2014-05-31 SK: Ex-suurlähettiläs: Kehitysavun kuolinkellot ovat jo soineet

[Saippuakupla]

Pitkä juttu, joten loput linkin kautta.

Ex-suurlähettiläs: Kehitysavun kuolinkellot ovat jo soineet

Ideologisia, taloudellisia tai sisällöllisiä perusteita avulle ei enää ole, kirjoittaa Matti Kääriäinen Kanava-lehdessä.

Alla oleva Matti Kääriäisen kirjoitus on julkaistu alun perin Kanava-lehdessä 3/2014.

Kun kehitysapua Yhdysvaltojen toimesta ryhdyttiin antamaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa yli 60 vuotta sitten, sille määriteltiin käytännössä kaksi tavoitetta.

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Nämä tavoitteet ovat paljolti pysyneet samana läpi koko kehitysyhteistyön historian ja nyt voidaankin todeta, että ne on suurelta osin saavutettu tai eivät ole enää ajankohtaisia. Tosin tämä ei ole tapahtunut kehitysavun ansiosta vaan siitä huolimatta.

[...]

Tiedon salaaminen ja ihmisten manipulointi ovat käyneet yhä vaikeammiksi tiedon levitessä internetin välityksellä maailman kaukaisimpiinkin nurkkiin. Pohjois-Afrikan niin sanottu arabikevät oli vain yksi esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ihmiset pystyvät jakamaan tietoa toisilleen ja olemaan yhteydessä toisiinsa ilman valtiovallan kontrollia.

Internet ja sosiaalinen media ovatkin niitä asioita, joiden kautta näkemystä maailman tulevaisuudesta kovaa vauhtia nyt muodostetaan. Siellä tapaavat toisensa kaikkien maiden kansalaiset ilman tarpeettomia välikäsiä ja toivoa sopii, että Homo sapiens osoittautuu järkeväksi toimijaksi, jos saa tehdä vapaan valinnan.

Taistelu tullaan käymään pääoman ja kuluttajan välillä. Ainoa pääoman käyttäytymiseen vaikuttava voima näyttää olevan kuluttajan käyttäytyminen. Mikäli tulevaisuuden kuluttaja edellyttää kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien periaatteiden noudattamista tuotanto-ja kulutusprosessien yhteydessä, ei tuottajilla ole muuta mahdollisuutta kuin taipua ja muuttaa toimintatapojaan vastaavasti.

Kylmän sodan aikana käytiin taistelua markkinatalouden ja sosialismin välillä. Nyt taistelu on tuon markkinavoimien kuuluisan näkymättömän käden ja ihmisen välinen. Kyseessä on arvovallankumouksen tekeminen. Rikastuminen ja yhä suurempien voittojen perässä juokseminen ei voi olla ihmisen toiminnan tavoite. Sitä ei myöskään maapallomme kestä.

Tässä taistelussa seuraavalla sukupolvella ja erityisesti Pohjoismaiden valistuneella nuorisolla voi olla merkittävä rooli esimerkin näyttäjänä. Yhä suuremman kulutuksen ja materialistisen elämäntavan aika on ohi. Nyt on etsittävä elämän laatua muualta.

Kohtuullisuus, tasa-arvoisuus, solidaarisuus ovat arvoja, jotka toivottavasti ovat rahan keräämistä tärkeämpiä seuraavalle sukupolvelle. Selviä merkkejä siitä, että näin olisi, on kyllä havaittavissa.

Kirjoittaja Matti Kääriäinen on ulkoasianneuvos, joka on toiminut Suomen suurlähettiläänä muun muassa Keniassa ja Mosambikissa. Kirjoitus on julkaistu alun perin Kanava-lehdessä 3/2014.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/ex-suurlahettilas-kehitysavun-kuolinkellot-ovat-jo-soineet/?shared=42591-9ab33360-500

[Tykkimies Pönni]

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Nämä olivat viralliset syyt millä kehitysapu perusteltiin. Todelliset syyt olivat täysin päinvastaisia.

Muuten hyvä kirjoitus.

