminkin globaalia visiota ja multipolaarisuutta joka perustuu sivilisaatioiden dialektiikalle. Vastustajamme väittävät että sivilisaatioiden monimuotoisuus johtaa väistämättä niiden törmäykseen. Tämä on virheellinen oletus. Globalisaatio ja amerikkalainen hegemonia tuovat mukanaan veriset interventiot ja laukaisee sivilisaatioiden välisen väkivallan kierteen. Sivilisaatioiden välillä voisi vallita rauha, dialogi tai konflikti, riippuen historiallisista olosuhteista, mutta piilotetun hegemonian pakottaminen merkitsee aina konfliktia, ja tulevaisuudessa väistämättä vieläkin pahempaa. Niinpä he puhuvat rauhasta mutta tuovat sodan. Me taas puolustamme oikeutta – emme rauhaa tai sotaa, mutta oikeutta ja vuoropuhelua ja minkä tahansa kulttuurien luonnollista oikeutta säilyttää identiteettinsä ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Ei vain historiallisesti, kuten monikulttuurisuudessa, vaan myös tulevaisuudessa. Meidän tulee vapauttaa itsemme näistä keinotekoisista universalismeista.

 

Millaisen roolin katsot Venäjällä olevan anti-modernististen voimien organisoinnissa?

Anti-globalististen, tai pikemminkin länsimaalaisvastaisten liikkeiden ja virtauksien luomisessa on mukana useita eri tasoja ympäri maailmaa. Perusajatuksena on yhdistää ihmisiä jotka taistelevat status quota vastaan. No, mikä sitten on status quo? Se on sarja toisiinsa kytköksissä olevia ilmiöitä jotka edesauttavat siirtymistä modernista ajasta postmoderniin aikaan. Sille on ominaista siirtyminen yksinapaisesta maailmasta, jota edustaa ensisijaisesti USA:n ja länsi-Euroopan vaikutusvalta, niinkutsuttuun ei-polaarisuuteen, jota havainnollistaa nykypäivän implisiittinen hegemonia ja ne vallankumoukset jotka se on saanut aikaan välikäsien kautta, esimerkiksi eri oranssivallankumoukset. Tämän strategian päätavoitteena on se, että Länsi nousee lopulta hallitsemaan koko planeettaa, ei ainoastaan suorilla interventioilla, vaan myös arvojensa, normiensa ja etiikkansa universalisaation kautta.

Lännen liberaalin hegemonian status quosta on tullut globaali. Koko ihmiskunta on länsimaistunut. Tämä tarkoittaa sitä, että Lännen normeista, kuten vapaasta markkinataloudesta, vapaakaupasta, liberalismista, parlamentaarisesta demokratiasta, ihmisoikeuksista ja absoluuttisesta individualismista on tullut universaaleja. Näitä normeja tulkitaan eri tavoin eri puolilla maailmaa, mutta Länsi pitää omaa tulkintaansa itsestäänselvyytenä ja sen universalisaatiota väistämättömänä. Tässä on kyse hengen ja mielen kolonisaatiosta. Se on uudenlaista kolonialismia, uudenlaista valtaa ja uudenlaista kontrollia jota toimeenpannaan verkoston kautta. Jokaisen, joka on liitetty maailmanlaajuiseen verkostoon, tulee alistua sen säännöstölle. Se on osa postmodernia Länttä, ja käytäntö on nopeasti leviämässä maailmanlaajuiseksi. Näiden normien hyväksyminen on se hinta, jonka jokainen kansakunta tai kansa joutuu maksamaan tullakseen liitetyksi Lännen globalisaatioverkostoon. Se on Lännen uutta hegemoniaa, siirtymistä avoimesta läntisestä hegemoniasta – jota menneisyydessä edustivat kolonialismi ja suoranainen imperialismi – implisiittiseen, hienovaraisempaan malliin.

Taistelussa tätä ihmiskunnan globaalia uhkaa vastaan on tärkeää yhdistää kaikki ne eri voimat, joita aiempina aikoina olisi kutsuttu anti-imperialistisiksi. Meidän tulisi ymmärtää vihollistamme paremmin tässä ajassa. Nykyajan vihollinen on piiloutunut, se toimii käyttämällä hyväkseen läntisen kehityksen tien normeja ja arvoja, ja hylkää muiden kulttuurien ja sivilisaatioiden edustaman monimuotoisuuden. Me kutsumme tänään kokoon kaikki ne, jotka kunnioittavat ei-länsimaisten sivilisaatioiden arvoja, ja muunlaisia arvojen ilmenemisen muotoja, haastamaan tämän pyrkimyksen globaaliin universalisaatioon ja piilotettuun hegemoniaan.

Kyseessä on kulttuurinen, filosofinen, ontologinen ja eskatologinen taistelu, sillä me tunnistamme status quossa Pimeän Ajan ytimen, tai suuren paradigman. Mutta meidän pitää myös siirtyä puhtaan teoreettiselta tasolta käytännölliselle, geopoliittiselle tasolle. Ja tällä geopoliittisella tasolla Venäjä omaa potentiaalin, resurssit ja halun kohdata tämä haaste, sillä Venäjän historia on pitkään ollut intuitiivisesti suuntautunut samaa horisonttia kohti. Venäjä on suurvalta jolla on akuutti tietoisuus siitä mitä maailmassa tapahtuu, historiallisessa mielessä, ja syvä tietoisuus omasta eskatologisesta tehtävästään. Siksi olisi vain luonnollista, että Venäjä näyttelisi keskeistä osaa tässä status quon vastaisessa koalitiossa. Venäjä puolusti omaa identiteettiään katolilaisuutta, protestanttisuutta ja modernia Länttä vastaan tsaarinvallan aikoina, ja myöhemmin liberaalia kapitalismia vastaan Neuvostoliiton aikoina. Nyt on menossa taistelun kolmas aalto – taistelu postmodernismia, ultraliberalismia ja globalisaatiota vastaan. Mutta tällä kertaa Venäjä ei voi turvautua vain omiin resursseihinsa. Se ei voi taistella pelkän ortodoksikristillisyyden kilven alla. Eikä marxilaisten oppien uudelleen käyttöönotto tai niihin luottaminen tule kysymykseen, sillä marxismi itsessään on toiminut pohjana juuri niille tuhoisille ajatuksille, joille postmodernismi perustuu.

Venäjä on nyt yhtenä osapuolena tässä globaalissa taistelussa, eikä se voi taistella yksinään. Meidän tulee yhdistää kaikki voimat jotka vastustavat läntisiä normeja ja sen talousjärjestelmää. Meidän tulee muodostaa liittoja kaikkien niiden vasemmistolaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten liikkeiden kanssa jotka haastavat liberaalin kapitalismin status quon. Meidän tulisi niinikään liittoutua kaikkien kulttuurien identitääristen voimien kanssa jotka hylkäävät kapitalismin kulttuuristen syiden vuoksi. Tästä näkökulmasta katsoen islamistiset liikkeet, hinduliikkeet, tai nationalistiset liikkeet kaikkialta maailmasta tulisi katsoa liittolaisiksi. Hindujen, buddhalaisten, kristittyjen ja pakana-identitäärien Euroopassa, Amerikassa tai latinalaisessa Amerikassa, tai toisentyyppisissä kulttuureissa, tulisi kaikkien muodostaa yhteinen rintama. Ajatuksena on yhdistää ne kaikki, taistelemaan yhtä vihollista ja yhtä pahaa vastaan, kaikkien käsitteiden puolesta jotka edustavat hyvää.

Se mitä me vastustamme yhdistää meitä, kun taas se mitä me itse olemme jakaa meitä. Siksi meidän tulee korostaa sitä mitä me vastustamme. Yhteinen vihollinen yhdistää meitä, kun taas ne positiiviset arvot joita jokainen meistä puolustaa jakaa meitä. Siksi meidän tulee muodostaa strategisia liitoutumia kaataaksemme nykyisen järjestyksen, jonka ytimessä voimme nähdä ihmisoikeudet, hierarkian vastustuksen ja poliittisen korrektivismin – kaiken mitä voitaisiin nimittää Pedon kasvoiksi, antikristukseksi, tai toisenlaisin termein, Kali Yugaksi.

 

Miten traditionalistinen hengellisyys sopii yhteen Euraasian agendan kanssa?

Jotkut kulttuurit ovat maallistuneita, mutta kaikkien niiden ytimessä elää yhä Tradition henki, uskonnollinen tai muunlainen. Puolustamalla kulttuurien moninaisuutta, moniarvoisuutta ja monikeskuksisuutta, pyrimme vetoamaan niiden ytimien periaatteisiin, jotka voimme löytää vain hengellisistä traditioista. Mutta me pyrimme myös yhdistämään tämän asenteen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tarpeeseen ja erityyppisten yhteiskuntien vapauteen parempien poliittisten hallitusjärjestelmien toivossa. Tavoitteena on yhdistää Tradition henki yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kaipuuseen. Emmekä halua vastustaa niitä, sillä se on hegemonisen vallan päästrategia: jakaa vasemmisto ja oikeisto, jakaa kulttuurit, jakaa etniset ryhmät, Itä ja Länsi, muslimit ja kristityt. Me kutsumme oikeistoa ja vasemmistoa yhdistymään ja toivomme että ne eivät vastustaisi traditionalismia ja hengellisyyttä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista dynamiikkaa. Emme siis ole oikealla emmekä vasemmalla. Me vastustamme liberaalia postmodernismia. Tavoitteenamme on liittää yhteen kaikki rintamat, eikä suinkaan antaa niiden jakaa meitä. Kun olemme erillämme, meitä on helppo hallita. Jos yhdistämme voimavaramme, heidän valtansa päättyy välittömästi. Tämä on globaali strategiamme. Ja kun yritämme yhdistää hengellisen tradition yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, syntyy liberaalien riveissä välitön paniikki. He pelkäävät tätä hyvin paljon.

 

Minkä hengellisen tradition tulisi sellaisen henkilön omaksua, joka haluaa ottaa osaa eurasianistiseen taisteluun? Onko tämä välttämätön osatekijä?

Ihmisen tulisi pyrkiä tulemaan konkreettiseksi osaksi sitä yhteiskuntaa jossa hän elää ja seurata sen traditiota. Minä esimerkiksi olen Venäjän ortodoksi. Se on minun traditioni. Toisenlaisissa olosuhteissa jotkut voivat tosin valita toisenlaisen hengellisen polun. Tärkeää on, että ihmisellä on juuret. Ei ole olemassa universaalia vastausta. Jos joku hylkää tämän hengellisen perustan, mutta on valmis ottamaan osaa taisteluumme, voi hän sen aikana löytää elämälleen syvemmän hengellisen perustan. Käsityksemme on, että vihollisemme on enemmän kuin pelkkä ihminen. Pahuus on ihmiskuntaa, ahneutta ja hyväksikäyttöä syvällisempää. Ne, jotka taistelevat pahuuden puolesta, ovat ihmisiä joilla ei ole hengellistä uskoa. Pahuutta vastaan taistelevat puolestaan voivat löytää uskon. Tai kenties he eivät löydä. Tämä on avoin kysymys – se ei ole pakollista. Se on suositeltavaa, muttei välttämätöntä.

