UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: Kaisa Immonen: "Kaikki puhuvat Euroopasta aivan kuin se olisi taivas." (gradu)  (Luettu 17322 kertaa)

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 459
  • Liked: 2581
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Kaisa Immonen   
"Kaikki puhuvat Euroopasta aivan kuin se olisi taivas."
Eurooppaa koskevien mielikuvien ja odotusten rooli paperitonta siirtolaisuutta synnyttävänä ja ylläpitävänä tekijänä

Tampereen yliopisto
Johtamiskorkeakoulu
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma
Kansainvälinen politiikka
Pro gradu -tutkielma
Toukokuu 2013


Kiinnostava aihe, mikä oikeastaan vetää väkeä Eurooppaan. Hieman tuntui, että tekijällä oli ennakkoasenteita työhönsä, minkä hän kyllä muutamissa paikoissa tunnustaakin. Jos oikein ymmärsin, tämä on ns. feministinen tutkimus. Mitä se sitten tarkoittaa, ei oikein minulle auennut.

Yksi hyvin yleinen väite on, etteivät Eurooppaan muualta tulevat tiedä juuri mitään Euroopan oloista, he vain pakenevat vainoa ja kidutusta suunnaten hädässään johonkin satunnaiseen Euroopan valtioon. Tuo väite on minusta jo moneen kertaan osoitettu vääräksi, mutta sitkeästi se elää. Tämänkin gradun aineisto kertoo väitteen olevan pelkkää uskomusta.


Tiivistelmä:

Lainaus
Pro gradu -tutkielmassani tutkin Eurooppaan liitettyjen mielikuvien ja odotusten roolia Euroopan unionin (EU) alueelle suuntautuvaan paperittomaan siirtolaisuuteen vaikuttavana tekijänä. Julkisessa keskustelussa paperittomuuden motiiviksi mainitaan usein yksilöiden halu parantaa omaa taloudellista asemaansa; puheenvuoroissa esiintyy myös syytöksiä eurooppalaisen sosiaaliturva- ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöstä. Paperittomien omaa näkemystä siirtolaisuuspäätökseen vaikuttaneista tekijöistä kuullaan harvemmin. Paperittoman yksilön näkökulmasta lähtevä tutkielmani paikkaa osittain tätä puutetta.

Sekä yksittäiset jäsenmaat että EU kokonaisuudessaan pyrkivät vähentämään alueellaan oleskelevien paperittomien määrää sekä torjumaan paperittomien siirtolaisten pääsyn unionin alueelle. Toimet "laittoman maahanmuuton torjumiseksi" suunnataan pääasiassa jo matkaan lähteneisiin tai unionin alueella oleskeleviin paperittomiin. Tutkielmani päähuomio kiinnittyy tätä vastoin siirtolaisuusprosessin alkuvaiheeseen eli tekijöihin, jotka synnyttävät paperitonta siirtolaisuutta siirtolaisten koti- ja asuinmaissa. Tämä mahdollistaa myös arvioida kriittisesti EU:n toimia paperittoman siirtolaisuuden ehkäisemikseksi.

Tutkimusaineistoni koostuu 14 paperittoman siirtolaisen haastattelusta, joista puolet tein Suomessa ja puolet Espanjassa. Aineiston analyysissa hyödynnän Leen veto- ja työntötekijöiden käsitteitä sekä Demüthin ajatuksia siirtolaisuudesta nelivaiheisena prosessina arvioidessani tekijöitä. Veto- ja työntötekijöiden analyysissä on ennen kaikkea kyse paperittomien siirtolaisten subjektiivisista arvioista tilanteestaan kotimaassa sekä mahdollisuuksistaan Euroopassa.

Tutkielmani johtopäätöksenä on, että Eurooppaan liitetään positiivisia ja useimmiten virheellisiä mielikuvia elämän kaikinpuolisesta helppoudesta sekä oman elämän merkittävää kohenemista koskevia odotuksia. Nämä tekijät yhdessä kannustavat pyrkimään Eurooppaan. Mielikuvat ja odotukset perustuvat pitkälti toisten siirtolaisten kertomuksiin ja näiden käyttäytymisestä johdettuihin päätelmiin. Todenmukaisen tiedon välittymistä estää se, että negatiiviset kertomukset Euroopasta leimataan valheellisiksi ja vain omaa kokemusta pidetään luotettavana tietolähteenä. Euroopassa asuvat maanmiehet pitävät osin myös tietoisesti yllä näitä virheellisiä käsityksiä. Lisäksi median, lähinnä TV:n, kuvasto vahvistaa vääristyneitä mielikuvia. Viranomaisinformaation ja faktatiedon rooli mielikuvien ja odotusten rakentumisessa on hyvin vähäinen, mikä antaa aihetta arvioida kriittisesti EU:n toimia tiedottaa laillisista maahanmuuttoväylistä.

Tutkielmani kyseenalaistaa karkeimmat siirtolaisuutta rationaalisen faktatietoon ja taloudellisiin intresseihin perustuvan päätöksenteon kautta mallintavat teoriat ja kiinnittää huomion siihen, kuinka siirtolaisuuspäätöksessä otetaan huomioon laajempaa perheyksikköä koskeva statusaseman muutos: sekä Euroopassa asuva siirtolainen itse että tämän perhe nauttivat aiempaa suurempaa arvostusta.


Luku 1. Johdanto s. 1-5

Lainaus
s. 1: Papereitta Espanjassa asuva nigerialainen Alex myi usein Sevillan kotini lähellä nenäliinoja liikennevaloihin pysähtyvien autojen matkustajille. Hänen jollei aivan ensimmäinen niin sitten toinen lauseensa minulle oli “Help me.” “Auta minua.”. Tuo useaan kertaan toistettu lause jäi vaivaamaan minua niin, että Espanjan vaihtovuoteni jälkeen minulle oli selvää, että halusin tutkia pro gradu -tutkielmassani paperitonta siirtolaisuutta erityisesti paperittomien ihmisten näkökulmasta.

Tällaisesta aloituksesta herää heti huolestus, ei kai kirjoittajalla ole ns. maailmanparannusmotiivi opinnnäytetyössään.

Lainaus
s. 3: Oma mielenkiintoni kohdistui kuitenkin pelkkiä materiaalisia ja taloudellisia tekijöitä laajemmalle, erityisesti Eurooppaan liittyvien mielikuvien ja odotusten rooliin paperitonta siirtolaisuutta synnyttävänä ja ylläpitävänä tekijänä. Päästäkseni kiinni näihin tekijöihin päädyin tuottamaan itse oman tutkimusaineistoni haastattelemalla paperittomia siirtolaisia. Tein haastatteluja kahdessa paikkaa, Suomessa Metsälän säilöönottoyksikössä ja Espanjassa Sevillassa. Sevilla oli minulle luontainen valinta, sillä tutkimusintressini syntyminen liittyi kyseiseen kaupunkiin. Päätin tehdä haastatteluja myös Suomessa lisätäkseni aineistoni laajuutta.

Tarkoitukseni ei ole tuottaa yksinkertaista testattavaa mallia paperittomasta siirtolaisuudesta, vaan etsiä haastatteluaineistosta niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat haastattelemieni paperittomien siirtolaisuusprosessiin. Erityisesti pyrin selventämään sitä, mikä rooli Eurooppaa, EU:ta ja kohdemaata koskevilla mielikuvilla ja odotuksilla on paperittoman siirtolaisuuden tuottamisessa siirtolaisprosessin eri vaiheissa, ja mihin muihin tekijöihin nämä mielikuvat ja odotukset linkittyvät. Varsinainen tutkimuskysymykseni on Millaisia mielikuvia ja odotuksia paperittomilla siirtolaisilla oli Euroopasta, EU:sta ja vastaanottavasta maasta ennen koti- tai asuinmaastaan lähtemistä?

s. 4: Tutkielmani kontekstin muodostaa EU:n maahanmuuttopolitiikka ja erityisesti paperittoman siirtolaisuuden torjunta. Paperittoman siirtolaisuuden tutkiminen irrallaan aikaan ja paikkaan sidotusta viitekehyksestä ei olisi mielekästä, sillä paperittomuus ei ole sisäsyntyinen ilmiö tai yksilön ominaisuus, vaan se tuotetaan valtioiden politiikkalinjauksilla ja lainsäädännöllä: maahanpääsyä ja oleskeluoikeutta koskevat säädöksiä määritellään ja muokataan yhä uudestaan ja uudestaan vastaamaan erilaisia (tilannesidonnaisia) poliittisia päämääriä. Samoin paperittomaan siirtolaisuuteen liittyvät riskit voivat vaihdella riippuen kulloisistakin politiikkalinjauksista; tietyllä hetkellä viranomaiset saattavat ummistaa silmänsä paperittomalta siirtolaisuudelta, toisena ajankohtana linjana voi olla tiukka kontrolli ja nollatoleranssi. Muutokset heijastuvat paperittomien kokemuksiin Euroopassa ja voivat syödä pohjaa paperittomien siirtolaisten aiempaan tilanteeseen pohjaavalta arviolta siirtolaisuuden kannattavuudesta.


Luku 2. Keskeiset käsitteet ja aiempi tutkimus s. 6 - 19

Lainaus
s. 6: Sekä julkiselle maahanmuuttokeskustelulle, maahanmuuttoa ja maahantuloa koskevalle viranomaispuheelle että akateemiselle siirtolaisuustutkimukselle on leimallista käytettyjen käsitteiden ja nimitysten kirjo: puhutaan niin laillisesta (legal) ja laittomasta (illegal), luvattomasta (irregular) tai paperittomasta (undocumented) maahantulosta ja -muutosta (immigration), siirtolaisista (migrants) ja siirtolaisuudesta (migration) sekä turvapaikanhakijoista (asylum seekers) ja pakolaisista (refugees). Ylätason käsitteet siirtolainen ja maahanmuuttaja voidaan jakaa vielä hienosyisempiin kategorioihin – kuten siirtotyöläiset (temporary labour migrants), perheenjäsenet (family members) ja korkeasti koulutetut siirtolaiset (highly skilled migrants) – jotka toimivat usein valtion kontrollin ja yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien määrittäjinä. Omassa tutkielmassani käytän käsitteitä paperittomat siirtolaiset tai yksinkertaisemmin vain paperittomat sekä paperiton siirtolaisuus, sillä koen sekä termit maahanmuutto ja maahanmuuttajat sekä niiden määritteet laiton ja luvaton ongelmallisiksi varsinkin oman tutkimusaiheeni kannalta.

