Parin viikon päästä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun ostin mp:n. Alkuinnostuksessa sillä jonkin verran ajelin, mutta vuosien mittaan ajaminen on vähenemistään vähentynyt. Tämän kesän ajokilometreille kertyy vakuutusmaksun muodossa hintaa noin 10 euroa / km. Lähes olemattomiin on siis mennyt.
Suurin syy vähentyneisiin kilometreihin on se, että renkaat alkavat olla arvioni mukaan liian kuluneet ja siten vaaralliset. Pitäisi ostaa uudet renkaat, enkä tiedä, miten asiassa kuuluu toimia, ettei nolaa itseään täydellisesti. Tarkoitan ennen kaikkea renkaiden vaihtamista. Kyllähän ne voi käydä ostamassa, kun katsoo numerot kumien kyljistä.
Jos kyseessä olisi auto, irrottaisin siitä pyörät ja veisin ne liikkeeseen, joka vaihtaisi uudet renkaat. Pikku juttu. Väliajan auto olisi talvirenkaiden varassa. Mutta minkä varassa moottoripyörä on, jos irrotan siitä pyörät. Ei minulla ole kakkosrenkaita. Eikä moottoripyörä ilmassakaan leiju. Eikä sitä oikein viitsisi kääntää kyljelleen, kun öljyt ja ehkä lopulta bensatkin valuvat.
Olen miettinyt jonkinlaisen telineen tekemistä, mihin nostaisin rakkineen taljalla roikkumaan siksi ajaksi, kun siinä ei ole pyöriä. Ennen nostoa irrottaisin tankin ja satulan. Jotenkin minusta tuntuu, ettei näin toimita, koska en ole lukenut telineistä.
Jossakin firmassa ehkä vaihdetaan renkaat alle, eli tehdään koko homma. Se olisi helpointa ja ehkä myös kalleinta.
Krooninen rahapula voi olla yksi taustasyy epäaktiivisuuteeni rengasasiassa.
Kymmenen vuoden "ajokokemuksen" (hah, hah) jälkeen voin tehdä jonkinlaisen yhteenvedon. Kukaan ei arvaisi, mikä on osoittautunut suurimmaksi ongelmaksi ajamisessa. En arvannut sitä itsekään etukäteen. Suurin ongelma on se, että kypärän sisällä alkaa kutittaa jostakin paikasta kasvoja tai yleensä päätä, eikä kutiavaa kohtaa pysty raapimaan. Nenäliinan käyttö ei tietenkään myös ole mahdollista. Niinpä on pakko pysähtyä vähän väliä ja ottaa kypärä pois päästä em. toimenpiteitä varten. 40 kilometriä on maksimi, minkä olen pystynyt ajamaan kerralla, ja silloin olo on ollut joskus jo aivan hirveä. 15-20 kilometriä on tavanomaisempi kertamatka. Aivan ensimmäisillä reissuilla, kun ajoin pyörän ostopaikkakunnalta asuinseudulleni, matkat olivat ehkä vähän pidempiä. Käytännössä rapsutan naamaani jostakin pleksin raosta jo ensimmäisen kilometrin matkalla hiljaa ajaessani.
Ettei nyt jollekin tulisi väärää käsitystä, että olen joku iho-ongelmainen itseni raapija, täsmennän sen verran, että ilman kypärää johonkin paikkaan tarvitsee vai hipaista ja sipaista, minkä tekee itsekään sitä huomaamatta. Mutta kun kypärän sisällä ei voi tehdä mitään hipaisuja, tunne on ahdistava, ja kyseistä paikkaa alkaa lopulta oikeasti kutittaa.
Tässä siis vähän käytännön kokemuksia. Tietyistä epäkohdista ja ongelmista huolimatta haaveilen pidemmästä reissusta, etteivät ajelut olisi pelkkiä viidentoista minuutin "mopolenkkejä".
Aihe: Hommakerho Prätkäily (Luettu 401594 kertaa)