Se on kumma juttu, että maailma on mennyt kristinuskon luomiskertomuksen seitsemästä päivästä huolimatta jonkinlaiseen viikkokalenteriin. Tämä ei käsittääkseni ole kolonisaation myötä eikä miekkalähetyksen, vaan ihan ihmisten luontaisten rytmien myötä. Lepopäivä tunnetaan hyvin monessa kulttuurissa.
Agraarikulttuurissa lehmät oli pakko lypsää päivittäin, munat kerätä ja elikot ruokkia. Mutta peltotöistä pidettiin taukoa.
Jotkut psykologit ja lääkärit ovat korostaneet, että ihmisen aivojen pitää saada levätä enemmän kuin pelkkänä yönä. Pitää olla vapaapäiviä. Pitää olla taukoja. Lisäksi ihmisen psykofyysinen olemus pitää säännöllisyydestä. Kaikki säännöttömyys lisää stressiä.
Tuommoiset kympintytöt eivät tiedä näistä mitään. Ne ovat joko huolissaan koko ajan, tai bilettävät koko ajan eivätkä huoli mistään. Heille säännöttömyys, jonka lieveilmiöitä korjataan terapiassa, on arkea. Sitä he haluavat kaikille viikkokalenterien orjille. Sen lisäksi, että ihmisten tulee olla tasa-arvoisia, tulee myös päivien olla tasa-arvoisia. En muista sanamuotoa, mutta jossain oli joku "todellinen 24/7 tasa-arvo", mitä vaadittiin.
Jos vihreät olisivat ruorissa, tasa-arvo toteutuisi siten, että kristitty joutuisi anomaan palkatonta vapaata päästäkseen sunnuntai-nimisenä arkipäivänä kirkkoon.
Mutta juurihan demarit halusivat lyhentää työviikkoa? Tehdään nelipäiväinen viikko, joka ei riipu viikonpäivistä, vaan neljä siellä, neljä täällä ja neljä tuolla. Toisaalta meillä on ammattikuntia, joilla on nytkin noin. Mutta jossain kohtaa ne yleensä synkataan viikkoihin.
Mitä jos kuitenkin luovuttaisiin kauppojen sunnuntai-aukioloajoista ja palattaisiin "muista pyhittää lepopäivä"-mentaliteettiin. Kun vain tietyt ammattialat tekisivät sunnuntaityötä, siitä voitaisiin maksaakin vaikka enemmän, kun isi ei pääse muun perheen kanssa eläintarhaan äidin vapaapäivänä.
-i-