Päällisin puolin neutraalien ilmaisujen, kuten maahanmuuttaja, siirtolainen ja pakolainen, joukkoa täydentävät erilaiset halventavat ilmaukset kuten turvapaikkashoppailija ja elintasopakolainen sekä termit, joiden soveliaisuudesta kiistellään, esimerkiksi laiton maahanmuutto. Erilaisten siirtolaisia luokittelevien kategorioiden ja käsitteiden sekoittuminen on myös varsin yleistä, ja esimerkiksi termin ”laiton maahanmuutto” alle saatetaan niputtaa yhteen niin kansainvälistä suojelua hakevat ihmiset kuin muista syistä Eurooppaan papereitta pyrkivät.

s. 7: Yleensä ottaen maahanmuutto (immigration) määritellään laajasti ihmisten liikkumisena maasta toiseen joko tilapäisen tai pysyvän oleskelun vuoksi. Düvellin mukaan maahanmuutto on usein käsitteenä saanut kielteisiä vivahteita, koska se nähdään poikkeamana normista eli pysyvästä asettautumisesta tietylle paikalle tai paikallaan pysymisestä (settlement). Samoin termiä maahanmuuttaja (immigrant) pidetään yleiskäsitteenä, joka kattaa kaikki eri perustein maasta toiseen muuttavat henkilöt, vaikka myös tämä käsite on viime aikoina saanutkin jonkin verran negatiivisia konnotaatioita ”maahanmuuttokriittisyyden” ja suoranaisen maahanmuuttovihamielisyyden voimistuttua ympäri Eurooppaa. Maahantulo (entry) on käsitteenä maahanmuuttoa rajatumpi ja viittaa vain valtion rajojen ylittämiseen maahan pääsemiseksi. Maahantulo voi muuttua maassa oleskeluksi, jos henkilö jää pidemmäksi ajaksi valtion alueelle.

s. 10: Maahanmuutto-käsitteen valtiokeskeisyyden ja siihen liittyvän aika-aspektin vuoksi käytän omassa työssäni termiä siirtolaisuus (migration). Muussa tapauksessa joutuisin jaottelemaan haastateltavani kahteen eri osajoukkoon oleskelun keston ja tarkoituksen perusteella, jolloin jakolinja kulkisi maahantulon ja maahanmuuton välillä. Kuten edellä selvensin, maahantulo viittaa valtion rajan ylittämiseen tai sen yrittämiseen, siinä missä maahanmuutto pysyvämpiluontoiseen oleskeluun. Kyseisen oleskelun kestoon perustuva jaottelu ei ole tarkoituksenmukainen tässä tutkielmassa, koska tutkin ensisijaisesti niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat siirtolaisuusprosessiin ennen Eurooppaan saapumistaan. Lisäksi on epäselvää, milloin maahantulijasta tulee tarkalleen ottaen maahanmuuttaja. Vaikka jotkut haastateltavistani olivat joutuneet viranomaisten haaviin jo rajalla tai pian maahan saavuttuaan, kaikkien tavoitteena oli pidempikestoinen Euroopassa oleskelu, joten senkin vuoksi jaottelu maahantuloon ja maahanmuuttoon ei ole oleellinen.

s. 11: Jokainen nimeämisyritys kuten laittomista maahantulijoista tai paperittomista maahanmuuttajista puhuminen sisältää rajauksen, joka jättää osan paperittomista ihmisistä kyseisen luokittelun ulkopuolelle. Sanana ”laiton maahantulija” ei esimerkiksi tarkkaan ottaen viittaisi pidemmän aikaa maassa papereitta oleskelevaan henkilöön tai vastaavasti ”paperiton maahanmuuttaja” ei ongelmitta taivu kuvaamaan ilman henkilöllisyystodistusta maahan saapunutta turvapaikanhakijaa, sillä oletuksena on, ettei turvapaikanhakijalla ole muita vaihtoehtoja kuin pyrkiä toiseen maahan turvaan siinä missä maahanmuuttoa pidetään vapaaehtoisena toimintana. Edellä mainituista syistä johtuen käytän tutkielmassani termiä paperiton siirtolainen sekä turvapaikkaa hakeneista henkilöistä että ihmisistä, jotka eivät hakeneet turvapaikkaa.

Käsitteenä laiton maahanmuutto sisältää ajatuksen ensinnäkin yhteiskunnan laillisen järjestyksen rikkomisesta, mutta myös siitä, että muuttovirtoja tulee kontrolloida toivottujen ja ei-toivottujen siirtolaisten erottamiseksi toisistaan. Squiren mukaan paperittomien siirtolaisten nimeäminen ”laittomiksi” vie pohjan heidän toimijuudeltaan ja selviytymisstrategioidensa oikeutukselta. Siirtolaiset kuvataan kriminaaleina ja syyllisinä subjekteina sen sijaan, että pohdittaisiin syitä ihmisten aktiivisiin pyrkimyksiin muuttaa Eurooppaan. Termin käyttöä vastustetaan myös sillä perusteella, että kaikkien ihmisten tulisi saada liikkua vapaasti yli rajojen.

Viimeiselle virkkeelle on lähdeviitteenä ” Esimerkiksi Isossa-Britanniassa No one is illegal -järjestö kampanjoi maahanmuuttokontrollien poistamiseksi. http://www.noii.org.uk/.” Samaa kai ajaa Suomessa Vapaa liikkuvuus. Tässä vaiheessa alkaa jo pahasti tuntua siltä, että kirjoittaja haluaa saivarrella termeillä häivyttääkseen itse asian oleellisen sisällön. En oikein usko, että missään valtiossa kovinkaan vakavasti suhtaudutaan rajavalvonnan lopettamiseen, joten tuollaisia marginaalinäkemyksiä on aivan turha tuoda esille yliopistollisessa opinnäytetyössä.

Lainaus
s. 13: Myöskään sillä, saapuuko turvapaikanhakija oikeilla tai väärennetyillä papereilla, ei tule olla vaikutusta mahdollisen kansainvälisen suojelun myöntämiseen. Tämän vuoksi en käytä tällaisiin henkilöihin viitatessani laiton maahanmuuttaja -termiä. Sen sijaan paperittomista puhuminen haastattelemieni nykyisten tai entisten turvapaikanhakijoiden kohdalla on perusteltua: Useimmilta puuttuivat henkilöllisyyttä osoittavat asiakirjat taikka vähintäänkin maassa oleskeluun oikeuttava viisumi.

Ainakaan tähän mennessä kirjoittaja ei ole termien kanssa kiemurrellessaan ollenkaan pohtinut sitä vaihtoehtoa, ettei maahantulija saakaan turvapaikkaa eikä oleskelulupaa tai ettei hän edes maahan saavuttuaan ilmoittaudu viranomaisille. Jos ei saa oleskelulupaa eikä kuitenkaan poistu maasta, niin silloin oleskelee maassa laittomasti.

Lainaus
s. 14: Kivisto ja Faist jaottelevat maahanmuuton (immigration) kolmeen eri osaan: varsinaiseen ihmisten liikkumiseen paikasta toiseen, asettumiseen uuteen kotimaahan sekä maahanmuuton kontrolliin. Kontrolli lävistää kaksi aiempaa vaihetta, sillä valtiot sekä rajoittavat ihmisten liikkumista ja toisaalta kontrolloivat jo maahan saapuneiden oikeuksia ulkomaalaisiin kohdistuvan lainsäädännön ja määräysten kautta. Valtioilla on monopoli sekä määritellä, kuka on maahanmuuttaja ja kuka ei, että jaotella heidät eri kategorioihin, joiden perusteella yleensä myös erilaiset oikeudet ja velvollisuudet määrittyvät.

s. 15: Kivisto ja Faist liittävät paperittomien työntekijöiden lukumäärän kasvun varsinkin Pohjois-Amerikassa ja läntisessä Euroopassa valtioiden tiukentuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan, jonka seurauksena ulkomaalaisille myönnetään vähemmän lailliseen maassa oleskeluun oikeuttavia lupia. Myös Geddes jakaa saman näkemyksen: laillisten maahanmuuttoväylien vähittäinen kaventaminen 1960-luvulta asti on vaikuttanut ”laittomaksi” määritellyn siirtolaisuuden kasvuun, sillä uudet rajoitteet ovat tuoneet mukanaan yritykset kiertää niitä – oli kyseessä sitten ihmissalakuljetus, ihmiskauppa tai papereiden väärentäminen.

Tässä pitäisi nyt kaivella historiankirjoja, mutta veikkaisin että tiukentunut maahanmuuttopolitiikka on liittynyt maahantulijoiden kasvavaan määrään, varsinkin jos maahantulijat eivät ole ihan ykköslaatua.

Lainaus
s. 15: Maantieteellisen liikkuvuuden (geographic flow) lisäksi paperittomalla siirtolaisuudella on siten oma ”sisäsyntyinen” piirteensä, yksilön oikeusasemaan liittyvä liikkuvuus (status-related flow); esimerkiksi oleskeluluvan menetystä seuraava oleskelu maassa merkitsee ihmisen statuksen muuttumista laillisesta maahanmuuttajasta paperittomaksi siirtolaiseksi.

Tarkoittaa kai sitä, että kirjoittaja haluaa nimittää laittomasti maassa oleskelevia paperittomiksi siirtolaisiksi.

Lainaus
s. 16: Laillisten väylien puuttumista voi tarkastella myös oman maan jättämisen oikeuden kautta: tätä oikeutta ei pysty esteettä toteuttamaan joko siksi, että valtio rajoittaa kansalaistensa liikkumista tai siksi, että mikään maa ei halua päästää henkilöä rajojensa sisäpuolelle. Ihmisillä voi siis olla oikeuksia, joita he eivät käytännössä pysty toteuttamaan.

Tätä samaa problematiikkaa on moni muukin pohdistellut. Omasta maastaan lähteminen taitaa kuulua ihan näihin YK:n määrittelemiin perusoikeuksiin, mutta niihin perusoikeuksiin ei missään nimessä kuulu oikeus muuttaa mihin maahan tahansa, ei tällaista ole YK:kaan esittänyt.