 

Mitä mieltä olet Euroopan Uudesta Oikeistosta ja Julius Evolasta? Ja erityisesti niiden kristinuskon vastaisuudesta?

On eurooppalaisten itsensä asia minkälaisen henkisyyden he päättävät elvyttää. Meille venäläisille se on ortodoksisuus. Me pidämme traditiotamme aitona. Näemme sen olevan jatkoa Venäjän aiemmille, esikristillisille traditioille, mikä näkyy muun muassa kunnioituksessamme pyhimyksiä ja ikoneita kohtaan. Siitä johtuen ei ole olemassa oppositiota varhaisempien ja myöhempien traditioittemme välillä. Evola vastustaa Lännen kristillistä traditota. Kiinnostavaa on hänen kritiikkinsä läntisen kristikunnan desakralisaatiota kohtaan. Se sopii hyvin yhteen ortodoksien kritiikkiin läntistä kristikuntaa kohtaan. On helppo huomata että läntisen kristinuskon maallistuminen on luonut tilaa liberalismille. Ortodiksisen uskon sekularisaatio puolestaan on tuonut meille kommunismin. Kyse on individualismin ja kollektivismin vastakkainasettelusta. Toisin kuin Lännessä, meille ongelma ei ole kristinuskossa itsessään. Evola yritti palauttaa Tradition. Uusi Oikeisto pyrkii myös palauttamaan läntisen Tradition, mikä niinikään on hyvä asia. Mutta koska olen Venäjän ortodoksi, en voi päättää mikä on Euroopalle oikea tie, sillä meillä on erilainen arvomaailma. Emme halua kertoa eurooppalaisille mitä heidän tulisi tehdä, emmekä halua eurooppalaisten kertovan meille. Eurasianisteina hyväksymme minkä tahansa ratkaisun. Koska Evola oli eurooppalainen, hän voi puhua ja ehdottaa oikeaa ratkaisua Euroopalle. Jokainen meistä voi vain kertoa oman mielipiteensä. Mutta olen huomannut että meillä on enemmän yhteistä Uuden Oikeiston kuin katolilaisten kanssa. Olen monista asioista samaa mieltä kuin Alain de Benoist. Pidän häntä Euroopan johtavana intellektuellina nykyään. Toisin on modernien katolisten kanssa. He pyrkivät käännyttämään Venäjän, ja se ei sovi yhteen suunnitelmiemme kanssa. Uusi Oikeisto ei pyri pakottamaan eurooppalaista pakanallisuutta muille. Pidän Evolaa myös mestarina ja symbolisena hahmona lopulliselle vallankumoukselle ja suurelle uusiutumiselle, aivan kuten Guénoniakin. Minulle nämä kaksi yksilöä edustavat läntisen tradition ydintä tänä pimeänä aikana.

 

Mainitsit aiemmassa keskustelussamme että eurasianistien tulisi tehdä yhteistyötä joidenkin jihadistiryhmien kanssa. Niillä on kuitenkin tapana olla universalisteja ja ne ovat ilmoittaneet tavoitteekseen islamilaisen hallinnon levittämisen koko maailmaan. Miten todennäköistä on että tällainen yhteistyö toimisi?

Jihadistit ovat universalisteja, aivan kuten globalisaatiota kannattavat länsimaalaisetkin. Mutta ne eivät ole täysin samanlaisia, sillä Lännen tavoitteena on hallita kaikkia muita ja levittää hegemoniaansa kaikkialle. Se hyökkää suoraan meitä vastaan joka päivä globaalin median ja trendiensä kautta, luoden esikuvia nuorisolle, ja niin edelleen. Me olemme hukkuneet tähän globaaliin kulttuuriseen hegemoniaan. Salafistinen universalismi on eräänlainen marginaalinen vaihtoehto. Heihin ei tulisi suhtautua täysin samaan tapaan kuin niihin jotka edistävät globalisaatiota, sillä hekin taistelevat vihollistamme vastaan. Me emme pidä minkäänlaisista universalisteista, mutta on olemassa universalisteja jotka hyökkäävät meitä vastaan tänään ja ovat voitokkaita, ja on nonkonformistisia universalisteja jotka taistelevat Lännen hegemoniaa ja liberaaleja universalisteja vastaan, ja siksi he ovat taktisia ystäviämme tällä erää. Ennen kuin heidän näkemyksensä globaalista islamilaisesta valtiosta voidaan toteuttaa, tulee meillä olemaan useita taisteluita ja konflikteja. Ja globaali liberaali valta on tosiasia. Siitä syystä toivotamme kaikki tervetulleiksi taistelemaan rinnallamme tätä hegemoniaa, tätä status quota vastaan. Keskityn mieluummin puhumaan asioista jotka ovat todellisuutta nyt, se sijaan että pohtisin mikä tilanne voi mahdollisesti olla tulevaisuudessa. Kaikki ne jotka vastustavat liberaalia hegemoniaa ovat tällä hetkellä ystäviämme. Kyse ei ole moraalista vaan strategiasta. Carl Schmitt sanoi että politiikka alkaa siitä että tehdään ero ystävien ja vihollisten välillä. Ei ole olemassa ikuisia ystäviä tai ikuisia vihollisia. Me taistelemme olemassaolevaa universaalia hegemoniaa vastaan. Jokainen taistelee sitä vastaan oman arvomaailmansa pohjalta.

Johdonmukaisuuden vuoksi meidän tulisi myös luoda laajempia liittoutumia. En pidä salafisteista. Olisi parempi liittoutua vaikkapa traditionalististen sufilaisten kanssa. Mutta mieluummin kuitenkin työskentelen salafistien kanssa yhteistä vihollista vastaan, kuin haaskaan energiaani taistelemalla heitä vastaan jättäen samalla suuremman uhkan huomioimatta.

Jos kannatat globaalia liberaalia hegemoniaa, olet vihollinen. Jos vastustat sitä, olet ystävä. Ensinmainitut ovat valmiita hyväksymään tämän hegemonian; jälkimmäiset ovat valmiita kapinaan.

 

Viimeaikaisten tapahtumien valossa, mikä on henkilökohtainen mielipiteesi Gaddafista?

Presidentti Medvedev syyllistyi todelliseen rikokseen Gaddafia kohtaan ja auttoi panemaan alulle interventioiden ketjun arabimaailmassa. Se oli todellinen rikos presidentiltämme. Hänen kätensä ovat veressä. Hän on Lännen kätyri. Gaddafin murha on osittain hänen vastuullaan. Me eurasianistit puolustimme Gaddafia, emme siksi että olisimme hänen tai hänen Vihreän kirjansa ihailijoita tai kannattajia, vaan siksi että kyse oli periaatteesta. Libyan kapinan takana oli länsimainen hegemonia, ja se sai aikaan verisen kaaoksen. Kun Gaddafi kaatui, vahvistui länsimainen hegemonia entisestään. Se oli meidän tappiomme. Mutta ei kuitenkaan lopullinen tappio, sillä tässä sodassa on monta episodia. Me hävisimme taistelun, muttemme sotaa. Ja ehkä Libyassa nousee esiin jotain uutta, sillä tilanne on siellä varsin epävakaa. Otetaan esimerkiksi vaikka Irakin sota, joka itseasiassa johti Iranin vaikutusvallan kasvuun alueella, länsimaiden suunnitelmien vastaisesti.

Kun tarkastelemme Syyrian tapahtumia, huomaamme että sama tarina toistaa itseään. Tilanne on kuitenkin paljon parempi Putinin palattua valtaan. Hän on ainakin johdonmukainen tukiessaan presidentti al-Assadia. Tämä ei välttämättä kuitenkaan riitä pysäyttämään Länttä sekaantumasta Syyrian asioihin. Ehdotan että Venäjän olisi tuettava liittolaistaan tehokkaammin toimittamalla aseita, rahoitusta ja niin edelleen. Libyan kaatuminen oli Venäjän tappio. Syyrian kaatuminen olisi taas uusi epäonnistuminen.

 

Mikä on mielipiteesi Vladimir Putinista ja millainen on suhteesi häneen?

Hän on paljon parempi kuin Jeltsin. Hän pelasti Venäjän täydelliseltä romahdukselta 1990-luvulla. Venäjä oli katastrofin partaalla. Ennen Putinin valtaannousua länsimieliset liberaalit määräsivät politiikasta Venäjällä, mutta Putin palautti Venäjän valtion suvereniteetin. Tämä on syy siihen miksi minusta tuli hänen kannattajansa. Mutta vuoden 2003 jälkeen Putin hylkäsi isänmaalliset, eurasianistiset uudistuksensa, luopui aidon kansallisen strategian kehittämisestä ja ryhtyi mukailemaan taloudellisia liberaaleja, jotka halusivat Venäjän osaksi globalisaatioprosessia. Tämän seurauksena Putin alkoi menettämään legitimiteettiään, ja niin minusta tuli koko ajan kriittisempi häntä kohtaan. Toisinaan työskentelin hänen lähipiirissään olevien ihmisten kanssa tukeakseni joitain hänen poliittisia toimiaan, toisinaan taas vastustin häntä muissa kysymyksissä. Kun Medvedev valittiin hänen seuraajakseen, oli kyseessä katastrofi, sillä kaikki hänen lähipiirissään olivat liberaaleja. Vastustin Medvedeviä, osittain eurasianistisestä näkökulmasta. Nyt Putin on palaamassa, ja kaikki liberaalit vastustavat häntä, samoin kaikki länsimieliset. Hän ei kuitenkaan ole itse vielä tehnyt kantaansa selväksi. Hänen täytyy kuitenkin voittaa Venäjän kansan tuki uudelleen, muuten hänen on mahdotonta jatkaa. Hän on kriittisessä tilanteessa, muttei tunnu ymmärtävän tätä. Hän epäröi valita isänmaallisen linjan. Hän kuvittelee voivansa voittaa joidenkin liberaalien kannatuksen, mutta se käsitys on täysin väärä. En ole enää nykyään yhtä kriittinen häntä kohtaan kuin olin aiemmin, mutta uskon että hän on kriittisessä tilassa. Jos hän jatkaa epäröintiään, tulee hän kaatumaan. Julkaisin hiljattain kirjan Putin versus Putin, sillä hän on itse itsensä suurin vihollinen. Epäröidessään hän menettää koko ajan kannatustaan. Venäjän kansa tuntee itsensä petetyksi. Hän voi olla jonkintyyppinen autoritäärinen johtaja ilman autoritäärista karismaa. Olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä joissain asioissa, ja vastustanut häntä toisissa. Olen yhteydessä häneen. Mutta hänen ympärillään vaikuttaa useita voimia. Hänen lähipiirissään vaikuttavat liberaalit ja venäläiset patriootit eivät ole erityisen teräviä, älyllisesti puhuen, ja siksi hän joutuu turvautumaan vain itseensä ja omiin vaistoihinsa. Mutta poliittinen päätöksenteko ja strategia ei voi perustua pelkkiin vaistoihin. Kun hän palaa valtaan, joutuu hän omaksumaan uudelleen aiemman länsivastaisten poliittisen linjansa, koska yhteiskuntamme on luonteeltaan länsivastainen. Venäjällä on pitkät perinteet paitsi kapinoinnista ulkomaisia valloittajia vastaan, myös toisten epäoikeudenmukaisuutta vastaan taistelevien auttamisesta, ja Venäjän kansa katselee maailmaa tämän objektiivin läpi. He eivät tyydy hallitsijaan, joka ei hallitse tämän perinteen mukaisesti.
http://integralisti.wordpress.com/2012/10/08/alexander-duginin-haastattelu/
« Viimeksi muokattu: 17.06.2014, 20:53:18 kirjoittanut kriittinen_ajattelija »
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

