Libanon tosiaan oli monikulttuurinen (ilman kätkettyjä agendoja tai lainausmerkkejä), sivistynyt, vauras - ja pääsosin kristitty - maa. Mutta sitten tapahtui se väistämätön ja ihana - "palestiinalaiset" ja islamin nousu. Ja jäljelle jäi vain rauniot.
Olihan paikan "Lähi-Idän Sveitsi" -vaiheessa koko yhteiskunnan kattava korruptio ja kaiken kivan ja tulojen jakaminen uskonnolls-etnisten ryhmien pomomiesten kesken.
Jordania käyttää nykyään tuota slogania. Maassa on 5% kristittyjen vähemmistö, joka on paikallisen (ja niin, Libanonissa korkeakoulutksen hankkineen) kristityn mukaan siellä turvassa. Ongelmana on, että se oli turvassa Syyriassakin, kunnes Assadin hallinto ei enää pystynyt pitämään vallan monopolia. Samoin oli tämän aiheesta kertoneen mukaan myös esim. Egyptissä ja jopa Irakissa. Hasemiittien kuningaskunnan hallintomallia ei saa virallisesti kyseenalaistaa, mutta jutuista kävi varsin selväksi, ettei kristityille todennäköisesti kävisi Jordaniassa mitenkään nykyistä paremmin jos nykyhallinto menettäisi otteensa valtiosta.
Kovin usein muslimivaltaisissa maissa tulee mieleen, että ne voivat pysyä poissa täydellisestä Paskastania-tilasta ainoastaan olemalla antamatta muslimienemmistönsä päättää asioista itse, ja joko keskittämällä vallan harvoille (esim. Egypti, Irak, Arabiemiraatit, Jordania) tai nojautumalla jonkinlaiseen ulkoparlamentaariseen ohjaukseen (atatürkilainen Turkki, jossa armeija esti demokratiaa aiheuttamasta ongelmia). Toki kumpikaan malli ei automaattisesti takaa vähemmistöjen, tai edes enemmistön tolkullista kohtelua, mutta suurempi ongelma näissä järjestelmissä on, että niillä on taipumus hajota jossain vaiheessa. Ja siinä murroksessa käy huonosti vähän kaikille, mutta erityisesti tuollaisille parin prosentin kristittyjen vähemmistöille.
Ja mikä näihin ongelmiin ajaa? Jo aiemmin vahvana olleet mielikuvani eivät äskettäisellä reissulla varsinaisesti heikentyneet. Siis siitä että kun kristityt haluavat tehdä hyvää vihamiehilleenkin, muslimeista riittävän suuri osuus kannattaa varsin yksisilmäisesti ajatusta, jonka mukaan ongelma on se, että maailmassa on Allahin linjasta poikkeavia, ja että ongelman ratkaisu on pääasiassa väkivalta näitä kohtaan. Että käytännössä maailma muutetaan paremmaksi paikaksi tappamalla oman Allahin kanssa eri linjoilla olevat, yksi kerrallaan - kun muuhunkaan ei kyetä.
Tämä linja takaa, etteivät edes ne muslimit, jotka vastustavat kaikenlaista radikalisoitumista voi sitä näyttää, elleivät ole suunnilleen osa kuningashuonetta joka valtiota pyörittää. Muutoinhan he voivat joutua "Allahin epäsuosioon", ja tämän jälkeen riski menettää henkensä kasvaa huomattavasti. Kun oikeasti suuri osa muslimeista ajattelee, että väkivalta on ratkaisu, ja islam-meemi on jalostunut sellaiseksi, että tämän ajattelun vastustajat ovat uskonnostaan riippumatta altavastaajan asemassa.
Aihe: Libanon ja monikultturismi (Luettu 6190 kertaa)