Lainaus
s. 17: Gebrewoldin mukaan taustalla voi vaikuttaa näkemys oman kulttuurin takaperoisuudesta ja halu tulla osaksi globaalia kulttuuria, joka samaistetaan pitkälti läntiseen taloudelliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen.

Gradussa ei ymmärtääkseni ole kiellettyä kommentoida siteeraamiensa lähteiden näkemyksiä. Tämän Gebrewolkin ajatus tuntuu nykytiedon valossa aika kummalliselta, kun muslimit tuntuvat päinvastoin pitävän hyvin tärkeänä, että saavat länsimaissa noudattaa oman kulttuurinsa tapaperoisia tapoja.

Lainaus
s. 18: Paperitonta siirtolaisuutta Italiassa tutkineen Miggianon mukaan paperittomuuteen liittyy vaatimus näkymättömyydestä ja ulkopuolisuudesta oleskeluoikeuden takeena. Käännytyspäätöksen saatuaan paperiton siirtolainen valitsee yleensä maahan jäämisen – sillä edellytyksellä, että pystyy välttämään käännyttämisen. Paperiton voi oleskella maassa niin kauan kuin pysyttelee näkymättömänä.


Luku 3. Paperiton siirtolaisuus ja Euroopan unioni s. 19 - 34

Tästä luvusta löytyy paljon tietoa EU:n erilaisista päätöksistä ja sopimuksista laittomaan siirtolaisuuteen liittyen sekä eri toimenpiteistä laittoman siirtolaisuuden vähentämiseksi.

Lainaus
s. 19: Ihmisten mielikuvissa Eurooppaan kohdistuva paperiton siirtolaisuus samaistuu helposti tiedotusvälineissä esitettyihin kuviin Välimeren pohjoisrannikolle saapuvista täyteen ahdatuista veneistä, mutta todellisuudessa erilaisten paperittomuuteen johtavien tilanteiden skaala on huomattavasti tätä laajempi. Euroopan unionin kontekstissa paperittomilla siirtolaisilla tarkoitetaan kolmansien maiden kansalaisia, jotka saapuvat ”laittomasti” jonkin unionin jäsenvaltion alueelle maa-, meri- tai ilmateitse, usein myös lentokenttien kauttakulkualueiden kautta. ”Laitonta” tästä toiminnasta tekee se, että tulijat käyttävät väärennettyjä tai toiselle henkilölle kuuluvia asiakirjoja (passit, henkilöllisyystodistukset, viisumit) tai pyrkivät unionin alueelle kokonaan ilman papereita joko omatoimisesti tai ihmissalakuljettajien avulla.

s. 21: Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontexin mukaan vuonna 2011 EU:n ulkorajoilla havaittiin n. 141 000 luvatonta rajanylitystä ja unionin alueella tavattiin n. 351 000 paperitonta siirtolaista. Reilu kolmasosa (36 %) kaikista unionin alueella oleskelevista paperittomista siirtolaisista havaittiin Ranskan, Espanjan ja Italian alueella. Näitä havaittuja tapauksia ei kuitenkaan voida laittaa yhtäläisyysmerkkeihin kaikkien unionin alueella oleskelevien paperittomien siirtolaisten kokonaislukumäärän kanssa. Euroopan komission lehdistötiedotteessa vuodelta 2007 unionin alueella oleskelevien paperittomien siirtolaisten määräksi arvioidaan 4,5–8 miljoonaa.

s. 23: Myös yksittäisen valtion turvapaikkapolitiikka vaikuttaa paperittomaan siirtolaisuuteen, sillä henkilö, joka esimerkiksi Suomessa hakisi turvapaikkaa saattaa Etelä-Euroopan maissa jäädä luvatta maahan riippumatta siitä, anoiko hän turvapaikkaa vai ei, mikä osaltaan heijastelee turvapaikkakäytäntöjen ja yhteiskunnallisten todellisuuksien suuria eroja jäsenmaiden välillä.

Tämä virke ei minulle oikein auennut. Saattaahan yhtäläisesti Suomessa turvapaikkaa hakenut jäädä maahan saatuaan hylkäävän päätöksen.

Lainaus
s. 24: Ajatus EU:n edeltäjän Euroopan yhteisöjen (EY) yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta alkoi saada jalansijaa päättäjien keskuudessa 1980-luvun alkupuolella. Schengen-alueen luominen101 ja siihen liittyvä jäsenmaiden välisten sisärajojen poistaminen, siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän voimakas kasvu Länsi-Euroopassa 1980-luvulta alkaen sekä kansalaisten vaatimukset kansallisten ja niitä laajempien ratkaisujen löytämiseksi paperittomaan siirtolaisuuteen ja turvapaikkakysymykseen asettivat paineita kehittää koko yhteisön laajuista maahanmuuttopolitiikkaa. Tämän jälkeen maahanmuuttopolitiikkaa on linjattu yhä enemmän, ei vain jäsenmaiden, vaan koko EU:n toimesta. 1990-luvulta alkaen unionin yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan on lisäksi liittynyt tendenssi yhtä aikaa sekä avata että sulkea ovia siirtolaisilta: EU pyrkii sekä houkuttelemaan korkeasti koulutettuja siirtolaisia alueelleen että torjumaan ei-toivottuja siirtolaisia kuten paperittomia.

s. 27: Muodollisesti sopimukset velvoittavat molempia osapuolia, mutta on aiheellista olettaa, että ne palvelevat pääasiassa EU:n etua, sillä lähes kaikki sopimuskumppanit ovat matalamman elintason maita ja osalla on myös sisäisiä jännitteitä. Myös yksittäiset jäsenmaat ovat solmineet kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia kolmansien maiden kanssa. Sopimukset eivät ole kuitenkaan ongelmattomia välineitä, sillä siirtolaisten takaisin ottaminen on varsin epäsuosittua politiikkaa maissa, jotka joutuvat painiskelemaan suurien maastamuuttopaineiden kanssa. Yleensä tällaiset maat eivät tuo julki sopimusten allekirjoittamista eivätkä noudata niitä orjallisesti. Komission vuoden 2011 maahanmuuttotiedonannossa myönnetäänkin, että takaisinottoneuvottelut monien maiden kanssa ovat olleet erittäin hankalia erityisesti siksi, ettei EU useinkaan tarjoa kumppanimaille riittäviä kannustimia kuten viisumeihin liittyviä helpotuksia tai taloudellista apua.

Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen solmimisen jälkeen useat EU-jäsenmaat ovat omaksuneet aiempaa tiukemman linjan palauttamispolitiikkaan, koska sen katsotaan ennaltaehkäisevän paperitonta siirtolaisuutta. Monissa tapauksissa papereitta oleskelevaa henkilöä ei kuitenkaan voida palauttaa, joko kotimaan olosuhteiden vuoksi tai esimerkiksi siksi, ettei lähtömaasta ole tietoa. EU-maat eivät ole löytäneet yhteistä toimintalinjaa tällaisiin tilanteisiin. Vuonna 2010 Frontexin johdolla järjestettiin 37 palautuslentoa, joihin osallistui 20 EU-maata ja kaksi unionin ulkopuolista Schengen-maata (Norja ja Sveitsi), ja joilla palautettiin yhteensä 1896 ihmistä 12 eri maahan. Verrattaessa havaittujen luvattomien rajanylitysten kokonaismäärään samana vuonna (104 049 henkeä)130, palautuslennot vaikuttavat kuitenkin varsin tehottomalta, mutta uutiskynnyksen ylittävältä, keinolta torjua paperitonta siirtolaisuutta. Valtaosa toimeenpannuista palautuksia onkin yhä jäsenmaiden itsensä toteuttamia: vuonna 2011 jäsenmaat palauttivat kolmansiin maihin n. 70 000 ihmistä vasten näiden omaa tahtoa (forced return). Vastaavasti samana vuonna 2011 unionin alueelta poistui vapaaehtoisesti (voluntary departure) n. 56 000 ihmistä.

s. 29: Osittain pyrkimyksenä on ulkoistaa siirtolaisten ”ennakkokarsinta” kolmansien maiden viranomaisille, sillä rajavalvonnan osalta EU asettaa tavoitteekseen tukea kauttakulku- ja lähtömaiden henkilökunnan koulutusta ja varustusten hankintaa unionin ulkorajojen valvonnan tehostamiseksi142. Useat EU-maat Espanja mukaan lukien ovat myös tukeneet poliittisesti ja materiaalisesti paperittomien siirtolaisten säilöönottokeskusten luomista Afrikan pohjois- ja luoteisrannikon maissa kuten Marokossa ja Mauritaniassa

s. 31: EU:n ja kolmansien maiden taloudellisen yhteistyön ehdoksi asetettu paperittoman siirtolaisuuden torjuminen vahvistettiin vuonna 2011 komission maahanmuuttotiedonannossa

s. 32: Varsinkin Välimeren alueella maahanmuuttokysymykset näyttelevät tärkeää osaa EU:n ja alueen muiden maiden välisissä suhteissa.163 Lavenexin ja Uçarerin mukaan unionin maahanmuuttopolitiikka synnyttää sivutuotteita (externalities) sen omien rajojen ulkopuolella.164 Tällaisia tahattomia tai tarkoitettuja seurauksia kolmansissa maissa ovat maahanmuuttoreittien muutokset, turvapaikanhakijoiden määrän kasvu kolmansissa maissa EU:n kiristettyä ulkorajojensa valvontaa ja EU:n ulkopuolisten maiden pyrkimykset jäljitellä unionin käytäntöjä165. Esimerkiksi jotkut Afrikan maat kuten Marokko ja Senegal ovat muuttaneet kansallista lainsäädäntöään ja kriminalisoineet ”laittoman maahanmuuton ja maasta poistumisen” pystyäkseen vastaamaan EU:n asettamiin vaatimuksiin tehostaa siirtolaisten kontrollia

Koska unionilla ei riittävää kapasiteettia ottaa vastaan kaikkia alueelle pyrkiviä ihmisiä, se pyrkii ennaltaehkäisemään paperitonta siirtolaisuutta kohentamalla olosuhteita lähtö- ja kauttakulkumaissa.

s. 33: Ennaltaehkäisevien toimien tehokkuus maahanmuuttopaineiden hallintakeinona on vaihdellut. Esimerkiksi alueellisten suojeluohjelmien vaikutus on ollut vähäistä johtuen mm. puutteellisesta rahoituksesta, koordinaatiosta ja kolmansien maiden riittämättömästä osallistumisesta.