Mok

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 551
  • Liked: 398
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #14 : 17.06.2014, 20:49:35 »
Moskovan valtiollisen yliopiston rehtori esittää, että Dugin erotetaan yliopiston sosiologian professorin virasta Ukrainaa koskevien lausuntojen vuoksi. Duginin mukaan mitään neuvotteluja ukarainalaisten kanssa ei kannata käydä, vaan ukrainalaisia pitää tappaa. " Tappakaa, tappakaa, tappakaa". Dugin vaatii venäläisten sotajoukkojen lähettämistä Ukrainaan ja syyttää Putinia siitä, että tämä antaa amerikkalaisten vaikuttaa toimintalinjaansa.  Putin on hänen mukaansa kuudennen kolonnan mies. MGU:n rehtorin mukaan tällaisia näkemyksiä ei voida sietää valtiollisen yliopiston opettajalta. http://www.newsru.com/arch/russia/16jun2014/dugin.html

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 933
  • Liked: 2441
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #15 : 13.08.2014, 23:49:14 »
...syyttää Putinia siitä, että tämä antaa amerikkalaisten vaikuttaa toimintalinjaansa.  Putin on hänen mukaansa kuudennen kolonnan mies. ...

Ottamatta kantaa itse asiaan Dugin itse sijoittaa eräässä tilannetta "selventävässä" kaaviossaan Putinin ja kuudennen kolonnan toisiinsa nähden seuraavalla tavalla:

http://vk.com/duginag?z=photo18631635_335323906%2Falbum18631635_00%2Frev

(http://cs617124.vk.me/v617124635/18ca4/-XNVxpfS6M0.jpg)

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #16 : 13.08.2014, 23:52:38 »
Lainaus
Ottamatta kantaa itse asiaan Dugin itse sijoittaa eräässä tilannetta "selventävässä" kaaviossaan Putinin ja kuudennen kolonnan toisiinsa nähden seuraavalla tavalla:
Jos postaat venäjänkielisiä kaavioita, voisit kertoa mitä niissä kerrotaan myös.

All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 933
  • Liked: 2441
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #17 : 04.09.2014, 12:07:46 »
Venäläisen Aleksandr Duginin pitkä, mutta varsin mielenkiintoinen kirjoitus Ukrainaan liittyvästä informaatiosodasta Venäjän näkökannalta. Kun joku tunnistaa yhden propagandaa tuottavan tahon ja joku toinen jopa kaksi, niin Dugin näkee näitä olevan Ukrainan kriisissä yhteensä kolme. Asiaa tarkastellaan vielä kolmen paradigman valossa. Jotakin kulttuurisia eroja ilmenee.

...

Ylläolevan johdatuksen perään nim. akez:n kirjoittama ansiokas käännös Duginin kolmiopista Traditio-Moderni-Postmoderni –käsitemaailmoista oli todennäköisesti eräs koko Ukrainan –ketjun tärkeimmistä postauksista, koska se auttoi ainakin joitakin sieluja käsittämään, kuinka vaikeaa on löytää neuvotteluratkaisua Ukrainan kriisiin jo pelkästään sen vuoksi, että ajattelun lähtökohdat ovat kriisin osapuolilla niin erilaiset. Duginin kolmioppia voidaan kritisoida siinä muoodossa kuin hän sen esitti em. Duginin kirjoituksessa venäläisten nationalistien puolelta erityisesti sen vuoksi, että sen ajattelutapojen erojen kuvaamisen älyllinen lähtökohta on kuitenkin ”länsimainen”, olkoonkin vaikka humanististen tieteiden parhaiden traditioiden mukainen, eikä sen maailman hahmotusnäkemyksen mukainen, siis ”venäläisen sivilisaation” (myös Duginin useasti käyttämä termi) mukainen, jota Dugin kutsuu em. kirjoituksessa ”traditionalismiksi”.

”Venäläisen sivilisaation” kannattajien mukaan tässä kuvassa on julkisen elämän kaikki olennainen tarpeellinen:

(http://cs618123.vk.me/v618123953/162d0/NxQzpQOGt90.jpg)

Kuvateksti: "Sodassa ei todellakaan ole enää ateisteja!"

Lähde: http://cs618123.vk.me/v618123953/162d0/NxQzpQOGt90.jpg

1.Imperiumi. Tämä tarkoittaa autoritaarisesti hallittua Imperiumia -termin klassisessa eikä ”Lännen” demokratian ja tasa-arvon saastumassa ”modernissa” siirtomaa-imperiumin, saati ”post-modernisssa” taloudellinen imperiumi harhautuneessa merkityksessä.

2. Voima. Tämä tarkoittaa niin miesten kuin naisten terveestä yksilöllisestä voimasta yksilöittensä summaa suurempaa joukon voimaan – aina Imperiumin tasolle saakka ja sen jatkuva kehittäminen ja kasvattaminen – myös uskollisena kilvoitustehtävänä. Keskeisimpänä elementteinä tässä ovat sekä sotilaallisen suorituskyvyn voima että sen takaava moraalinen voima – yksilön tasolta Imperiumin tasolle.

3. Usko. Tämä tarkoittaa uskoa oikeassa muodossaan. Tämä ei tarkoita perkeleen johdattelemana luotuja ”Lännen” valtioillis-kulturellisen olemassaolon ja länsimaiden ihmispolojen henkilökohtaisen elämän turmioksi koituneita harhaoppeja Paavin erehtymättömyydestä ja protestanttista etiikkaa, saati perverssejä Jumalan järjestyksen vastaisia ”täydellisen” tasa-arvon ja homoilun sairaita houreita.

4. Kieli. Tämä tarkoittaa kielen ehdotonta ykseyttä julkisessa elämässä. Vain kielen avulla voidaan luoda Imperiumi, harjoittaa ja kasvattaa voimaa, oppia Raamatusta ja pyhiltä Jumalasta sekä kommunikoida oikeauskoisten Imperiumin patriotti-nationalistien kanssa. Ajatustenvaihto muiden olioiden kanssa on höydyllisyydeltään aina vähintäänkin kyseenalaista.

Em. neljää teesiä kovin Lutherin Wähä-Katekismuksen tavalla esitettynä voisi kenties kutsua ”venäläisen sivilisaation” tai Venäjän maailman” neliapilaksi. Nämä nimitykset sisältävät, toisin kuin Duginin käsitemaailman kolmiopin ”traditionalismi”, yhdessä viidennen teesin, neljän apilan lehden yhteisen varren:

5. Neljä teesiä on itsessään autonominen, eheä ja kokonainen omaa universumi kaikin tavoin. Ympäröivä maailma, etenkin yhteisistä juurista eksynyt ”Lännen” harhautunut maailma, on sinänsä lopultakin aina enemmän tai vähemmän yhdentekevä, useimmiten ja kokonaisvaltaisesti äärimmäisen turmiollinen ”venäläiselle sivilisaatiolle”, vaikka Länsi on joskus harvoin ollut lyhytaikaisesti ja rajoitetusti höydyllinen "venäläiselle sivilisaatiolle".

PS. Tämä lyhyt tulkinta tämän päivän venäläisten patrioottien ajattelun lähtökohdista on kirjoitettu tavattoman paljon yksinkertaistaen ja hienovaraisia, mutta merkittäviäkin sävyjä tietoisesti sivuuttaen tarkoituksenaan vain tuoda korostetusti esille kuinka valtava on ”Lännen” ja ”venäläisen sivilisaation” välinen maailman hahmottamisen lähtökohtien ero. Jo (!!!) Ukraina –ketjun sivulla no 1 on tämä nim. kriittinen_ajattelijan postaama kovin dualistinen kuva:

(http://i.imgur.com/LDDGQeK.jpg)

Lähde: author=kriittinen_ajattelija link=topic=89991.msg1511154#msg1511154 date=1387322453

Eikö keskelle todellakaan jää enää lainkaan elintilaa? -kysymys on todellakin ajankohtainen...

Vöyri

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 903
  • Liked: 687
    • Botanist on Alp
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #18 : 04.09.2014, 19:21:41 »
Venäläisen Aleksandr Duginin pitkä, mutta varsin mielenkiintoinen kirjoitus Ukrainaan liittyvästä informaatiosodasta Venäjän näkökannalta. Kun joku tunnistaa yhden propagandaa tuottavan tahon ja joku toinen jopa kaksi, niin Dugin näkee näitä olevan Ukrainan kriisissä yhteensä kolme. Asiaa tarkastellaan vielä kolmen paradigman valossa. Jotakin kulttuurisia eroja ilmenee.

...

Ylläolevan johdatuksen perään nim. akez:n kirjoittama ansiokas käännös Duginin kolmiopista Traditio-Moderni-Postmoderni –käsitemaailmoista oli todennäköisesti eräs koko Ukrainan –ketjun tärkeimmistä postauksista, koska se auttoi ainakin joitakin sieluja käsittämään, kuinka vaikeaa on löytää neuvotteluratkaisua Ukrainan kriisiin jo pelkästään sen vuoksi, että ajattelun lähtökohdat ovat kriisin osapuolilla niin erilaiset. Duginin kolmioppia voidaan kritisoida siinä muoodossa kuin hän sen esitti em. Duginin kirjoituksessa venäläisten nationalistien puolelta erityisesti sen vuoksi, että sen ajattelutapojen erojen kuvaamisen älyllinen lähtökohta on kuitenkin ”länsimainen”, olkoonkin vaikka humanististen tieteiden parhaiden traditioiden mukainen, eikä sen maailman hahmotusnäkemyksen mukainen, siis ”venäläisen sivilisaation” (myös Duginin useasti käyttämä termi) mukainen, jota Dugin kutsuu em. kirjoituksessa ”traditionalismiksi”.

Niin, monessa suhteessa Dugin kävisi hyvin täällä Hommassakin, jos vain kansallisuuksia hieman vaihdettaisiin... Outoa miten monet kannattavat "uppoavaa länttä" vähän kuin nuora kannattaa hirtettyä. Postmodernista näkökulmasta toki on hieman sama mikä se maailmankatsomus: kaikki on samalla viivalla - Nietzsche, tahto valtaan, käy tälläiseen probleemaan sitten ratkaisuksi, jos pitäisi katsoa, notta minkä mukaan mennä. Valistuksen ja rationaalisuuden mukana meillä lännessä on kuitenkin tämä sitkeä ideaali empiriasta ja logiikasta, mitkä käyvät yli tahdon. Sen lisäksi tietysti kun ollaan käyty Ateenasta Jerusalemin kautta Lontooseen ja New Yorkiin niin on tämä tietty "vapauden" ja "vapaan kansalaisen" käsite, mikä ei ole ehkä niin naurettava kuin minkälaisena se näyttäytyy duginilaisesta perspektiivistä. Tai edes heideggerilaisesta. Mutta jos reitti onkin vienyt Jerusalemista Bysanttiin ja sieltä "kolmanteen Roomaan" niin tosiaan nämä asiat eivät ole niin merkittäviä ja "totuus" ja "vapaus" ovat kulloisenkin vallan muotoilemia hyödyllisiä - tai hyödyttömiä - illuusioita. Siitä vain kukin valitsemaan, millä tavoin länttä puolustaa - ja mitä länttä...

