2) Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen köyhdyttää Suomea älyllisesti ja pidemmällä aikajänteellä rahallisesti. Panostamalla niihin saadaan pitkässä juoksussa isompi hyöty kuin mitä ollaan maksettu.
Väite jatkuvasta kouluttamisesta tuskin enää pitää paikkansa todellisessa maailmassa.
Intuitiivisesti jokainen varmaan ymmärtää, että koulutettu henkilö saa helpommin työtä ja korkeampaa palkkaa kun heikosti koulutettu, mutta tämä ei välttämättä päde sellaisenaan enää nykyaikana.
Myytti jatkuvasta korkeasta kouluttamistasosta lienee peräisin 60-70-luvulta, kun vielä merkittävä osa kansasta oli kansakoulun / peruskoulun varassa. Suomen teollistumisen ja konttoritöiden lisääntymisen myötä synty tarvetta siirtää työvoimaa käsitaitajista konetaitajiksi. 90-luvulla Lipposen hallitus päätti, että "kaikilla" pitäisi olla korkeakoulutus ja ruvettiin ajamaan alas korkeamman koulutuksen pääsyvaatimuksia sekä koulutustaso ja lisättiin koulutuspaikkoja rajusti. Sen seurauksena on syntynyt suuri epäsuhta käden osaajien ja akateemisten "osaajien" välillä, missä alemman koulutuksen (ammattikoulu) osaajista on ihan aito pula (joka yritetään paikkaa virolaisilla) ja akateemisista on roima ylitarjonta.
Toinen työmarkkinoita sotkeva seuraus oli, että koulutustason noustessa yritysten rekrytointivaatimus nousi. Siinä missä kuka tahansa peruskoululainen aikaisemmin pääsi verstaalle hommiin (ja koulutettiin paikan päällä), alettiin nyt vaatimaan yhä korkeampaa ammatillista koulutusta koska sellaista oli runsaasti tarjolla. Koulutuksen lisääminen johti siis siihen, että alhaisemmin kouluttamattomat tungettiin ulos työmarkkinoilta vaikka heidän pätevyys oli ihan tarpeeksi hyvä niihin hanttihommiin joihin he hakivat. Paikat menivät paremmin koulutetuille, joista oli suuri tarjonta. Tämä vuorostaan johti siihen, että palkat alkoivat nousemaan koska koulutetut halusivat enemmän liksaa sitä vastaan, että olivat sijoittaneet vuosia koulussa ilman tuloja ja ottaneet opintolainaa.
30 vuoden ylikouluttamisen jälkeen olemme päätyneet saturaatiopisteeseen, jossa lähes kaikilla on "akateeminen" koulutus eikä yritykset enää pysty ottamaan heitä töihin siinä määrin kun ennen. Korkeammin koulutetut ovat nyt työttömiä koska he eivät ymmärrettävästi halua ottaa hanttihommia vastaan - miksi käydä vuosia koulua jos päätyy siivoamaan lattioita?
Ylikouluttaminen on myös romuttanut koulutuksen tason. Esimerkiksi insinööri tänään on sama kun ammattikoulu 80-90-luvulla. Akateemiset (yliopisto) ovat tänään ruokottoman heikkotietoisia ja voidaan verrata lähinnä 80-90 luvun merkantteihin, jos sitäkään. Tilannetta ei auta se, että koululaitoksen rakenne muutettiin Lipposen hallituksen toimesta suoritusperusteiseksi missä määrä korvasi laadun. Tämän myötä jouduttiin keksimään kaiken maailman massakoluttavia kakkakursseja, joilla etenkin naisia haallittiin kaiken maailman pehmeisiin höttöaiheisiin ilman mitään kansantaloudellista merrkitystä. Kaikkihan olemme kuulleet, miten naiset ovat valloittaneet yliopistot. Kun tarkastelee mitä nämä "korkeasti koulutetut naiset" todellisuudessa osaavat, alkaa melkein itkettämään.
Se koulutus, johon koko ajan vaaditaan lisää rahaa on nimenomaan "korkeampi koulutus", jossa laatu jo nyt on erinomaisen heikko ja ylitarjonta on suuri. Yliopiston väki ja itseään täynnä olevat "korkeasti koulutetut" milleniaalit ovat ne, jotka pitävät meteliä SOMEssa ja vaativat omalle höttöaloilleen lisää rahaa. Alemman tason ammatillinen koulutus on retuperällä eikä siihen haluta panostaa koska "työvoimaperäinen maahanmuutto" hoitaa asian kuntoon.
Tämän akateemiseen maailman rahanahneus voi päätellä jo siitä, että nimenomaan koulutusta ja osamaista halveksiva vasemmisto kirkuu nyt lisäkoulutuksen perään, ts. heille pitäisi rakentaa lisää suojatyöpaikkoja yliopistoissa ja rahoittaa verovaroin kaiken maailman pseudotieteellisiä genuskursseja ja feminstisheissea. Sama koskee "tiedettä"; rahaa pistetään kaiken maailman huuhaaseen, jossa yliopistot tuottavat pseudotieteellisiä "tutkimuksia" humanistisille aloille, joille ei ole mitään tarvetta.
Poliitikoilla on myös oma lehmä ojassa tässä koulutussopassa. Lisäämällä koulutusta ja pidentämällä koulutusaikoja (esim. vasemmiston 10. luokka) saadaan jengiä pois työttömyyskortistosta ja istuva hallinto näyttämään paremmalta. Koulutuksesta on siis pitkälti tullut "työvoimapoliittinen toimi", jolla pelastetaan poliitikkojen kasvot.
Opetus- ja kulttuuriministeriö tuhlaa 2021 menemään 7,2 miljardia euroa, josta peräti 3,35 miljardia menee "korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen" ja yliopistot syö tästä potista 1,8 miljardia. Siis lähes puolet rahoista menee kapeamman sektorin koreampaan koulutukseen ja siitäkin suurin osa vielä kapeampaan yliopistokoulutukseen. Ammatillinen koulutus saa tyytyä 1,1, miljardiin.
Koulutukseen uppoaa siis ihan tolkuton määrä rahaa ja epäsuhta sen välillä mitä koulutetaan ja mitä pitäisi kouluttaa on järjetön eikä miltään osin palvele kansantaloutta. Yliopistot ovat rohmunnet suurimman osan rahoista hyvin heikkoon koulutukseen ja ammatillinen koulutus, jossa on aitoa osaajapulaa, on retuperällä. Koulutuksen määrärahat pitäisi karsia roimasti ja allokoida täysin uudestaan niin, että aikaisempi tilanne missä ammattiosaajia oli tarpeeksi ja akateemisia vähän palautuu.
Polvelevan juttuni loppukaneetti on se, että koulutukseen ei pidä satsaa euroakaan lisää. Suomi ei tarvitse paljon koulutettuja vaan osaavia koulutettuja!
Edit: kirjoitousvirheitä.