Roope

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 26 565
  • Liked: 32300
    • Profiili
Immonen kieltäytyy käyttämästä termiä "laiton maahanmuuttaja", joka on virallinen termi, jolla on täsmällinen merkitys. Ok, mutta sen sijaan hän päättää käyttää pakolaisjärjestöjen lanseeraamia mielikuvatermejä "paperiton siirtolainen" ja "paperiton", jotka tarkoittavat asiayhteydestä riippuen vaikka mitä. Huono valinta ja huono alku gradulle.
Mediaseuranta - Maahanmuuttoaiheiset uutiset, tiedotteet ja tutkimukset

Tosiasiallinen Nuiva

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 5 041
  • Liked: 6983
    • Profiili
Tämä lienee ko. Kaisa Immosen FB-sivu: https://fi-fi.facebook.com/kajsaleea

Tuosta muu osiosta käynee ilmi henkilön suuntautuneisuus ja se miksi hän yrittää promota tuota paperiton termiä.

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 459
  • Liked: 2581
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Luku 4. Tutkimuksen rakennuspalikat s. 34 - 53

Lainaus
s. 36: Paperiton siirtolaisuus voidaan esittää teknistä hallintaa vaativana ongelmana tai esimerkiksi uhkana yksittäisen maan sisäiselle vakaudelle ja vauraudelle ilman, että ilmiön juuriin pureudutaan lainkaan. Ilmiön "esittämisellä" viittaan siihen, kuinka poliittisuus ja politisoiminen liittyvät oleellisesti käytettyyn kieleen. Ei ole samantekevää, millä termeillä paperittomasta siirtolaisuudesta puhutaan ja kuka nämä termit määrittelee. Yksittäisen ryhmän puhetavan eli diskurssin vakiinnuttaminen hallitsevaksi tavaksi käsitellä aihetta julkisuudessa antaa mahdollisuuden ikään kuin luoda ilmiö uudelleen antamalla sille halutut ominaisuudet: muukalaisvihamielisen sijaan yksilö onkin maahanmuuttokriittinen, turvapaikanhakijasta tulee järjestelmää hyväksikäyttävä elintasopakolainen tai siirtolaisen nimeäminen korkeastikouluteksi merkitsee automaattisesti lisäarvoa vastaanottavalle yhteiskunnalle. Julkisessa keskustelussa vallalla olevat äänenpainot vaikuttavat myös politiikkalinjauksiin, sillä päätöksentekijät pyrkivät ennakoimaan ja reagoivat äänestäjien kantoihin.

Tässä voisi sanoa kirjoittajan olevan asian ytimessä. Ei ole merkityksetöntä, mitä termejä eri asioista käytetään, koska valituilla termeillä luodaan heti erilaisia mielikuvia viestin vastaanottajalle. Kirjoittaja itse tosin syyllistyy itsekin tähän puhuessaan paperittomista siirtolaisista laittomasti maahantulleiden tai laittomasti maassaoleskelevien sijasta.

Lainaus
Toisenlaisten valintojen mahdollisuus on olemassa, ja paperittomuus on mahdollista ymmärtää hyvin eri tavoin niin ihmisoikeuskysymyksenä, valtiojärjestelmän epätasa-arvosta johtuvana rakenteellisena ongelmana, taloudellisena kysymyksenä kuin kolonialismin seurauksena tai sitten ihmisten luonnollisena liikkumisena ympäri yhteisen maapallomme. Kyse ei ole mielestäni vain näkökulman valinnasta sen vuoksi, että valitulla tarkastelukulmalla voi olla syvällisiä vaikutuksia paperittomien siirtolaisten kohteluun, heidän oikeuksiensa toteutumiseen sekä ylipäätään ”ongelman” luonteen ymmärtämiseen varsinkin siinä vaiheessa, kun valittu näkökulma muodostaa toimintapolitiikan perustan.

s. 38: Myös omassa tutkielmassani pyrin siihen, että lukija kykenee ymmärtämään ja ehkä jopa samaistumaan haastateltaviini. Toiseuden raja-aita tulisi silloin ylitetyksi ja paperitonkin siirtolainen näyttäytyisi lukijalle ennen kaikkea ihmisenä. Kutsuttakoon asennoitumistani siten vaikka ihmiskasvoiseksi politiikan tutkimukseksi.

Ilmeisesti Kaisa Immonen näkemys laittomasta siirtolaisuudesta tulee olemaan vähän erilainen kuin foorumin väellä, mutta toisaalta on rehellistä että hän julkituo reilusti oman näkemyksensä.

Lainaus
s.39: Lisäksi feministisessä tutkimusorientaatiossa yksilön kokemusta pidetään merkittävänä tiedonlähteenä. Oma lähtökohtani tutkielmani aiheen ja lähestymistavan suhteen – yksilön merkityksen korostaminen ja marginaaleissa toimiminen – on siten yhdensuuntainen feministisen kansainvälisen politiikan tutkimuksen perusolettamusten kanssa.

Tätä feminismijuttua en oikein ymmärtänyt (tosin en minä muutenkaan paljoa feminististä tutkimusta ymmärrä), koska hänen 14:stä haastateltavastaan 13 oli miehiä. Ehkä haastateltujen sukupuolella ei ole merkitystä, mutta olisin kuvitellut feminististä tutkimusta tekevän etsivän naisia haastateltavakseen.

Lainaus
s. 39: Toinen keskeinen ontologinen lähtökohta omalle tutkimukselleni löytyy konstruktivismista. Konstruktivismin mukaan todellisuus ei ole objektiivinen ilmiö ja siten löydettävissä empiirisin keinoin, vaan sitä rakennetaan ja uusinnetaan jatkuvasti ihmisten välisessä kanssakäymisessä, jolla luodaan merkityksiä eri asioille. Jaetut merkitykset voivat siten olla yhtä tärkeitä kuin materiaaliset intressit erilaisten lopputulosten muovaamisessa. Myös tieto ja ”totuus” tuotetaan, ne eivät ole valmiina tutkijan löydettävissä. Konstruktivistisen katsantokannan mukaan Euroopan unioni luo omalla politiikallaan todellisuutta, joka vaikuttaa niin yksilö-, alue- kuin valtiotasolla. Paperiton siirtolaisuus ei esiinny tyhjiössä vaan se luodaan aina jossakin ajassa ja paikassa tietyin toimin, oli kyse sitten lainsäädännöstä tai rajavalvonnasta kuten luvussa kaksi osoitin.

Tämä menee jo pahasti minun ymmärrykseni yli. Tarkoittaako Immonen, että Euroopan unioni luo paperitonta siirtolaisuutta? No, voihan sen niinkin ajatella, koska jos Euroopan unionia ei olisi, niin silloin ei olisi Euroopan unioniin suuntautuvaa laitonta siirtolaisuuttakaan.

Lainaus
s. 42: Lee määrittelee siirtolaisuuden lähtöpaikkaa (origin) ja määränpäätä (destination) koskevien negatiivisten ja positiivisten tekijöiden eli työntö- ja vetotekijöiden, siirtolaisuuden toteuttamista vaikeuttavien tekijöiden (intervening obstacles) ja yksilön ominaisuuksien summana. Tästä yleisestä viitekehyksestä käsin Lee laatii joukon siirtolaisuuden voimakkuutta, siirtolaisvirtaa ja sen vastavirtaa (stream and counterstream) sekä siirtolaisten ominaispiirteitä koskevia hypoteeseja. Myös Leen työntö- ja vetotekijöiden malli sijoittuu taloustieteistä lainattuun rationaalisen toimijan viitekehykseen, vaikka Lee laimentaakin näkemyksiä päätösten tueksi tarvittavan tiedon saatavuudesta.

s. 43: Myös Böhning toteaa, ettei parempien mahdollisuuksien olemassaolo yksin aiheuta ihmisten maantieteellistä liikkumista: nämä kotimaan ja muiden alueiden väliset erot täytyy pystyä ensin jollain tavoin havainnoimaan sekä arvioimaan, jotta niillä olisi merkitystä siirtolaisuusprosessissa. Tiedonvälityskanavat ja -lähteet ovat siten siirtolaisuuden ennakkoehto.

Mitä sitten ovat nämä työntö- ja vetotekijät? Maastamuuttoa aiheuttavina työntötekijöinä pidetään 1) taloudellisia (köyhyys, työttömyys, peruspalveluiden puute, matala palkkataso), 2) poliittisia (ihmisoikeusloukkaukset, huono hallinto, korruptio, konfliktit, väkivalta ja yleinen turvattomuus), 3) sosiaalisia ja kulttuurillisia (etniseen alkuperään, sukupuoleen tai perustuva syrjintä), 4) ympäristön tilan heikkenemisestä johtuvia sekä 5) väestönkasvuun liittyviä syitä. Vastaavasti siirtolaisuuteen kannustavina vetotekijöinä pidetään 1) taloudellisia syitä kuten yksilön mahdollisuuksia löytää töitä ja kohentaa elintasoaan sekä 2) henkilökohtaisia syitä kuten perheenyhdistämistä ja vapaampaa poliittista ja uskonnollista ilmapiiriä. Paperittomaan siirtolaisuuteen vaikuttavana vetotekijänä voidaan lisäksi pitää ihmissalakuljetuksen ympärille rakentuneita järjestäytyneitä rikollisryhmiä, jotka omia taloudellisia etuja edistääkseen houkuttelevat ihmisiä lähtemään kotimaastaan.

s. 47: Myös Doty huomauttaa, että kirjoittamamme ”tarinat”, kuten hän akateemista kansainvälisen politiikan tutkimusta nimittää, muuttavat tutkijaa itseään. Omalla kohdallani tämä ilmeni selkeimmin tarkentuvista käsitteistä tutkimusprosessin aikana: aluksi puhuin laittomasta maahanmuutosta, sitten paperittomasta maahanmuutosta, mutta loppua kohden huomasin käyttäväni poikkeuksetta ilmausta paperiton siirtolaisuus. Käyttämieni käsitteiden muuttuminen laittomasta maahanmuutosta paperittomaan siirtolaisuuteen oli seurausta siitä, kuinka ymmärrykseni aiheesta kasvoi ja muuttui haastattelujen ja muun lähdeaineiston myötä. Kyse oli myös selkeästä eettisestä valinnasta, sillä mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä vähemmän hyväksyttäväksi ja ilmiötä epätarkasti kuvaavaksi koin termin ”laiton maahanmuuttaja”.