[maisteri]

Kehitysapu oli kehitysmaiden pitämistä lännen leirissä ja siten pyrittiin NL:n vaikutusvallan kasvun tyrehdyttämiseen kehitysmaissa.
Ei siinä mistään humanismista ollut kyse vaan valtapolitiikasta, kuten ei esim Kennedyn politiikassa
, jota pidetään rauhankyyhkynä joka tosiasiasiassa  lähes aloitti 3. maailmansodan. Makuukammarin puolelle olisi senkin pitänyt jäädä.

[siviilitarkkailija]

Rikastuminen ja yhä suurempien voittojen perässä juokseminen ei voi olla ihmisen toiminnan tavoite

.... petkutukseen koko elämänsä osallistuneen ihmisen jälkiviisastelevaa  typeryyttä joka kumpuaa lähinnä siitä tosiasiasta että Suomi nimisen eurostoliiton osatasvallan rahat on itseltään loppu! Tyhmimmän eväät on syöty ja nyt mennään velalla.

Rikastuminen ja yhä suurempien voittojen perässä juokseminen on ihmisen toiminnan tavoite. Eikä vain se vaan myös kaikkein vähäisimmällä vaivalla saadun kaikkein suurimman voiton saaminen.

Suomessa on monta Matti Kääriäistä. Itse kehitysaputoiminnan avulla rikastunutta ulkoministeiössä työskennellyttä suurlähettiläshuijaria ja edunsaajaa, jotka ovat koko virkauransa ajan tienneet korruption ja petkutuksen määrän kohdemaissaan, mutta eivät ole oman henkilökohtaisen etunsa nimissä tehneet mitään. He ovat koko valtiollisen kehityapupetkutuksen avainhenkilöt, virkamiehet jotka tekohetkellä ovat oman etunsa nimissä mielummin hiljaa ja vasta eläkkeen lähestyessa ryhtyvät avaamaan tekemättäjättämisiään.

euro-Suomen nuorisolla ei enää ole mitään mahdollisuutta valita eetttisesti tuotettuja tavaroita koska eurosuomen nuorisossa on monta väliiinputoajaa, köyhää ja onnetonta. He eivät tee ostopäätöstä vaan he jäävät ilman koska heillä ei ole ostovoimaa. Suurlähettilään omat lapset, siunatun valtioeliitin syöttiläät tai sosialistiaatelin edustajat voivat valita ja tekevät siitä numeron puolestamme. Kääriäinen esittää oman eliittielämänsä vääristämän näkemyksen että lapset Schengen-suomessa olisivat muka tilanteessa että voivat valita. Eivät voi. Ne joilla on paljon rahaa ja vähän selkärankaa, kuten Kääriäisen perheessä, voivat valita. Yksinhuoltaja Virtasen lapsi ei voi valita. Tai tarkalleen he luulevat valitsevansa. Valinnan tekee kauppias ja tuottaja.

Matti Kääriäinen on itse elävä todiste siitä että ihmisen suurin halu saada maksimaalinen määrä rahaa pienimmällä vaivalla. Suurlähettiläänä hän sai suurimman määrän rahaa kunhan ei tehnyt mitään, vaikka näki koko kehitysyhteistyöavun menevän hukkaan. Apu on mennyt hukkaan niin nyt kuin kymmeniä vuosia sitten kun Kääriäinen oli nuorempi mies. Mutta jos Kääriäinen olisi tehnyt jotain tälle asialle, hänen oma tulotasonsa olisi vaarantunut. Siksi mies antoi rahoituksen ja avun mennä miten sattuu ja päivittelee nyt kun ei enää vastaa mistään itsensä tekemiä päätöksiä ja valintoja...

Toisaalta ulkoministeriö on sosialisti- ja kokoomuspuolueen oma puuhapaja jossa järjellä, kaikkein vähiten älyköksi tituleeratun Örkki Tuomiojan, alaisuudessa, ei ole ollut sen enempää tilausta kuin moraalilla saati vastuulla. Toisaalta kiva että eläkkeellä löytyy kanttia kertoa käyttäneensä koko ammatillisen uransa valtionhallinnon toteuttamaan institutionaaliseen kusetukseen. Joskaan ei tietysti suoraan vaan kiertäen. Diplomaatti mikä diplomaatti...

[desperaato]

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Nämä olivat viralliset syyt millä kehitysapu perusteltiin. Todelliset syyt olivat täysin päinvastaisia.

Muuten hyvä kirjoitus.

