Erikoisella tavalla tiettyyn feminismin haaraan liittyy naiskauneuden kätkemiseen ja naisten seksuaalisuuden suppressointiin pyrkiviä, voisiko sanoa puritaanisia ominaisuuksia.
Feministinen liike on aina pohjautunut seksuaalisuuden kontrollointiin. Kun esim. pohjoismaalainen feminismi nousi pintaan Norjassa 80-luvulla, sen keskeisin teema oli pornon kieltäminen. Muistan mm. aggressiiviset kampanjat, joita feministit silloin kävivät saadakseen pornolehdet kielletyiksi Norjassa.
Pintapuolisesti seksuaalisuuden kontrollointi usein edistetään asettamalla miehille erinäisiä juridisia ja sosiaalisia normeja, mutta käytännössä se kohdentuu naisiin. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan seksinostokielto ei käytännössä ole vähentänyt seksin ostamista mutta on tehnyt seksiä myyvät naiset riippuvaisiksi rikollisliigoista samalla kun se rajoitta heidän omia elämänvalintoja.
Samalla lailla lait ns. suostumuksesta kohdentuvat juridisesti de facto miehiin, mutta ovat käytännössä tehneet naisista niin myrkyllisiä, että miehet eivät uskalla seurustella heidän kanssaan vaan hakevat suhteita esim. juuri alamaailman prostituutiosta, joissa kaikilla osapuolilla on intressi välttää lain koura.
Sitten on nämä MeToo, BelieveAllWomen ja muut lokaliikkeet, joiden puitteissa mies ei enää voi esim. työpaikalla olla samassa huoneessa naisen kanssa ilman todistajia. Etenkin USA:ssa tämä ongelma on jo niin suuri, että esim. isojen firmojen johtajamiehet eivät enää tapaa naistyöntekijöitään yksin. Naisista on tämän myötä tullut suoranainen bisneriski, joka on pakko huomioida ainakin epävirallisesti.
Feministinen liike on käytännössä johtanut valtavaan määrään seksuaalisesti turhautuneisiin yksinäisiin sinkkunaisiin, jotka seikkailevat netissä seuran perässä. Sama koskee toki miehiä, mutta miesten huomattavasti suppeampi romanttinen tarve ei ole samanlainen henkinen rasite kun naisille.
Kokonaisuutta tarkastellessa ei liene liioiteltua väittää, että nykyfeminismi on ylivoimaisesti eniten naisten haitaksi. Se asettaa naisille mm. kovia uravaatimuksia ihannoimalla "menestyviä" naisia ja sotkee suhde- ja seksielämän demonisoimalla miehet. Feminismin tapa nostaa esiin ilmeisen epäpäteviä naisia "asiantuntijoiksi", poliittisiksi päättäjiksi tai kiintiöittämällä naisia eri virkoihin on myös nakertanut naisten uskottavuutta kokonaisuudessaan. On vaikea enää välttyä mielikuvasta, että nainen korkeassa / julkisessa asemassa on lähtökohtaisesti vain "kiintiöneekeri", jonka osaaminen on pakko arvioida erikseen kun ei enää voi olla varma onko hän virassaan pätevyyden vai genitaalien takia.