Siili

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 984
  • Liked: 7711
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #19 : 04.09.2014, 19:44:36 »
Niin, monessa suhteessa Dugin kävisi hyvin täällä Hommassakin, jos vain kansallisuuksia hieman vaihdettaisiin... Outoa miten monet kannattavat "uppoavaa länttä" vähän kuin nuora kannattaa hirtettyä. Postmodernista näkökulmasta toki on hieman sama mikä se maailmankatsomus: kaikki on samalla viivalla - Nietzsche, tahto valtaan, käy tälläiseen probleemaan sitten ratkaisuksi, jos pitäisi katsoa, notta minkä mukaan mennä. Valistuksen ja rationaalisuuden mukana meillä lännessä on kuitenkin tämä sitkeä ideaali empiriasta ja logiikasta, mitkä käyvät yli tahdon. Sen lisäksi tietysti kun ollaan käyty Ateenasta Jerusalemin kautta Lontooseen ja New Yorkiin niin on tämä tietty "vapauden" ja "vapaan kansalaisen" käsite, mikä ei ole ehkä niin naurettava kuin minkälaisena se näyttäytyy duginilaisesta perspektiivistä. Tai edes heideggerilaisesta. Mutta jos reitti onkin vienyt Jerusalemista Bysanttiin ja sieltä "kolmanteen Roomaan" niin tosiaan nämä asiat eivät ole niin merkittäviä ja "totuus" ja "vapaus" ovat kulloisenkin vallan muotoilemia hyödyllisiä - tai hyödyttömiä - illuusioita. Siitä vain kukin valitsemaan, millä tavoin länttä puolustaa - ja mitä länttä...

Vaikka olen kanssasi monista asioista melkoisen eri mieltä, olen pitänyt sinua melko selkeästi kirjoittavana hommalaisena.  Yllä oleva on kyllä niin sekavaa tajunnanvirtaa, ettei hörhölaakson väestä taida kovin moni sitä ymmärtää.

Lalli IsoTalo

  • "Hallituksenkaataja"
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 31 123
  • Liked: 34479
  • Toivo parasta, varaudu pahimpaan.
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #20 : 04.09.2014, 20:21:44 »
Em. neljää teesiä kovin Lutherin Wähä-Katekismuksen tavalla esitettynä voisi kenties kutsua ”venäläisen sivilisaation” tai Venäjän maailman” neliapilaksi.

Kiitos. Tuo auttaa vähän hahmottamaan tätä vaikeaa asiakokonaisuutta.
"Arvoituksellisin kehityssuunta on länsimaiden johtajien määrätietoisuus luoda NL uudelleen Eurooppaan."
- Mikhail Gorbachev

”Mitä perverssimpää asiaa osataan suvaita, sitä enemmän suvaitsemisesta saa hyvepisteitä.”
- https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/2336133563173491

Vöyri

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 903
  • Liked: 687
    • Botanist on Alp
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #21 : 04.09.2014, 21:01:22 »
Vaikka olen kanssasi monista asioista melkoisen eri mieltä, olen pitänyt sinua melko selkeästi kirjoittavana hommalaisena.  Yllä oleva on kyllä niin sekavaa tajunnanvirtaa, ettei hörhölaakson väestä taida kovin moni sitä ymmärtää.

Positiivista että ajattelet noin, mutta totta puhuen noin yleisesti en saa kehuja selkeydestä... Yksi olennainen asia, minkä sentään olen vuosikausien varrella edes jotenkin oppinut on kappalejako - ennen vanhaan tapasin laittaa tuollaiset rimpsut kylmästi yhteen. Minkä lisäksi sitten englanti monienkin syiden vuoksi vaikuttaa huonontavasti suomen syntaksiini, välillä tulee uskomattoman önkkö-rakenteista suomea. Mutta tuossa oheisessa kai asiaa myös mutkistaa, että puhuu tietyn puhetavan sisällä: jonkinlaista akateemista jargonia filosofian ja kirjallisuustieteen tiimoilta.

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #22 : 05.09.2014, 15:56:45 »
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-01-viktor-vasnetsov-three-bogatyrs-1898.jpg?w=1200&h=1100)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-02-konstantin-vasiliev-sviyazhsk-1973.jpg?w=1200&h=1040)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-03-illarion-pryanishnikov-the-french-retreat-in-1812-1873.jpg?w=1200&h=1120)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-04-nikolai-yaroshenko-life-is-everywhere-1888.jpg?w=1200&h=2580)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-05-vasili-nesterenko-zvenigorod-on-a-warm-autumn-day-2000.jpg?w=1200&h=1140)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-06-isaak-levitan-eternal-peace-1894.jpg?w=1200&h=1160)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-07-sergei-gavrilyachenko-cossack-duty-1999.jpg?w=1200&h=1120)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-08-mikhail-khmelko-the-unity-of-the-russian-people-1951.jpg?w=1200&h=940)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-09-dmitri-petrov-the-prayer-of-an-expectant-mother-2005.jpg?w=1200&h=1340)
(http://02varvara.files.wordpress.com/2014/07/00-russia-010-mikhail-nesterov-the-soul-of-the-russian-people-1916.jpg?w=1200&h=840)
Lainaus
Over the twenty-plus years of post-Soviet life, Russian political scientists, sociologists, and other scholars argued about what constitutes national feeling and the overall unifying ideology. Furthermore, repeatedly, heated discussion centred on the question, “Who are and who can be considered ‘Russian?’” There was much controversy; they debated, they tried to refute opposing arguments…
http://www.segodnia.ru/content/143234

Tämä on kai tätä Duginin "traditionalismia" sitten...


« Viimeksi muokattu: 05.09.2014, 15:58:20 kirjoittanut kriittinen_ajattelija »
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 933
  • Liked: 2441
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #23 : 12.09.2014, 17:54:08 »
Kuten tilannetta tiiviisti seuraavat tahot ovat luonnollisesti huomanneet, Strelkov piti lehdistötilaisuuden 11.9.2014, jossa hän selosti näkemyksiään.

Lähde: http://www.youtube.com/watch?v=aUQeJHqNZFs

Dugin kommentoi tilaisuutta ylistävin sanoin:

”Strelkov merkittävänä tapauksena

Strelkovin lehdistötilaisuus oli todella merkittävä tapahtuma. Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin meillä patriooteilla on todellinen johtaja ilman minkäänlaisia reunaehtoja. Sekä hänen koko ohjelmansa että tilanteen arviointi kokonaisuudessaan on puhdas totuus. Minkäänlaiseen kritiikkiin ei ole aihetta. Strelkov otti henkilökohtaisesti auringon tehtävän Putinilta ja tuki Putinin (Novorossijan?) tukea järkevästi, informatiivisesti ja vakuuttavasti. Mikä tärkeintä hän osoitti päävihollisemme olevan sisäinen. Vaikka hän puhui viidennestä kolonnasta, hän toi selvästi esiin kuudennen. Itse asiassa saimme silmiemme eteen kypsän ja valmiin Patrioottisen Rintaman poliittisen ohjelman kokonaisuuden. Tunnus: Novorossija ja taistelu sen pelastamisesta on Venäjän Kansallinen Kysymys. Vihollinen: USA, ukrainalainen natsismi ja kaikkien tärkeimpänä Venäjän petturien, verenimijöiden ja oligarkkien puolueet. Ei ole oikeaa eikä vasenta, on ainoastaan venäläisiä. He kaikki, jotka tällä kriittisellä hetkellä ovat puolellamme. Kristallinkirkas kapina Venäjän ja Putinin vastaista liberaalia eliittiä vastaan. Yhdistämällä voimat (ts. kaikkien puolellamme olevat tahot) Novorossija tulee pelastumaan. Tämä tiivis ja tiivistetty lehdistötilaisuus on parasta, mitä olen nähnyt viime aikoina. Tämä on ohjelma, strategia ja kutsu(nta)huuto. Tämä valaa toivoa. Tämä antaa kaiken sen, mitä olemme vailla. Tämä on Johtajan syntymä.”


Lähde: http://vk.com/duginag?w=wall18631635_4032

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #24 : 30.09.2014, 09:53:01 »
Lainaus
-------------------------------------------------------------------------------------->

 

If Dugin became a traditionalist, medievalist and occult thinker because of Golovin, the Moscow commentator says, he likely became a conspiracy theorist because of the impact of his father, a general in the GRU, who saw conspiracies everywhere and whose son extrapolated them to ever larger categories ever less connected with reality.

 

But the combination of a focus on the occult and conspiracies proved highly seductive to many in Moscow in the 1990s.  The GRU funded Dugin’s activities and his creation of a Eurasianist movement in particular, and by 1988, he had become an advisor of Gennady Seleznev, the speaker of the Russian parliament.

 

Among those who fell at least in part under Dugin’s spell was Vladimir Putin who shared his view that the disintegration of the USSR was “the greatest geopolitical catastrophe of the 20th century” and his passion for conspiratorial thinking. And in Putin’s statements, one increasingly finds Dugin’s “words, phraseology, and approach.”

 

After the Orange Revolution in Kyiv in 2004, Abarinov says, “Dugin was given carte blanche to form a European Union of Youth” who could serve, in his words, as “a living shield on the path of the orange bulldozer” and a kind of neo-oprichniki to defend the Russian regime of Vladimir Putin.

 

According to Abarinov, Dugin was the source of Putin’s obsession with the idea of “Novorossiya,” and when it appeared that that idea was on its way to realization, Dugin concluded that his time had come, a conclusion that led him to the excesses of conspiracy thinking and “imperial gigantomania.”

 

But when it became clear that his prediction that all the Ukrainians wanted was to rejoin Russia, Dugin’s’ influence began to decline; and when he lashed out at those in Moscow, including Putin, who weren’t prepared to redouble their bets to retake Ukraine, it declined still further.  As a result, today, Dugin is on his way to the outer edge of political influence.
http://windowoneurasia2.blogspot.fi/search?updated-max=2014-09-28T16:21:00-07:00&max-results=7

Duginin suosio laskussa...?
« Viimeksi muokattu: 30.09.2014, 10:50:56 kirjoittanut kriittinen_ajattelija »
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #25 : 17.11.2014, 12:05:43 »
Lainaus
Putinismin ideologi: Suomi kuuluu Venäjän imperiumiin
Aleksandr Dugin hallitsisi Suomen ja Karjalan aluetta "suomettamisen" avulla.