Mitkä ovat ne todelliset syyt?

[siviilitarkkailija]

Suomen antama kehitysapu ei ole mennyt länsimielisille valtioille vaan erilaisille sosialistikokeiluluille. On tuettu väkivaltaisia hallitsijoita Nigaraguassa, Mosanbikissa ja Vietnamissa. On tuettu likipitäen kaikkia ja kaikkea jossa on ollut teksi sosialistinen niillä varoilla mitä Suomesta on saatu. Tämä on ollut ulkominisiteriön virkajohdon (sosialistipuolueen nimittämien johtajien) luonnollinen tahtotila. 

Merkittävin syy miksi rahaa on kylvetty ympäri palloa on Budjettineuvottelu Suomessa. Mitä enemmän ulkoministeriö tuhlaa, sitä enemmän se saa rahaa. Jos se käyttäisi rahan järkevästi ja investoisi oikein, sen saama rahamäärä laskisi. Ei olisi mitään kehitysapua vaan olisi sama kuin Kiinalla, terveempää investointia ja talouskasvua. Myös vientiponnisteluilla on oma osansa kuviossa.

Todellinen syy on siis valtiomme tulo- ja menoarvioesityksen ympärillä käytävä henkilökohtainen edunvalvontataistelu, jossa vasemmistolainen ***** käy kisaa toisen ministerin kanssa rahavarojen jaosta vaikkapa maamme opetus- ja sairaanhoitobudjetin välillä. Ja kun lehdistön vihervassari mäkättää kehitysavusta ja kehitysavusta ja taas kehitysavusta, ennepitkää käy niin että ulkoministeriö saa kun saakin miljardin...joka yllättäen ei enää riitä mihinkään kun on niin vähän. Nälkä ja petkutus ovat kasvaneet syödessään...

Suomessa ei ole vasemmistovihreän mediapetkutuksen aikana voitu myöntää ihmisille että sori, kehitysapumme on sosialistivaltioiden itsevaltiaiden henkilökohtaisen omaisuudenhankintaan menevää tukea suomalaisten verovaroista. Mieti kykeneekö joku itserakas ja perkuleen rikas Örkki Tuomioja tai P Haavisto myöntämään kusettaneensa kokorahan edestä kehitysyhteistyöuskoista kansaa? Heidäthän revittäisiin kappaleiksi.

[PaulR]

Tässä taistelussa seuraavalla sukupolvella ja erityisesti Pohjoismaiden valistuneella nuorisolla voi olla merkittävä rooli esimerkin näyttäjänä. Yhä suuremman kulutuksen ja materialistisen elämäntavan aika on ohi. Nyt on etsittävä elämän laatua muualta.

Kohtuullisuus, tasa-arvoisuus, solidaarisuus ovat arvoja, jotka toivottavasti ovat rahan keräämistä tärkeämpiä seuraavalle sukupolvelle. Selviä merkkejä siitä, että näin olisi, on kyllä havaittavissa.

Nim. Siviilitarkkailijaa kompaten tuli lisäksi mieleeni sanonta "tehdä hyve välttämättömyydestä".

[Tykkimies Pönni]

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Nämä olivat viralliset syyt millä kehitysapu perusteltiin. Todelliset syyt olivat täysin päinvastaisia.

Muuten hyvä kirjoitus.

Mitkä ovat ne todelliset syyt?

Pitää kohdemaat köyhinä ja epästabiileina alueina irrallaan muusta maailmantaloudesta.

[nollatoleranssi]

Kehitysapu oli kehitysmaiden pitämistä lännen leirissä ja siten pyrittiin NL:n vaikutusvallan kasvun tyrehdyttämiseen kehitysmaissa.
Ei siinä mistään humanismista ollut kyse vaan valtapolitiikasta, kuten ei esim Kennedyn politiikassa
, jota pidetään rauhankyyhkynä joka tosiasiasiassa  lähes aloitti 3. maailmansodan. Makuukammarin puolelle olisi senkin pitänyt jäädä.

Olenkin miettinyt, että minkä takia kehitysapua ylipäätään alettiin jakamaan miljardikaupalla. Kukaan ei usko sellaisiin selityksiin, että sillä haluttiin vähentää maailmanlaajuista köyhyyttä yms.