Eri tavoin paperittomiksi siirtolaisiksi laskettavien ihmisten haastatteleminen on valinta, jolla viestitän pitäväni yksilötasoa merkittävänä kansainvälisen politiikan tutkimuksessa.


Hyvä havainto graduntekijältä, hän pystyy tunnistamaan yksilöhaastattelujen vaikuttavan omaan asennoitumiseensa. Tässä vaiheessa alkaa sitten huolestuttaa, että käsitteleekö hän koko ajan asiaa yksilötasolla pohtimatta ollenkaan sitä, että jos tulijoita on sata tuhatta tai miljoona, niin ajatellaanko heitä edelleen yksilöinä. Jonkun rajan jälkeen yksilön muuttuvat kuitenkin laumaksi. Aina yksittäisen ihmisen tarina vetoaa ihmisiin, kyllähän me voimme tämän yhden ihmisen pelastaa, mutta entä kun heitä on kymmeniä tuhansia.

Immonen myös osoittaa ymmärtävänsä haastattelututkimuksen heikkouden:

Lainaus
s. 48: Se, mitä ihmiset ajattelevat tai väittävät ajattelevansa jostakin asiasta, ei aina kulje käsi kädessä heidän tekojensa kanssa. Puheen ja toiminnan välillä voi ilmetä joskus suuriakin ristiriitaisuuksia.

s. 50: Itse koin, että minulle oli ainoastaan eduksi olla nuori vaalea nainen haastatellessani nuorehkoja miehiä: haastattelutilanteisiin ei liittynyt haastateltavan pelkoa kasvojensa menettämisestä, mikä olisi voinut olla mahdollista, jos haastattelija olisi ollut mies.

s. 52: Tutkimusaineistoni koostuu 14 haastattelusta, joista puolet toteutin Suomessa Metsälän säilöönottoyksikössä maaliskuussa 2011 ja toisen puolen huhtikuussa 2011 Etelä-Espanjan Sevillassa. Haastattelut kestivät noin 40 minuutista lähes kahteen tuntiin, yhteensä äänitettyä materiaalia kertyi 17 tuntia. Haastatteluista seitsemän käytiin espanjaksi, kuusi englanniksi ja yksi suomeksi, kaikissa tapauksissa jollain toisella kielellä kuin haastateltavan äidinkielellä. Vain yhdessä haastattelussa – ainoassa, jonka kävin suomeksi, koska haastateltavani ei osannut äidinkielensä lisäksi mitään muuta kieltä kuin suomea – jouduin välillä toistamaan kysymyksiä ja muotoilemaan niitä toisin sanoin.

Haastateltavani olivat iältään 17 ja 44 vuoden välillä, ja heistä 13 oli miehiä ja yksi nainen. Yhteensä he edustivat yhdeksää eri kansallisuutta (Afganistan, Guinea-Konakry [Guinea], Kamerun, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Nigeria, Norsunluurannikko, Senegal ja Togo). Tarkemmat erittelyt haastateltavieni koulutustaustasta sekä paperittomuuden muodoista löytyvät tutkielman lopusta liitteistä 1 ja 2. Osa haastateltavistani oli valmis käyttämään omaa nimeään, mutta toiset eivät halunneet nimeään julki, minkä vuoksi päädyin käsittelemään kaikkea materiaaliani anonyymisti.

siviilitarkkailija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 973
  • Liked: 14058
  • lahtari
    • Profiili
Kirjoittaja näkee liikennevaloissa nenäliinoja eli pehmopaperia kaupittelevan "paperittoman" siirtolaisen joka lähestyy häntä "help me" viestillä. Halvemmaksi ja turvallisemmaksi olisi tullut ostaa se nenäliina ja niistää niin kaikki olisivat voittaneet. Nyt tehtiin läjäpäin pehmopaperia asiasta jossa ei ole pehmeitä ratkaisuja kiitos vihervasemmistolaisen rosk****äen.

Joko halutaan sääntöjä ja kovaa teollisuutta ja työtä sekä hyvinvointia, tai sitten ostamme velaksi pehmopaperille kirjailtuja aivon pehmennyksiä ja sodan jälkeen itkemme ja otamme sääntöjä kovaa teollisuutta ja työtä mutta nyt pahoinvoinnilla lisättynä.
Maailmassa ei ole mitään muuta vakavaa asiaa kuin huumori...

Lahti-Saloranta

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 8 608
  • Liked: 8863
  • Monikulttuurisuutta vastaan rokotettu
    • Profiili
Kirjoittaja näkee liikennevaloissa nenäliinoja eli pehmopaperia kaupittelevan "paperittoman" siirtolaisen joka lähestyy häntä "help me" viestillä. Halvemmaksi ja turvallisemmaksi olisi tullut ostaa se nenäliina ja niistää niin kaikki olisivat voittaneet. Nyt tehtiin läjäpäin pehmopaperia asiasta jossa ei ole pehmeitä ratkaisuja kiitos vihervasemmistolaisen rosk****äen.
Raadollinen totuus noista "liikennevaloissa nenäliinoja kaupittelevista" paperittonista siirtolaisista ja muistakin vastaavaa puuhaa harjoittavista. Totuushan on ettei tuolla nenäliinakaupalla tienaa edes ruokarahoja vaikka kauppa sujuisikin joten toiminnan tarkoitus on vallan toinen erityisesti kun kauppaaminen tehdään juuri liikennevaloissa eikä esim kadun varressa jossa ihmisiä liikkuu paljon enemmän. "kaupustelun" ideahan on siinä että kun asiakas avaa auton ikkunan ja kaivaa lompsansa esille niin se napataan parempaan talteen ja lähdetään livohkaan. Tuo "Help me" on vanha kikka höynäyttää hyväuskoista.
Kaisa olisi saanut hyvän gradun vaikkapa taskuvarkauksista seuraamalla tuonkin "nenäliinakauppiaan" toimia vähän kauempaa.
Tuosta "nenäliinakaupasta" on useita versioita. Josskin "katusoittajat" tulevat soitollaan viihdyttämään liikennevaloihin pysähtyneitä ja anelevat soitostaan pientä maksua. Usein häy niin että halvemmaksi olisi ollut mennä jonkun oikean artistin konserttiin.
Vaikka tarkoitusperät olisivat maailman parhaat, niin monien, täysin erilaisten kulttuuritaustojen omaavien ihmisten kotouttaminen onnistuneesti ei ole mahdollista

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 459
  • Liked: 2581
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Luku 5. Aineiston analyysi s. 53 - 93

Kuten odottaa saattaakin, tämä luku on gradun kiinnostavin osio. Luvussa on paljon suoria lainauksia haastateltujen sanomisista, kannattaa tutustua. Gradun lopusta löytyy vähän tarkempia tietoja haastatelluista, niitä kannattaa haastateltujen kommenttien yhteydessä myös vilkaista, valitettavasti graduntekijä ei ole näitä tietoja laittanut lainauksiinsa.

Lainaus
s. 55: Aseelliset konfliktit ja väkivalta ovat yksi paperitonta siirtolaisuutta aiheuttava työntötekijä. Puolelle haastateltavistani lähtöpäätöksen taustalla oli joko omaan henkeen kohdistuva uhka tai konflikti, joka heikensi koti- tai sen hetkisen asuinmaan yleistä turvallisuustilannetta huomattavasti:

”Siitä on jo pitkä aika, kun aloin miettiä Afrikan taakse jättämistä ja Eurooppaan tulemista.[…] Minun oli pakko lähteä, koska jos menin kaupungin ulkopuolelle, näin ihmisten taistelevan. Kukaan ei tehnyt asialle mitään. Se on hyvin surullista. Minulla ei ollut työtä eikä äidilläni ollut työtä. Isäni oli kuollut. Ajattelin, että jos vain saan rahaa, lähden maasta. Se olisi parempi minulle.” (Mies, 25, Guinea-Konakry)

“Kun isäni vielä eli, asiat olivat hyvin. Isälläni oli kahvi- ja kaakaoplantaasi, joten meillä meni oikein hyvin siihen saakka, kunnes konfliktit alkoivat ja plantaasi poltettiin. [...] En aikonut muuttaa pois Norsunluurannikolta, mutta koska tilanne oli muuttunut todella huonoksi, ja koska olin vanhin poika, minun oli lähdettävä etsimään keinoja auttaa perhettäni.” (Mies, 31, Norsunluurannikko)

”Ennen sotaa ihmiset lähtivät Kongosta Ranskaan lomalle, koska elintaso oli jotakuinkin hyvä. Silloin en ajatellut meneväni [Eurooppaan]. Lisäksi äitini ei halunnut, että lähtisin. Muistan, kun yritin puhua asiasta, hän kysyi minulta, mitä lähtisin etsimään, jos he kerran pystyivät antamaan kaiken, mitä tarvitsin. En aikonut matkustaa. Toisinaan ajatus kävi mielessäni, koska Ranskassa olevat ystäväni ottivat valokuvia ja kaikki ne jutut...” (Mies, 30, Kongon tasavalta)

Ilmeisesti tällä haastetellulla ei kovin suuri hätä ollut kotimaassaan, mutta turvapaikkaa hänkin oli hakenut: ” Haki turvapaikkaa, mutta hakemusta ei koskaan ratkaistu.”

Lainaus
s. 57: Kun maastamuuttopäätös oli tehty, afrikkalaiset haastateltavani eivät pitäneet yleensä vaihtoehtona johonkin toiseen Afrikan maahan jäämistä. ”Afrikka on Afrikka” yksi haastateltavistani totesi viitaten sillä siihen, että konfliktien ja sodan varjo leijuu yhtä lailla kaikkien Afrikan maiden yllä. Konfliktien uhan lisäksi tähän näkemykseen vaikutti se tekijä, ettei minkään afrikkalaisen maan nähty tarjoavan yhtä hyviä mahdollisuuksia tavoitella itselle tärkeitä asioita kuin mitä Euroopassa olisi.

