Suomen Kuvalehti näyttää oppineen trollauskulttuurin ja tarjoilevan sitä nyt myös sille väestönosalle, joka ei matkapuhelimista ja digibokseista ole vielä päässyt selville. Heille tietokoneet ja Internet ovat täysin vieraita, joita voi ohi mennen nähdä kirkonkylällä poiketessa. Heidän parhaat päivänsä ovat takana. Henkisesti he elävätkin niissä ajoissa. Kekkonen -- eli Suomen Kuvalehden kynänimi Pekka Peitsi -- on yhä voimissaan ja Neuvostoliittoa pelätään. En heitä väheksy enkä paheksu. Heidän panoksensa Suomelle on voinut olla suuri ja heidän tapansa elää on yhä yhtä arvokas kuin minun tai kenen tahansa muun. Mutta en heitä mistään asioista päättämään päästäisi, enkä heidän juttujaan nykyajan tapahtumista tosissaan ota. Heidän käsityksensä kaikesta tällä vuosituhannella -- ja jo kymmeniä vuosi sitä ennen -- perustuu Ylen, hesarin ja tällaisten pienempien tekijöiden, kuten Suomen Kuvalehden, etäisesti todellisuudelta kuulostaviin tarinoihin, jotka noudattavat kaikki keskussuunnitteluvirastossa päätettyä propagandakaavaa.
Tässä jutussa tekijät oli valittu tukemaan haluttua mielikuvaa; heitä oli haastateltu muutaman sanan verran, jotka yhteydestä irrotettuina näyttävät siltä miltä näyttävät; haastateltavien elämää oli kuvattu sellaisten näkökulmien kautta, jotka ovat lain mukaan selvästi kiellettyjä, kuten heidän aiheeseen liittymättömien sairauksiensa korostaminen; ja kaikki yksityiskohdat oli kuorrutettu "toimittajien" luomilla mielikuvallisilla rinnastuksilla: Ensin kättelimme. Fasisteillakin oli tapana kätellä ennenkuin lähtivät keskitysleireille kaasuttamaan juutalaisia. Joten juttu kokonaisuudessaan on samanlaista -- lain kirjaimen mukaan vihapuheeksi luokiteltavaa -- kirjoitusta kuin Ylen toimittajan äskeinen toteamus lasten hakkaamisen olevan suomalaisille ominainen luonteenpiirre. Poliisi ei tietenkään tähän vihapuheeseen puutu, koska se on aatteellisesti oikeaa asiaa edistävää. Se on poliisin häpeä.
Ilokseni kuitenkin huomasin, miten A-Studio, tuo koko kansan puolestapuhuja, tällä viikolla esitti huolestuneisuuttaan samat tunnusmerkit täyttävästä yksipuoleisesta vihapuheeksi luokiteltavasta uutisoinnista. Heidän aiheenaan oli Latviassa esitetty uutisointi Ukrainan tilanteesta. Siellä erittäin suuri osa ihmisistä käyttää pääkielenään venäjää ja kuuntelee venäjänkielisen television "vihapuheita" kiakko-kaappareista. A-Studio uskalsi jopa esittää latvialaisen toimittajan lausuntoja, joissa tuotiin esiin ongelman suurin syy. Se ei ollut venäjän kielisen television katsominen vaan pelkästään venäjän kielisen television katsominen. Toimittaja kertoi tutkimuksista, jotka osoittavat yksipuoleisen uutisoinnin varassa olevan väestön osan olevan erittäin altista propagandalle. Latviassa tosin se väestön osa ei ollut neuvostoaikaan jääneet vanhukset, vaan haastateltavana oli erittäin virkeä vanhus, joka oli erittäin mediakriittinen, vaan nuoremmat sukupolvet. Meillä Suomessa ikä on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka erottaa aivopestyt ja mediakriittiset. On tietenkin muidenkin syiden takia pelkästään sosialistisen lehdistön "tietojen" varassa eläviä. Suomen Kuvalehden lukijakuntakin alkaa olla jo nyt pelkkää harmaapäätä, ja iän tuomat ongelmat pakottavat Suomen Kuvalehden palaamaan pian takaisin juurilleen eli pelkäksi kuvalehdeksi. Se on häviäjän kelkka.