Ei maailmalla ole ollut tapana laittaa rahaa turhuuteen.

[maisteri]

Suomen antama kehitysapu meni sosialistileirille, mikä johtui siitä , että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin ja kuuluu nykyisin Venäjän etupiiriin.

[siviilitarkkailija]

Suomen antama kehitysapu meni sosialistileirille, mikä johtui siitä , että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin ja kuuluu nykyisin Venäjän etupiiriin.

Ja olennaista on ymmärtää sosialistinen asekauppa ja sen yhteys sosialistien harjoittamaan kehitysyhteistyöhön. Neuvostoliiton ja Kiinan asekauppa kehitysmaiden kanssa oli suurta liiketoimintaa. Kehitysmaiden sosialistidiktaattorit käyttivät kehitysyhteistyön raha- ja elintarvikevirtoja ratkaisunaan asekaupan rahoittamiseen.

Samaan aikaan kun Bob Geldof ja vihervasemmistolaisen hulabaloon väki lauloi ruokarahaa Etiopiaan, maan pellot oli valjastettu kahvintuotantoon joka oli strateginen raaka-aine. Kahvin avulla maksettiin sosialistimaiden myymät aseet. Ja kun ruokaa ei viljelty, ihmisiä kuoli nälkään. Maaan hallitus varmisti että kuolleet eivät olleet hallituksen kannattajia vaan vastustajia. Joiden kuolema siis edesauttoi diktatuurin jatkumista koska heidän avullaa saatiin maahan ilmaista hätäapuruokaa nälähätää manipuloimalla. Pirullisen nerokasta jota toimintaa mm Suomen ulkoasiainhallinto tuki kehitysapuvaroilla. Sosialistidiktaattorit pystyivät huoletta tekemään asekauppoja koska sosiaalisten ja yhteiskunnan muiden sektoreiden hätä pokerinaamalla laitettiin ulkomaalaisten avustajien niskoille ja näin vapautettiin rahaa sodankäyntiin.

Pidän mahdollisena että Korkein on nähnyt eurososialistien pahuuden ja tehnyt kiinalaisten avulla tuhoisasta ja järjettömästä kehitysyhteistyöavustamisesta lopun. Afrikan suurimmat alueet ja resurssit ovat kiinalaisten hallussa kiiitos siirtomaatyylisen liiketoiminnan. Mikä on muuttanut kokonaisten maiden talous-ja kehitystilanteen. Samoin asekaupassa Kiina on ottanut niskalenkin, joten sen aseilla ja ammuksilla on kehitysmaissa eniten kysyntää. Näinollen Kiinalle lopsahtaa isoin siivu kehitysmaan tuotosta koska se ei anna mitään ilmaiseksi niinkuin paha eurokehitysyhteistyötaho.

Ainoa ongelma Suomelle kehitysyhteistyössä on ulkoministeriön virkoihin jämähtäneet pahantekijät joille pitäisi vaihteeksi keksiä työtä jolla on tuottavuutta. Poliittisin ansioin mm kokoomus on täyttänyt aivottomia pellejä kehitysyhteistyöhommiin koska siellä "voi tehdä kaikkea kivaa" eikä toiminnan tarvitse olla sen enempää tuottavaa kuin hyödyllistä. Aina löytyy puusee-puuhastelija joka selittää oman löpinänsä olevan elämää suuremman vaikka kyse on kusetuksesta. Joko veronmaksajien tai puuhastelijan itsensä. Mitä näille turhakkeille tehdään joiden ainoa elämäntehtävä on tuhlata vuodessa miljardi euroa...

[Ano Nyymi]

Taitaa olla niin että kehitysavusta on hyötynyt vain saajamaan eliitti ja antajamaan poliitikot/virkamiehet. Eli koko rahantuhlauksen voisi kyllä huoletta lopettaa.

[Kulttuurirealisti]

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Nämä olivat viralliset syyt millä kehitysapu perusteltiin. Todelliset syyt olivat täysin päinvastaisia.

Muuten hyvä kirjoitus.

Nimenomaan. Lontoo ja Washington varsinkin ovat kunnostautuneet kehitysmaiden pitämisessä köyhinä, ja niiden luonnonvarojen hamstraamisessa. Sivussa on sujautettu riihikuivaa paikallisille leopardilakeille.

