On tietysti ikävä asia, jos lainkuuliaiset mamut pelkäävät. Ei alkuunkaan yhtä ikävä kuin se, että yli 70 suomalaista nuorta hakattiin tohjoksi osittain rasistisin motiivein, eikä edes samassa suuruusluokassa joukkoraiskatun tytön kanssa, mutta huono juttu silti. Koska tässä ei olla vielä siinä pisteessä, että suuremmat kansanjoukot alkaisivat soveltaa korpilakia organisoidusti, oman käden oikeus tarkoittaisi kai käytännössä jonkun satunnaisen, yksin perjantai-iltana kaupungilla liikkuneen mustan jätkän pahoinpitelyä. Se ei olisi sen enempää oikein kuin hyödyllistäkään.
Silti, mistä tämä pohjimmiltaan johtuu? Suomalaisten pahantahtoisuudesta ja rasismistako? En usko, ja sikäli kun tuota on vielä parinkymmenen vuoden poliittisen asennekasvatuksen jälkeen jäljellä, ei siitä ainakaan sormea heristämällä päästä eroon. Kyse on nähdäkseni siitä, että oikeuslaitoksen ja poliisin uskottavuus on alkanut hiljalleen murentua. Oikeuslaitoksen siksi, että esimerkiksi nämä sankarit ovat alle 21-vuotiaita, ja koska he eivät ole olleet aiemman kolmen vuoden aikana vankilassa, heidät lasketaan ensikertalaisiksi. He istuvat siis tuomiostaan kolmasosan, ja koska törkeästä raiskauksesta saa 2-10 vuotta täyshoitolaa, veikkaan tuomion olevan käytännössä noin vuoden tai vähän alle. Karkotuksista en jaksa edes unelmoida, vaikka kansalaisuutta ei olisi heistä kenelläkään. Tuo on täysi vitsi jo suomalaisten silmissä, ja moni alkaa vähitellen tajuta, että tekijöiden silmissä se on vielä vähemmän. Entä poliisi? Kaikki kunnia rivimiehille ja niin edelleen, mutta johto on selkeästi näyttänyt prioriteettinsa näiden tapausten yhteydessä. Kirjoittelu netissä ja ykkösluokan kansalaisten kokemat turvattomuuden tunteet ovat isompi juttu kuin kakkosluokan roskasakin pahoinpitelyt ja raiskaukset. Minä en ole äänestänyt tällaisen mallin puolesta tai mitenkään muuten sitä ajanut, eikä ole kovin moni muukaan. Se, ettei poliisin johtoporras tajua Rotherhamin olleen varoittava esimerkki, ottaa pikkuisen aivoon.
Lyhyellä tähtäimellä kyttien ja tuomarien rapautunut uskottavuus johtaa vihaiseen kirjoitteluun. Keskipitkällä osa siirtyy teoriasta käytäntöön. Pitkällä aikavälillä kulttuuri mukautuu siihen, että oikeutta saa vain läheistensä avulla, ja jokaisen vastuulla on esittää niin pelottavaa jätkää, ettei sinulle aleta vittuilla. Tapahtuu siis muutos kohti historiallista normia, eli klaanipohjaista kunniakulttuuria. Sekin on tietysti parempi tulevaisuudenkuva kuin se, mitä tapahtuu ruotsalaisten kaltaisille patologisille tapauksille, mutta tilanne ei silti hirveästi huvita. Toinen vaihtoehto on se, että suomalaisten pinna toimii perinteiseen tapaan kuin kuminauha, eli venyy ja venyy, ja kun höröttelevät, keskisormea näyttävät mulkvistit ovat alkaneet kuvitella, että sitä voi venyttää loputtomiin (ks. länsinaapuri), se katkeaa äkisti, eikä kenelläkään ole enää kivaa.
