Muuttuuko häp...Helsingin yliopisto ihmeelliseksi ja paremmaksi mikäli pissan ja puhdistuaineen hajuinen metroasema nimetään keisarillisen venäjän tsaarin perustaman yliopiston mukaan uudelleen? Valitettavasti ei muutu. Ei tule yhtä ainoaa virkaa lisää. Ei tule yhtä ainoaa professuuria eikä peruutusta yt-neuvotteluihin valmistautuvassa häpeäyliopistossa. Mutta tulee näennäisuutinen ja maskeeraus aivan kuin jotain muuttuisi mutta mitään ei todellisuudessa muutu.
No, siis Kaisaniemen kulmilla on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista viimeisen 15 vuoden aikana. Keskustakampuksen painopiste on siirtynyt lähemmäs metroasemaa. Entinen Pukevan/Anttilan talo purettiin ja aivan metroaseman päälle rakennettiin uusi yliopistokirjasto. Sitä ennen tuli oppimiskeskus Aleksandria. Samassa korttelissa on myös tutkijakollegium, kielikeskus, teologinen tiedekunta, yliopistopaino, yliopiston startup-hautomo Helsinki Think Company sekä Porthania. Yliopisto on siis viime vuosikymmenen aikana ottanut käyttöönsä melkein koko Kaisaniemenkadun, Vuorikadun, Yliopistonkadun ja Fabianinkadun rajaaman alueen. Metrohallista pääsee jopa suoraan hissillä Kaisa-kirjastoon. Kyllä yliopisto on siis ihan todellisesti siirtynyt lähemmäs metroasemaa. Oma kysymyksensä on tietysti, riittääkö tuo nimenmuutokseen. Mutta jos kerran joku Aalto-yliopistokin tulee...
Yliopiston muuten perusti 1640 kuningatar Kristiina. Se muuttui keisarilliseksi Turun akatemiaksi v. 1809 ja siirrettiin Turun palon jälkeen Helsinkiin.
Tosiasiat ja itse yliopiston etu silmälläpitäen se on kuitenkin ainoa pitkäntähtäimen kannattava asia. Helsingin keskustaan jäisi mieletön määrä tyhjää ja rakennushistoriallisesti suojeltua kiinteistömassaa. Sen kohtalon pohtiminen ei kuitenkaan ole yliopiston todellinen tarkoitus.
Ketjussä esitetään kyllä aivan järjettömiä ja täysin asiantuntemattomia ideoita. Kaikki yliopiston rakennukset eivät suinkaan ole Senaatti-kiinteistöjen hallussa, vaan yliopiston rahastot omistavat ydinkeskustassa suuren joukon kiinteistöjä, joista yliopisto ei joudu maksamaan vuokraa. Saa päinvastoin osasta vuokratuloja.
Porthanian ja päärakennuksen kaksi suurinta salia sekä päärakennuksen suuri juhlasali ovat käytännössä ainoita tiloja, jotka ovat riittävän suuria tiettyjen tiedekuntatenttien, massaluentosarjojen ja konferenssien pitämiseen.
Kansalliskirjaston ja yliopiston keskuskirjaston välinen kallio on louhittu syvälle täyteen satojen hyllykilometrien mittaisia ydinpommin kestäviä arkistoja ja kirjavarastoja. Vastaavien rakentaminen jonnekin muualle olisi kymmenien vuosien työ. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon kansallisen historian kannalta korvaamattomille aineistoille muutosta koituva vahingoittumisriski.
Myös tutkimus- ja opetustyö keskeytyisivät muuton vuoksi. Keskustakampuksella opiskelee n. 10 000 opiskelijaa, joiden opinnot viivästyisivät. Kustannukset vastaavien tilojen rakennuttamisesta, laitosten vuosia kestävistä muutoista ja opetuksen keskeytymisestä lähenisivät helposti miljardia. Samalla menetettäisiin keskustakampuksen synergiaedut. Homma olisi erityisen järkevää nyt, kun kymmenien vuosien rakennustöiden jälkeen on saatu uudet kirjastotilat valmiiksi, sivukirjastot lakkautettua ja laitokset sijoitettua kirjaston läheisyyteen. Ensimmäiseen kansalliseen yliopistoon liittyvät historialliset ja seremonialliset arvot ovat tietysti korvaamattomia. Ylioppilaskunta, osakunnat ja järjestöt myisivät varmaan myös mielellään tilansa Vanhasta ja Uudesta ylioppilastalosta ja osakuntien taloista alkaen...
Ja kun nyt tuli ylioppilaskunnasta puhe, niin se, joka väittää, että laitosten opiskelijat eivät edes kohtaa toisiaan kuten USA:n kampusyliopistoissa, ei ilmeisesti ole koskaan osallistunut ylioppilaselämään Helsingissä. Järjestöä, tilaa ja osakuntaa on jos jonkinmoista.