Kun tietty etninen tai uskonnollinen ryhmä esiintyy rikosuutisissa tavallista useammin, se ei välttämättä johdu siitä, että kyseisen ryhmän edustajat olisivat ”rodullisten” erityispiirteittensä takia kykenemättömiä säädylliseen elämään, tai että epäsosiaalisuus johtuisi heidän uskonnostaan. Silloin, kun jokin ryhmä päätyy keskimääräistä useammin rikosuutisiin, taustalla on todennäköisesti yhdistelmä erilaisia syitä.
Ajatellaanpa esimerkiksi suomalaisia, jotka aikoinaan muuttivat Ruotsiin. He esiintyivät usein uutisissa, joissa kerrottiin juopottelusta, väkivallasta ja muista rikoksista. Me suomalaiset tuskin kuitenkaan kovin mielellään myönnämme olevamme geeneiltämme sen väkivaltaisempia ja rikollisuuteen taipuvaisempia kuin muutkaan. Juopottelugeeniä emme ehkä ehkä kiistä emmekä häpeä vaan päinvastoin olemme siitä ylpeitä - ainakin mikäli kansanperintöömme kuuluvista humalaisten sankaritarinoista voi jotain päätellä.
Eräs tuttavani oli kerran kansainvälisen autotarvikefirman järjestämällä Euroopan kiertueella, jossa tutustuttiin tehtaisiin ja muihin alaan liittyviin nähtävyyksiin. Osallistujina oli suomalaisia autotarvikeliikkeiden omistajia ja kauppiaita. Tuttavani kertoi, että porukka häntä lukuun ottamatta oli ollut koko matkan ajan vahvassa humalassa, mikä oli ollut kiusallista matkan järjestäjien ja isäntien kannalta. Yksi matkakohde oli moottorirata, jossa oli mahdollisuus kokeilla kilpa-autoa. Tuttavani oli ainoa, joka pääsi ajamaan. Muita ei voitu päästää auton rattiin.
Näin muutama päivä sitten Berliinin metrossa noin kymmenhenkisen suomalaisten miesten porukan viinipullot kädessä kova meno päällä. Jonkin muun kulttuurin edustajien silmälasien takaa katsottuna meno ja mölyäminen on voinut näyttää moukkamaiselta. Mutta mitäpäs heistä. Maassa maan tavalla ja muuallakin.
Suomalaisten humalaseikkailut eivät oikeastaan kuulu tähän kirjoitukseeni - tulivatpahan vain mieleeni.
Jos palataan suomalaisten tavallista suurempaan esiintymiseen negatiivisessa valossa Ruotsiin muuton kultaisina vuosina, mistä siinä oli kyse?
Kerron tästäkin asiasta vielä yhden omakohtaisen muiston vuodelta 1975, joka ehkä valaisee asiaa.
Eräs kaverini - hunningolle mennyt hyvän perheen poika - muutti tuolloin Göteborgiin ja meni siellä autotehtaaseen työhön. Loppukesän ja joulun välisenä aikana hän oli onnistunut hankkimaan itselleen käsittämättömän pitkän rikoshistorian, johon kuului monenlaista pahaa kuten murtautuminen jengin mukana elektroniikkaliikkeeseen. Hänestä oli tullut alle puolessa vuodessa ruotsalaisen poliisin ”vanha tuttu”. Joulun tienoolla maa alkoi polttaa jalkojen alla siinä määrin, että hän palasi Suomeen, jossa hänellä tosin oli jo muutamia aikaisempia rötöksiä tilillään. Ruotsista pako ei kuitenkaan auttanut. Oikeus tuomitsi hänet vankeuteen. Hän valitti hovioikeuteen, jossa tuomio lievennettiin ehdolliseksi sillä perusteella, että rikoksista oli ehtinyt kulua jo yli kolme rikkeetöntä vuotta. Nuorelle miehelle haluttiin antaa vielä mahdollisuus, ja hän paransikin tapojaan siinä määrin, että ei enää myöhemminkään joutunut pahoihin hankaluuksiin. Rattijuoppoustuomio ja sakot kannabiksesta ja jotain muuta tällaista taisi vielä olla, mutta ”kovan rikollisuuden” eli murtopuuhat hän oli lopettanut.
Kaverini esimerkki ei ollut paras mahdollinen, koska hyvän perhetaustansa (äiti kieltenopettaja, isä rehtori) takia hän ei ollut tyypillinen maahanmuuttaja. Tyypillisiä olivat työväenluokkaisista oloista lähteneet ja heikosti koulutetut, joista useimmat olivat muuttaessaan ruotsinkieltä taitamattomia. Näistä maahanmuuttajista jotkut romahtivat juopottelemaan maanmiestensä kanssa. Juoppojengeissä puukko heilui ja lehdet saivat otsikoita. Myös kiusaus lähteä mukaan muuhun rikollisuuteen oli suuri. Alan miehethän usein suorastaan värväävät tällaisesta juurettomasta ja rahapulaisesta joukosta ihmisiä mukaan likaiseen työhön.
Kun ajat paranivat, ja toivottomat tapaukset poistuivat kuka minnekin, suomalaiset maahanmuuttajat integroituivat lopulta aivan hyvin Ruotsiin. Heidän tilalleen lehtien rikosuutisten otsikoihin tuli uusia maahanmuuttajia Itä-Euroopasta ja muslimimaista.
Sille, että Suomeen muuttaneet virolaiset esiintyvät usein rikosuutisissa, on ehkä samanlaisia syitä, mitkä saivat aikoinaan suomalaiset huonoon maineeseen Ruotsissa. Virolaisilla on taakkanaan lisäksi neuvostoajoilta periytyvä ja järjestelmän muutoksesta oman lisänsä saanut moraalinen kieroutuma, jonka paraneminen ottaa aikansa. Kun on olemassa kaksi päällekkäistä arvojärjestelmää, epävirallinen ja virallinen, joista jälkimmäinen lisäksi käännetään pariin kertaan päälaelleen niin, että hyvästä tulee paha ja pahasta tulee hyvä, ja sama myöhemmin uudestaan toisinpäin, ihmisten ajattelun moraalinen pohja rappeutuu. Selviytymisestä ja oman hyödyn tavoittelusta tulee moraalin tärkein mittari.
Euroopassa esiintyneen juutalaisvihamielisyyden yksi syy on luultavasti ollut se, että juutalaiset ovat olleet asemansa takia tilanteessa, joissa heille on kertynyt erilaista negatiivista painolastia aivan kuten Ruotsiin muuttaneille suomalaisille aikoinaan.
Nyt, kun tilanne on muuttunut, ja juutalaiset elävän normaaleina arvostettuina yhteiskunnan jäseninä menestyen hyvin elämässään, negatiivinen suhtautuminen heihin on lähes kokonaan loppunut. Juutalaisvastaisuuden uudessa aallossa on todennäköisesti kyse eri asioista kun perinteisessä juutalaisvastaisuudessa. Yksi keskeisistä tekijöistä on Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti, joka heijastuu Eurooppaan siten, että muslimit asettautuvat uskonveljiensä puolelle kokien israelilaiset ja juutalaiset yleisemminkin vihollisinaan. Eurooppalainen vasemmisto kokee myös myötätuntoa palestiinalaisia kohtaan, mikä johtaa asenteiden kylmenemiseen suhteessa Israeliin ja joissakin tapauksissa myös suhteessa juutalaisiin yleisemminkin.
1930-luvulla ”muodissa” ollut rotuajatteluun perustuva juutalaisvastaisuus on hyvin vähäistä. Sitä harrastavat korkeintaan marginaaliset uusnatsiporukat.
Aihe: 2014-08-27 YLE: Juutalaisvastaisuus nostamassa päätään Helsingissä (Luettu 10962 kertaa)