Tutkija: Näistä syistä Suomi ei ole Ruotsin tiellä
Ajatuspaja Magman tutkija ja poliittisen historian dosentti Mikko Majander näkee Suomen ja Ruotsin tilanteissa eroavaisuuksia.
Iltalehti 21.4.2022
Suomen ja Ruotsin tilanteita erottaa toistaiseksi vain se, miten pitkälle ollaan edetty samalla tiellä.
– Suomi ei ole tuomittu kulkemaan tätä tietä, eikä myöskään Ruotsi, toteaa ajatuspaja Magman sosiaalianalyytikko ja poliittisen historian dosentti Mikko Majander.
Ei tietenkään ole, mutta tieltä poikkeamista ei pidetä vielä tässäkään vaiheessa edes vaihtoehtona, joten synkältä näyttää.
– On hyvä muistaa, että tässä on mennyt useampi vuosi siitä, kun tämän mittaluokan purkaus on Ruotsissa tapahtunut. Nämä pääsiäismellakat kuitenkin palauttivat keskusteluun kysymyksen siitä, että kestävää ratkaisua alueiden ongelmiin ei ole löytynyt, Majander sanoo.
Ikään kuin voisi olla olemassa "kestävä ratkaisu alueiden ongelmiin". Aikakone?
Majanderin mukaan suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä löytyykin siitä, että Suomessa poliisiin luotetaan enemmän.
– Ruotsissa on isoja alueita, joissa on paljon turhautuneita nuoria, jotka kokevat, että heidän tulevaisuuden näkymänsä ovat huonot. He eivät ole integroituneet yhteiskuntaan, jonka ylläpitäjinä poliisit esiintyvät, Majander toteaa.
Suomi eroaa tästä Majanderin mukaan siinä, että poliisilla on parempi tuntuma eri alueisiin ja siellä liikkuviin joukkoihin.
– Ruotsissa tietyillä alueilla on vastakkainasettelua ja vihollisasetelmaa poliisin ja alueen väestön välillä. Suomessa poliisi on pystynyt parempaan. Tässä suurena tekijänä on myös se, että Suomi on väestöpohjaltaan Ruotsia pienempi ja näin eri alueita ja tekijöitä tunnetaan paremmin.
Ruotsissa luultiin samaa aikoinaan, mutta todellisuus on iskenyt naamalle yhä uudestaan ja yhä pahemmin. Samoin Suomessa seliteltiin pitkään, että tänne ei tule terrorismia ja maahanmuuttajajengejä, koska opimme muiden virheistä, mutta nyt ollaan tässä.
Suomen politiikka on aika lailla yksyhteen peräisin Ruotsista, samoin nämä narratiivit, joilla maahanmuuttopolitiikan aiheuttamia ongelmia vähätellään ja välttämättömiä korjausliikkeitä siirretään aina vain kaukaisempaan tulevaisuuteen.
Turhautunut väestöryhmä on muodostanut Majanderin mukaan Ruotsissa jo ”varjoyhteiskunnan”, joka luo edelleen lisää vastakkainasettelua ja luo alustaa mellakoinnille.
Varjo- tai rinnakkaisyhteiskunnan ongelmat ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä, ja niiden juurisyyt löytyvät esimerkiksi kaupunkisuunnittelusta, asunto- ja koulutuspolitiikasta ja maahanmuutosta.
Juurisyyt löytyvät ihan vain maahanmuutosta, sen määrästä ja laadusta.
Kun kulttuurisesti etäiset maahanmuuttajayhteisöt kasvavat tarpeeksi suuriksi, ne luovat väistämättä omilla säännöillään pelaavan rinnakkaisyhteiskunnan. Siksi kaikki muu on toissijaista maahanmuuttopolitiikan valintojen rinnalla.
– Kumuloituva kehitys on ollut paljon sidoksissa lähiöiden rakentamiseen ja isojen kaupunkien jakautumiseen hyviin ja huonoihin alueisiin. Monet ongelmat ovat myös sidoksissa ongelmiin maahanmuuttajien integroinnissa. Näin on ollut jo vuosikymmenten ajan aina siitä lähtien kun suomalaiset olivat Ruotsissa suurin maahanmuuttajaryhmä, Majander sanoo.
Kumuloituva kehitys on ollut
täysin sidoksissa kumuloituvaan haittamaahanmuuttoon. Suomalaiset eivät mellakoineet, vaikka asuivat kaupunkien huonoilla alueilla ja vaikka heitä varten ei ollut nykyisenlaista kotoutuskoneistoa.
Jyrkkä eriytyminen alueiden välillä taas aiheuttaa ongelmia, aina koulujen laadusta alkaen.
Vastaavaa kehitystä tai varjoyhteiskunnan muodostumista ei ole Suomessa tapahtunut, ainakaan samalla mittakaavalla.
– Jos tätä Ruotsin tilannetta vertaa Suomeen, niin meillä suurkaupunkisegregaatiota on tapahtunut aika maltillisesti. Ehkä Suomessa on osattu ottaa myös vähän oppia siitä, että yritetään asuntopolitiikalla estää Ruotsissa tapahtunut kehitys, Majander sanoo.
Asuntopolitiikalla ei voida estää kehitystä, jonka haittamaahanmuutto vääjäämättä aiheuttaa. Korkeintaan ongelmien ilmenemistä voidaan peitellä levittämällä niitä laajemmalle, mutta se tie nousee ennen pitkää pystyyn, kuten pääkaupunkiseudun koulujen maahanmuuttajaosuuksien nopeasta kasvusta nähdään.
Esimerkiksi sekä Suomessa että Ruotsissa harrastettu sosiaalinen sekoittaminen, jonka nimeen taposet vannovat, voi hidastaa ongelmien ilmenemistä, mutta se myös viivyttää maahanmuuttopolitiikan korjaamista, mikä johtaa ojasta allikkoon.
Majander toteaa, että vaikka Suomi ei ole suoranaisesti Ruotsin tiellä, tarvitaan Suomessakin tekoja, jotta kaupungit kehittyvät tasapainoisesti. On myös tärkeää ottaa kaikki nuoret mukaan yhteiskuntaan ja tarjota heille mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
Suomi on suoranaisesti ja yksiselitteisesti Ruotsin tiellä. Majanderin löysä lässytys mukaan ottamisesta ja mahdollisuuksien tarjoamisesta on sekin peräisin Ruotsista.
