Samalla tavalla kun vastustan kirjallisuuden sensuroimista, niin vastustan vaatetuksen kieltämistä omassa elinpiirissään. Toisaalta ammatissa joutuu käyttämään toisenlaista varustetta, ja siihen taas ei rauhanuskovaisilla pitäisi olla mitään sanomista. Turvatarkastukset ja tarpeelliset henkilöllisyyden todentamiset myös, jos ei kelpaa niin linnan kautta kotiin.
Eipä siitä muuta.
Itse burkan "pakollisuudesta" sitten pitäisikin naismaahanmuuttajille - kulttuurisidonnaisen tarpeen mukaan - tiedottaa Astrid Thorsinkin toiveen mukaan siitä että Suomessa naisella on uskonnonvapaus, muiden sopivien vapauksien ohella. Toki silloinkin osa mamu-naisista joutuvat mörköasuun pukeutumaan suvun ja aviomiehen painostuksesta, ja siihen pitää yhteiskunnan yrittää mahdollisuuksien mukaan puuttua. Ei-totalitaarisin keinoin.
Ne naiset jotka oikeasti haluavat pukeutua burkaan, no kele, pukeutukoot. Mutta valituksia ei sitten kuunnella kun töissä pitää pukeutua työasuun ja henkilöllisyys pitää paljastaa myös vastaikkaisen sukupuolen viranomaiselle.
Nöyristely siitä että esim henkilöllisyyden tarkastamisessa pitää olla kulttuurisensitivinen on täyttä paskaa: Suomessa toimitaan näin, ja poliisi ei henkilöllisyyttä tarkastaessaan mitenkään erityisesti himoitse toisen aviovaimoa. Se nyt vain on näin Suomessa, ja sillä selvä. Sukupuolisensitiivisyyttä voidaan taas noudattaa tilanteissa missä se kantasuomalaistenkin kanssa on normaalia, esim ruumiintarkastuksessa. Mutta mikään muu on vain nöyristelyä ja ei Suomen kansalaisten suosimista. Siihen ei ole mitään tarvetta eikä syytä. Eikä se ole syrjintää missään määrin.
