Kirjoittaja Aihe: Onnistunutta kansainvälisyyskasvatusta  (Luettu 2873 kertaa)

Kaarle M.

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 440
  • Liked: 0
  • Liikkuva äänestäjä
Onnistunutta kansainvälisyyskasvatusta
« : 12.03.2009, 13:39:44 »

Nimeni on Kaarle ja olen nuiva netsi.

Huh, huh ottipa sen tunnustaminen koville. Nyt kuitenkin helpotti.

Olen jo pitkään lueskellut Hommaa^^^ mutta jotenkin vaan olen halunnut pysyä kaapissa. Netsin leimaa ei ole miellyttävä itseensä ottaa, eikä edes huomata ihan itse olevansa sellainen.

Nuiviuteni herääminen on tapahtunut pikkuhiljaa ihan omista kokemuksista. Asuin aiemmin vastaanottokeskuspaikkakunnalla ja yritin olla välittämättä naapureiden ennakkoluuloista ja peloista tyyliin "somalit vie pyykitkin naruilta, ei niitä sinne enää uskalla viedä". Huvittuneena ajattelin, että mitäköhän ne mummojen pikkupyykillä tekisivät…  :P

Totuus kuitenkin on, että sitten naapuriin muuttaneesta pakolaisperheestä oli monenmoista harmia. Suhtauduin heihin aluksi mahdollisimman ennakkoluulottomasti mm. ainoana kantaväestöstä vierailin heidän kotonaan ja auttelin pienissä juoksevissa asioissa. Harmikseni heidän lapsensa kuitenkin mm. naarmuttivat ja muutenkin rikkoivat molempia pihatiellä olleita autojamme, ei en ottanut minulle tarjottua korvausta, sillä verovaroista ne kuitenkin tulivat (siis mm. itseltäni). Nämä lapset kunnostautuivat lisäksi monin tavoin, kuten repimällä ikkunamme alta kukkaistutukset ja paskomalla varaston oven eteen…

Sekään tosiseikka, ei mitenkään lisännyt myötätuntoani heitä kohtaan, että kunta vuokrasi toiselle perheelle tyhjillään myynnissä olleen entisen kunnanlääkärin uudehkon omakotitalon. Samaa taloa olimme vaimon kanssa sunnuntaikävelyillä ihastelleet ja etäisesti itsellemme haaveilleet, meillä vain ei ikävä kyllä silloin laman kourissa ollut moiseen ylellisyyteen varaa, vaikka molemmat kävimme ihan oikeasti töissä.

Myöhemmin erästä kehitysmaahan suuntautunutta matkaani ennen olin yhteydessä paikalliseen seurakunnan koulun opettajaan. Kyselin minkälaista pientä koulutarviketta voisin oppilaille tuoda tullessani ja sain vastaukseksi, että hän TARVITSEE saksofonin. Tämä siis maassa jossa saksofonin hinnalla hoitaa koko koulun vuotuisen budjetin.

Olen asunut sen jälkeen myös kerrostalolähiöissä Helsingissä ja Tampereella, eivätkä näissä koetut monet kokemukset kehitysmaista tulleista maahanmuuttajista ole lisänneet luottamustani heihin.


Sittemmin olen seuraillut läheltä erään yläasteen ja lukion oppilaiden kansainvälisyyskasvatuksen kehitysapuprojektia Sambian Isengeen.

http://www.vesilahti.fi/sivistys_ja_vapaa-aika/opetus/ylaaste/isenge-kyla_sambiassa/

Oppilaat ovat tehneet asian eteen todella paljon työtä vuodesta 2004 asti ja käyneet jopa pari kertaa paikan päällä tarkistuskäynneillä. Taksvärkki, myyjäiset ja muu vapaaehtoistyö on tuottanut kylään lahjoituksina mm. terveysaseman, lääkkeitä, hyttysverkkoja, porakaivon, koulutarvikkeita, lukukausimaksuja jatko-opiskeluun, terveydenhoitajan asunnon, polkupyöriä, pienlainoja, aurinkopaneelin, kanalan, sikalan, vaatteita, ruokaa, silmälaseja ja digikameran.

Mitä lapset (ja aikuiset) ovat tästä saaneet oppia? No ainakin sen että paikallinen kulttuuri on perin juurin korruptoitunutta:
•   Avustuksia mennyt muuhun kuin sovittuun kohteeseen.
•   Mikään ei riitä: kyläpäällikkö on pyytänyt kannettavaa tietokonetta ja Nokian kommunikaattoria jne.
•   Koulussa tilanpuute, mutta koulurakennuksesta suurin osa muussa käytössä.
•   Kouluraha käytettiin kyläpäällikön sukulaisten hyväksi.
•   Avustustarvikkeiden varastamista.
•   Valehtelemista.
•   Sikojen "katoaminen" toiseen kylään.
•   Sovitun ja rahoitetun kanalan tekemättä jättäminen ja valehtelu siitä, että tulipalo olisi tuhonnut sen.
•   Avustuslääkkeitä jaellaan mielivaltaisesti.
•   Kyläpäällikkö pimittää tietoa ja kokoaa kuormasta parhaat palat itselleen.
•   Kyläpäällikkö nimennyt kehitysprojektien vastuuhenkilöiksi lähinnä sukulaisiaan.


Lisäksi muutama suora lainaus koulun rehtorin lausunnoista:

" Tämänkin hankkeen valmistelun yhteydessä olen kuullut esimerkiksi "huuseista", joita jonnekin on länsimaisella avustusrahalla rakennettu. Niitä vaan ei tänäkään päivänä kukaan käytä, vaan väki käy entiseen tapaan asioilla "huusin" takana."