Venäjä perustelee Krimin valtausta ja Ukrainan painostamista fasismin uhalla. Tosiasiassa Ukrainan vallankumous oli kansannousu korruptiota vastaan. Sen sijaan Venäjän valtioideologiaa voi luonnehtia fasistiseksi.

Presidentti Vladimir Putin rakentaa hajonneen Neuvostoliiton tilalle uutta imperiumia, Euraasian unionia, joka ei olisi uskottava ilman Ukrainaa. Kun Ukraina yritti lähteä omille teilleen, Venäjä miehitti Krimin niemimaan samanlaisilla metodeilla, joita natsi-Saksa käytti 1938 Itävallassa ja Tšekkoslovakiassa ja Neuvostoliitto Baltiassa 1940.

Putinin kaavailema Euraasian unioni perustuu paljolti nationalistifilosofi Aleksandr Duginin geopoliittisiin teorioihin, jotka ovat erikoinen sekoitus perivenäläistä konservatismia, fasismia ja kommunismia.

Dugin, 52, on Moskovan valtionyliopiston professori ja sen sosiologian laitoksella toimivan konservatismin tutkimuskeskuksen johtaja.

Hän tuli tunnetuksi vuonna 1997 kirjallaan Geopolitiikan perusteet, joka tarkasteli kriittisesti Yhdysvaltain johtamaa yksinapaista maailmaa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.

Duginin imperiumin ydin muodostuu venäläisten asuttamasta alueesta, joka ulottuu Itä-Karjalasta Rostoviin, Pohjois-Kazakstaniin ja Vladivostokiin. Lopullisena tavoitteena on Venäjän johtama euraasialainen liitto. Siihen kuuluisivat lähes koko Itä-Eurooppa, Kaukasia, Keski-Aasian tasavallat, Afganistan, Mongolia ja osia Kiinasta.

Baltian maille ja Puolalle Dugin soisi rajallisen itsenäisyyden, mutta Suomi on hänen maailmassaan osa Venäjän imperiumia.

Dugin näkee historian taisteluna, jossa ovat vastakkain Yhdysvaltojen ja Britannian johtamat merivaltiot sekä Venäjä-johtoinen Euraasia. Hän pitää Yhdysvaltoja Venäjän päävihollisena, koska se pyrkii liberaaliin ja maallistuneeseen kaupalliseen kulttuuriin.

Yhdysvallat pääsi kamppailussa voitolle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sen vuoksi Venäjän on nyt käytävä vastaiskuun maailman pelastamiseksi. Duginin mukaan konfliktiin ei ole löydettävissä rauhanomaista ratkaisua, se voi päättyä vain toisen voittoon ja toisen tuhoon.

Dugin viittaa tässä yhteydessä amerikkalaisen Samuel Huntingtonin 1990-luvulla kehittämään teoriaan kulttuurien kamppailusta. Huntingtonin mukaan maailma on siirtynyt Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelusta maailmankulttuurien väliseen taisteluun, jonka taustalla vaikuttavat politiikan sijasta kulttuuri ja uskonto.

 

Suomessa Duginin ajatuksiin perehtyi ensimmäisenä Thomas Parland, joka käsitteli 1993 julkaistussa väitöskirjassaan Venäjän äärioikeistoa. Sen jälkeen Duginin tuotantoa on esitellyt laajemmin Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen emeritusprofessori Alpo Juntunen muun muassa teoksessaan Itään vai länteen – Venäjän vaihtoehdot (Gummerus 2003).

”Löysin 1990-luvun lopulla moskovalaisesta kirjakaupasta Duginin teoksen, jossa väitettiin, että myös Suomen pitäisi kuulua edelleen Venäjään”, Juntunen sanoo.

”Kiinnostuin valtavasti. Olin tutkinut Venäjän sotilaspolitiikkaa jo aikaisemmin, mutta vasta Dugin paljasti täysin avoimesti venäläisen geopolitiikan tavoitteet. Ne olivat olemassa jo neuvostoaikoina, mutta niistä ei puhuttu julkisesti.”

Duginin mukaan imperiumi on ainoa sopiva valtiomuoto Venäjälle. Se pitäisi kuitenkin toteuttaa yhdessä EU:n mahtivaltion Saksan kanssa. Hän pitää Saksan ja Venäjän suhdetta euraasialaisen sivilisaation kulmakivenä.

Dugin olisi valmis jakamaan imperiumin kahteen etupiiriin Saksan ja Venäjän ystävyyden nimissä. Slovakia, Kroatia, Unkari ja Baltian maat kuuluisivat Saksan etupiiriin kun taas Albania, Kreikka, Bulgaria, Serbia, Romania ja Suomi olisivat Venäjän alusmaita.

Euraasian pohjoisreuna muodostaa yhtenäisen venäläisalueen, mutta ongelmana on suomalaisten ja karjalaisten asuttama luoteiskulma.

Duginin mukaan Venäjän tulisi sen vuoksi sallia Suomen ja Karjalan yhdistyminen. Alueelle olisi annettava kulttuurinen ja taloudellinen vapaus ja sitä olisi hallittava ”suomettamisen” avulla.

Juntusen mukaan Duginin ajatukset perustuvat 1900-luvun alun geopoliittisille ideoille, joita kehitteli aikoinaan muun muassa saksalainen Oswald Spengler.

”Dugin ei ole marxilainen, mutta hän on perehtynyt erittäin hyvin saksalaiseen filosofiaan.”

Alexandr Dugin syntyi 1962 Moskovassa KGB:n kenraalin perheeseen. Hän innostui mystiikasta, nationalismista ja juutalaisvastaisuudesta 1980-luvun lopulla, kun Neuvostoliitto veteli viimeisiään. Hän liikkui äärioikeistolaisissa ja monarkistisissa piireissä ja liittyi 1988 kiihkeän kansallismieliseen Pamjat-liikkeeseen.

1990-luvun alussa Dugin ystävystyi Yhdysvalloista Venäjälle palanneen anarkistikirjailijanEduard Limonovin kanssa ja liittyi tämän perustamaan kansallisbolševistisen puolueeseen.

Miehet riitautuivat kuitenkin nopeasti. Dugin lähti omille teilleen ja ryhtyi hahmottelemaan venäläistä fasismia vanhavenäläisen konservatismin ja ortodoksisen uskonnon pohjalle.

”Dugin ja Limonov ovat pohjimmiltaan hyvin erilaisia”, sanoo kirjailija-suomentaja Jukka Mallinen, joka selvittänyt molempien miesten ajattelua kirjassaan Varastettua ilmaa(Savukeidas 2008).

”Limonov on anarkistinen vallankumouksellinen, jonka maailmankuvan keskustassa on Venäjän kansa. Dugin on vahvan valtiovallan ja imperiumin kannattaja. Hän tarkastelee Venäjää historian ja valtion kautta ja pyrkii luomaan yhteyksiä Kremliin.”

1990-luvun lopulla Dugin hankkiutui kansalliskiihkoisen ”Suomen syöjän”, Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen johtajan Vladimir Žirinovskin ja kommunistijohtajaGennadi Zjuganovin lähipiiriin ja toimi duuman kommunistisen puhemiehen Gennadi Seleznevin neuvonantajana.

Dugin esiintyy julkisuudessa rehvakkaasti samaan tapaan kuin Žirinovski. Hän on ollut mukana järjestämässä ”venäläisten marsseja” yhdessä uusnatsien ja maahanmuuttajavastaisen DPNI-liikkeen kanssa.

Dugin on vuosien mittaan kehitellyt teorioitaan, ja hän perusti 2000-luvun alussa Euraasialaisen puolueen ajamaan asiaansa. Puolue vastustaa kiivaasti Yhdysvaltain valta-asemaa maailmassa, ja sillä on kannattajia sekä Venäjän asevoimissa että vanhoillisissa ortodoksipiireissä.

Dugin kannattaa kristillisiä perhearvoja ja vastustaa jyrkästi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Länsimainen liberalismin ja valistuksen arvoille perustuva maailmankuva on kaiken pahan ruumiillistuma. Läntinen puolustusliitto Nato ei ole sinänsä paha, ongelmana on nimenomaan Yhdysvaltojen johtava rooli Natossa.

 

Presidentti Putin on pohjimmiltaan pragmaatikko. Hän esitti pitkään Euroopan ystävää ja imitoi parlamentaarista demokratiaa, mutta vuonna 2011 alkaneet suuret mielenosoitukset saivat hänet uusiin ajatuksiin ja hän omaksui konservatiivisen ideologian pysyäkseen vallassa.

On vaikea uskoa, että Putin uskoisi tosissaan Duginin harhaisiin visioihin. Hänen viimeaikaisissa puheissaan on kuitenkin ollut entistä enemmän isovenäläistä uhoa ja amerikkalaisvastaista retoriikkaa.

Putin varoitti Krimin miehityksestä jo syyskuussa korostamalla tunteikkaassa puheessaan Ukrainan historiallista yhteenkuuluvuutta Venäjän kanssa. Samaan aikaan länsimaat valmistelivat yhteistyö- ja vapaakauppasopimusta, jolla Ukraina oli tarkoitus liittää tiiviimmin EU:n lähipiiriin.

Myöskään Dugin ei ole koskaan hyväksynyt Ukrainan itsenäisyyttä, hän pitää aluetta geopoliittisesti suur-Venäjän erottamattomana osana.

Suomessa professori Juntunen on ennustanut useissa kirjoituksissaan Venäjän imperiumin paluuta, eikä Ukrainan kriisi ei tullut hänelle yllätyksenä.

”Meillä oli pitkään sellaista toiveajattelua, että Venäjästä kehittyy liberaali länsimainen demokratia”, Juntunen sanoo. ”Suomalaiset haluaisivat, että venäläiset olisivat samanlaisia kuin me, mutta he eivät ole.”

Krimin miehityksen jälkeen Dugin on esiintynyt ahkerasti tiedotusvälineissä. Hänen mielestään Putinin pitäisi liittää Venäjään myös Ukrainan itäosat sekä Pohjois-Kazakstan, joissa asuu suuri venäläinen vähemmistö.

Juntunen pitää mahdollisena, että Putinilla on tällaisia suunnitelmia. ”On kiinnostavaa nähdä kuinka Kazakstanin käy presidentti Nursultan Nazarbajevin jälkeen”, hän sanoo.

”Nazarbajev on jo vanha mies. Voi olla, että Venäjä ottaa Kazakstanin haltuunsa, jos siellä puhkeaa levottomuuksia.”

 

Aleksandr Dugin edustaa täysin erilaista ihmistyyppiä kuin urheilullinen machomies Putin. Hän kuuluu Venäjän ortodoksisen kirkon vanhoilliseen siipeen ja tuo pitkätukkaisena ja -partaisena mieleen 1800-luvun mystikot.

Dugin pitää itseään ortodoksisen konservatismin profeettana ja haaveilee Venäjän liitosta vanhoillista islamilaisuutta edustavan Iranin kanssa, jotta maailmaan saataisiin kyllin vahva vastavoima Yhdysvalloille.

Juntusen mukaan Duginin maailmankuvaan liittyy paljon mystisiä piirteitä, sillä hän on viehtynyt magiikkaan ja okkultismiin.