[Pyöräilijä]

Kun kehitysapua Yhdysvaltojen toimesta ryhdyttiin antamaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa yli 60 vuotta sitten, sille määriteltiin käytännössä kaksi tavoitetta.

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Suurlähettiläs Matti Kääriäinen harhauttaa tietoisesti tai sitten hänellä on vakava Altzheimerin tauti.

Yhdysvallat suuntaisi kaikki avustustoimensa sotien jälkeen Eurooppaan Marshall-apuna. Toisena tuli Japani, jolle Yhdysvallat hahmotteli jopa uuden perustuslain.

Suomi oli ainoa eurooppalainen länsimaa, joka kieltäytyi Marshall-avusta. Sen sijaan muun muassa Saksa, Ranska ja Iso-Britannia saivat Marshall-apua avokätisesti. Vuosien 1948 ja 1951 aikana Yhdysvallat lahjoitti yli 13 miljardia dollaria - noin 100 miljardia dollaria nykyisillä vaihtoarvoilla - teknistä ja taloudellista apua 16 Euroopan maan uudelleenrakentamiseen. Nämä 16 maata olivat liittyneet OEEC:een (Organization for European Economic Cooperation, joka oli nykyisen OECD:n edeltäjä)  yhteisen taloussuunnitelman muodostamiseksi.

Matti Kääriäisen kuvailu oli tosi vain Kreikassa, jossa Yhdysvallat tuki länsimielisiä sisällissodan jälkeen.

Nykymuotoisen kehitysavun idea syntyi Euroopassa - ei Yhdysvalloissa, jossa poliitikot painottivat vapaata kauppaa ja kaupankäyntiä. Sosialistit ja työväenpuolueet saivat Saksassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Pohjoismaissa 1950-luvulla herätyksen, jonka mukaan Afrikan siirtomaat tuli vapauttaa valkoisten siirtomaaherrojen vallasta ja syöstää Etelä-Amerikan diktatuurit vallasta.

Tässä ajatuksessa oli paljon idealismia, mutta rahtunen reilua ja oikeudenmukaista ajatteluakin.

Sosialistien tavoitteena oli joka tapauksessa sosialismin voittokulku vapautetuissa kehitysmaissa. Tätä käännettä pönkittämään luotiin läntinen kehitysapu. Kehitysapu oli siis alun alkaen poliittinen ase taistelussa maailmanlaajuista kapitalismia vastaan. Tansania, Mosambik, Angola, Etiopia, Somalia, Ruanda, Kongo, Nigeria ja Biafra omaksuivatkin sosialistisen yhteiskuntamallin heti itsenäistyttyään.

Suomenkin ensimmäiset ja myöhemminkin mittavimmat avustusrahat ohjattiin Tansaniaan. Suurlähettiläs Martti Ahtisaaren toimiston seinällä Tansaniassa roikkui 1960-luvulla Karl Marxin taulu ja Nujamaa-tunnuslause. Nujamaa oli presidentti Julius Nyereren hahmoittelema afrikkalaisen sosialismin oppi, jonka länsimaiset sosialistit uskoivat leviävän yli koko mantereen.

Sosialismi ei nostanut Afrikkaa - päinvastoin. Vasemmistolla onkin ollut vakavia vaikeuksia perustella kehitysapua enää 1980-luvun jälkeen kun afrikkalaiselta sosialismilta putosi pohja pois. Vielä 2000-luvulla vasemmisto uskoi pelastusrenkaan saapuneen vihreästä liikkeestä ja ihmisoikeuksista, joista rakennettiin uutta ideologista pohjaa kehitysavulle.

En usko, että kehitysapua voidaan enää kauan jatkaa. Siinä olen samaa mieltä Kääriäisen kanssa, vaikka hänen motiivinsa tekstilleen on vain pelastaa maineestaan edes jotain. Minä tiedän, että ilmastomaksut tai ihmisoikeusmaksut ovat kehitysavulle vielä hatarampi perustelu kuin sosialisimi.



(https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRQ7HYTN1Dctamcb5GGLDLWh0n9zFGISI67QJTdUtwL3iSqeqiexg)

Fidel Castro oli sosialismin oppi-isä latinalaisessa
Amerikassa ja Julius Nyerere sosialismiin opettaja Afrikassa.