Realistinen näkemys Afrikan tulevaisuudesta tuntuu olevan afrikkalaisilla itselläänkin.

Lainaus
s. 59: Kysymykset vastuusta ja perheestä huolehtimisesta tulivat esiin monessa haastattelussa. Osa haastateltavistani perusteli lähtöpäätöstään velvollisuudella huolehtia perheensä toimeentulosta.

Yleisen näköalattomuuden voi pilkkoa osiin, jotka vastaavat maastamuuttoa aiheuttavia taloudellisia (köyhyys, työttömyys, matala palkkataso) ja poliittisia (konfliktit, väkivalta ja yleinen turvattomuus) työntötekijöitä. Konfliktien tapaan myös tulevaisuudennäkymien synkkyys oli sekä reaalinen siirtolaisuuteen kannustava työntötekijä, joka konkretisoitui esimerkiksi työttömyytenä ja matalana palkkatasona, että mielikuvien tasolla vaikuttava tekijä, sillä haastateltavani eivät enää uskoneet, että kotimaan tilanne voisi muuttua paremmaksi.

Tämä on tärkeä havainto. Jos afrikkalaisten käsitys kotimaansa tilanteesta on noin synkkä, se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän heitä pääsee Eurooppaan, sitä enemmän heitä tulee lisää, koska syntyvyys huonoista olosuhteista huolimatta (tai niiden takia) on erittäin korkea.

Lainaus
Osa haastateltavistani olisi voinut valita jäävänsä asuinmaahansa, sillä mikään tai kukaan ei suoranaisesti pakottanut heitä lähtemään eikä jääminen olisi uhannut heidän henkeään, mutta käytännössä olosuhteet (ymmärrettynä monien tekijöiden summana) olivat monesti sellaiset, että jääminen olisi ollut epäedullisempi tai jopa mahdoton vaihtoehto – joko yksilölle itselleen tai sitten hänen perheelleen.

Tämäkin on tärkeä havainto. Näiden ihmisten kohdalla pakolais-määrite on sitten puhdasta propagandaa ja termeillä harhaanjohtamista. Mutta vielä kiinnostavampaa olisi ollut tietää, olivatko myös nämä haastatellut hakeneet turvapaikkaa, vaikka he olisivat voineet valita jäävänsä asuinmaahansa.

Lainaus
s. 61: Oletusarvoisesti siirtolaisuus merkitsee siten parempaa elämää, ei vain yksilölle itselleen, vaan myös kotiin jääville sukulaisille, vaikka osa haastateltavistani joutui myöntämään, ettei voinut tukea perhettään siinä määrin kuin haluaisi. Kommentit perheen toimeentulon turvaamisesta voikin hahmottaa siirtolaisuuden uuden taloustieteen kautta perheyksikön pyrkimyksenä tulojen maksimointiin ja taloudellisten riskien minimointiin:

“Minulle sanottiin, että [merellä] oli laiva odottamassa, mutta tiesin kyllä, että tulisin laivalla laittomana maahanmuuttajana. Mutta se mielikuva, joka meillä on Afrikassa, on, että täällä Euroopassa olevien maanmiehiemme ja veljiemme perheet eivät enää kärsi. Täällä olemalla he hankkivat kaupungin kauneimman talon ja pistävät pystyyn yrityksen, jossa koko perhe työskentelee. Heidän perheillään menee kaikki hyvin.

“Koska heidän Euroopassa olevat lapsensa lähettävät heille rahaa?”

s. 63: Yhden haastateltavani kohdalla setä järjesti matkan Eurooppaan miehen selän takana sopien asiasta tämän vanhempien kanssa. Mies ei omien sanojensa mukaan kyseenalaistanut sukulaisten päätöksiä eikä halunnut asettua vastustamaan heitä, joten hän päätyi paperittomana Espanjaan, vaikkei koskaan ollut halunnut lähteä kotimaastaan:

”En ollut koskaan suunnitellut lähteväni Senegalista, sillä hyvien arvosanojeni vuoksi olin vakuuttunut kyvyistäni opiskella menestyksekkäästi. […] Ajatus Senegalista lähtemisestä syntyi perheeni vaikutuksesta ja sen vuoksi, että kaikki ystäväni lähtivät opiskelemaan ulkomaille. […] Totuus on se, ettei minusta ole sanomaan ei perheelleni. Koska [setäni] oli sanonut, että hänellä oli ystävä [Espanjassa], oletin, että hän oli järjestänyt asiat valmiiksi. Ranskan kokemuksieni pohjalta tiesin, että papereitta eläminen Euroopassa merkitsi ongelmia. […]"

”Et koskaan suunnitellut saapuvasi Eurooppaan laittomasti ja jääväsi maahan ilman papereita, mutta päädyit tekemään juuri niin?”

”En suunnitellut, mutta päädyin paperittomaksi maahanmuuttajaksi.” (Mies, 34, Senegal)

s. 67: Jotkut haastateltavani epäilivät laillisen maahanmuuton edellytyksistä tiedottamiseen perustuvan politiikan ja paperittoman siirtolaisuuden torjunnan epäonnistuvan juuri oman kokemuksen painottamisen vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että Eurooppaan liitetyt positiiviset mielikuvat istuvat niin tiukassa, että vaihtoehtoiset käsitykset hylätään: ”Luulen, että Eurooppa on pyrkinyt estämään laitonta maahanmuuttoa, mutta se on ollut hyödytöntä. Me afrikkalaiset emme kuuntele” (mies, n. 20, Togo).

s. 70: ”Odotin poikkeuksellisia asioita Euroopalta. Kun näet Afrikassa valkoihoisia ihmisiä TV:ssä, sinulla on aina se ajatus mielessäsi, että kun saavut Eurooppaan, näet tuhansien eurojen satavan käsiisi ilmaiseksi. Se oli käsitykseni. Todellisuudessa asiat eivät koskaan olleet niin.” (Mies, n. 20, Togo)

Tämä henkilö on hakenut turvapaikkaa Suomesta ja ” Ei henkilöllisyystodistusta tai viisumia; Suomeen toisen ihmisen henkilöllisyyspapereilla.”

Lainaus
s. 73: Yleisluonteiset myönteiset mielikuvat Euroopasta muuttuivat omaa elämää koskeviksi odotuksiksi. Usein nämä odotukset sisälsivät ajatuksen elämän helppoudesta, näin varsinkin vähemmän koulutettujen haastateltavieni kohdalla. Äärimmilleen vietynä pelkkä Eurooppaan pääseminen nähtiin ratkaisuna ongelmiin:

”Kuten sanotaan: Eurooppa on kuin paratiisi. Ei tarvitse kuin saapua tänne, ja saat heti työpaikan ja kaiken, mitä haluat. Kun palaat kotimaahasi, palaat kuin kuningas. Et enää kärsi köyhyydestä ja elämäsi on omissa käsissäsi.” (mies, 31, Norsunluurannikko)

Tämä henkilö oli hakenut Espanjasta turvapaikkaa: ” Haki turvapaikkaa, mutta sai kielteisen päätöksen. Valitti päätöksestä, mutta päätös pysyi voimasa.”

Lainaus
s. 74: Paperittomat sen sijaan näkevät oman toimintansa oikeutettuna sillä perusteella, että kaikilla ihmisillä on oikeus pyrkiä parantamaan elinolosuhteitaan. Esimerkiksi Välimeren veneellä ylittänyt togolainen haastateltavani perusteli päätöstään ryhtyä riskialttiiseen yritykseen juuri tällä logiikalla: ”Jokainen on oikeutettu parempaan elämään” , hän totesi kysyessäni, miksi hän nousi veneeseen, vaikka oli tietoinen siitä, että ihmisiä kuolee merellä.

s. 78: Peutz viittaa omassa tutkimuksessaan ilmenneisiin samankaltaisiin odotuksiin haluna sijoittaa oikeudenmukaisuus oikeusjärjestyksen keskiöön legalistisen, lakien kaavamaisen tulkinnan sijaan. Huomio on sovellettavissa myös omaan tutkimukseeni, sillä monet haastateltavistani myönsivät olleensa tietoisia siitä, että he rikkovat jotain sääntöä tai lakia vastaan tullessaan tai jäädessään maahan ilman papereita, mutta odottivat silti, että heille osoitettaisiin ymmärtämystä ja tilannekohtaista harkintaa.

Useimmiten haastateltavieni tavoitteena oli päästä Eurooppaan, ei niinkään mihinkään yksittäiseen maahan tai Euroopan unionin alueelle, vaikka tiettyjä preferenssejä esiintyikin lähinnä sen mukaan, oliko haastateltavilla sukulaisia jossakin Euroopan valtiossa.

Tässä olisi pitänyt graduntekijän olla vähän kriittisempi ja kunnianhimoisempi ja tarkastella eri maista lähtöisin olevien ihmisten jakautumista Euroopan maihin.