Arvostetut venäläiset maantieteilijät, historioitsijat ja geopoliitikot pitävät häntä fanaatikkona ja haihattelijana. Heidän mielestään hänen ajatuksensa perustuvat vanhentuneeseen maailmankuvaan.

”Dugin ei kiinnitä kirjoissaan mitään huomiota talouteen”, Juntunen sanoo. ”Hän ei ole ymmärtänyt myöskään Saksan ja Länsi-Euroopan voimakasta yhteyttä Yhdysvaltoihin.”

Siitä huolimatta Dugin on saanut paljon seuraajia. Hänen ideoitaan esitellään venäläisissä geopolitiikan oppikirjoissa ja ne ovat vaikuttaneet äärinationalististen poliitikkojen kuten Žirinovskin ja Sergei Glazyjevin ajatteluun.

Glazyjev johti 2000-luvun alussa äärioikeistolaista Rodina-puoluetta, jonka osallistuminen vaaleihin kiellettiin 2006 rasistisena sen jälkeen kun puolue oli arvostellut Kremlin politiikkaa. Nykyisin Glazyjev toimii Putinin neuvonantajana ja hän on keskittynyt erityisesti Euraasian unionin perustamiseen liittyviin kysymyksiin.

Glazyjevin nimi on sekä EU:n että Yhdysvaltain Venäjä-pakotteiden listalla. Hän totesi jo syyskuussa brittiläisen Guardian-lehden haastattelussa, että Venäjän on ”pakko puuttua tilanteeseen”, jos Ukraina allekirjoittaa yhteistyösopimuksen EU:n kanssa.

 

Duginilla on läheiset suhteet Ranskan äärioikeistoon, jonka pääideologiin Alain de Benoistiin hän tutustui jo 1980-luvun lopulla Pariisissa. Myös Benoist kritisoi kirjoituksissaan liberalismia, globalisaatiota, maahanmuuttoa ja amerikkalaisen kulttuurin ylivaltaa.

Dugin pitää yhteyksiä amerikkalaisvastaiseen äärioikeistoon myös Belgiassa, Italiassa ja Itävallassa. Suomessa hänen tunnetuin opetuslapsensa on Helsingin yliopiston dosentti Johan Bäckman, joka puolustaa hurmoshenkisesti Putinin politiikkaa ja levittää valheita Venäjän tiedotusvälineisiin.

Krimin kiistellyn kansanäänestyksen jälkeen Bäckman ylisti blogikirjoituksessaan Duginia nykyvenäläisyyden ja Euraasian imperiumin merkittävimmäksi tulkiksi.

”Häntä on nyt kuunneltava, hänen jokainen sanansa on merkittävä muistiin ja opeteltava ulkoa”, Bäckman kirjoitti 18. maaliskuuta.

”Venäjän valtamerilaiva on vaihtanut kurssia, suuri laiva on käännähtänyt raskaasti mutta varmasti. Enää Venäjä ei hajoa tai kituuta eteenpäin, nyt se ottaa kaiken takaisin. Dugin kertoo meille, mihin olemme matkalla.”

Ja Dugin todellakin kertoo. Krimin valloitus aloitti hänen mukaansa uuden aikakauden, jossa Venäjä palauttaa historiallisen ja geopoliittisen suuruutensa ja muuttuu uudeksi suur-Venäjäksi. Dugin antaa ymmärtää, että Putin noudattaa ennalta laadittua suunnitelmaa, joka perustuu nimenomaan hänen ajatuksiinsa.

”Venäjä ottaa koko Ukrainan. Tässä kansallisessa nousussa Venäjä syntyy uudelleen, samoin Ukraina oikeiden slaavien johdolla.”

 

Duginilla on läheiset suhteet Kremliin ja sitä tukeviin valtamedioihin, ja hän toimii Venäjän parlamentin kansallismielisen puhemiehen Sergei Naryškinin neuvonantajana.

Naryškinin johtama historiatyöryhmä laatii parhaillaan kouluihin uutta oppikirjasarjaa, joka kuvaa Venäjän historiaa ortodoksis-konservatiivisessa hengessä.

Alpo Juntunen kertoo tavanneensa Naryškinin ja pitää tätä uskottavampana henkilönä kuin Duginia.

”Dugin liioittelee vaikutusvaltaansa”, Juntunen sanoo. ”En usko, että Naryškin seurailee hänen ohjeitaan, vaikka molemmat haluavatkin suuren ja vahvan isänmaan.”

Dugin ihailee voimakkaita johtajia, hän on kirjoittanut paljon muun muassa Aleksanteri III:sta, Josif Stalinista ja Iivana Julmasta, joka palautti 1500-luvulla vanhat venäläiset alueet Moskovan hallintaan. Mutta nykyajan johtajista kaikkein suurin on tietysti Putin.

”Dugin puhuu supervaltioista ja superyksilöistä, hän on Putinin suuri ihailija”, Juntunen sanoo. ”Putin on hänelle kaikkivoipa johtaja, samalla tavoin kuin Stalin oli aikoinaan venäläisille.”

Jukka Mallinen arvelee, että Dugin pyrkii tietoisesti Venäjän valtapuolueen pääideologiksi. Hän kuuluu kansallismielisen älymystön perustamaan Izborsk-klubiin, joka kehittelee kansallishistoriallista ”Venäjän ideaa” stalinistikirjailija Aleksandr Prohanovin ja kulttuuriministeri Vladimir Medinskin johdolla.

Medinski on nuoren polven poliitikko, mutta hän edustaa samaa vanhoillista nationalismia kuin Dugin ja pyrkii ministerinä hävittämään liberalismin Venäjän kulttuurielämästä. Viime aikoina hänen hampaisiinsa ovat joutuneet erityisesti teatteri ja elokuva, joista hän hiljattain kertoi näkemyksiään uutistoimisto Interfaxin haastattelussa.

”Jos me alamme ymmärtää, että näyttämöllä tapahtuva ei vastaa valtion intressejä, meillä on vain yksi vaihtoehto – vaihtaa teatterin johtaja. Sama koskee elokuvaa.”

 
PUTININ TRAUMAT
Presidentti Vladimir Putin antoi länsimaille ensimmäisen selvän vihjeen tulevasta puhuessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007.

Hän terävöitti maan ulkopolitiikkaa ja niputti yhteen asioita, joita Venäjä ei enää sietäisi. Hyökkäys kohdistui erityisesti Yhdysvaltoihin, joka painostaa Putinin mukaan muita maita sotilaallisella voimallaan eikä kunnioita kansainvälistä lakia.

Putin syytti Natoa ja Yhdysvaltoja kilpavarustelun lietsomisesta Euroopassa ja piti Naton laajentumista Venäjään kohdistuvana provokaationa. Hän oli erityisen suivaantunut siitä, että Venäjän entiset alusmaat Puola, Tšekki ja Unkari sekä Baltian maat, Bulgaria, Romania ja Slovakia olivat liittyneet läntiseen sotilasliittoon.

Venäjä varasi jo 1990-luvulla itselleen oikeuden puuttua tilanteeseen aseellisesti, jos sen lähialueilla asuvien ulkovenäläisten oikeudet ovat jotenkin uhattuna. Uhkausta ei otettu kovin vakavasti länsimaissa, vaikka Adolf Hitler puolusti aikoinaan samoilla argumenteilla ulkomailla asuvia etnisiä saksalaisia jaSlobodan Milosevic serbejä.

Münchenin turvallisuuskonferenssissa Putin korosti entistä painokkaammin, ettei Venäjä suostu kylmän sodan häviäjäksi ja ettei sitä voi enää sivuuttaa, kun kansainvälisessä politiikassa tehdään päätöksiä.

Putinin puhe järkytti länsimaita, jotkut tulkitsivat sen jopa uuden kylmän sodan aluksi. Ulkoministeri Sergei Lavrov katsoi parhaaksi rauhoitella mielialoja. Hän korosti amerikkalaisessa The Washington Post -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, ettei Putin uhkaillut länsimaita vaan toivoi, että maailman ongelmia ryhdyttäisiin ratkaisemaan yhdessä monenkeskisesti.

Putinin näkökulmasta Venäjän nöyryyttäminen on kuitenkin jatkunut sen jälkeenkin: Albania ja Kroatia liittyivät Natoon 2009. Yhdysvallat yritti saada mukaan myös Ukrainan ja Georgian, mutta hanke kariutui Bukarestin huippukokouksessa Saksan ja Ranskan vastustukseen Venäjä voimakkaiden varoitusten jälkeen.

Elokuussa 2008 Venäjä provosoi Georgian lyhyeen sotaan, jonka jälkeen Abhasia ja Etelä-Ossetia irrotettiin itsenäisiksi Venäjästä riippuvaisiksi näennäisvaltioiksi. Vuonna 2014 tuli taas aika toimia, kun lännessä ei suhtauduttu kyllin vakavasti Venäjän varoituksiin Ukrainan kehityksestä.

Putin on arvostellut voimakkaasti myös Yhdysvaltain Itä-Eurooppaan suunnittelemaa ohjuspuolustusjärjestelmää, vaikka se ei ole amerikkalaisten mukaan suunnattu Venäjää vaan Iranin mahdollista hyökkäystä vastaan.

Vastatoimena Venäjä on siirtänyt Iskander-ohjuksia Kaliningradiin, josta ne yltäisivät Baltian maihin, Puolaan ja Suomeen. 

- See more at: http://www.4pt.su/hi/node/1078#sthash.z6HQlhcf.dpuf
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

sivullinen.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 068
  • Liked: 8940
  • Ahjo on viha. Kosto on kipinä.
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #26 : 20.11.2014, 02:49:15 »
^ Aika värittynyt kirjoitus, joka oli kesällä Suomen Kuvalehdessä. Viimeksi kuin luin näitä Teppo Tiilikaisen juttuja oli jutun yllä kuva Putinista ja lause "Terrorussian number one". Se selvensi heti minkä laatuisesta kirjoituksesta on kyse.
"Meistä ei olisi mikään sen suotavampaa kuin sivullisen esittämä marxilainen analyysimme arvostelu." (Lenin)

kriittinen_ajattelija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 375
  • Liked: 6248
  • Punavihreäkriittinen
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #27 : 18.12.2014, 17:44:40 »
Lainaus
Eurasia in the Netwar: Eurasian Networks in the Eve of 2015
The stronger the Eurasian ideas become and the more clearly they are embodied in real political steps, the more they cause the West and its agents to hate Russia.
The reason for writing this text was Vladimir Putin's appeal to the Federal Assembly and the simultaneous approval of resolution 758 in the North-American Congress, commenting that Hillary Clinton openly declared that "USA started an informational war against Russia", to what congressman Elliot Engel added: "It is time to recognize that Russia under Vladimir Putin's leadership is a threat to the European security and USA's interests in the region".