" miten vuonna 2007 lahjoitetut polkupyörät tuli jaettua? Ensinnä kuulimme, että kaikki pyörät ovat nyt rikki. Pahoittelimme sitä että lahjoittavat tarkoittivat osan pyöristä nimenomaan naisilta ja ostoksilla käyneet kylän edustajat ostivat miesten pyoriä."

" Teksti oli pääosin sama, joka meille esitettiin jo lokakuussa 2007. Oletettavasti täällä on olemassa jokin valtakunnallinen kylien kehittämisen hankekirja, josta sitten on kopioitu kaikki tarpeellinen. Luulevat, että kaukaa tullut muukalainen uskoo mitä tahansa."


Oikeasti kyse on loputtoman tuen tarpeessa, joka vain pahenee entisestään hallitsematon syntyvyyden vuoksi.

Mitenkä ihmeessä jotkin tahot kuvittelevat, että afrikkalaisten ongelmia voitaisiin ratkoa heitä tänne elätiksi ottamalla? Heidän kulttuurinsa on perin juurin erilaista. Jos ongelmia ei pystytä ratkaisemaan paikanpäällä, niin muutaman onnekkaan tänne ottaminen päinvastoin huonontaa jäljelle jäävien mahdollisuutta selviytyä.

Omakohtaiset kokemukseni kehitysmaista tulevista maahanmuuttajista ovat lähes pelkästään huonoja.  Toisaalta kokemukset osoittavat ettei kulttuurien ja uskontojen sekoittamisesta synny kuin ongelmia. Tämä ilmiö havaittavissa lähes kaikkialla maailmassa jossa näin on tapahtunut.

Minä en ole vastuussa Afrikan tai Lähi-idän ongelmista, enkä ymmärrä miksi meidän suomalaisten niistä tulisi mitenkään huonoa omaatuntoa kantaa. Tulen jatkossa tekemään kohtuudella voitavani, ettei tänne tuoteta lisää luku- ja kirjoitustaidottomia ihmiskauppiaiden uhreja. Voimavarojeni mukaan tulen myös tukemaan paikallisia avustushankkeita jatkossakin, vaikka tunnetusti "kannettu vesi ei kaivossa pysy".

Sainpas sanottua  ;D

"En ole takinkääntäjä. Olen muuttanut mieltäni, se on toinen asia."
 
Timo Soini

HDRisto

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 574
  • Liked: 3385
Vs: Onnistunutta kansainvälisyyskasvatusta
« Vastaus #1 : 12.03.2009, 13:53:02 »
Paras silmiin sattunut projekti oli Tansanian Mtwarassa. Pari suomalaista perhettä oli opettamassa jalkapalloa neekereille. Kaksi konttia, toisessa palloja, toisessa nappulatossuja.

Piru kun löytäisi sen TV-ohjelman nauhoituksen. Projektipäällikkö-nainen toteaa ohjelmassa. "Ei tällä muuta merkitystä ole mutta saatiin pari tuttua perhettä maailmalle", ja hölmistyy kun menikin nauhalle ja jakeluun. Ohjelma tuli yleiön pyynnöstä uusintanakin aikanaan. Ja me nauroimme niin...

mikkoR

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 674
  • Liked: 1219
  • uskonto pyhittää nai.. tytön iän
Vs: Onnistunutta kansainvälisyyskasvatusta
« Vastaus #2 : 12.03.2009, 14:17:58 »
Kyllä on mielenkiintoista tekstiä tuossa linkissä, kannattaa lukea.
Paras tapa päästä eroon laittomista aseista on toki luoda riittävä määrä väyliä laillisille aseille.

Martel

  • Vieras
Vs: Onnistunutta kansainvälisyyskasvatusta
« Vastaus #3 : 13.03.2009, 14:04:09 »
Tervetuloa Kaarle. Mielenkiintoinen ja asiallinen kirjoitus. On kuitenkin aivan pakko kysyä: et sitten muuta nimimerkkiä keksinyt?

Kaarle M.

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 440
  • Liked: 0
  • Liikkuva äänestäjä
Vs: Onnistunutta kansainvälisyyskasvatusta
« Vastaus #4 : 13.03.2009, 14:58:45 »
Tervetuloa Kaarle. Mielenkiintoinen ja asiallinen kirjoitus. On kuitenkin aivan pakko kysyä: et sitten muuta nimimerkkiä keksinyt?

Juu en  :-\

Eli kyse oli puhtaasta vahingosta, eli en ollut omaasi huomannut. En jaksanut käydä jäsenlistaa lävitse, eikä nimimerkkisi tullut mieleeni kirjautumisen yhteydessä. Tästä pahoittelut, eli anteeksipyyntöni.

Toisaalta tuskin meidän nimimerkit toisiinsa sekoavat, ainakin toivon näin...

Ja vielä vilpittömämmin toivon, etten olisi häpeäksi alkuperäiselle idolillemme  ;)

Lapsuudesta muistan: jos pihassa oli useampi Ville, niin vanhempaa usein kutsuttiin Isoksi Villeksi ja nuorempaa Pikku-Villeksi.

Ehdotankin, että Sinua kutsutaan jatkossa (jos on sekoamisen vaara) Iso-Marteliksi, itse voisin olla vaikka Pikku-Kaarle  :P

"En ole takinkääntäjä. Olen muuttanut mieltäni, se on toinen asia."
 
Timo Soini

Tagit: