Huomasin
toisesta ketjusta, että Simon Elo taas selittelee, mutta näkyykin olevan kahden ja puolen vuoden takaa. Merkataan silti tännekin.
Verkkouutiset: Simon Elo: Euroopan on uskallettava puolustaa arvojaan ja rajojaan 31.10.
2019Länsimaille vaarallisinta ei ole menettää taloudellista ylivoimaa. Vaarallisinta ei ole menettää sotilaallista herruutta. Vaarallisinta on menettää moraalinen johtajuus. Menettää maailman sydämet. Länsimaisten demokratioiden on uskallettava johdonmukaisesti puolustaa arvojaan. Jos annamme pikkusormen niin kulttuurirelativismi vie koko käden. Haluan ylläpitää ja edistää länsimaista kulttuuriperintöä, arvoja ja oikeusperiaatteita.
Kulttuurirelativismin torjuminen on eri asia kuin hehkuttaa länsimaiden moraalista johtajuutta etenkin nykyisellä woke-aikakaudella. Ei meidän länsimaissa tarvitse tehdä vaikutusta keneenkään. Kunhan hoidamme omat asiamme meitä tyydyttävästi.
On lapsellinen harhaluulo, että länsimaat olisivat koskaan valloittaneet muun maailman mielet ja sydämet. Suurinta osaa kiinnostaa muualla vain se, miten he voivat hyötyä länsimaista.
Yhteiskunnallinen ajatteluni pohjautuu juutalais-kristilliselle perinteelle, länsimaiselle valistukselle ja antiikin filosofialle. Tolkun konservatiiviset arvoni tiivistyvät koti, uskonto, isänmaa -ajatukseen. Olennaista on erottaa se, että konservatiivisuus ja äärioikeistolaisuus eivät ole sama asia. Tolkun konservatiivi tekee selvän pesäeron äärioikeistoon, jolla ei ole halua puolustaa ja kehittää länsimaista liberaalia demokratiaa.
Äärioikeistosta paasaaville konservatiivisuus ja äärioikeistolaisuus nimenomaan ovat sama asia tai ainakin osa samaa ongelmaa, kun konservatiivit väitetysti mahdollistavat väitetyn äärioikeiston olemassaolon. Kirjoituksesta ei selviä, millä kriteereillä ero tehdään. Erityisen hankalaksi menee, kun sananvapauden ja moniäänisyyden kaltaisten perinteisten länsimaisten ja demokraattisten arvojen puolustajia leimataan juuri äärioikeistolaisuudella.
Kaikkien tulijoiden on sopeuduttava länsimaisiin tapoihin sekä arvoihin. Suomen kansalaisuuden myöntämisen tulee olla tunnustus onnistuneesta sopeutumisesta. Suomalaisuus on ainakin yksi sellainen asia, jonka pitäisi yhdistää kaikkia Suomen kansalaisia. Suomalaisuuden myönteistä merkitystä on vahvistettava.
Olen esittänyt Suomeen kansalaisuusvalaa. Kansalaisuuden saavat henkilöt vakuuttaisivat uskollisuutta Suomen valtiolle ja perustuslaille. Näin maahanmuuttaja sitoutuisi vakuutuksella uuden kotimaansa historiaan, kulttuuriin ja arvoihin. Tällainen uskollisuuden vakuutus on käytössä kymmenissä eri maissa. Suomalaisuus on aarre, jonka voi saada ja ansaita. Se velvoittaa kunnioittamaan demokratiaa ja suomalaista yhteisöä.
Kansalaisuusvala olisi tyhjänä eleenä aika tarkkaan yhtä tyhjän kanssa.
Keskustelu länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin suhteesta nivoutuu keskusteluun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Eurooppaa vaivasi syksyllä 2015 hallitsematon maahanmuuttotilanne, jolloin Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Suurin osa näistä turvapaikanhakijoista oli liikkeellä taloudellisista syistä. Suomessa tehtiin vuosina 2016-2017 lähes kaksi kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä.
Piti
tarkistaa, kun kuulosti kummalliselta. Kielteisiä turvapaikkapäätöksiä tehtiin tuona aikana noin puolet enemmän kuin myönteisiä. Todelliset luvut olivat vielä huonommat, kun hallinto-oikeudet muuttivat yhdessä vaiheessa Suomen linjauksia ja käänsivät näin tuhannet kielteiset päätökset myönteisiksi.
Mainitun jakson lopulla ja Sipilän hallituksen loppuajalla myönteisten päätösten osuus olikin jo taas suurempi kuin kielteisten, vaikka Elo on vakuutellut, kuinka komeasti Sipilän hallitus kiristi turvapaikkapolitiikkaa.
Suomen osalta turvapaikanhakijatilanne saatiin lopulta hallintaan. Kahtena edellisenä vuotena on jätetty vain joitakin tuhansia uusia turvapaikkahakemuksia. Juha Sipilän hallituksessa tekemämme tiukennukset turvapaikkapolitiikkaan ovat toimineet toivotulla tavalla. Nykyiset hallituspuolueet SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP vastustivat näitä tiukennuksia.