In his message, Putin declared: "To Russia, Crimea, the old Korsun, Chersonesos, Sevastopol have enourmous civilizational and sacred meaning, as much as the Temple Mount in Jerusalem to those who profess Islamic or Jewish faith. And this is precisely how we are and will be connected to them, now and ever." That is, the president proclaimed a hard course on the rebirth of sovereignty and continental power of Russia, and also her sacred Orthodox identity. In response to that, USA openly admitted that "an informational war would begin", although, actually, it has long been taking place against us. But now this war is going to the next round.
Parallel to this, I have noticed, in recent times, a frontal increasing attack against Eurasianists and myself personally, and also, in the last months, against people in the net that interact with me both in Russia and in the rest of the world. In the last days, the e-mail of a Eurasian Movement collaborator was invaded and a flow of publications followed in the main European media organs about the alleged Russian agents network of influence around the world, baptized, for greater discredit, as "The Black International". I believe that now is the time to give some explanations and at the same time to outline some ideas of our Eurasian strategy.
Eurasianism as an Anti-Western Ideology
Let me recall the background.
Since the first days of its existence in the beginning of the 20th century, Eurasianism has always taken positions against Western global domination and European universalism and for the distinctiveness of the Russian civilization. Therefore, Eurasianism is, indeed, an anti-Western ideology, denying the Western society the right to impose its criteria of good and evil in the quality of a universal norm. Russia is an independent Orthodox-Eurasian civilization and not the periphery of Europe – insisted Eurasianists, following their ideological Slavophiles predecessors and along with other conservative Russians.

Gradually, Eurasianism became informed by geopolitical methods based on the dualism of the Civilization of the Sea and the Civilization of the Land, whose concepts were conceived in the first half of the 20th century by Englishman Halford Mackinder and developed by North-American strategists – from Nicholas Spykman to Zbigniew Brzezinski. Russia is the nucleus of the Civilization of the Land, the heart of the land of Eurasia and thus she is doomed to lead centuries of conflicts with the Anglo-Saxon world, represented at first by the Great Britain and now, from the second half of the 20th century on, by the USA.
Eurasianists, consequently, oppose Western hegemony, North-American expansionism, being antagonists of liberal values and coping with an independent Russian civilization, religion and tradition. As a matter of fact, Eurasianists are not only adversaries to the West, but also to Russian Westerners and Modernists: above all, they are against liberals!
If the West is the enemy of Eurasianists, so Eurasianists are the enemies of the West and its agents of influence. This is logical. Eurasianists know who their enemy is and with whom they are fighting, as much as the enemy knows who are the Eurasianists. In such a situation, it would only be strange if Atlanticists, North-American imperialists and liberal loved to have Eurasianists and their allies along in the same world. And vice-versa. Hereof, the thesis is clear: we are either on the side of the Civilization of the Land or on the side of the Civilization of the Sea. Land means tradition, faith (for majority of Russians – Orthodox Church), empire, people, sacredness, history, family, ethics. Sea represents modernization, market, technology, liberal democracy, capitalism, parliamentarism, individualism, materialism, gender politics. Two mutually exclusive sets of values.
Neo-Eurasianism in the Post-Soviet Period
All these ideas were restored and developed as a worldview since the end of the 1980s by a group of Neo-eurasianists gathered around me. We improved a significant portion of the ideological heritage of the first Eurasianists, added Geopolitics and Traditionalism to it and applied it to the political realities of a rapidly dismantling USSR. Just like the Eurasianists of the early 20s writing from immigration, we stood for the conversion of the USSR into a Eurasian Empire – keeping all its space under a single strategic control, but changing its ideology to Orthodoxy and Eurasianism.
As much as the pioneer Eurasianists, we were convinced that liberals and Westerners were the most frightful enemies of the Russian idea (worse than Communists) and that they would break the Great Russia (USSR) apart if they got to the power. Moreover, we were convinced that they were part of an Atlanticist net. Time entirely confirmed that: we were undermined and broke apart. And they have been trying to destroy the Russian Federation after that. Hence, in the 1990s Eurasianists were radically opposed to Boris Yeltsin and all the liberal-democratic pro-Western puppet regime, dominated by thecosmopolite bourgeoisie and Russophobe agents of USA influence. The demonization of Eurasianists in the USA and in the West began in that period – as patriotic opponents inside Russia, as Russian Chauvinists. Western ideologists got involved in the anti-eurasianist hysteria and a number of those figures adhered to patriotic positions out of their ignorance or vanity, some are simply paid by the USA.
Everything changed in the year 2000 with Vladimir Putin's arrival to power. He began to transform Yelstin's system in a patriotic spirit, embodying a great part of the ideas issued right from valuable principles and guidelines of the Eurasianists. For that – and for that only – Eurasianists have supported him then and still support him to this day. There is nothing personal here: we fought against Atlanticist-Westerner Yeltsin, we backed patriot Putin. Pure ideological, perfectly transparent choice.
From this, the degree of hatred for Eurasians among Russian and pro-Western liberals in the United States and in the West in general has dramatically heightened.
And as long as in politics Putin is progressively moving towards mainstream Eurasian ideas, adversaries to the Eurasianists in the West, in the liberal Russian media and also those who pragmatically joined a system of liberals around Putin started a direct campaign. The danger in the support of Putin by Eurasianists relied not on their numbers, of course, and not even on their influence, but on the power of the Eurasian ideas based on Geopolitics and its civilizational method, on the accuracy of the historical analysis and on its radically anti-Western and anti-liberal orientation, leaving no room for manipulation, fraud and deceptive maneuvers by Westerners.
For this reason, thorough effort has been made to ensure that in Putin's side Eurasianists would not have the slightest support, and according to the architects of Atlanticism, there should be, sooner or later, a marginalization of Eurasianism and the consequent removal of its ideologists to the far periphery. For that matter, a colossal drive was forced upon by the West and Russian liberals. There is no need to say that all their blows failed and exactly the reversed result is now obvious: Putin is going steadily towards the building of a Eurasian Union, he is not affraid of challenging the West and its liberal values and refers with full voice to faith and tradition via the conservative foundations of society.

The Eurasianist Net Abroad
Already in the 1990s and especially in the 2000s, Eurasianists began to create a vast and extensive network grounded on the force of those who, like Eurasianists, rejected Atlanticism and North-American hegemony, stood against liberalism and gender politics and were for tradition, the sacred, Christianity and other traditional confessions. Often, the Eurasian network includes conservatives who are usually called "the right" but who are in definitive rivalry to North-American hegemony and "the left." Part of them was Russophile, but the other would accept Eurasianism for pragmatic reasons – traditional society was in Russia much stronger than in the West and Russia's strategic potential could become a counterweight to North-American dominance.
Many in Europe and beyond studied Geopolitics and identified with Eurasianism's defense of the Land Civilization, to which they feel related (speaking of tradition against liberalism). However, the Eurasian network was much more fragile than the Atlanticist one, which is based on:
immense world capital (particularly George Soros);
pro-american liberal elite (which is the ruling class almost everywhere);
USA's and NATO's military and intelligence power;
the constant expansion of the young segment through connection with Western networks;
the formationg of a cosmopolitan view of things;
individualism;
the overcoming of moral and
a complete rupture with religion, tradition, people, family and even sex.
Nevertheless, the Eurasian network developed on the basis of the forces who disagreed with the new form of global domination – "the third totalitarianism" – who firmly rejects the right to any other ideologies if they do not recognize the basic principles of liberalism. Any anti-liberal alternative from the left was classified as "stalinist/gulag", and from the right as "nazism/Auschwitz". Eurasianism was not communist nor fascist, that is neither "left" nor "right", for what liberals dubbed it "red-brown international." Depending on the situation it could be declared either "a network of KGB agents " ("Stalinism") or "the Black Internationale" ("Eurasian fascism"). No one was interested in the fact that they were neither one nor the other, as for liberals the truth does not exist outside liberalism. Hence, the planned and deliberate campaign of Western media, starting from as early as the 1990s, under a systematic denigration of Eurasianism and Eurasians.
The influence of Eurasianism and Eurasianists grew little by little also outside Russia (in Europe, in Turkey, in the Post-Soviet space – mainly in Crimea and in the eastern territories of the former Ukraine) and in Russia itself. In recent times, showing the dimension of the Eurasianism influence (almost always imperceptible to the superficial observer), was Putin's response to the coup d'État in Kiev: reunification of Crimea and the beginning of Novarossia's liberation.
These scenarios were described by me as inevitable still back in 1990 (A.Dugin "Fundamentals of Geopolitics" M. 1997) and proved to be both a historical inevitability and a geopolitical necessity: according to the logics of Eurasian geopolitics either Ukraine would be with Atlanticists (when East and South would necessarily secede) or with Russia (where the pro-Westerners would raise a rebellion). This is exactly what happened, with Putin leading the complex situation as a Russian patriot and Eurasianist, and not like a liberal and Atlanticist. As a result, in the West and among Russian liberals and their veiled accomplices a new wave of persecution against Eurasianists took place, putting forward endless and sometimes frankly absurd claims, blaming them of all deadly sins. The stronger these Eurasian ideas became and the clearer they were incarnated into real political steps, the more they aroused hatred among representatives of the Civilization of the Sea and their networks.
Network against Network
Yet at the beginning of the Ukrainian drama, I divided the Russian segment of Atlanticists into "fifth" and "sixth" columns. The "fifth" column presented itself openly Atlanticist, against Putin and Russian patriotism – formed by liberals and conductors of USA politics. The "sixth" column is masked under pragmatics and officials, externally supporting Putin, but, as much as the "fifth" column, categorically not accepting Eurasianist ideas and trying to either restrain or sabotage any patriotic endeavors by Putin, giving a blow to the Eurasian network – both in Russia and abroad.
Maidan, in Ukraine, was an Atlanticist move. Crimea became the first Eurasianist answer to Maidan. Novarossia would have been the second, but our offensive was held back by Atlanticists from inside and outside Russia so far. Much has changed in the course of the dramatic events of this past 2014 in Ukraine.
But Eurasian geopolitics remained unchanged: the future of Russia is sovereignty, multipolarity and plain independence from North-American domination. Putin talks about it and acts accordingly. His message in the Federal Assembly leaves no doubt. His words then resounded so like it was impossible to not understand this. Openly declaring Eurasianist platform, Putin said: "If for some European countries national pride is a long-forgotten concept and sovereignty is a luxury, for Russia real sovereignty is a necessary condition for existence. It should be obvious to ourselves. I want to stress it: either we will be sovereign or dissolved, lost in the world. And it should be understood by other powers."
In the Ukrainian situation, the Eurasian network in Europe demonstrated its full worth. Almost all pro-Russian action, group of observers and even the French volunteers in the Novarossia were somehow connected with Eurasian networks, or close, parallel to the movement. This is quite natural. Eurasians in Europe and in other countries are well aware of Geopolitics and that Ukraine was not facing two different Slavic nations – Ukrainian and Russian – but the Sea and Land, the US hegemony/unilateralism and multilateralism represented by Russia. Therefore, the Eurasian network does not act in the interests of Russia, but in the interests of Europe, in the interest of the idea of multipolarity. Again, nothing personal: there are those who agree with liberalism and the North-American agenda, and there are those who disagree. Conservative circles in Europe do not agree. Consequently, they are turning their eyes to where the alternative may come from. And what do they see? Putin's Russia and the Eurasian ideology. And they deduce, one from the other, the result is always the same - the order doesn't matter
This logic is visible to friends and, as well, it is evident to enemies. Putin is the number one enemy of the modern liberal Western Civilization of the Sea once he consistently defends the interests of the Land Civilization. Any successful ruler who intended to make Russia great and independent would be, to the eyes of the West, a "villain", whoever he really was. Therefore, Putin simply can not become a hero for the US and the Atlanticist world because to do so he must destroy Russia, as did Gorbachev to the Soviet Union, for which he was much applauded.
And the same applies for Eurasianism: whatever this ideology may be, if it defies North-American hegemony and, moreover, relies also on a powerful nuclear and energy power, it can not be treated with indifference or considered in an abstractly neutral manner; all enemies understand this well and use every effort to demonize Eurasianism by any means: via denigration, defamation, slander, insults, name calling, identification with "stalinism" or "fascism" (depending on the context), paid trials and so on.
To be under attack. Preparing the offensive
At some point, Putin – as the leader of a great country – and the Eurasian ideology – as a conceptual apparatus that accurately describes the challenges and goals of the current geopolitical situation, where the old ideologies (left and right) no longer work – merged as the overall object of total hatred in the eyes of the whole Atlanticist network. Anyone who endorses Russia or even simply criticizes the West becomes simultanously a "Putin's agent", a "Russian spy" and a "Eurasianist". Thus, when in Russia we talk about the fifth column and the network of Atlanticist agents of influence, we are instantly accused of paranoia and conspiracy theories.
But look at the headlines of the central Western media: all searches of "Putin's fifth column" publish lists of Russian spies based on the dissections of CIA hackers pretending to be "Ukrainians"; or this e-mail of a member of the "Eurasian Movement" launched an overt campaign to identify all those who are sympathetic to Russia. What is our little network of heroic opponents of modern liberal world order compared to the trillions of the Federal Reserve System, liberal universities, the latest technology, global media, tens of thousands of NGOs and agents of influence on the very top of any country in Europe and Asia... But it raises rage and infuriates the enemy. Russia is behind us. At the head of Russia is Putin. With him, the people and our history. Therefore, not so pathetic seems a handful of enthusiasts coming out with flags of Novarossia and portraits of Putin to the streets of European cities. This is the waking from sleep of an alternative civilization – Land, heartland. Wakes up and will wake up until you wake up.
Now there is calm before the storm. The situation in Novarossia reached an impasse. Pressure on Russia is growing by the minute. We are under onslaught. Anyone who actively supports Putin is included in the Eurasian network defying the American Beast and is today under attack, under heavy fire. Fire grows. Pressure is becoming increasingly strong. The most unpleasant in this situation is betrayal. It is very bad when the enemy is well aware of how much you are dangerous to them and on the other hand a friend, as far as you are helpful, cannot guess about this danger а друг о том, насколько ты полезен, и не догадывается. But this a test. It endures only thanks to the idea – contrarily to the psychology of complex online games, where our opponents are clearly trying to strangle us.
We did and will keep on doing the Eurasian world network. We worked and will continue to work against North-American hegemony, bringing it to its demolition. We supported and will support all alternative activities in Europe and Asia who stand for tradition (which for us is primarily Orthodox), justice, freedom and the multipolar world. In opposition to the West: there is not one, but many civilizations; there is not one (liberal), but many ideologies; there is not one humanity, but a rich diversity of cultures, who do not accept globalization and will fight against it to the bitter end.
God is with us; understand, oh, infidels, and submit; God is with us!
translation by F. Virginia
https://www.facebook.com/alexandr.dugin/posts/898518293491545

