Arno Tanner on kirjoittanut Harvard International Reviewiin lukemisen arvoisen
artikkelin. Sen innoittamana tein seuraavan version Asian 2 johdanto-osasta. Keskeisesti uudessa versiossa otetaan paremmin huomioon se, että maahanmuuttajien muuttopäätösten motivaattorit ovat muitakin kuin taloudellisia; uudet linkit ovat Tannerin artikkelista. Kommentit tervetulleita.
Asia 2. Maahanmuuton määrää köyhästä maasta rikkaaseen määrittävät pääasiassa kohdemaan tulotaso, lähtömaan tulotaso ja lähtömaasta peräisin olevan diasporan koko.Kansainvälisen muuttoliikkeen muuttajien päätöksiä määrittävät lähtömaan olosuhteiden tuottamat työntötekijät ja mahdollisten kohdemaiden tarjoamien mahdollisuuksien tuottamat vetotekijät. Muuttoliiketutkija
Wilbur Zelinskyn mukaan mahdolliset muuttajat tekevät rationaalisia päätöksiä muuttopäätöksiä (muuttavatko ja jos niin mihin) perustuen tunnettuihin suhteellisiin kustannuksiin ja hyötyihin, sekä aineellisiin että ei-aineellisiin. Muuttopäätöksiin vaikuttavat myös monenlaiset hitaustekijät (inertial anchors). Muutto tapahtuu kun muuttamisen nykyhetkeen laskettu netto-odotusarvo on positiivinen. Työntö- ja vetotekijöiden lisäksi muuttoliikkeen suuruuteen vaikuttaa mahdollisten muuttajien määrä.
Työntötekijät voivat olla monenlaisia, mutta pääasialliset tekijät ovat taloudellisia, turvallisuuteen liittyviä ja sosiaalisia. Esimerkiksi Irakissa, Somaliassa ja Afganistanissa työntövoimatekijöitä ovat kituliaasti toimivan talouden aiheuttama työttömyys ja näköalattomuus, matalan intensiteetin sisällissota, sekä Irakissa vähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja sorto. Sisällissodat näissä maissa eivät yksinään riitä selittämään muuttoliikettä, koska niissä on myös monia turvallisia alueita joihin lähtijät voisivat halutessaan muuttaa. Kunkinhetkisen taloudellisen jne. tilanteen lisäksi tärkeä työntötekijä on myös suhteellinen kurjistuminen verrattuna aikaisempaan: resurssien puute sellaisen ruokavalion, elämäntyylin, aktiviteettien ja mukavuustekijöiden (esim. palvelujen ostamisen) ylläpitämiseen johon on aiemmin tottunut. Kyse ei ole siis aina nykyisestä ”huonosta” vaan myös aiemman ”hyvän” puuttumisesta. Voimakas muuttoliike maasta on myös työntötekijä: se luo ilmapiirin jossa maastamuutto nähdään luonnollisena ja houkuttelevana.
Vetotekijöitä on myös monenlaisia. Paremmat työnsaantimahdollisuudet ja korkeammat palkat, parempi sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut (esim. terveydenhoito), poliittinen tai taloudellinen vapaus, asuntojen saatavuus, henkilökohtainen turvallisuus ja sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä vetotekijöitä. Kohdemaan houkuttelevuutta lisää suuresti sen tarjoamista mahdollisuuksista muuttajien saatavilla oleva tieto, jonka ei tarvitse olla paikkansapitävää muuttopäätöksen aikaansaamiseksi: irakilaisten sosiaalisessa mediassa levisi kesällä 2015 ainakin osittain ihmissalakuljettajien levittämiä liioiteltuja ja osin paikkansa pitämättömiä kertomuksia ja huhuja Suomesta ihmemaana, mikä vaikutti suuresti syksyn 2015 tulija-aaltoon.
