Kirjoitin vastineen ja olin yllättynyt, että sen saattaa saada näkyviin siihen Ylen sivulle kommenttiosuuteen. Laitan sen nyt kuitenkin myös tähän.
Vastine Pekka Paateron kolumniin Romanit - tuntematon vähemmistömme
Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia ja haluan ilmaista mielipiteeni.
Ensimmäisenä rinnastat saamelaiset ja romanit vähemmistöryhminä toisiinsa, ja kirjoitat "Romaneistakin puhutaan vain jokakeväisenä kerjääjäilmiönä...". En tiennytkään, että myös saamelaiset ovat myös kerjääjäilmiö. Kertoisitko lisää tästä?
Kirjoituksesi vaikuttaa siltä, kuin se olisi tahallisesti naivi, vaikka itsekin tiedät asioiden todellisen laidan. Omasta mielestäni kerjäämisen kieltävä laki tulisi kohdentaa häiritsevää, jatkuvaa (päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen kestävää) tai ammattimaisesti organisoitua kerjäämistä vastaan. Tällöin poliisin ei tarvitsisi kuluttaa voimavarojaan "anna mulle viitonen, että pääsen kotiin"-nuoriin. Lisäksi hyväntekeväisyyteen "kerjääminen", joka tapahtuu viranomaisten luvan suojassa, olisi edelleen turvattua Suomessa.
Siis ihan oikeasti, kumpikohan kadulla enemmän häiritsee? Joka kadunkulmassa kukkasia myyvä Romanian romaninainen, joka kirjoilee ja sylkee ja jopa lyö lastenvaunut nurin jos et anna rahaa vai SPR:n nälkäpäivä keräys? Väkisin rihkamakoruja myyvä Bulgarian romaninuorten joukko, joka piirittää sinut ja samalla varastaa aidot korusi vai Lumilyhty-joulukalenteria myyvä nuori?
Siinä olet oikeassa, että Itä-Euroopan romanit ovat näissä puuhissa erittäin näkyviä, mutta en sanoisi, että he ovat kerjäämisessä ja taskuvarkauksissa vähemmistö. Et kannata kyseistä lakia, koska poliisi saisi ylimääräistä työtä, joka sille ei kuulu. Milloin poliisille ei ole kuulunut yleisen turvallisuuden ylläpitäminen ja rikosten ennaltaehkäisy sekä ihmiskaupan kitkeminen? Myönnän kuitenkin mielelläni, että syy pikkurikoksien, asuntomurtojen ja yleisen turvattomuuden kasvussa ei ole poliisin. Syy on poliittisessa ylettömän ja suoraan sanoen typerän sallivuuden ilmapiirissä ja siinä, että ulkomaalaislain yhdennentoista pykälän mahdollisuuksia ei käytetä silloinkaan, kun siihen olisi perusteltua syytä. Sen käyttöönotto olisi jopa tärkeämpää, kuin kerjäämisen kieltävä laki.
Maahan siis päästetään vapaasti turisteina henkilöitä, joilla ei ole vierailunsa ajaksi majapaikkaa, ei varaa sen hankkimiseen, eikä myöskään varoja itsensä ja mahdollisen perheensä ylläpitoon (ruoka, hygienia, paluumatka kotiin) laillisin keinoin. Tällaisilta henkilöiltä, olivatpa he minkä maan kansalaisia tai minkä etnisen ryhmän edustajia tahansa, voitaisiin ja pitäisikin ulkomaalaislakiin vedoten evätä maahantulon mahdollisuus. Siitä nimittäin ei ole ollut seurauksena juuri muuta, kuin laittomia leirejä kaupunkien (etenkin Helsingin) keskustoissa ja puistoissa, taskuvarkauksien, asuntomurtojen, kultasepänliikkeiden ryöstöjen ja kuparivarkauksien räjähdysmäinen kasvaminen. Se, että kyseessä on suurimmaksi osaksi Itä-Euroopan romaneista, ei ole sattumaa, taustalla on usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Ulkomaalaislain käyttäminen ei myöskään ole vainoa tai syrjintää kyseistä etnistä ryhmää kohtaan, he ovat ihan itse osoittaeet minkälaista elämää tulevat tänne viettämään.
Siirtykäämme Suomen romaneihin, joista kai halusit ensisijaisesti puhua. En sanoisi Suomen romaneita tuntemattomaksi vähemmistöksi, niin kuin olet kirjoituksesi otsikoinut. Kerrot, että (ehkä suurikin) osa Suomen kunnista ei ole laatinut lain vaatimaa yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Tämä ei minua yllätä. Monet kunnat rikkovat itseasiassa jatkuvasti ja piittaamattomasti monia muitakin hyvinvointiin ja niitä turvaaviin palveluihin liittyviä lakeja, räikeimpänä esimerkkeinä vaikka vammaispalvelulaki ja hoitotakuu. Yhdenvertaisuussuunnitelma on kuitenkin vain väline, ei itse palvelu, jolla yhdenvertaisuuteen pyritään. Jos kunnassa kirjataan suunnitelmaan, että olisi hyvää tehdä niitä ja näitä toimenpiteitä, mutta rahaa ei ole (niinkuin ei ole moneen muuhunkaan asiaan), on suunnitelma itsessään yhtä tyhjän kanssa. Peruspalvelujen toimivuus, kuten itsekin mainitsit kirjoittaessasi varhaiskasvatuksesta, koulunkäynnistä ja opiskelusta, on suhteellisen hyvällä mallilla, jos romanit itse vain haluavat hyödyntää näitä palveluita.
Jotkin osat romanikulttuurista, kuten mainitsemasi kieli, saattavat ollakin sellainen rikkaus, jota ei kannata päästää häviämään heidän omassa keskuudessaan, mutta jonka mahdollinen opetus tulisi järjestää järkevästi keskittäen. Kuitenkin heidän kulttuuriinsa näyttää kuuluvan myös monia sellaisia piirteitä, jotka huonojen kokemuksien kautta muuttuvat joskus torjuvaksi asenteeksi romaneja kohtaan. Nykyään, romaneiden oltua jo vuosisatoja osa Suomalaista yhteisöämme, on lähes naurettavaa enää puhua ennakkoluuloista, sillä se sana viittaa luuloihin asioista, joista ei ole minkäänlaista etukäteistietoa, eikä -kokemusta. Suomessa on jo molempia ollut pitkään ja kertomasi esimerkit turkulaiselta huoltamolta, toisesta kaupasta tai Kaupunginteatterin musiikki-illasta ovat todennäköisesti johtuneet useista kokemuksista, ei mistään yksittäisestä eikä mistään luuloista. Kantasuomalaisten asenteisiin ja tuleviin kokemuksiin Suomen romaneista voivat vaikuttaa todellakin vain romanit itse ja siinä varmasti todella riittää tekemistä.