Duginin analyysi facebookissa, aika pitkä mutta koska kaikki ei pääse facebookkiin niin postasin sen.
All we're really doing is just fighting the clock, and it always wins.

Sarma

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 204
  • Liked: 46
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #28 : 03.08.2016, 19:13:08 »
Onko jokin muutos tapahtunut Duginin aikaisempiin teorioihin(en tiedä),kun nyt hän esittää mm.tällaisen näkemyksensä Euroopasta:

http://katehon.com/article/europe-vs-west

Lainaus

EUROPE VS. THE WEST


I consider myself to be an anti-Western ideologist in the fullest sense of the word. But I distinguish between Europe and the West. I believe that these are two different concepts. Europe is an historical territory where different peoples, traditions, and states have existed which highly interest me. I have written a series of books called Noomahiya (“Clash of the Nomoi”) in which I discuss the logos of Europe, Germany, France, Italy, and Greece. I have the deepest reverence and respect for the logos of European culture. I study this logos together with the languages, literature, philosophy, and cultures of Europand cultures of Europe, which I love. But I think that the path that European society has gone down over the last few centuries, beginning with the epoch of the Enlightenment and ending with liberalism and modern Anglo-Saxon liberalism, is not Europe, but Anti-Europe. And this is precisely what I attribute to the concept of the “West.” The West is sunset, the fall, the descent, which is precisely the etymology that the word has in Russian. I am against the West and for the East, for ascent. The West is the decline of Europe.

I have anti-Western views, but not anti-European ones. I share the greatest sense of interest in Europe and I highly appreciate the traditional European logos. It is no coincidence that I have written several volumes dedicated to Martin Heidegger. I have authored many works dedicated to other European thinkers as well. It is very important not to turn this into a caricature. A person can love Europe and hate the West. The West is not a continuation of European culture, but its replacement. European identity was hijacked, and the spirit which haunts modern Europe is an anti-European one. I love real Europe - Christian, Greco-Roman, Gothic Europe with its traditional spirit and heroic values. But I despise and reject this liberal, bourgeois, degenerative, and politically correct pseudo-Europe which is losing its culture and identity before our very eyes.


EUROOPPA VS. WEST
(kone käännös)

En itseäni anti-Länsi ideologi täydessä merkityksessä. Mutta minä erottaa Euroopan ja lännen. Uskon, että nämä ovat kaksi eri asiaa. Eurooppa on historiallinen alue, jossa eri kansojen perinteet, ja valtiot ovat olemassa, jotka suuresti kiinnosta minua. Olen kirjoittanut useita kirjoja kutsutaan Noomahiya ( "Jumalten nomoi"), jossa I keskustella logot Europe, Saksa, Ranska, Italia ja Kreikka. Olen syvin kunnioitusta ja kunnioitusta logot eurooppalaisen kulttuurin. Opiskelen tällä logot yhdessä kielten, kirjallisuuden, filosofian, ja Euroopan kulttuureja, jota rakastan. Uskon kuitenkin, että polku, että eurooppalainen yhteiskunta on laskenut viime vuosisadan, aloittaen epookki valistuksen ja päättyen liberalismin ja modernin anglosaksisten liberalismi, ei ole Euroopassa, mutta Anti-Euroopassa. Ja juuri tätä minä määrite käsite "West." West on auringonlasku, syksyllä, laskeutuminen, mikä on juuri etymologia, että sana on venäjäksi. Vastustan lännen ja itään, nousua varten. West on vähentynyt Euroopassa.

Minulla on anti-Länsi näkemyksiä, mutta ei anti-eurooppalaisiin. Jaan suurimman tunne kiinnostusta Euroopassa ja minä arvostan perinteisen eurooppalaisen logot. Ei ole sattumaa, että olen kirjoittanut useita määriä omistettu Martin Heidegger. Olen kirjoittanut paljon teoksia omistettu muihin Euroopan ajattelijoista samoin. On erittäin tärkeää, ettei tehdä tästä karikatyyri. Henkilö voi rakastaa Euroopassa ja vihaavat lännen. West ei ole jatkoa eurooppalaisen kulttuurin, mutta sen korvaaminen. Eurooppalainen identiteetti kaapattiin, ja henki, joka kummittelee moderni Eurooppa on anti-eurooppalainen. Rakastan todellinen Eurooppa - Christian, kreikkalais-roomalainen, gootti Euroopassa sen käsityöhenkinen ja sankarillinen arvoja. Mutta minä halveksin ja hylätä tämä liberaali porvarillinen, rappeuttavat, ja poliittisesti korrekti pseudo-Eurooppa, joka on menettämässä kulttuurin ja identiteetin silmiemme edessä.




hattiwatti

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 8 876
  • Liked: 6099
Vs: Mitä ajattelee Alexander Dugin?
« Vastaus #29 : 03.08.2016, 19:15:49 »
Lainaus
I love real Europe - Christian, Greco-Roman, Gothic Europe with its traditional spirit and heroic values. But I despise and reject this liberal, bourgeois, degenerative, and politically correct pseudo-Europe which is losing its culture and identity before our very eyes.

Käsittääkseni suurin osa foorumin väestä jakanee tämän näkemyksen? Mitä radikaalia tässä olisi?

Mun mielestä tässähän vain käsiteltiin eri sanojen ja käsitteiden merkitystä. Itsekin olen ns. lännen hegemonian vastainen, mutta toisaalta pro-traditionalisti Eurooppalainen, erityisesti pro-traditionalisti ugrilainen ja liberaalikaupallinen länsihegemonia on pohjimmiltaan voima joka jyrää alleen vaikkapa suom-ugrilaisuuden, kuten olemme voineet seurata hiljaista prosessia mitä on ympärillämme tapahtumassa.

"Länsi" on pitkälle metafora joka viittaa lähinnä juuri liberaalikauppallisiin angloamerikkalaisiin arvoihin, ja erityisesti sotilaallistaloudelliseen hegemoniaansa, vaikka tätä epämääräistä sanaa ei ole juuri määritelty muuten kuin kylmän sodan sanana joka vastakkainasettuu jonkun muun kanssa. Se mitä taas "Eurooppa" on, on ihan arkelogisesti ja antropologisesti määritettävä asia, tietenkin joka maassa eri. Esimerkiksi periugrilaisesta kulttuurista kumpuava jäänne "jokamiehen oikeus" luonnovaroihin on todella jyrkässä ristiriidassa liberaalikaupallisen, yksityisen omistusoikeuden palvontaan perustuvassa lainsäädännössä joka vaikkapa "Lännen" ajamassa TTIP sun muissa vastaavissa kauppasopimuksissa mahdollistaa yksityisten korporaatioiden takavarikoida jonkun maan luonnonvarat yksityisomaisuudekseen. Sehän on perintöä feodaalisesta tavasta miten metsät olivat vain aatelisten metsästysmaita, jota käytäntöä täällä ei ole koskaan hyväksytty. Tässä mielestäni tulee räikeimmin esiin tämä ero näissä kulturaalisissa ajattelutavoissa.

Muuten olen sitä mieltä, että Suomalaiset eivät saisi identifioitua tähän epämääräiseen "Länteen" vaan etsiä ne omat Euraasialaiset ugrilaiset juurensa ja havaita miten valtava ero niissä on angloamerikkalaisuuteen verrattuna. Muissakin jutuissa kuin jokamiehenoikeus vs. yksityisomistusoikeus vastakkainasetteluss.a

Aiheesta pitäisi olla valtavasti enemmän keskustelua, olkoon se antimme "Eurasianistiseen" keskusteluun.
« Viimeksi muokattu: 03.08.2016, 19:25:30 kirjoittanut hattiwatti »

Tagit: