Hesarin Tukholman-kirjeenvaihtaja Jussi Sippola puolustaa maahanmuuttajia kertomalla, että “Ruotsissa on paljon onnistunutta maahanmuuttoa.”
Todisteena hän mm. viittaa kirjailija Alex Schulmannin Dagens Nyheterissä mainitsemaan tutkimukseen, jossa seurattiin vuonna 1996 syntyneitä nuoria. Tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset nuoret aloittivat yliopisto-opinnot nopeammin kuin ruotsalaistaustaiset.
Jengirikollisuuden syinä pidetään Ruotsissa muun muassa epäonnistunutta maahanmuutto- ja asuntopolitiikkaa: Ruotsi otti vastaan liian paljon ihmisiä liian nopeasti ja antoi maahanmuuttajaryhmien eristäytyä omille asuinalueilleen.
Tai vielä yksinkertaisemmin:
Ruotsi päästi sisään liian paljon vääränlaisia ihmisiä. Ei nimittäin koskaan ollut olemassa sellaista realistista politiikkavaihtoehtoa, että "maahanmuuttajaryhmät" olisivat toisin tekemällä muuttuneet ongelmitta ruotsalaisiksi. Päinvastoin. Järjettömän "humanitaarisen" maahanmuuttopolitiikan erottamaton kumppani oli tietysti järjetön kotouttamispolitiikka, jossa korostettiin "maahanmuuttajaryhmien" oikeutta omiin arvoihinsa, tapoihinsa ja kulttuuriinsa, kun taas ruotsalaisuuteen assimiloivat käytännöt katsottiin rasistisiksi ja vääriksi.
Jengirikollisuuden taustasyyt ovat moninaiset, mutta Ruotsissa jengirikollisuus on viime vuosina yhdistetty yhä useammin maahanmuuttopolitiikan ongelmiin.
Taka-alalle on jäänyt toisenlainen Ruotsi-kuva, joka sekin on todellinen. Että Ruotsissa on valtavan paljon onnistunutta maahanmuuttoa.
Sen näkee vaikka Tukholmassa, pienessä suurkaupungissa, jonka tunnelma on hyvin kansainvälinen. Kaupungin toimintaa pyörittävät maahanmuuttajat siinä missä Ruotsissa syntyneetkin.
Yhtä hyvin voisi puolustella lentoyhtiön luotettavuutta sillä, että vain parikymmentä prosenttia koneista vikaantuu ja joutuu tekemään pakkolaskun.
Toimittaja Sippola väistää sen myöntämistä, mikä maahanmuuttopolitiikassa on ollut vialla ja johtanut ongelmiin. Plussana esitetty "kansainvälinen tunnelma" on hirtehinen ilmaisu sille, että Ruotsin kaupungit muuttuvat yhä laajemmin Lähi-idäksi. Ruotsi, ruotsalaisuus ja ruotsin kieli katoaa katukuvasta vauhdilla.
DAGENS NYHETERISSÄ (DN) julkaistiin maanantaina puheenvuoro, jollaiset ovat nyky-Ruotsissa jo harvinaisia.
Kirjailija Alex Schulman kirjoittaa, että kun jengirikollisuus hallitsee otsikoita, ei tule unohtaa suurta kuvaa: suurin osa ulkomaalaistaustaisista haluaa kotiutua Ruotsiin ja tehdä töitä maan hyvinvoinnin eteen – ja he ovat onnistuneet siinä.
”Kuva siitä, että maahanmuutto repii Ruotsin rikki, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa”, lukee otsikossa.
Schulman nostaa esiin tutkimuksen, jossa seurattiin vuonna 1996 syntyneitä nuoria. Tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset nuoret aloittivat yliopisto-opinnot nopeammin kuin ruotsalaistaustaiset.
Ei todellisuuden väistely ole nyky-Ruotsissa mitenkään harvinaista. Siellä on toimitukset puolillaan sippoloita.
Schulmanin epämääräiseksi jäävä (linkki ei toimi) argumentti taas kuulostaa olevan painavuudeltaan samaa tasoa kuin Osmo Soininvaaran "nepalilaiset ravintolat".
SAMAN päivän DN:n kolumnissa Kvartal-lehden päätoimittaja Jörgen Huitfeldt arvostelee Ruotsia, joka ei ole tehnyt riittävästi estääkseen jengirikollisuutta. Hän kertoo, miten sivulliset voivat saada osuman luodista kesken ostosreissun. Hän ihmettelee, miksi Ruotsi ottaa yhä enemmän pakolaisia kuin muut Pohjoismaat.
Huitfeldt kirjoittaa, että jos kehitys jatkuu, tavalliset ruotsalaiset ryhtyvät parantamaan omaa turvallisuuttaan itse.
”Ehkä jopa aseistautumalla.”
Kaksi kuvaa Ruotsista. Molemmat kenties totta.
Molemmat kolumnit maksumuurin takana, mutta vaikka kummankaan kolumnin kuva tuskin on sellaisenaan "totta", ne varmasti kuvaavat osaltaan ruotsalaisten kyvyttömyyttä katsoa totuutta silmiin, koska toimittajakaan ei sitä pysty tekemään.