Sen lisäksi, että otsikossa mainittu asian tila on kenen tahansa empiirisesti todettavissa täysin paikkansa pitäväksi, on mm. älykkyystutkija Yrjö Ahmavaara kirjassaan ''Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki'' todennut, että tutkimuksiin perustuen ihmisten älykkyysosamäärä kasvoi tasaisesti 1800-luvun lopulta 1980 luvun alkuun ollen korkeimmillaan 1982. Sen jälkeen se on yhtä tasaisesti laskenut. Kuusivuotiaat lapset tekivät 1800 luvun lopulla sellaisia matemaattisia ja kielellisiä harjoituksia, joihin nykyään yltävät vasta yksitoistavuotiaat piltit.
Syitä on useita; maahanmuutto, koulutuksen ja koululaitoksen täydellinen rapautuminen, ihmisten yleinen henkisen ja fyysisen suorituskyvyn romahdus, vaatimustason lasku kaikilla elämän osa-alueilla, jne. Sen lisäksi nuoriso ei enää lue kirjoja. Se on harmillista, sillä lukeminen kasvattaisi mielikuvitusta, joka taas korreloi älykkyyden kanssa. Jos sekin aika käytettäisiin lukemiseen, mikä nyt käytetään täysin jonninjoutaviin, idiooottimaisiin räiskintäpeleihin ja kännykän räpläämiseen, niin silmistä saattaisi samean toljotuksen sijaan näkyä haalea järjen valon pilkahdus.