Itsekin olen miettinyt pitkään, mikä minua enää pitää kirkon jäsenenä. Luultavasti suurin syy on pelko siitä, että muksun isovanhemmat pahoittaisivat mielensä, jos eroaisin kirkosta.
Kirkon käyttäytyminen on mennyt koko ajan luotaantyötävämpään suuntaan. Tämä mamukampanja on jo eräänlainen pohjanoteeraus (esim. radiomainoksessa kiljuva äijä "Mä en ainakaan halua sitä maahanmuuttajaa meille töihin" - kuka muka noin missään sanoo?). Evankelis-luterilainen kirkko tarvitsisi kunnon herätyksen. Hyvä alku olisi, jos vanhoilliset piirit lähtisivät joukolla kävelemään ja perustaisivat oman kirkon.
Minulle opilliset kiistat ovat enimmäkseen yksi ja sama. Kuitenkin olen joskus hämmästellyt, miten kauas ev.lut. kirkko oikein pystyy etääntymään perustavanlaatuisista arvoistaan ennen kuin se lakkaa olemasta mitä on. Uskonpuhdistus 1500-luvulla tuli merkitsemään, että raamattuun perustumattomista auktoriteeteista ja traditioista luovuttiin. Ylimääräiset sakramentit heivattiin mäkeen ja pidettiin vain Jeesuksen asettamat eli kaste ja ehtoollinen.
Muistan rippikoulusta, miten siellä korostettiin, että evankelis-luterilaisessa kirkossa seurataan Jeesuksen opetuksia ja noudatetaan hänen ohjeitaan. Mihin on sitten jäänyt kaste- ja lähetyskäsky, joka oli varsin suora määräys. Miksi kirkko on nenä lattiaan painettuna toivottamassa islamin tervetulleeksi Suomeen eikä edes yritä noudattaa Jeesukselta saatua käskyä tehdä näistäkin hänen opetuslapsiaan. Kaste- ja lähetyskäsky ei ole mikään kiistanalainen kysymys naispappeuden tavoin, vaan täysin suora ja yksiselitteinen määräys, joita muuten ei kovin monta olekaan.
Ei näillä minulle mitään henkilökohtaista merkitystä ole, ihmettelenpä vain. Minne menet, kirkko?