Juha Sipilän hallituksessa ei tehty mitään sellaisia turvapaikkapolitiikan tiukennuksia, joilla olisi teoriassakaan voinut olla havaittavia vaikutuksia turvapaikkahakemusten määrään. Tullijamäärän pienentyminen johtui eurooppalaisten tulijavirtojen kuihtumisesta, ei hallituksen päätöksistä.
Kokemukset osoittavat, että aidosti hätää pakenevien turvapaikanhakijoiden joukossa voi valitettavasti tulla myös susia lampaiden vaatteissa. Suomeen tulevan maahanmuuton on oltava hallittua, taloudellisen kantokykymme huomioivaa ja turvallista. Meidän on autettava niitä, jotka apua aidosti tarvitsevat, ja entistä paremmin tunnistettava ne, jotka eivät apua ansaitse.
Tuttu turvapaikkamaahanmuuttoa tukeva hokema, mutta turvapaikkalait eivät mahdollista tätä sen kummemmin kuin ennenkään, eikä Elo ole esittänyt, kuinka tämä tunnistaminen tehtäisiin ja salapukuiset sudet saataisiin palautettua.
Lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on palautettava lähtömaahansa. Ei ole pakkopalautuksia, on vain palautuksia. Jopa vihreä sisäministeri toteuttaa nyt ahkerasti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautuksia.
Ihmeellinen väite.
Vihreä sisäministeri ei ole missään vaiheessa toteuttanut ahkerasti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautuksia. Ei sentään lopettanut pakkopalautuksia, kuten vihreät vaativat vain vuosi aiemmin oppositiossa, mutta pakkopalautusten määrä on kuitenkin ollut koko vihreän sisäministerin ajan mitättömän pieni verrattuna Suomeen laittomasti jääneiden määrään.
Turvapaikanhakijoiden määrän hallintaan ehdotan esimerkin ottamista Itävallasta, Norjasta ja Tanskasta. Mallissa valtio on valmis ottamaan vastaan rajoitetun määrän turvapaikanhakijoita vuodessa.
Turvapaikanhakijoiden määrän ylittäessä asetetun enimmäisrajan voidaan julistaa poikkeustila, jos poikkeuksellisen suuren turvapaikanhakijoiden määrän katsotaan uhkaavan kansallista turvallisuutta. Poikkeustilan aikana useimmat turvapaikanhakijat voidaan käännyttää rajalta. Erityisen haavoittuvat ryhmät kuten alaikäiset ja raskaana olevat naiset eivät olisi säännöksen piirissä.
"Jos poikkeuksellisen suuren turvapaikanhakijoiden määrän katsotaan uhkaavan kansallista turvallisuutta", on iso jos, joka takaa, ettei poikkeustilaa koskaan julistettaisi Suomessa.
Jos turvapaikanhakijoiden määrää voidaan rajoittaa johonkin ylärajaan, on sen tavoitemäärän oltava tietysti nolla. Jos turvapaikanhakijat voidaan käännyttää rajalta, ei ole mitään syytä olla tekemättä niin aina kuin mahdollista.
Turvapaikkakäsittely on jatkossa tehtävä käsittelykeskuksessa ensimmäisessä EU-maassa, johon turvapaikanhakija tulee. Käsittelykeskukset perustettaisiin yhteistyössä yhteisen rajaviraston Frontexin kanssa. Turvapaikkahakemuksen voisi jättää vain EU:n ulkorajalla, ja hakijat pidettäisiin näissä keskuksissa turvapaikkakäsittelyn ajan. Näistä käsittelykeskuksista jaettaisiin hyväksyvän turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset tietyin perustein eri EU-maihin.
Täysin älyvapaa idea. Joko käsittelykeskuksiin kertyisi miljoonia ihmisiä vuosien turvapaikkaprosessin ajaksi tai käsittelykeskuksiin hakeutuneille miljoonille ihmisille myönnettäisiin liukuhihnalta oleskelulupia EU-maihin tai sitten molemmat.
Toinen pidemmän aikavälin vaihtoehto on turvapaikan myöntäminen turvallisiin kolmansiin maihin tai EU:n ulkopuolisiin väliaikaisiin asutuskeskuksiin, joita hallinnoisi esimerkiksi YK ja rahoittaisivat länsimaat yhdessä arabimaiden kanssa.
Tämä taas toimisi, mutta yksinkertaisinta olisi vain siirtää automaattisesti kaikki turvapaikkaa hakevat kolmansiin maihin EU:n ulkopuolelle. Turvapaikkahakemusten tutkiminen on kallista, hidasta ja turhaa toimintaa, kun turvapaikanhakijoiden määrä muutenkin romahtaisi nopeasti, jos hakemusten avulla ei pääsisi enää sisälle Eurooppaan.
Tavalliset suomalaiset huolineen jäävät maahanmuuttokeskustelussa helposti ääripäiden möykän varjoon. Hiljaiselle enemmistölle on annettava ääni. Ratkaisut haasteisiin ovat olemassa ja esitetty.
Simon Elo on ollut kokoomuslaisena vieläkin hiljempaa maahanmuutosta kuin perussuomalaisten kansanedustajana. Sinisten kansanedustajana hän ei enää esittänyt ratkaisuja ongelmiin vaan keksi väittää, että Sipilän hallitus on ratkaissut ongelmat.