Lainaus
s. 81: Muutamat haastateltavani tiesivät, että päästessään tai jäädessään EU:n alueelle ilman asianmukaisia papereita he olisivat luvatta maassa. Heitä oli neuvottu hankkiutumaan eroon väärennetyistä papereista tai jopa omistaan, jottei henkilöä voitaisi lähettää takaisin kotimaahansa. Vaikkei erilaisista maahantuloon ja -muuttoon liittyvistä säädöksistä ollut ensikäden tietoa, toisilta siirtolaisilta tai paperitonta maahantuloa yrittäneiltä saatiin ainakin käytännöllisiä neuvoja matkaa ja maahanpääsyä koskien:

”Sanotaan, että kaksi päivää ennen matkaa, hän käski minun valmistautua matkustamaan. Minulla ei ollut papereita eikä rahaa. Hän sanoi, ettei minun tarvitsisi huolehtia, että hän antaisi minulle eurooppalaiset paperit. Sitten hän neuvoi minua hankkiutumaan niistä eroon perille päästyäni, sillä papereiden säilyttäminen olisi riskialtista.” (Mies, 25, Nigeria)

”[…] en tuonut passiani, koska ennen kuin tulin tänne, minulle sanottiin, että jos saavun maahan ja minulla on passi, minut lähetetään takaisin omaan maahani. Joten jätin passini kotiin. Kun saavuin tänne, se lähetettiin minulle.”

s. 82: EU:n yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan kuuluva ns. Dublin II -asetus eli vastuunmääritysasetus liittyi turvapaikkaa hakeneiden haastateltavieni tilanteeseen. Kyseisellä asetuksella säännellään sitä, mikä EU-jäsenvaltio on vastuussa turvapaikanhakijasta. Oletuksenani oli, että vastuunmääritysasetuksesta tietäminen vaikuttaisi turvapaikan hakemiseen sellaisissa tapauksissa, että hakija pyrkii johonkin tiettyyn maahan. EU:n turvapaikkajärjestelmästä ei yleensä kuitenkaan tiedetty ennen unionin alueelle saapumista.

s. 83: Sekä Suomi että Espanja näyttäytyivät varsin tuntemattomina maina haastattelemilleni paperittomille. Suomesta tiedettiin keskimäärin hyvin vähän. Mielikuvat olivat samoja kuin Euroopan suhteen noin yleensä – riitti, että Suomi oli eurooppalainen maa. Maantieteellinen sijainti – joka yleensä ”suojaa” Suomea paperittomilta siirtolaisilta verrattuna moniin eteläeurooppalaisiin maihin – oli syynä maahan tuloon vain yhden haastateltavani kohdalla hänen tullessaan Venäjän kautta Eurooppaan. Afgaanit, joita haastattelin, mainitsivat molemmat tienneensä, että Suomessa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, ja tämä oli myös keskeinen syy pyrkiä maahan:

”Moskovassa oli vaikeaa, koska siellä ei ole pakolaisia. He eivät myönnä pakolais[asemaa]. Ehkä mun viisumi loppuu ja sen jälkeen poliisi ottaa minut [kiinni] ja karkottaa. […] Sen jälkeen pelkäsin asua siellä. Mä menen Eurooppaan, Eurooppa ei palauta minua. [...] Mä kuulin, että Euroopassa kaikki maat ovat samanlaisia. Suomi on lähellä Venäjää, se on ensimmäinen maa, joten sanoin, että 'ok, menen sinne'. [...]”

”Kun olit vielä Venäjällä, mitä ajattelit Suomesta? Tiesitkö mitään Suomesta?”

”En tiennyt. Vain yhden kerran mä katsoin Google-mapsista. Vähän katsoin netistä. Ajattelin, että Suomi on Euroopassa. Siellä on ihmisoikeudet. Sitten mä tulin tänne.” (Mies, Afganistan)

”Nyt olen pyytänyt turvapaikkaa täältä, en toisesta maasta. Jos haluaisin pyytää turvapaikkaa Espanjassa, voisin tehdä niin. Tai myös Italiassa, Ranskassa tai Kreikassa. Mutta en pyytänyt, koska minulla on perhettä täällä. Ja luin paljon Suomesta. Suomessa ihmisoikeustilanne on hyvä, se on hyvä maa. Tapasin suomalaisen armeijan sotilaita useasti Pohjois-Afganistanissa. He ovat todella hyviä ihmisiä, he kunnioittavat ihmisoikeuksia. Sen vuoksi tulin tänne.”

Nyt lähestytään erittäin kiinnostavaa aihetta, miksi juuri Suomeen.

Lainaus
Toiselle nigerialaiselle haastateltavalleni oletettu mahdollisuus kouluttautua ja käydä koulua englanniksi oli syy hakeutua Suomeen. Muiden Metsälässä haastattelemieni ihmisten kohdalla Suomeen oli päädytty enemmän ja vähemmän sattuman oikusta: tyttöystävän perässä, toisen järjestämän matkan avulla tai ihmissalakuljettajan toimesta. Havainnot haastavat turvapaikkashoppailu- ja elintasopakolaisuusdiskurssit, joissa korkeaa elintasoa ja sosiaaliturvaa pidetään keskeisenä syynä, miksi (kouluttamattomat) siirtolaiset hakeutuvat Suomeen.

Onhan mahdollisuus kouluttautua englanniksi varmaan Suomen kohdalla erittäin vetovoimainen tekijä, sitä mahdollisuutta ei taida muista Euroopan valtioista löytyäkään.

Lainaus
s. 85: Espanjan mentävää aukkoa ennakkokäsityksissä selittää se, että Espanja näyttäytyi haastateltavilleni vain kulkuväylänä muualle Eurooppaan: ”Tarkoituksenani ei ollut jäädä Espanjaan, koska se on vain paikka, jonka kautta ihmiset siirtyvät eteenpäin. [Se on] kuin ulko-ovi” (mies, 29, Senegal).

s. 88: Useissa haastatteluissa nostettiin esiin sen seikka, että vastoin yhtä keskeisimmistä odotuksista, töiden saamisen helppoutta, töiden löytämiseen liittyikin vaikeuksia. Toinen toistuva työhön liittyvä kommentti koski työn määrää. Moni oli oppinut kantapään kautta, että Euroopassa jokaisen euron eteen piti tehdä lujasti töitä: ”Minulle kaikista vaikeimmat asiat ovat liittyneet työntekoon. Euroopassa joudut paiskimaan töitä paljon kovempaa kuin Afrikassa. Ja ansaitset enemmän rahaa.” (mies, 33, Kongon demokraattinen tasavalta).

s. 89: Paperittomat löysivät itsensä usein tilanteesta, jossa vaihtoehtona on lopullinen paluu kotimaahan tai jatkuva oleskelu yhteiskunnan raja-alueella ilman virallista tunnustusta ja suojaa. Koska kyseinen tilanne ei vastannut heidän toiveitaan, useat haastateltavani hahmottelivat systeemiä, jossa he voisivat vapaasti liikkua kotimaansa ja Euroopan välillä. Taloudellisesti huonoina aikoina palattaisiin kotimaahan ja nousukaudella tultaisiin takaisin Eurooppaan töihin. Esimerkiksi yksi haastateltavistani olisi ollut valmis matkustamaan Espanjan ja kotimaansa välillä: ”Jos voisin palata kotimaahani ja tulla takaisin tänne ongelmitta, ei minua haittaisi jäädä tänne. Voisin palata kotiin vuodeksi tai kahdeksi ja sitten tulla takaisin tänne,” (mies, 33, Kongon demokraattinen tasavalta).

”En aikonut jäädä tänne loppuelämäkseni. Ajattelin tulla tänne, ja jos löytäisin töitä ja jos tilanne rauhoittuisi maassani, palaisin lomilla kotiin perheeni luo ja sitten taas tulisin tänne tekemään töitä. En ajatellut jääväni loppuelämäkseni, vaan tekemään töitä. Toisinaan menisin kotiin, palaisin taas tänne, palaisin kotiin...” (Mies, 31, Norsunluurannikko)

Aika erikoinen ajatus. Henkilö on viimeisillä voimillaan paennut kotimaastaan, jossa hänen henkensä on vaarassa, ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, kidutetaan ja rääkätään. Sitten hän suunnittelee, että palaisi aina välillä vuodeksi tahi kahdeksi kotimaahansa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, millä perusteilla tämä henkilö on hakenut turvapaikkaa.

Lainaus
s. 90: Gibneyn mukaan eläminen lähes ilman oikeuksia Euroopassa on monelle epävarmassa tilanteessa elävälle asukkaalle (precarious resident), kuten turvapaikanhakijoille tai paperittomille siirtolaisille, silti suotavampi vaihtoehto kuin kotimaahan palaaminen, sillä kotona odottavat usein ne samat olosuhteet, joiden vuoksi maasta oli lähdetty jo ensimmäisellä kerralla. Haastatteluissani tämä tuli hyvin esiin, sillä vaikeuksista huolimatta monet haastattelemistani paperittomista olivat kuitenkin tyytyväisiä elämäänsä. Suomessa turvapaikkaa hakeneet haastateltavani mainitsivat ilmaisen ruuan ja majoituksen, rahallisen tuen ja vapauden asioiksi, joita he eivät voineet odottaa kotimaassaan (joillekin kyseessä oli varsinainen ihmetyksen aihe).

Nyt aletaan päästä asiaan. Ilmainen ruoka ja majoitus sekä rahallinen tuki ovat kuitenkin merkittäviä asioita maan valinnassa.

Lainaus
”Mutta odotitko elämän olevan helppoa, kun tulet Eurooppaan?”

”Kyllä, koska edesmenneiden isäni ja äitini henget varjelevat minua. Uskon, että 100 prosenttia ulkomaalaisista kärsii täällä. […] En voi kuitenkaan valehdella: Suomi on ollut hyvä minulle. Minulle on iso juttu, että saan heiltä joka kuukausi rahaa. En koskaan saanut sellaista apua Afrikassa. […] Maa ei ole rikkonut minua vastaan. He eivät ole kohdelleet minua kuin orjaa. En ole koskaan kohdannut rasismia.” (Mies, 25, Nigeria)

Turha sitä on kierrellä ja kaarrella, afrikkalaiselle on aivan varmasti ihmeellinen asia, kun saa rahaa ilman että sen eteen joutuu tekemään yhtään mitään.

Lainaus
s. 91: ”Kyllä, ajattelin, että [elämä Euroopassa] olisi helppoa. Tähän päivään saakka uskon, että se on helppoa. En koskaan sano ystävilleni kotona [Kongossa], ettei heidän kannata tulla tänne. Tulkoot vaan kaikki, jotka haluavat. ” (Mies, 30, Kongon tasavalta)

Eipä tuohon osaa enää edes mitään kommentoida. Mykistävä lausunto.

Lainaus
”Vietin kaiken aikana Barcelonassa kerjäämällä rautatieasemalla, mikä ei ollut koskaan tullut mieleenikään, enhän ole kerjäläinen. Minun on parempi viljellä maata kotikylässäni kuin kerjätä” (mies, n. 20, Togo).

Miksi hän sitten on ilmeisesti edelleen Barcelonassa kerjäämässä eikä ole palannut Togoon maata viljelemään? Haastateltujen tietojen mukaan tämä henkilö on hakenut Suomesta turvapaikkaa, mutta missä välissä hän on sitten viettänyt aikaansa Barcelonassa kerjäämässä?


