Kun Suomessa tapahtui tasavallan historian ensimmäinen terrori-isku lähes kaksi vuotta sitten, oli kenttä ns. auki. Kenellä tahansa olisi ollut mahdollisuus lanseerata muistotilaisuus niiden suomalaisten muistolle, jotka kuolivat täysin tarpeettomasti. Myös niillä, jotka nyt ovat kovaan ääneen tuomitsemassa ja osoittamassa sormella.
Mitä nämä nyt sormella osoittelevat ja hysteeristä kiljuntaa suustaan päästävät tekivät tuolloin? Pyrkivät kaikin tavoin estämään teon todellisen luonteen paljastumisen. Tekivät kaikkensa sen eteen, jotta suomalaisia ei nähtäisi tilanteessa uhreina. Edistivät omaa poliittista agendaansa alusta alkaen. Vailla minkäänlaista häpyä, katumusta tai epäröintiä.
Tämä kaikki siksi, että he vihaavat ja halveksuvat ylpeyttä omasta maasta ja kansasta. He eivät halua, että ihmiset muistavat näitä tapahtumia, koska se olisi haitallista heidän haluamalleen ihanneyhteiskunnalle. Kyse on heille vain ja ainoastaan politiikasta. Siinä taistossa ihmishenki on heille halpa resurssi.
Sama trendi on ympäri maailmaa. Vai muistatteko, että Lontoon, Madridin, Pariisin, Nizzan, yms. terrori-iskuja olisi paikallisten toimesta muisteltu? Isossa kuvassa ei ole, koska itseään suvaitsevaiseksi kutsuvat haluavat näiden tapahtumien vaipuvan unholaan. Valtaeliitti haluaa, että nämä tragediat pysyvät poissa ihmisten muistilokeroista. Mikäli näitä tapahtumia muisteltaisiin ja niistä puhuttaisiin, alkaisi julkisen keskustelun myötä yhä useammalle ihmiselle avautumaan, että kuinka isosta uhasta puhutaan.
Tätä nämä ihmiset eivät voi hyväksyä. Monikulttuurisuus on heille pyhä lehmä, jonka suojelemiseksi on tehtävä jokainen alhainen, moraaliton, kyseenalainen ja röyhkeä teko. Ilman niitä jokainen tajuaisi keisarin olevan vailla vaatteita.