Keskeisin syy maahanmuuttoon, ja etenkin muuttokohteen valintaan, on sen tarjoama elintason nousu, joka koostuu tulotason noususta ja kohdemaan yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Mistä muusta syystä esimerkiksi turvapaikanhakijat hakeutuisivat Suomeen tai Ruotsiin, kun he matkalla ovat joutuneet väkisinkin kulkemaan useankin turvallisen maan kautta? Loppuvuoden 2015 muuttoaalto tyhjensi pakolaisleirejä Turkissa ja Libanonissa; näiden asukkaat olivat tietenkin jo valmiiksi turvassa ennen Eurooppaan lähtöään, ja muutkin Turkin kautta Eurooppaan tulijat olisivat voineet valita pakolaisleirillä elämisen niin halutessaan. Tulotason nousun aiheuttaman houkutuksen takia muutto köyhistä maista rikkaisiin on koko ajan lisääntymässä, mutta muutto kehittyneiden maiden välillä polkee suunnilleen paikallaan. Yksi maailman tunnetuimmista muuttoliiketutkijoista, Everett S. Lee,
pitää työtä ja tulotasoa tärkeimpänä muuttoliikkeeseen vaikuttavana tekijänä, ja viittaa taloudellisen motiivin hallitsevuuteen kaikessa muuttoliikkeessä. Myös esimerkiksi taloustieteilijä Andres Solimano
pitää muuttoliikkeen ensisijaisena määrittäjänä muuton tuomaa taloudellista hyötyä muuttajalle ja hänen perheelleen.
Pääasiallinen syy tuloeroihin rikkaiden ja köyhien maiden välillä on köyhien maiden toimimattomat poliittiset ja sosiaaliset järjestelmät. Nämä toimimattomat järjestelmät pysyvät osittain siitä syystä, että ne ovat osa lähtömaiden paikallisten kulttuurien identiteettejä ja ajatusmaailmaa. Muuttajat pakenevat toimimattomuuden seurauksia mutta tavallisesti tuovat kulttuurinsa mukanaan.
Lähtömaan tulotaso vaikuttaa siten, että muuttaminen köyhästä maasta rikkaaseen edellyttää tiettyä perusvarallisuutta, koska matkustaminen maksaa. Niinpä esimerkiksi Keski-Afrikan Tasavallasta ei ole nähty merkittäviä pakolaisvirtoja Europpaan maassa käydystä raa'asta sisällissodasta huolimatta, koska maan asukkaat ovat yleensä rutiköyhiä.
Mahdollisten muuttajien määrään vaikuttaa lähtömaiden väestön määrä ja rakenne. Useissa maissa korkean syntyvyyden ja laskeneen kuolleisuuden aiheuttama väestönkasvu yhdistyneenä maiden talouden riittämättömään kasvuun on tuottanut lähtömaihin suuren määrän mahdollisia muuttajia jotka kaipaavat parempia taloudellisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Irakissa väestönkasvu on luokkaa 600 000 ihmistä vuodessa, ja Syyriassa väestö on kasvanut vuoden 1971 6 miljoonasta nykyiseen 22 miljoonaan; Syyrian voimakas väestönkasvu on tyrehtynyt vasta aivan viime aikoina kasvaneen maastamuuton johdosta.Vaikka väestönkasvu maapallon laajuisesti on saatu lähes pysähtymään, on olemassa maita joissa kasvu on liian suurta taloudelliseen kehitykseen verrattuna. Työntötekijöiden vähenemisestä humanitaarisen maahanmuuton lähtömaissa ei ole merkkejä, sillä niissä ei ole tehty paljoakaan esimerkiksi väestönkasvun hillitsemiseksi tai nuorisotyöttömyyden aisoihin saattamiseksi.
Diaspora tarkoittaa tietystä kulttuuripiiristä, etnisestä ryhmästä tms. lähtöisin olevia ihmisiä jotka ovat säilyttäneet vahvat yhteydet lähtömaahan (ja yleensä sen kulttuurinkin), eivätkä siis tavallisesti ole integroituneet kohdemaahan kulttuurisesti. Diaspora lisää kohdemaan houkuttelevuutta lähtömaassa useastakin syystä. Ensinnäkin diasporan jäsenet kertovat lähtömaassa oleville sukulaisilleen, ystävilleen ja heimolaisilleen kohdemaan korkeasta elintasosta, mikä lisää kohdemaan houkuttelevuutta etenkin jos lähtijöiden tiedot kehittyneistä maista ovat muuten hatarat. Toiseksi diasporan jäsenet voivat lähettää kotimaihinsa rahaa, jota sen saajat voivat käyttää matkaan kohdemaahan. Kolmanneksi kun muuttaja on saapunut kohdemaahan, diasporan jäsenet voivat auttaa häntä monilla tavoilla: rahallisesti, neuvomalla kohdemaan toimintatapoja, avustamalla asioinnissa, majoittamalla jne. Neljänneksi diasporan jäsenet voivat muodostaa sosiaalisen tukiverkoston, joka auttaa vieraaseen maahan muuttanutta myös henkisesti.
Edith: täsmennetty että keskeisin muuttoliikettä määrittävä tekijä on elintason nousu, joka koostuu tulotason noususta ja kohdemaan yhteiskunnan tuottamista palveluista.
