Kun näitä pienpuoluehankkeita on vuosien varrella seurannut, on vain pakko todeta, että lähes kaikki ovat lähtökohtaisestikin epäonnistuneet jo perustamisvaiheessa. Asiaa hieman pohtiessa tajusin, että ongelma on ilmeisesti puuhamiesten (-naisten) korkeahko ikä.
Menestyvä puolue tarvitse hyvin kunniahimoisen johdon, jolla on uskoa ja staminaa vetää hankettaan vähintään toistakymmentä vuotta. Se on ihan minimiaika jonkinlaiselle järkevälle menestyksen saavuttamiselle. Tyypillisesti hyvin johdettu puolue on menestyvä vasta 15-20 vuoden päästä, siis usean vaalin jälkeen.
Jos puoluetta alkaa perustamaan kun on 50, puhti on käytännössä loppu jo ihan alkumetreillä ja koko juttu tuuppaa lössähtää kun puoluejohtajalla ei ole jaksamista sille aktiivisuudelle mitä hanke edellyttäisi. VKK ja monet muut ns. "kansallismieliset" pienpuolueet ovat kärsineet juuri tästä ongelmasta: liian vanha ja väsynyt johto, jolla ei ole tarpeeksi intoa vetää hankettaan.
Viisikymppinen ei tietenkään ole vielä toinen jalka haudassa, mutta realiteetti on, että jos alkaa perustamaan puoluetta tässä iässä, menestys on niin kaukana tulevaisuudessa, että jo elämää elänyt ei enää ole mukana täysillä puolueen rakentamisessa.
Tämä ei ole ongelma vain uusien puolueiden osalta. Sama problematiikka löytyy yrittämisessä. Yleensä yrityksiä perustavat nuoret koska he ovat kunnianhimoisia, mutta samalla naiiveja yrittämisen suuren työmäärän ja vaikeuksien osalta. 5-kymppinen tajuaa jo että yrittäminen ei ole mikään kultakaivos ja jättää sen takia firman perustamatta (laskutukseen perustetut toiminimet erikseen). Ei ole sattumaa, että käytännössä kaikki ns. kasvuyritykset ovat 25-30 vuotiaiden nuorten miesten perustamia, joilla on kunnianhimoa sekä naiivi uskomenestykseensä.
Sinimustat ovatkin pysyneet aika hyvin kasassa juuri sen takia, että puolueen voimahahmot ovat aika nuoria. Heillä on uskoa ja kunnianhimoa edistää omaa agendaansa, mutta samalla aika naiiveja menestymismahdollisuuksiensa osalta. Siniumustien nuoruuden varjopuoli taas on hyvin mustavalkoinen käsitys elämästä ja sen perusteella taipumus puritaanisuuteen. Tämä on tyypillistä nuorille poliitikoille, joilla yleensä on aika vähän elämänkokemusta ja katsovat sen takia maailmaa nuoruudessa omaksuttujen totuuksien kautta. Tämä ilmiö näkyy niin oikealla kun vasemmalla eikä siis ole poliittinen ongelma vaan ikäongelma.
Tämä lähtöasetelma johtaa siihen, että "ikäihmisten" perustamat puolueet tuuppaavat vetää mukaansa erinäisiä propellihattuja ja hörhöjä, joilla kyllä on intoa henkisellä tasolla, mutta käytännön jaksaminen puuttuu alkuinnostuksen jälkeen. Erinomainen vertaus on vaikka VKK:n ja Sinimustien välillä. Ei tarvitse kun katsoa näiden nettisivuja niin huomaa missä tekemisen intoa riittä ja missä ei.
Tarvitsemme poliittista pluralitettia Suomeen ja olisi mukava nähdä uskottava ja aktiivinen kansallismielinen puoluehanke persujen rinnalle. Mutta se ei ole Sinimustat tai VKK koska molemmat ovat epäonnistuneita omista syistään. VKK on väsynyt yhden miehen show, Sinumustat radikaali kloppiporukka, joka haluaa oman utopistisen ihanneyhteiskuntansa. Molempien menestysmahdollisuudet ovat varsin heikot ellei he radikaalisti muuta politiikan tekemisen strategiaansa.
Nähdäkseni menestyvä kansallismielinen kilpailija persuille voi vain syntyä nuoremmalla aktivistiporukalla, jota kaitsee hieman vanhempi mentoriporukka. Tällöin puolue saa tarpeellisen energian edistää agendansa samalla kun suurimmat sekoilut ja radikalisoinnit saadaan karsittua pois.