Luku 6. Johtopäätökset s. 94 - 98

Lainaus
s. 94: Tutkielmani johtopäätöksenä voin todeta, että paperittomien siirtolaisten Eurooppaa koskevilla mielikuvilla on merkitystä siirtolaisuutta synnyttävänä ja ylläpitävänä vetotekijänä. Paperittomien mielikuvat ja niiden pohjalta johdetut odotukset elämästä Euroopasta olivat poikkeuksetta myönteisiä ja joidenkin kohdalla yltiöpositiivisuudessaan vääristyneitä, mikä kannusti pyrkimään Eurooppaan.

Positiiviset mielikuvat muuntuivat omaa elämää koskeviksi odotuksiksi; siirtolaisena Euroopassa elämiseen ei liitetty ennakolta negatiivisia odotuksia kuten laillisen oleskeluluvan puuttumisesta johtuvien vaikeuksien ennakointia. Tätä selittää osittain se, että mielikuviin asioiden helppoudesta liittyi monissa tapauksissa täydellinen tai osittainen tiedon puute tai virheelliset käsitykset lailliseen oleskeluun tarvittavista dokumenteista.

s. 95: Merkittävin Suomea ja Espanjaa koskeva vetotekijä oli, että ne olivat eurooppalaisia valtioita, minkä vuoksi yleisten Eurooppaa koskevien mielikuvien oletettiin pätevän myös niiden kohdalla.

Siten omaan ja perheen toimeentuloon liittyvät syyt olivat sekä konkreettinen siirtolaisuuteen kannustava työntötekijä että positiivisten mielikuvien ja odotusten muodossa vaikuttava vetotekijä. Parempien elinolosuhteiden ohella merkittävä paperittomaan siirtolaisuuteen kannustava työntötekijä oli yksilön ja tämän perheen statusasemaan koheneminen: Euroopassa asuvia tai asuneita arvostetaan kotimaan yhteisössä korkeammalle kuin henkilöitä, joilta siirtolaisuuskokemus puuttuu. Samalla siirtolaiseksi lähtenyt tuottaa arvonantoa koko perheelleen. Huomio on merkittävä, sillä se kyseenalaistaa olettamukset puhtaasti taloudellisista motivaatiotekijöistä siirtolaisuuden taustalla.

En oikein sisäistä kirjoittajan ajatusta. Eikö perheelle arvonanto tule siitä, että Eurooppaan päässyt lähettää rahaa perheelleen. Tuskinpa arvonantoa kovin paljoa heruu, jos perheenisä vain sanoo lähtevänsä Eurooppaan eikä hänestä sen jälkeen kuulu mitään.

Lainaus
s. 96: Mikäli nähdään, että EU:n tavoitteena tulee olla paperittoman siirtolaisuuden torjuminen, tutkimustulosteni valossa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa voidaan tältä osin arvioida kriittisesti. Vaikka moderni teknologia mahdollistaa tehokkaamman rajavalvonnan ja siirtolaisten seulonnan, näihin instrumentteihin perustuva politiikka ei ota huomioon niitä olosuhteita, jotka tuottavat paperitonta siirtolaisuutta lähtömaissa. Paperittomien siirtolaisten lähtömaiden epävakaiden, fyysisesti ja/tai taloudellisesti turvattomien olosuhteiden sekä Eurooppaan liitettyjen voimakkaan positiivisten mielikuvien ja odotusten yhdistelmä tuottaa ja ylläpitää muuttoliikettä Eurooppaan.

Unionin maahanmuuttopolitiikan kriittinen tarkastelu tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden jatkotutkimukselle: yksi vaihtoehto olisi perehtyä siihen, kuinka EU:n ja sen jäsenmaiden harjoittama kehitysyhteistyö ja kauppapolitiikka vaikuttavat paperittomaan siirtolaisuuteen, sillä kehitysyhteistyö ja kauppapolitiikka vaikuttavat kehittyvien maiden sisäpoliittiseen vakauteen sekä ihmisten elinolosuhteisiin ja tätä kautta tulevaisuuden odotuksiin.

s. 97: Paperittomana oleskelu voi olla väline saavuttaa laillinen oleskelulupa, mutta usein paperittomaksi siirtolaiseksi päädytään joko laillisia maahanmuuttoväyliä koskevan tiedon puutteesta johtuen tai olosuhteiden muutoksen, kuten esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen, vuoksi.

Kokemukseni haastattelijana osoitti feministien tutkimuksen eettisyyttä ja tutkijan itsereflektiota painottavan lähestymistavan olevan perusteltu, sillä haastattelututkimukseen liittyy aina ennakoimattomia tekijöitä. Kysymykset eettisesti hyväksyttävästä toiminnasta ja tutkijan kyvyttömyydestä kontrolloida haastattelutilannetta nousivat yllättävän voimakkaasti esiin varsinkin Metsälän säilöönottokeskuksessa tekemieni haastattelujen aikana. Johtuen joidenkin teemojen herkkyydestä ja subjektiivisesta näkemyksestäni siitä, mikä kussakin haastattelutilanteessa oli eettisesti hyväksyttävää toimintaa, en saanut kaikkiin kysymyksiini aina vastauksia.

Minua olisi kovasti kiinnostanut tietää, mihin kysymyksiin hän ei aina saanut vastauksia. Tämä ”feministinen tutkimus” menee edelleen minun ymmärrykseni yli. Olisiko tämä opinnäytetyö toteutettu jotenkin toisin, jos tekijä ei olisikaan ollut feministi (vai tekikö hän vain feminististä tutkimusta olematta itse feministi)?

Graduntekijällä oli oikein kiinnostava aihe ja myös kiinnostava tutkimuksen toteutustapa. Yksilöhaastatteluista voi aina olla montaa mieltä, eihän muutaman ihmisen haastatteluista voi kovin laajoja johtopäätöksiä vetää, mutta toisaalta niistä paljastuu aina mielenkiintoisia asioita, sellaisia joista harvemmin lehdissä kirjoitellaan. Hieman minulle tuli sellainen vaikutelma, että samoilla haastatteluilla olisi joku toinen voinut päästä aivan toisenlaisiin johtopäätöksiin.

Kiinnostavin asia olisi ollut Suomeen tulleiden kohdalla kysellä, miksi ja mitä reittiä he juuri Suomeen tulivat. Valitettavasti tämä ei tainnut kuulua gradun aihepiiriin tai sitten hän ei tätä asiaa halunnut selvitellä, tulokset olisivat saattaneet sotkea hänen perusoletuksiaan.

Gradun lopusta (sivut 112-114) löytyy yhteenveto haastatelluista ja heidän tilanteistaan, kannattaa tutustua. Suurin osa haastatelluista on hakenut turvapaikkaa ja saanut kielteisen päätöksen. Valitettavasti Kaisa Immosta ei tämä puoli ollut kiinnostanut, olisi ollut mukava tietää tarkemmin, millä perusteilla turvapaikkaa on itse kukin hakenut.


talous ja muutos

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 917
  • Liked: 163
    • Profiili
Mikähän vetää siirtolaisia Eurooppaan?

Varteenotettava syy on valuuttakurssierot.

Tässä todellisuutta vähän liikaa yksinkertaistava malli halpatyöläisestä:
- Halpatyöläinen ansaitsee vuodessa bruttona 0.5 x bkt/asukas
- Halpatyöläiselle jää vuosittainen säästöön 4 % bruttotuloista, ja muu kuluu veroihin, ruokaan, asumiseen yms.

Wikipedia/List of countries by GDP (nominal) per capita
IMF:n tiedot vuodelle 2013. Yksikkönä on USA:n dollarit.
Bkt/asukas -tiedot ensimmäisessä sarakkeessa.
Toisessa sarakkeessa mallin mukaisen halpatyöläisen vuotuinen lisäsäästö eli 4 % x 0.5 bkt/as eli 2 % x bkt/as.

Norja: 100,318  / 2,006.36
Ruotsi:  57,909  / 1,158.18
Suomi:  47,129  /     942.58
Italia:    34,714  /     694.28
Etelä - Korea: 24,328  / 486.56
Portugal: 20,727  / 414.54
Puola:     13,393  /  267.86
Turkki:     10,815  /  216.30
Bulgaria:    7,328  /  146.56
Etelä - Afrikka: 6,620  / 132.40
Angola:     5,845  / 116.90
Nigeria:    1,692  /    33.84
Kenia:      1,017  /    20.34
Tansania:    703  /    14.06
Mosambik:   592  /    11.84
Malawi:        222  /      4.44


Miten paljon halpatyöläinen pystyy ostamaan tietokoneita, kännyköitä ym. teknisiä vempeleitä, kun kyseessä ovat ääripäät eli Norja ja Malawi?
Halpatyöläisen ostovoima kansainvälisiltä markkinoilta saataviin tuotteisiin on ilmeisesti yksi tärkeä syy siirtolaisuuteen Eurooppaan.


Halpatyöläinen sijoittaa säästönsä investointiin alkuperäisessä kotimaassaan (asunto, maatila, toimistotila jne.). Mikähän on säästöjen ostovoima?
Ensimmäinen sarake: yhden vuoden säästöt/(bkt/as)
Toinen sarake: 20 vuoden säästöt ilman sijoitusvoittoja tai -tappioita /(bkt/as)

Ääripää eli malawilainen halpatyöläisenä Norjassa:
2,006.36/ 222 = 9,04 vuoden bkt/as   / 180,75 vuoden bkt/as
Toinen ääripää eli eteläafrikkalainen halpatyöläisenä Bulgariassa:
146.56/6,620 = 0,02214 vuoden bkt/as  / 0,4428 vuoden bkt/as
Keskiväli eli kenialainen halpatyöläisenä Portugalissa:
414.54/1,017 = 0,4076 vuoden bkt/as  / 8,152 vuoden bkt/as

Yksi tärkeä syy siirtolaisuuteen on huomattava ero bkt/as siirtolaisen alkuperäisen kotimaan ja uuden työskentelymaan välillä. Silloin halpatyöläisen vähillä säästöillä on iso ostovoima halpatyöläisen alkuperäisessä kotimaassa.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2014, 18:10:36 kirjoittanut talous ja muutos »

Ink Visitor

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 231
  • Liked: 5469
  • Simply the Pest
    • Profiili
    • Western Rifle Shooters Association
If I am ever killed in a terrorist attack, I want my candlelight vigil to be done with torches and guns. Rename it posse and go have fun in the night...